Livepokerissa yritetään kovasti ottaa ”riidejä” vastustajista. Liikaa Maverickia tai jotain muuta oikealle pokerille häpeäksi olevaa sarjaa katsoneet tuijottelevat pokerikädessä tiukan paikan tullen ihmisiä pitkään silmiin. Tästä on se ilo, että saa itsensä vaikuttamaan vähän hönöltä. Esimerkiksi vastaavan ajan käyttäminen käden logiikan pohdintaan ei menisi täysin puluille.
Mie saatan pelitilanteessa vilkaista betsaavia käsiä, koska niitä ei monikaan älyä tai pysty kontrolloimaan. Varsin harvoin tästäkään mitään varsinaista hyötyä on. Oikeaa iloa olisi lähinnä, jos oma väärä päätös muuttuisi oikeaksi. Tämä toteutuu kohdallani tyyliin kerran kesässä ja sitten heti perään syksyllä voi mennä väärinkin päin.
Mutta sen sijaan toimitusjohtajien koottujen selitysten lukemisesta ja tulkitsemisesta on tullut neljällä eri vuosikymmenellä ihan paperirahaakin. Vaikka olenkin joskus joidenkin satupiippojen harhauttamaksi tullut, luulen olevani osavuosikatsausreaktioistani kuitenkin reilusti voitolla.
Tänä päivänä vähänkään isomman pörssiyhtiön tulosjulkistuksen jälkeen algoritmit tekevät ensimmäiset kaupat. Ne on ohjelmoitu nuuskimaan tietyt tunnusluvut osareista ja sitten reagoimaan niihin välittömästi. Meillä ihmissijoittajilla on usein henkisiä ongelmia reagoida erityisesti huonoihin uutisiin. Tietokoneet taas eivät turhia tunteile.
Kannattaisiko sitten uutisiin reagoiminen lopettaa kokonaan ja jättää touhu tietokoneiden sodaksi? Tämä Ylermi ylpeä isäntä ei ainakaan aio luovuttaa. Eino Leinon sanoin: ”Ennen kirkko kaatunevi kuin on kinnas kivestä irti. Vielä on kivessä kinnas”.
Tosin Ylermille sinänsä kävi vähän hassusti, (”Äsken sie sitä anelet, kun sa tullet Tuonen maille”) vaikka kinnas ei kivestä irronnutkaan. Mutta ihmiskauppiailla on vielä paljon etua sodassa tietokonekauppiaita vastaan. Me olemme ainakin osaavinamme tulkita toimitusjohtajien mystisisiä viestejä ”tiukasta kilpailutilanteesta” tai ”loppuvuoden kohentuvista näkymistä”. Lisäksi voimme nykyisin katsella webcasteja ja ottaa niistä riidejä toimitusjohtajista muunkin kuin pelkän tekstin perusteella.
Mie esimerkiksi väistin isot Suominen-kurat juurikin ottamalla Nina Kopolasta riidejä. Itse asiassa luulen, että olisin päässyt Elcoteqeistäkin eroon pienemmillä vahingoilla, jos viime vuosikymmenellä olisin pääsyt livenä tai edes kuvaruudun välityksellä yrittämään kurkata Antti Piipon sielun pohjalle asti. On muuten melko pelottava ajatus, että minkä näköisiä mörmöjä sieltä olisi mahtanut kurkistella takaisin.
En usko, että algoritmit kehittyvät ihan tähän hätään niin pitkälle, että ne pystyvät tulkitsemaan yhtiöiden muotoilemia tulevaisuuden näkymiä nopeammin ja varmemmin kuin me selkeästi hitaammilla prosessoreilta varustetut. Ja erityisesti luulen loppuikäni pystyväni arvaamaan algoritmejä paremmin, vaikuttaako joku vähän epävarmalta sanomastaan tai jopa valehtelee suoraan.
Toki voin olla väärässäkin. Pienenä poikana pyörittelin numerolevyllistä puhelinta, ja olin iloinen kun siinä johto riitti omaan huoneeseen vetämiseen asti. En varsinaisesti visioinut, että päädyn muutama vuosikymmen myöhemmin lukemaan suurimman osan uutisista taskuun mahtuvasta puhelimesta.
Tällä viikolla vielä kuitenkin pärjäsin. Viikon hilpein tapahtuma oli Caterpillarin tulos, joka ylitti odotukset. Algoritmit vetivät puskutraktorit viiden prosentin plussalle. Sitten ihmiset lukivat, että loppuvuonna ei välttämättä tulekaan samaa kateprosenttia kuin ensimmäisellä kvartaalilla ja maansiirtokoneet luisuivat samana päivänä seitsemän prosenttia pakkaselle.
En tosin treidaa jenkkiosakkeita juuri lainkaan, joten Caterpillarista ei Ylermi entisestään ylpistynyt. Mutta Nokiassa tein pientä kauppaa. Olin keventänyt vähän Nokiaa ennen osaria, koska sitä hehkutettiin etukäteen kuin fuusiovoimaa tulevaksi. Kun kaikki geelitukat hehkuttavat yhtä ja samaa lappua, mie yleensä päädyn myyntipuolelle. Heräilin puoliltapäivin Nokian huonon tuloksen jälkeiseen isoon kyykkäämiseen. Katsoin Inderesin Mikael Rautasen videopohdinnan osarista, ja ostin myydyt takaisin. Minun riidini Mikaelista on, että nuori mies on jonkun verran paremmin perehtynyt Nokiaan kuin mie. Koska hän näki tulevaisuudessa valoa, en edes itse viitsinyt syventyä Rajeev Surin sanomaan. Riidien ottamisen voi siis myös ulkoistaa.
Iltapäivällä oli muuta puuhaa, ja pääsin vilkaisemaan kursseja vasta muutama tunti myöhemmin. Koska Nokia oli noussut pohjistaan liki kahdeksan ja ostostani yli viisi prosenttia, päätin tehdä vuoden ensimmäisen päiväkauppani ja irrotin aamun ostoksistani. Osta ja unohda –strategia ei hyvämuistisille oikein sovikaan.
Supertorstai oli minulle kaiken kaikkiaan hyvä päivä, koska Technopoliskin teki paremman tuloksen kuin odotin. Itseluottamus ei tällä kertaa riittänyt reagoimiseen, vaan seurailin torstain ja perjantain kurssinousua lähinnä vaihtoaitiosta.
Algoritmit tupataan ohjelmoimaan seuraamaan trendiä, kuten fiksua onkin. Lisäksi ostopuolella laitetaan sisään stop-losseja, jotka sitten lauetessaan entisestään jyrkentävät myllytystä alaspäin. Minun on vaikea visioida Nokian päivän sisäistä ja uutisen jälkeistä reilun 1,5 miljardin markkina-arvon heilahdusta ilman mitään automatisoitua kaupankäyntiä. Toki kyllä ihmisetkin nappien takana pystyvät panikoimaan ihan kunnolla, ja algoritmien määritykset ovat ihan oikeat ihmiset sitä paitsi ohjelmoineet.
Algoritmeistä ei aktiiviselle osakekauppiaalle ole ehkä yhtä paljon iloa kuin sijoitusrahastoista. Mutta kyllä niistäkin saa välillä vähän voita osakeleivän päälle. Ainakin niin kauan, kuin ne eivät sentään pysty ihmisistä riidejä ottamaan.
