”Suomelle olisi parasta ajaa täysillä päin seinää.”
Kansainväliset sijoittajat hinnoittelevat Helsingin pörssiin jo riskilisää. Poliitikot ovat ajaneet kansantalouden kriisiin, sanoo Luxemburgissa asuva yksityissijoittaja Jyrki Uurasmaa.
Valtamediassa on viime viikkoina kirjoitettu Helsingin pörssin heikoista tuotoista verrattuna maailman muihin pörsseihin. Varman toimitusjohtaja Risto Murto vihjasi, että eläkeyhtiöiden on ryhdyttävä muutaman vuoden sisällä myymään Suomi-osakkeitaan urakalla, jos tuotot Helsingissä jatkavat laahaamistaan. Mitä mieltä olet - kertooko Helsingin pörssin matalalento Suomen talouden enemmän tai vähemmän pysyvästä kurjistumisesta vai onko tämä normaalia suhdannevaihtelua ja Suomi-sijoittajalla nyt erinomainen ostopaikka?
Jyrki Uurasmaa (JU): Uskon, että ainakin taktisesti on oston paikka sillä varauksella, että jenkit eivät mene soft landingiin tai taantumaan, vaan no-landing on toteutuva skenaario ainakin seuraaviksi 12-18 kuukaudeksi. Suomessa toimialajakauma vaikuttaa myös paljon moneen muuhun maahan verrattuna, joten ei Helsingin pörssistä kannata odottaa indeksitasolla mitään valtavia ylituottoja.
Lisäksi yhä enemmän vaikuttaa se, että monet isoimmista instituutioista kuten eläkerahastot ympäri maailman sijoittajavat suuren osan osakesijoituksistaan erilaisten indeksi-instrumenttien kautta, olkoon se ETF:t tai johdannaiset. Kun samaan aikaan muualle on syntynyt jättimäinen megayhtiöiden luokka (esimerkiksi USA:n seitsemän suurta plus Eli Lilly, Novo Nordisk, LVMH, Hermes jne.), vievät ne jo mahtisiivun yleisindeksien painoista. Siten Suomen markkinoille siivilöityy yhä pienempi osuus markkina-arvopainotteisten indeksien (Eurooppa-indeksit, Maailma-indeksit jne.) ostoista.
Pidempi aikaväli olisi normaalissa talous- ja sijoitusmaailmassa selvä ostopaikka, sillä lähes kaikki suomalaiset indeksiyhtiöt ovat laadultaan maailmanluokkaa. Mutta Suomi on kaikkea muuta kuin normaali markkina.
Missä on keskiluokan kapina?
Suomi on yksi Länsi-Euroopan huonoimmista talouksista viime 15 vuoden ajalta. Sanoin jo 2010-luvun alussa, että parasta mitä Suomelle voisi tapahtua, on ajaa täysillä päin seinää.
Vasta jättikriisin tullen olisivat Suomen poliitikot ja ay-liike saattaneet järkiintyä. Historia on osoittanut arvioni oikeaksi. Enää ei kunnolla pystytä pelastamaan taloutta, sosiaaliturvaa jne. Rakenteelliset vauriot ovat jo liian suuria.
Nykyisen hallituksenkin toiminta vain hidastaa kriisin tuloa, ja Marinin hallitus oli all-in tuhon nopeuttamiseksi. Kansantalouden kurssi on pitkään Kataisen hallituksesta alkaen ollut tuhon tiellä.
Kysehän ei ole vain noiden tahojen tyhmyydestä ja populistisuudesta vaan myös arvaamattomuudesta. Erityisesti investointipäätöksiin vaikuttaa, jos lainsäädäntö, veropolitiikka -ja tulkinnat sekä yleisesti talouspolitiikka poukkoilevat sinne tänne. Ennakoitavuus on investointipäätöksiä tekeville vielä tärkeämpää kuin se, onko talouspolitiikka huonoa vai hyvää.
Vielä ehdittäisiin estää täydellinen kansantalouden tuho – eli pitää Suomessa edes jonkinlainen hyvinvointiyhteiskunta sosiaaliturvineen – myös ilman jatkuvaa, kestämätöntä jättivelkaantumista. Vaadittaisiin keskiluokan iso kapina, mutta voiko se toteutua, kun äänestäjistä suuri osa on virkamiehiä, eläkeläisiä ja muita?
Tähän kun yhdistää Suomen erittäin alhaisen syntyvyyden, näyttää maamme taloudellinen tulevaisuus erittäin surkealta vuosikymmenten sihdillä, jollei näitä kehityssuuntia saada muutettua aivan lähivuosina.
Koska kassavirtalaskelmissa jää varsin suuri paino 10-15 vuoden jälkeiselle ajalle, alkavat riskit pikkuhiljaa vaikuttaa hinnoitteluun entistä enemmän valistuneiden sijoittajien aluevalinnoissa.
Maantieteellistä riskiä on vaikea todistaa
Geopoliittisesti näen, että Suomi ja muut pohjoisen Euroopan maat ovat ainakin toistaiseksi kohonneen riskin alla. Tästä ei juuri puhuta, ja se olisi vaativaa matemaattisesti todistaa. Joka tapauksessa Euroopan pörssien keskinäiset tuottoerot ovat viimeisen parin vuoden aikana olleet suuria.
Uskon, että maakohtainen geopoliittinen riskipreemio on kuitenkin koholla. Harva kansainvälinen sijoittaja sitä ehkä aina tietoisesti ajattelee sijoituspäätöksiä tehdessään, mutta uskon markkinoiden kumulatiiviseen viisauteen.
Logiikkani tässä on, että Naton artikloista huolimatta Saksan ja Ranskan johtajat eivät vaikuta sen henkisiltä, että riskeeraisivat maansa taloudet ja sotilaat täysimittaisella tuella jonkun yksittäisen heistä etäällä sijaitsevan maan takia. Kaikki jäisi USA:n varaan. Entä jos siellä presidenttinä on Trump?
Mahdollinen tuki tai ei-tuki olisi arvanheittoa. Bidenin energisyys Suomen ja Ruotsin saamiseksi nopeasti Natoon toisaalta osaltaan kertoi rohkaisevaa viestiä Euroopan turvallisuuden tukemisesta.
Tämän ajatelman mukaan Suomen riskipreemion pitäisi siis alentua marraskuussa, mikäli Trumpia ei valita. Riskipreemiotkin muuttuvat pikkuhiljaa, joten sitä on ehkä mahdotonta havaita, koska geopoliittinen riski sekoittuu muihin jatkuvasti muuttuviin markkinoiden vaikutusmekanismeihin.
Risto Murto ei varmaankaan puhunut vain tämän hetken Helsingin heikosta pörssikehityksestä. Hän puhui uskoakseni eläkeyhtiöiden strategiasta, tuottovaatimusten sanelemasta allokoinnista keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Niihin vaikuttanevat myös edellä mainitsemani tekijät.
Helsingin pörssin suosikit
Joulukuun 2022 kirjoituksessasi Sijoitustietoon kerroit, että suurimmat omistuksesi Helsingin pörssissä ovat UPM, nykyinen Lindex entinen Stockmann, Taaleri ja Qt Group. Ovatko nämä edelleen suurimmat Suomi-omistuksesi? Oletko tehnyt isoja ostoja tai myyntejä Suomi-salkussa parin viime vuoden aikana ja mitkä ovat nyt 4-5 suosikkiasi Helsingissä?
JU: Lindex kuuluu edelleen kolmeen suurimpaan sijoitukseeni Suomessa, vaikka osake onkin noussut puolentoista vuoden takaisesta kirjoituksestani lähes 70 prosenttia. Arvostan toimitusjohtaja Ehnbågea suuresti, Hänen näyttönsä ensin Lindexin toimitusjohtajana ja nyt koko konsernin vetäjänä on mainio.
Alunperinkin taseen perusteella ostamani Lindex on tuottanut alimmista ostoista jo satoja prosentteja, mutta näen edelleen kymmenien prosenttien nousuvaran. Osakkeen risk/return -suhde (R/R) oli parhaimmillaan aivan loistava, ja edelleenkin mielestäni hyvä. Perusskenaarioni on, että yhtiö saa tavaratalot käännettyä sellaiseen tilaan, että ne kelpaavat jollekin. Lähtökohtaisesti JC Switzerland Holdings:lle vähintään ilmaiseksi. Tällöin muiden osien arvo tulisi esiin, etenkin Lindex-divisioonan vakaasti etenevä kannattava kasvu.
Samaan aikaan JC:n tuleva päätös olisi peruuntuessaan suurin riski tälle noususkenaariolleni. Tavaratalojen myynti, valmistuvan Ruotsin logistiikkakeskuksen sale-and-leaseback sekä mahdollinen hybrilainan takaisinmaksu mahdollistaisivat jopa 1,5 euron osakekohtaisen kertaosingon.
Koska Lindexin paino salkussani on noussut kovin suureksi, saatan sitä matkan varrella hieman kevennellä, vaikka näen perusskenaariossani 2-3 vuoden aikavälillä nousuvaran noin 4,5–5 euroon, ainakin jos osakkeen päälistaus siirretään Tukholmaan.
Qt on myös edelleen kolmen suurimman sijoitukseni joukossa, joskin selvästi pienempänä kuin Lindex. Pitkällä aikavälillä Quutissa on tietenkin paljon enemmän nousuvaraa, jos asiat menevät odotetusti. Yhtiössä kannatta seurata vuositason tai 12 viime kuukauden lukuja eikä keskittyä kvartaalien heilahteluihin.
Kehitys on ollut vuosikausia hyvää, vakaata kasvua - pois lukien koronapiikki - sekä parantuvaa kannattavuutta. Lyhyen ajan riskinä näen sen, jos kiinalaiset valtaavat Euroopan sähköautojen markkinat. Siellä Qt tuskin on yhtä isolla vaikkakin kasvavalla osuudella mukana autovalmistajien näyttöjen kehitystyössä.
Muita suurimpia sijoituksia minulla ovat Harvia ja Tokmanni. Lisäksi löytyy Puuiloa, UPM:ää, Capmania, Taaleria, eQ:ta ja Optomedia. Samoin mausteena on pikkuruinen rivi erittäin riskikästä Faronia.
Halpakaupoilla pitäisi Suomen kaltaisessa maassa olla hyvä tulevaisuus, vaikka kilpailu onkin kiristynyt ja rahtikulut viime aikoina kasvaneet. Alan yhtiöt tuottavat vakaata vapaata kassavirtaa ja osinkoja tai osakkeiden takaisinostoja – aivan niin kuin Umppikin.
Harviasta ja sen kasvunäkymistä jenkeissä olen edelleen innostunut. Osake on hiipinyt viime vuoden aikana takaisin salkkuni top kolmoseen oltuaan siellä edellisen kerran 2021.
Yhtiö panostaa nyt erityisesti Yhdysvaltoihin. USA:n kasvava tietoisuus saunan ja jatkossa myös kylmäkylpyjen terveyseduista mahdollistanee yhtiölle hyvää kasvua lähivuosina. Kasvua kiihdytetään yritysostoilla. USA noussee viimeistään ensi vuonna suurimmaksi markkina-alueeksi, mikä pitänee ulkomaalaisomistuksen kasvun nousussa edelleen.
Kertoimet näyttävät tällä hetkellä vaativilta, mutta hyvä kasvu jatkunee, ehkä parantuvin marginaalein. Lisäksi velkaantumisaste sallisi ostaa lisää EPS:iä melkoisesti. Näen tosin, että osa investoinneista pitäisi kohdistaa jo alhaalla roikkuviin hedelmiin, kuten laadun parantamiseen isoissa jakelijoissa (erityisesti Amazon ja Walmart), sekä suhteellisen isoksi kasvaneeseen kylmäkylpyjen markkinaan osallistumiseen, johon tuote on jo olemassa.
Suomesta puuttuu kasvudynamiikka
Sinulla on ymmärtääkseni kokemusta myös start-upeihin sijoittamisesta. Miksi Helsingin pörssissä on niin vähän kasvuyhtiöitä, ennen kaikkea kansainvälisesti kasvavia yhtiöitä? Mieleen tulee ensimmäisenä Qt Group, Kempower ja Harvia. Suurilla yhtiöillä on kyllä kansainvälistä liiketoimintaa mutta kasvu on kiven alla (mm. Kone, Neste, Metso, Wärtsilä, Nokia). Etenkin ottaen huomioon, että Helsinki tunnetaan Slushista (start-up -yrityksistä ei pitäisi olla pulaa), niin missä ovat aggressiivista kasvua hakevat pörssiyhtiöt?
JU: Tähän näen pääsyynä sen, että Suomessa on esimerkiksi Ruotsiin verrattuna niin vähän pääomia. Ne harvat isot yksityiset pääomat ovat usein konservatiivisia sijoituksissaan.
Alalle on toki tullut start-up, early phase ja myöhempienkin vaiheiden rahastoja ja sijoittajia, mutta ne ovat yhteenlaskettunakin melko vaatimaton tekijä kooltaan. Toki paljon hyvää ovat tehneet.
Usein yhtiöitä kuitenkin houkuttavat tulevan kasvudynamiikan tukijana ja maantieteellisten kasvumahdollisuuksien ansiosta amerikkalaiset lisärahoittajat enemmän. Vaikka jossain kohtaa Helsingin First North -listalle osakelistaus olisi mahdollista, ei se usein tunnu houkuttelevalta, jos vaihtoehtona on saada rahaa ja tietotaitoa vaikkapa piilaaksolaiselta rahoittajalta.
Suomen ulkopuolella on ehkä myöhemmin mahdollista tulla ostetuksi johonkin kansainväliseen, usein amerikkalaiseen firmaan. Suomen vaihtoehtoinen listaus taas voi merkitä asiantuntematonta markkinaa, alhaisia kertoimia ja uinuvaa likviditeettiä.
Hajauta sijoitukset kansainvälisesti
Olet X:ssä puhunut kansainvälisen hajauttamisen puolesta - miten itse olet hajauttanut eli paljonko sijoituksistasi on Suomen ulkopuolella?
JU: Tällä hetkellä ulkomaat muodostavat lähes 80 prosenttia salkustani. Osa siitä on listaamattomissa yhtiöissä. Olen silti melko aktiivinen Suomessakin, ja seuraan tarkasti varsinkin isoimpia kasvuyhtiöitä, selvästi alle puolen miljardinkin yhtiöitä, kuten esimerkiksi Faron Pharmaceuticalsia.
Sijoitukseni ovat pääasiassa suoria, mutta aion lähivuosina kasvattaa ETF:ien osuutta ainakin 20-30 prosenttiin. Pitää antaa muulle elämälle enemmän tilaa. Toki perhe, urheilu ja sijoittaminen saavat kaiken ajan nykyäänkin, mutta ehkä sijoittamisen osuutta voisi hieman pudottaa. Osakepoimintaa teen varmaankin loppuun asti, myös kansainvälistä sellaista.
Niille, jotka arastelevat Suomen ulkopuolelle menoa suosittelen etenemään hitaasti. Alkuun voi ottaa varovaisen tavoitteen, vaikkapa 15 tai 20 prosenttia osakesalkusta ulkomaille. Aikahajautuksella on hyvä nostaa kansainvälistä hajautusta kohti tavoitetta, esimerkiksi 3 kuukauden välein sijoittamalla, seuraavan 2-3 vuoden aikana.
Jos tulee iso pudotus indekseihin, voi joko kiihdyttää vauhtia tai sijoittaa halpuutta hyödyntäen seuraavien 1-3 kvartaalin potit jo etukäteen. Jos suorat sijoitukset epäilyttävät, indeksi-ETF:t ovat erittäin hyvä vaihtoehto. Jos taas teknologiaosakkeiden korkeat kertoimet ja suuret painot epäilyttävät, löytyy paljon myös faktoripohjaisia vaihtoehtoja kuten vaikkapa World Value -tyyppisiä.
Miksi muuten olet muuttanut Luxemburgiin ja mitä etuja se tarjoaa yksityissijoittajalle?
JU: Töiden perässä tulin alun perin, kohta kymmenen vuotta sitten. Myös mainitsemillani Suomen talouden näkymillä oli vaikutusta päätökseen. Nyt olen ollut jo yli viisi vuotta yksityissijoittaja.
Sijoittajalle täällä on monessa tapauksessa houkuttelevat pääomavoittojen verot, vaikka alle kuuden kuukauden omistuksesta vero on tosin 42 %. Sen sijaan ansio-, osinko-, korko-, ja yritysverot ovat täällä usein vähintään Suomen tasoa. Marginaaliveron maksimi on rajattu Suomea alemmas 46 prosenttiin.
Meidät sai tänne jäämään viihtyisä ja toimiva ympäristö. Luxemburgissa on toimiva yhteiskunta, järkevät pragmaattiset poliitikot ja hyvät koulut lapsille. Meillä oli ajatus, että saamme myös henkistä pääomaa ulkomailla asumisesta.
Täällä on myös hyvät mahdollisuudet harrastaa mieliurheiluani pyöräilyä sekä koko perheen suosimaa laskettelua ja hiihtoa. Minulle rakkaat Alpit ovat vain 5-6 tunnin ajomatkan päässä.
Never say never, saatan palatakin vielä joskus Suomeen. Mutta en minkään etujen perässä. Esimerkiksi terveydenhuolto on täällä vähintään yhtä hyvä kuin Suomessa ja myös edullisempi. Mutta ystävät, meri, järvet ja muu luonto, Lappi, lätkämatsit jne. saattavat joskus vielä houkuttaa tarpeeksi, ehkä.
