Talous on benji-hypyssä. Epäselvää on vielä 1.) Miten pitkä on köysi? 2.) Onko köyttä kiinnitetty yläpäästä? Tällaisina aikoina on hyvin tavallista, että pörssiyhtiöt kääntyvät omistajiensa puoleen pääomaruiskeiden tarpeessa. Paljon parjattujen spekulanttienkin rahalle on hyvin kysyntää.
Tällä viikolla merkintäoikeusannista ilmoitti myös valtionyhtiömme Finnair. Monelle osakemarkkinoille aivan viime vuosina tulleelle firettäjälle vanha kunnon kuponkianti saattaa olla käsitteenä vieras. Niin se oli kyllä osalle vuoden 1994 KOP:n Kansallisantiin osallistuneellekin. Mutta joka tapauksessa epäilen Finnairilla olevan osakkaita, jotka ovat ainakin vähän ymmällään, mitä on tapahtumassa.
Yritän olla käyttämättä muita nuorisolle tuntemattomia kolmikirjaimisia kirjainyhdistelmiä kuin K-O-P:ta. Olen aina välillä vähän taivastellut kuukausipalkkaisten analyytikkojen fanaattisuutta käyttää vieraskielisiä lyhenteitä. Niitä ei kukaan ymmärrä olematta hyvin syvällä sekä fundamenttianalyysissä yleisesti että kyseisessä toimialassa erikseen. Olen nimittäin lueskellut anaalien hieroglyfejä viidellä eri vuosikymmenellä ja 2020-luvullakin löydän itseni säännöllisesti googlaamasta uusia termejä. Onko tarkoitus saada lukijat tuntemaan itsensä mahdollisimman tyhmäksi vai kirjoittaja fiksuksi, en tiedä.
Finnairin tuleva anti
Finnair ilmoitti järjestävänsä enintään 500 miljoonan euron merkintäoikeusannin. Yhtiön markkina-arvo perjantaina kurssilla @3,64 oli melkein sama eli 474 miljoonaa euroa. Lähtökohtaisesti kun puolen miljardin yhtiöön tyrkätään käteistä rahaa toinen mokoma lisää, tuloksena syntyy miljardin yhtiö.
Annin yksityiskohdat julkaistaan yhtiökokouskutsussa, joka tulee lähipäivinä. Kokous on nimittäin yhtiöjärjestyksen mukaan pidettävä tässä kuussa ja kutsu julkaistava kolme viikkoa ennen.
Sitä ei tarvitse jännittää, meneekö anti kaupaksi. Hallitus hakee ja saa eduskunnalta 700 miljoonan valtuutuksen ”Finnairin pääomitusjärjestelyihin”.
Lähtökohtaisesti kuponkianneissa asetetaan hinta niin paljon alle pörssikurssin, että vain markkinan hoviniiaus voi annin ”onnistumisen” estää. Muistan hyvin, kuinka Technopolis aikoinaan tiedotti hyvin ”onnistuneista” merkintäoikeusanneista lähes joka vuosi. Tällainen onnistuminen vastaa alle minuutin aikaa sadan metrin juoksussa. Ei siinäkään ihan kaikki onnistu.
Mutta koska nyt on hillopurkkihallitus jakamassa kymmeniä miljardeja hilloa, ei voi olla ihan varma merkintähinnasta. Otetaan kuitenkin huomioon myös mahdollisuus, että merkintähinta on yli pörssikurssin.
Tällöin rationaalinen sijoittaja ei tietenkään merkitse. Jos haluaa ostaa lisää Finnairia, saa sitä ruudulta halvemmalla kuin annista. Jos puhkuu innosta osallistua talkoisiin enemmän kuin veronmaksajat keskimäärin, en toki mitenkään estele. Annin jäädessä vajaaksi, valtio merkkaa ylijääneet osakkeet kuitenkin.
Antia ei kannata nukkua
Kuponkiannin alkaessa osakkeesta irtoaa merkintäoikeus. Perusskenaario on, että se kannattaa joko myydä tai käyttää. Ennen vanhaan pankkiiriliikkeet automaattisesti myivät käyttämättömät kupongit. Nykyisin lainsäädäntö suojelee tältä käytännöltä ja jokaisessa merkkariannissa palaa nukkuvien sijoittajien käyttämättömiä merkintäoikeuksia iloisesti kuin kirjoja Bebelplatzilla 1933. Sitten ahneet spekulantit taistelevat näistä osakkeista verisesti lisämerkintäsodassa. Nämä poltetut kirjat saavat muut kuitenkin lukukelpoisina käyttöönsä.
Merkkari on siis arvopaperi. Vaikka olisi ultra-ortodoksinen ”Osta ja Unohda” -sijoittaja, annin sivuuttaminen osakkeenomistajana nyt vain on kallista kuin ilmainen viina. Ei kai osakkeiden hautojat seteleitäkään juuri revi?
Onko pakko osallistua?
Kun kerätään markkina-arvon verran annilla rahaa, on sijoittajan pyöreästi tuplattava sijoituksensa säilyttääkseen omistusosuutensa. Joku anti kahdella vanhalla kolme uutta saattaa hyvinkin olla tulevan Finnairin annin tekninen toteutus.
Mutta omistusosuuksien puolustaminen on enemmän sellaisten puuhaa, jotka haluavat käyttää omistajan ääntä. Jos oli tyytyväinen sijoituksensa euromäärään ennen antia, voi tilanteen pitää ennallaan esimerkiksi myymällä sen verran merkintäoikeuksia, että sillä rahalla saa maksettua jäljellejääneiden merkkareiden oikeuttamat osakkeet.
Finnairin annissa on siis ”pakko” ottaa kantaa Finnair-sijoituksensa suhteen. Mutta lisää rahaa ei ole mikään pakko kiinni laittaa. Kaikki kupongit myymällä voi myös keventää.
Yksi promille puolen miljardin yhtiöstä on yhtä arvokas kuin puoli promillea miljardin yhtiöstä. Tosin miljardissa on puoli miljardia enemmän laskuvaraa.
Finnair sijoituskohteena
Warren Buffet dumppasi kuulemma taas lentoyhtiöosakkeensa. Mutta se onkin jo enemmän autuaampien metsästysmaiden mies. Mie selkeästi nuorempana en dumpannut.
Ei ollut mitä myydä.
Finnair tekee oman ilmoituksena mukaan jo toteutettujen säästötoimenpiteidensä jälkeen liiketappiota kaksi miljoonaa euroa päivässä. Mie en kuvittele pystyväni arvailemaan muita paremmin, milloin sinivalkoisin siivin päästään taas yöksi kotiin. Tulevatko aasialaiset takaisin, vaikka saisivatkin? En tosiaankaan tiedä.
Pysyn siis tämän koronakauden niin Finnairista kuin muistakin lentoyhtiöistä erossa. En ole kykenevä määrittelemään itselleni ostohintaa, kun ei ole mitään edes varmahkoa takarajaa yhtiöiden taas voitolliseksi kääntymiseen.
Epäilen kuitenkin muiden ostavan osaketta ainakin kahdella perusteella, jotka Vanhan liiton spekulantin silmin ovat luottamusasteeltaan vaalilupauksiin verrattavia:
Kurssi oli 12 euroa, palaa sinne kärsivällisesti odottamalla
Vain pari vuotta sitten Finnair tosiaan maksoi hetken aikaa reilusti päälle kympin. Mitä osake maksoi vuonna 2018, ei vaikuta Pyysingin hiippakunnan teologisen opin mukaan siihen, mihin se nyt on menossa.
Itse asiassa olin yllättynyt, että valtio-omisteinen lentoyhtiö ei ole koronasta edes puolittunut. Heräsin asiaan vasta tätä kirjoittaessani. Sanoisin, että kun hinta ennen koronaa oli kuusi euroa ja nyt 3,64, niin aika maltillisesti on otettu osumaa. Tällä lienee tekemistä sen kanssa, että ihmiset uskovat, että
Suomen valtio pitää Finnairin pystyssä
Ja luultavasti ovat oikeassakin. Mutta tässä voi käydä niinkin, että Finnair polttaa rahaa, ja sitten valtio pääomittaa ja sitten Finnair polttaa rahaa ja sitten valtio taas pääomittaa ja lopulta sijoittajan omistusosuudesta voi olla vain rippeet jäljellä ja markkina-arvokin kyykähtänyt.
Norjassa velkojat ovat muuten saneerausehdotuksen yhteydessä ottamassa Norwegianin osakkeista 95%. Suomessa näin radikaalista (vaikkakin perustellusta) ratkaisusta ei tarvinne murehtia. Marinin hallituksen hillopurkista on kansi auki.
Pidetään kuitenkin mielessä, että ”Valtio pitää Finnairin pystyssä” ≠ ”Valtio takaa pörssikurssin”.
Finnair on valtionyhtiöksi pärjännyt yllättävän hyvin
Lentoyhtiöiden kilpailu on ollut jo vuosikymmeniä äärikireää. Silti pieni, mutta sisukas valtionyhtiö Finnair on sinnitellyt itsenäisenä ja pre-koronassa kannattavanakin. Tämä on yllättänyt miut kuin Jukka Keskisalon Euroopan mestaruus 3000 metrin esteissä vuonna 2006.
En ole siis kuitenkaan tähän hätään ottamassa Finnairia. Tämä ei tarkoita, etteikö jonkun muun ehkä kannattaisi ottaa. Ainakin jos näkee koronan läpi muita paremmin. Muutenkin ylivertaiset ennustajan kyvyt kannattaa käyttää pörssimarkkinoilla hyödyksi.
P.S. Valitettavasti varsinaista merkintäoikeusarbitraasia ei enää ole vuosiin päässyt tekemään. Ei niin pientä antia, etteikö joku propellipää sinne jaksaisi algoritmiä virittää. Eli siis merkintäoikeuden hinta suhteessa osakekurssiin pysyy nykyisin hyvin matemaattisessa linjassa. Osakemarkkinoiden Villissä Idässä ei näin ole aina ollut.
