Tuntuu usein, että elämässä pääsisi helpommalla, jos olisi tyytyväinen ns. ”tavallisuuteen”: ihan kiva työ, hauskat harrastukset ja kulkisi mukavaa keskilinjaa. Lapsena, tai oikeastaan edes nuorena en ollut millään tavalla tavoitehakuinen, kilpailullinen tai muutenkaan kova haastamaan (tai kritisoimaan) itseäni. Aloin soittaa vakavissani 16-vuotiaana, ja tästä muutaman vuoden eteenpäin harjoittelin useita tunteja päivässä naama irvessä aina jokin uusi maali tavoitteena.
Pian keikkoja alkoi olla paljon, ura meni eteenpäin ja homma eteni muutenkin hienosti. Tehtiin levyjä ja kierrettiin festivaaleja sekä konsertteja ympäriinsä. Sijoittamisen aloittaessani kaikki siihen liittyvä oli vain kivaa, ja jotenkin uusi piristävä osa elämää. Oli hienoa löytää suhteellisen aikaisessa vaiheessa sijoittaminen, vaikka osakkeiden lisäksi perisuomalaiseen tapaan säästin myös omaan asuntoon.
Seuraava suorituskeskeinen harrastus oli golf, jota olin lapsena pelannut vähän aikaa. 15 vuoden luovan tauon jälkeen aloitin golfin uudestaan tapani mukaan aika vauhdilla. Harjoittelin tuntikaupalla talvisin hallissa, pelasin paljon ja tasoitus tippuikin kahden kauden jälkeen ihan kohtuulliselle tasolle. Hermo ei pidä mailapeleissä epäonnistuessa, ja ei se kivalta tunnu markkinallakaan. Varmasti moni samaan lähtöön osunut on ihastunut rikkaaseen kirosanojen käyttööni. Tenniskentälläkin maila osuu yleensä kenttään kovempaa kuin pallo.
Jälkeenpäin olenkin pohtinut, että juuri soittaminen on tuonut moneen tekemiseen suorittamisen tarpeen, harjoittelun ja halun puskea eteenpäin. Sijoittamisen ja golfin välissä pakonomaista oli saliharjoittelu. Meni vuosia ennen kuin treenistä ja sen tuomasta fiiliksestä oppi nauttimaan, ja sama lienee joskus edessä toivottavasti myös golfin kanssa. Sijoittamiseen on muodostunut sama itselleen todistamisen ja suorittamisen tarve viimeisen parin vuoden aikana. Osta ja vahdi -tyylisen lähestymisen sijaan olenkin päätynyt keskivertoa aktiivisemmalle polulle.
Työn puolesta olen nähnyt eron ammattilaisten ja muiden välillä, ja tiesin alusta alkaen miten vaativa prosessi on kehittyä hyväksi treidaajaksi. Silti kova itsekritiikki ja itselleen todistamisen halu syövät fiilistä aika usein. Henkisesti helpompaa olisi edes yrittää muistaa onnistumiset, mutta tietysti vaakakupissa painaa enemmän se huonosti mennyt treidi kuin edes viisi onnistumista. Työpöydältä löytyy omat säännöt, tai ehkä enemmänkin viitekehykset kaupankäyntiin liittyen, ja näissä lukeekin nykyään ”muista hyvät treidit”.
Miten pitkä johdanto sitten liittyy treidaamiseen tai ylipäänsä osakkeisiin? Treidaaminen, tai sijoittaminen on pitkälti psykologiaa. Ikävä vastoinkäyminen paljastaa nopeasti luonteenpiirteet pörssissä sekä kentällä. Onnistumisen jälkeen tulee keskittyä seuraavaan palloon, eikä jäädä taputtelemaan itseään olalle. On pelisi sitten golf, tennis tai osakemarkkina, voitat tai häviät tärkeimmät pelisi pääsi sisällä. Se miten pelaat peliä korvien välissä, vaikuttaa pitkälti lopputulokseen.
”The market tells you more about yourself by how you react to it than any psychiatrist could. It's the same as golf - it is very quick at exposing your weaknesses.” – Ian Cassel
Harjoituskausi takana
Melko tarkkaan kaksi kuukautta sitten jätin käsirautojen kolkon kolinan taakseni, joten nyt on hyvä hetki pohtia elämää vapaana taiteilijana ruudun ääressä. Ensimmäisessä kolumnissani kävin läpi alun kankeuksia ja maksettuja oppirahoja, ja nyt on tarkoituksena analysoida tekemisiä tarkemmin niin hyvässä kuin pahassa. Onneksi sentään jo nyt voi todeta, että kovasti kaivattua malttia on tekemiseen jo hivenen löytynyt.
Eri salkkujen välisen kaupankäynnin sekä aktiviteetin suhteen tein kaiken sekoilun ohessa hyödyllisen huomion. Vaikka varsinainen päiväkauppa on ollut tahmeaa opettelua, ovat toisen salkun pidemmät treidit tuottaneet kuitenkin maksettuja oppirahoja enemmän. Lienee oikea hetki muistuttaa taas itselleen, että päivänsisäisen osakesäätämisen sijaan tulisi katsoa hieman lounasta pidemmälle vaikka kovin nälissään sattuisikin olemaan.
Vaikka useana päivänä fiilis on jo uhkaavasti kääntynyt positiivisen puolelle, on jatkossa olennaista noudattaa tarkemmin oman checklistin ensimmäistä sääntöä. Yksinkertaisuudessaan ja kaikessa kauneudessaan ”no forced trades”, eli vapaasti suomennettuna älä sählää. Lienee kuitenkin korvien välissä ollut tuulista kun tämä tuppaa edelleen unohtumaan paikoitellen.
Mikä on toiminut?
Lähdetään liikkelle onnistumisista, vaikka se vaikeaa onkin. Saman suuruinen tappio tuntuu huomattavasti pahemmalle kuin voitto, mutta jos edes kerran elämässä lähtee positiivisen kautta liikkeelle, voisiko tämä ruokkia itse itseään ja saada jotain aikaan psykologisella tasolla?
Kuluneella tuloskaudella olen opiskelumielessä treidannut tuloksia suhteellisen paljon verrattuna aiempaan kokemukseen näiden osalta. Harjoitus tekee festarin, joten pienillä positioilla liikenteeseen. Avauksesta sisään ja hätäisesti aivan liian aikaisin ulos, mutta oppia ikä kaikki. Jostain kumman syystä ruotsalaisilla osakkeilla on tullut aherrettua kotimaisia enemmän.
Kotipörssin osakkeista positiivisena jäi mieleen Nokia, jota ostin nousuun lisää pariin kertaan ensimmäisen myynnin jälkeen. Aspolla ja Glastonilla tuli pikkukauppaa tehtyä suositusmuutoksiin, mutta ei näistä jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Tanskalaisilla osakkeilla on myös tullut vähän harjoiteltua, mutta ei näillä näytöillä vielä Köpikseen lähdetä illan isännäksi.
Tokmannia tuli otettua tulospäivän laskuun hieman yön yli, ja tässä kävi hyvät. Seuraavan aamun myynnit osuivat kivasti, ja päivän mittaan tuli tehtyä muutama pikkukauppa lisää. Se ei toki ole hyvä asia, että jos treidaa osaketta jota voisi periaatteessa omistaakin, suhtautuu liikkeisiin hivenen liiankin leppoisasti. Loppu hyvin kaikki hyvin, ja viimeiset kaupat tulikin tehtyä päivystävän verokonsulentin kanssa Suomen Turussa iltaa istuessa. Ainahan sitä voi pari kauppaa tehdä kun näkee hyvää ystävää vuosien takaa.
Omaa tekemistä on selkeästi auttanut osakkeiden rajaaminen vain muutamaan, koska eihän turkulainen basisti voi keskittyä moneen asiaan samaan aikaan. Muutama lappu ruudulle auki ja fokus näihin. Toimii muuten hienosti näinkin yksinkertaiselle kaverille.
No entäs sitten ne turskat?
Isompaa turskaa ei ole tullut vielä naarattua illallispöytään, mutta ihan hyviä oppirahoja suhteessa positioiden kokoon on tullut maksettua. Pahin moka, eli paras opetus oli taatusti Uponor-sekoilu tulospäivänä. Toinen masentava blues tuli omalta osalta soitettua Vestas Windsin kanssa. Verrokkiyhtiön mukana Vestas tuli iloisesti tonttiin, ja tuli muutama erä taisteltua voitollisesti. Omissa säännöissä on muuten ”no losers, don’t average down”, mutta voitto on voitto vaikka omia sääntöjä väistelisi.
Viikonloppu väliin, maanantaina pikainen aamu ruudulla ennen treeneihin lähtöä. Voitollista pikkukauppaa tuloksiin ja basso käteen. Takaisin ruudulle, ja eikös siellä se VWS houkutellut taas heikkoa mieltä. Fiksumpi kaveri lähtisi tässä kohtaa vauhdilla ulos, eli itsehän jäin vääntämään. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten alla nuotit siihen kuinka tehdään päivänsisäisesti kuraa. Osa toki shortteja, kuinkas muutenkaan.
Pienempää tuubaa on toki tullut soiteltua muutamallakin eri lapulla, mutta edelliset ovat toistaiseksi olleet ne opettavaisimmat tapaukset. Onneksi virheistä oppii, ja vastaavat sekoilut on vältetty ihan kiitettävästi viime aikoina. Oppirahat on kuitenkin jokaisen maksettava, joten turha työntää päätä pensaaseen vaikka tulisikin hölmöiltyä. Varsinaista päiväkirjaa ei ole tullut pidettyä, mutta kuvakaappaukset ovat tallessa muistoina. Näistä muutama olisi hyvä tulostaa ja kehystää työpöydän ylle.
Oppia ikä kaikki
Ensimmäiset pari kuukautta markkinaturistina ovat näyttäneet komeiden nähtävyyksien ohella myös ne varjoisat kujat, joihin ei ole syytä mennä ellei ole aivan varma siitä mitä on tekemässä. Omaan tekemiseen pitäisi varmaankin alussa suhtautua enimmäkseen oppimisen kannalta, mutta silti takaraivossa painavat eniten ne tekemättä jääneet tilaisuudet sekä puhtaat mokat. Malttia ja järkeä on toki jo nyt löytynyt edes pienissä määrin, joten suurempaa hätää tuskin on.
Oma tekeminen, sekä se mitä ei kannata tehdä alkaa nyt pikku hiljaa löytyä. Omien sääntöjen noudattaminen onnistuu päivä päivältä paremmin, vaikka näistä tulee paikoitellen luisteltua. Poikkeus vahvistaa säännön, mutta vaikka rikosnimike olisikin vain lievä itsepetos, olisi usein parempi vain pysyä siinä kehyksessä jonka on itselleen määritellyt.
