Juhana Vartiaisen uutuuskirja on vaalikirjaksi umpisurkea. Mukana ei ole mitään juoruja politiikan sisäpiiristä eikä hauskoja lyöntejä poliittisten vihollisten vyön alle. Jos et ymmärrä taloustieteestä mitään, mikä kattaa valtaosan ihmisistä, et pääse kompuroimatta kolmatta kappaletta pidemmälle.
Talouselämän Päivi Isotalus arvioi, että ”lukijalle ei oikein selviä, kenelle kirja on tarkoitettu: äänestäjille, ekonomisteille vai opiskelijoille”. Vain Juhana tietää, kenelle kirja on tarkoitettu, mutta minä tiedän, kenelle se sopii: (kansan)taloustieteen sivuaineena suorittaneelle, joka on kiinnostunut sekä taloustieteen historiasta että sen soveltamisesta politiikkaan. Eli miulle.
Vasemmiston nykyisin suosima taloustieteen demonisointi on paljon vaarallisempaa kuin osakesijoittamisen tai pokerin pelaamisen mustamaalaaminen. Osakespekulantit ja pokeriammattilaiset nyt sukkuloivat elämässä sujuvasti eteenpäin ilman mitään arvostustakin. Mutta jos vallassa olevat poliitikot eivät ymmärrä (tai halua ymmärtää), että taloustiede on TIEDETTÄ, eikä astrologiaa, olemme katastrofin partaalla.
Vastuulliset poliitikot tekevät päätöksensä taloustieteellisen analyysin pohjalta. Antti Rinne luonnollisesti dissaa taloustieteilijöitä, koska nämä esimerkiksi kyseenalaistavat, saadaanko oikeasti rahat vanhenevan väestömme elättämiseen eläkkeitä korottamalla.
Valitettavasti Juhanan erinomaisen kirjan lukevat juuri väärät henkilöt. Pidin Vartiaista yhtenä kantavimmista järjen äänistä suomalaisessa politiikassa ennen kirjan lukemista - ja sen jälkeen. Toivoisin kovasti, että sellaiset ihmiset, jotka luulevat, että työn määrä on vakio tai palkkojen nostamisen lieventävän työttömyyttä, lukisivat kirjan.
Kasaan tähän sellaisia poimintoja Juhanan kirjasta, jotka säännöllisesti joidenkin poliitikkojen toimesta kiistetään, vaikka ne ovat lähinnä tieteellisesti kiistattomia faktoja.
Työttömyysaste ei riipu työvoiman koosta.
Työvoiman pieneneminen ei aiheita työvoimapulaa.
Työpaikkojen määrä ei ole mikään vakio.
Suomessa tehdään osa-aikatyötä vähän, vaikka se olisi iän karttuessa tai lapsiluvun lisääntyessä usein optimaalista.
Työllisyyttä ei voi kasvattaa julkisilla investoinneilla tai julkista työllisyyttä kasvattamalla.
Palkkamaltti ei maksa pitkällä aikavälillä mitään.
Työttömyysturvan ehtojen kiristäminen alentaa rakenteellista työttömyyttä.
Vahvojen ammattiliittojen talouksissa ei vallitse yleisesti korkeampi palkkataso.
Loma- ja muita etuja eivät maksa yritykset tai niiden osakkeenomistajat, vaan palkansaajat itse.
Koordinoitu palkkamaltti luo hyvinvointia ilmaiseksi.
Työntekijöiden työnhakuponnistelujen voimistaminen alentaa työttömyyttä.
Työntekijän neuvotteluaseman parantuminen nostaa työttömyyttä.
Kun työvoimakustannuksia on jarrutettu ja alennettu riittävästi, yritykset työllistävät, koska se on niiden etujen mukaista.
Avoimien työpaikkojen ja työttömien määrän vertailulla ei voida päätellä, että työpaikkoja ei riitä kaikille.
Oikeistopopulististen puolueiden kannatus korreloi ihmisten taloudellisen aseman kanssa.
Työttömän oma aktiivisuus vaikuttaa työllistymisen todennäköisyyteen.
Työttömyyseläkeputki ja vuorotteluvapaa lahjovat ihmisiä jäämään pois työelämästä.
Maahan kannattaa houkutella lahjakkaita ja liikkuvia ihmisiä.
Tiukka työehtosopimusjärjestelmämme on yksi syy korkeaan työttömyyteemme.
Eurojäsenyys ja alhainen korkotaso ovat nostaneet palkansaajapuolen neuvotteluvoimaa ja siten rakenteellista työttömyyttä.
Tuotantoteknologian muutos ei ole hyvinvointivaltion haaste, vaan sen nimenomaista sovellusalaa.
Jos keskusjärjestöt ovat yhtä mieltä jostakin, se ei tarkoita, että lopputulos edistää yhteistä etua.
Valtiovalta on yksityisiä yrityksiä huonompi arvon luoja.
Jos Suomessa on tilaa kannattavalle yritystoiminnalle, sen omistajaksi ilmaantuu joku – kotimaasta tai ulkomailta.
Tuottavuus nousee, kun ihmiset kasautuvat -> elinkeinopolitiikan tulisi pyrkiä edistämään ”elinvoimaisia maantieteellisiä kasaumia" (=kaupunkeja)
Hyvinvointivaltion rahoittaminen edellyttää korkeampaa työllisyysastetta.
Jos joku näistä väitteistä tuntuu arveluttavalta, kannattaa Vartiaisen kirja lukea. Mie en lähde perustelemaan, jätän tahallaan väärinymmärtäjille taloustieteen opettamisen parempihermoisemmille ja osaavammille kuten Juhanalle ja Heikki Pursiaiselle.
Jos ei ole mitään taloustieteellistä taustaa, mutta innostusta aiheesta sivistymiseen riittää, kannattaa lukea kirjasta kaksi ensimmäistä lukua ja sitten hypätä kappaleeseen kuusi ”Työmarkkinat ratkaisevat”.
Juhanan olisi ehkä kannattanut vähän laittaa viihdettä peliin, ja kertoa mitä ilmaisuja hän tarkkaan ottaen kravatti vinossa käytti, kun hän ripitti ex-EK johtaja Lasse Laatusta vanhan kabinettivallan sokeasta omakehusta. Ja miten ekonomisti ratkaisee ongelman, kun krapulassa panettaa, mutta seksin tarjonta on niukkaa. Eli yrittää tehdä vähän kansantajuisempi, mediaseksikkäämpi ja siten myyvempi opus.
Mie tosin tykkäsin aivan törkeästi. Sekä sivistyin että viihdyin, mutta katselen säännöllisesti A-Studiotakin.
Juhana Vartiainen on Suomen väärinymmärretyimpiä poliitikoita. Sekä Juhana että mie kannatamme hyvinvointivaltiota – siinä määrin kuin siihen on varaa. Hyvinvointivaltion merkittävin uhka eivät ole Juhana Vartiaisen kaltaiset totuuden torvet, vaan vasemmistopoliitikot, jotka heittäisivät Trumpina bensaa talouden liekkeihin ja antaisivat lastenlasten maksaa viulut.
Sijoittajan kannattaa lukea kirja vähintään testinä makrotalouden osaamisestaan. Sen verran olisi hyvä olla taloustieteestä kartalla, että Juhanan kirjan lukee melko sujuvasti. Jos ei ymmärrä jotain, lienee syytä syventyä vähän lisää. Ei tosin välttämättä juuri enempää tarvitse osatakaan. Tai ainakaan mie en osaa rakennella mitään DSGE- (=Dynamic Stochastic General Equilibrium) malleja.
Joku kritisoi Vartiaisen kirjaa, koska siinä ei ole mainittu ilmastonmuutosta ollenkaan. Tämä on vähän hönöä, koska opuksessa yritetään ratkoa hyvinvointivaltion rahoitusta, eikä ilmastonmuutosta. Rotat on ammuttava yksi kerrallaan, vaikka ne lisääntyvätkin vauhdikkaasti. Mie en tiiä, miten ilmaston lämpeneminen pysäytetään, ja tuskin tietää Juhanakaan. Kuvittelen tietäväni pokerista ja spekulatiivisesta sijoittamisesta jotain, ja siksi kirjoitan enimmäkseen niistä.
Työllisyydestä ja hyvinvointivaltion rahoituksesta kirjoittamiseen Juhana Vartiainen on ykköstykkimme, vaikka miten vasemmisto ja osa oikeistostakin häntä yrittää väärinymmärtää.
P.S. Olisi muuten pitänyt ottaa aikoinaan sivuaineeksi kvantitatiivinen suunnittelu (=ATK), kuten kaikki urasuuntautuneet laskentatoimen opiskelijat tekivät. Olisin nimittäin elänyt paljon onnellisemman elämän.
Diginatiivi tuskin ostaisi perjantain junalippuja sunnuntain paluuta varten ja osaisi käyttää älypuhelinta kiroilematta kuin SaiPan valmentaja Tero Lehterä pukukopissa lauantain Ilves – SaiPan kolmannen erän jälkeen.
Eikä tarvitsisi ottaa verenpainelääkkeitä (kuten Jim Beamia) joka kerta kuullessaan Li Anderssonin kertovan, miten työttömyys hoidetaan työajan lyhentämisellä. Olisi paljon rentouttavampaa, kun voisi kohauttaa olkiaan ja ajatella, että voisihan se olla noinkin ja saattaahan ainakin Li uskoa omaan asiaansa.
