Enersensen toissavuoden listautumisannista ei tullut mitään syytteitä kenellekään. Olisi kyllä pitänyt tulla, mutta saatiin kuitenkin ennakkotapaus, että Suomessa ei IPO:n (=initial public offering, listautumisanti) yhteydessä annetuista katteettomista lupauksista ja yritysoston tietojen kertomatta jättämisestä joudu mihinkään vastuuseen.
Toki isien pahoista teoista ei pitäisi lapsia syyttää. Olen vuosikymmeniä ihmetellyt väkeä, joka puhuu siitä, miten Saksa voitti jalkapallon maailmanmestaruuden 1974, joten se voittaa tällä perusteella seuraavatkin arvokisat, kunhan ne vain saadaan järjestettyä. Eri pelaajat, eri valmentaja ja Saksan tapauksessa eri maakin. Jonnat eivät ehkä muista, että Länsi-Saksa otti kotikisoissaan pataan DDR:ltä 1-0. Tämän päivän Enersensekin on ihan eri yhtiö kuin parin vuoden takainen.
Koska hönönä merkitsin Enersenseä pari vuotta sitten, ja koen itseni petetyksi, olen luonnollisesti hyvin taipuvainen kirjoittamaan yhtiöstä kriittisesti. Tosin tuleen makaamaan jääminen on sijoittajalle yhtä hölmöä kuin sotilaallekin. Yritän tätä väistellä parhaani mukaan, mutta toisin kuin ex-vaimoni saattavat väittää, minussakin löytyy aina välillä ripaus inhimillisyyttä.
Tuplasin osakemääräni ostamalla lappua listalta antihintaa halvemmalla. Tämä oli niin karmea virhe, että siitä on syytä muistuttaa itseään yhä uudelleen. Jos et tunnista virheitäsi ja niiden syitä, tulee suora osakesijoittaminen helposti kalliiksi harrastukseksi. Noudatin siis ennalta laadittua strategiaani, joka tosin oli jo osoitettu vääräksi.
Olenkin melko patologinen average down -kaveri, eli jos omistukseni hinta laskee, olen hyvin taipuvainen nostamaan panoksia. Tätä kutsutaan ruletissa Martingale-strategiaksi, ja strategian toteuttajia on hyppinyt jonkun verran kasinoiden yläkertojen ikkunoista muutaman kerroksen alaspäin asfaltille.
Näistä tietoisena tuplasin kuitenkin iloisesti kuralla olleen Enersense-positioni helmikuussa, kun yhtiön työntekijät ja ulkopuoliset sijoittajat ostivat yhtiön pääomistajan Aaron Michelinin (ent. Saleh) yhtiöstä ulos. Toimivan johdon omalla rahalla äänestäminen on paras sijoitussuositus, mitä tiedän. Lisäksi näen aina pääomistajan päävastuulliseksi luovasta ipo-tiedottamisesta, olivat sanat sitten Alexanderin tai Holopaisen sanoja. Palkkasoturit kun yleensä viestittävät sitä tarinaa, mitä omistaja haluaa.
Beesaileminen on hyvin vaarallinen sijoitusstrategia, mutta toimivan johdon ostojen perusteella olen vuosikymmenten varrella puolisokkonakin monta ostopäätöstä tehnyt. Olisi hyvin ylimielistä kuvitella, että Kampin kotisohvalta käsin ymmärtäisin yhtiön arvostuksesta jotain parempaa kuin yhtiössä oikeasti rukkaset kädessä olevat. On toki mahdollista, että joskus ymmärtäisin paremmin, koska liian läheltä voi nähdä hyvinkin huonosti. Operatiiviset toimijat eivät välttämättä ymmärrä pörssikursseista kovinkaan paljon ja mie välillä nousukännissä luulen ymmärtäväni niistä vaikka mitä. Tästä huolimatta sanoisin yleensä tj ostaa >> Aki ei tykkää. Lisäksi sain pörssistä sentin halvemmalla (@1,94) kuin toimitusjohtaja Jussi Holopainen, mikä tuntui hyvältä.
Aloinkin tarkkailla yhtiötä vähän aktiivisemmin, koska positio ei ollut enää ihan läppäkokoa. Niinpä kun pari viikkoa sitten yhtiö antoi posarin (=positiivinen tulosvaroitus), tuplasin osakemääräni kolmannen kerran @2,08. Yhtiö oli perusfundamenteiltaan halpa, ja oletin muidenkin kuin itseni edelleen mököttelevän parin vuoden takaisen infotilaisuuden saduista ja tarinoista. Jos joku jää valheesta kiinni kerran, ei se aukottomasti todista, että se puhuisi palturia joka kerta, vaikka tämä on varsin yleinen johtopäätös. Ja koska oletin yhtiössä itsekin tiedettävän maineensa, oletin posarin mieluummin varovaiseksi kuin ylioptimistiseksi. Arvelin siis lukujen realisoitumisen tuovan aikanaan osakkeelle lisää kysyntää.
Vahvin sijoittajaominaisuuteni, eli hyvä tuuri, tuli tällä viikolla peliin, ja Enersense tiedotti yrityskaupasta, toimialan vaihdoksesta, Kyösti Kakkosen tulemisesta osakkaaksi ja osake nousi kuin nuorella miehellä.
Enersense siis torstaina osti eurolla Empowerin ja sujuvasti kertoikin aina olleensa päästöttömien energiaratkaisujen toimittaja, eikä niinkään henkilöstönvuokrausyritys.
Sain aika pahan hinkuyskäkohtauksen, kun luin toimitusjohtaja Holopaisen lausunnon ”Listautumisen yhteydessä lähdimme tavoittelemaan 100 miljoonan euron liikevaihtoa vuoteen 2021 mennessä. Nyt syntyvän yrityskaupan myötä voimme ylpeänä todeta, että olemme onnistuneesti saavuttaneet ja merkittävästi ylittäneet kasvutavoitteen.” Joo-o, niinpä näitte Empowerin likviditeettikonkurssin ja sen mukanaan tuoman yritysostomahdollisuuden silloin kaksi vuotta sitten. Kaikenlaista.
Lukujen valossa Enersense/Empower vaikuttaa edelleen hinnalla 3,92 edullisesti hinnoitellulta. Yhtiö siis maksaa noin neljänneksen liikevaihdostaan ja EV/EBITDA (yritysarvo per käyttökate) 6 on tässä yhteydessä tosi pieni luku. Miuta ei lähtökohtaisesti haittaa yhtään, että K2 saa osakkeita reilusti listahinnan alle eli 2,22 eurolla, koska yksityisen rahan peliin heittäminen on varmasti ollut rahoittajien ehto, että ne suostuvat ottamaan 80 miljoonaa luottotappioita vastaan. Empower siis saa tämänsuuruisen akordin eli luottojen anteeksiannon järjestelyn yhteydessä. Epäilen muuten osakkuusyhtiöni Nordean ottavan osumaa tässä yhteydessä.
Kuitenkin odoteltuani viisi tuntia Kauppalehden Kakkoshehkutus-jutun leviämistä kaikille faneille myin puolet positiostani @3,24 ja seuraavana päivänä taas puolet @3,58 ja siitä vielä puolet @3,90. Pohdiskelin lähinnä, että jos rahoittajat suostuvat sovinnolla ottamaan osumaa 80 miljoonaa ilman mitään osakekonvertiota itselleen, mahtaakohan se Empower sitten kuitenkaan olla sellainen kruununjalokivi, joksi sen Kyösti Kauppalehdessä kuvasi. Lisäksi kummallisempaakin olen nähnyt – kuten Heikki Haaviston valinnan ulkoministeriksi – kuin tällaisen järjestelyn kaatuminen kalkkiviivoilla.
Ainakin ensimmäiset myynnit olivat selvästi virheitä, koska heinäkuussa olisi syytä odotella paperi-Kauppalehden ilmestymistä, että varmasti kaikki Kakkonen-beesaajat ehtivät ostaa osaketta. Suomessa on nimittäin aika paljon sijoittajia, jotka ostavat Kyöstin ostamaa narikkaa välittömästi asiasta kuultuaan hinnasta juuri välittämättä. Arvostan kyllä Kakkosen aktiivisijoittamista, mutta 34 vuotta spekulatiivistä osakekauppaa on tehnyt kaljustani ehkä keskimääräistä hintasensitiivisemmän. Hiippakuntani uskonnon mukaan kaikella on sekä osto- että myyntihintansa.
En valitettavasti oikeasti juuri pysty tuomaan lisäarvoa Empowerin tulevaisuuden näkymiin. Päästöttömien energiaratkaisujen toteuttaminen toki kuulostaa superseksikkäältä, ja itse asiassa odotan ilmeisesti 25.7. julkistettavien Enersense/Empower pro-forma-lukujen laittavan Inderesin nostamaan 3,60 euron tavoitehintaansa uudestaan ylemmäksi. Kaupasta tiedottamisen jälkeenhän Petri Gostowski reivasi 2,50 euron targettinsa euron ja kymmenen senttiä ylemmäksi ihan perustellusti.
Myyntipäätöksiini varmasti vaikutti helpotus kurapositiosta eroon pääsemisestä, vaikka rationaalisen sijoittajan ei pitäisi hankintahinnoista välittää. Saatan hyvin vielä jossain vaiheessa ostaa osaketta takaisinkin, jos halvalla sattuu saamaan ja uuden yhtiön näkymät eivät ole enää yhtä sumuiset kuin ne miulle tällä hetkellä ovat. Keräilyerä osakettahan salkkuuni vielä jäikin.
Mutta jaksan naureskella loppuikäni sille, että Enersense sai eurolla 150-160 miljoonaa lisää liikevaihtoa (vs. 2019 58M€) ja kertoi tämän olevan se, mitä Tennispalatsissa 2018 luvattiin. Tämänhän ne siellä näkivät suunnitelmissaan, mutta eivät voineet kertoa.
P.S. Tämä kolumni ei ole missään tapauksessa sen enempää myynti- kuin ostosuositus. Se on vain tarina sumeista pohdinnoistani ja niiden seurauksista.
Aki Pyysing 3.2.2019: Enersensen merkintä oli laiskaa, mutta tyhmää
