Otsikko on tosi, mikäli uskomme Juha Pasasta. Ja miksi emme uskoisi, sillä hän on PartyPokerin Pelirehellisyyden Pää (eng. Head of Game Integrity). Tosin hänen mukaansa tämä edellyttää, että rahaa pelien suojelemiseen laitetaan rahaa samalla tavalla kuin Party nykyisin.
Tosin tarkistellessani internetistä oikeinkirjoitusmuotoja huomasin, että nykyisin pitäisi kirjoittaa partypoker. Siinä on taas joku uudelleenbrändäysryhmä pähkäillyt monta kuukautta mitä tehdään, ja lopulta saanut ahaa-elämyksen: Muutetaan isot kirjaimet pieniksi! Markkinointiväen pään sisälle vangiksi olisi muuten pelottavaa laskentaekonomin joutua.
Thaimaan nettiammattilaisesta Lontoon turvallisuusjohtajaksi
Kärkipari-podcastissa vieraillut Juha Pasanen katseli vuonna 2004 Greg Raymeria telkkarista ja googlasi sen jälkeen ”online poker” ja löysi sillä Pokerroom.comin.
”Pari kolme vuotta meni, että tuli minkäännäköistä profittia. Sitten 2007 lopetin Oulussa konetekniikan tutkinnon suorittamisen ja muutin Thaimaahan muutaman kaverin kanssa pelaamaan. Pelit olivat full ring ja 6-max satasta ja kaksisatasta.”
”Tarkoitus oli mennä kuukaudeksi neljän viiden hengen porukassa. Suurin osa jäi pidemmäksi aikaa ja kuukausi muuttui viideksi vuodeksi. Näistä yksi tai kaksi pelaa vieläkin hyvällä tasolla.”
Vuonna 2004 televisiolla olikin vielä sama valta kuin nykyisin TikTokilla. Silloin pokerin tv-lähetykset innostivat nuoria joukolla gämbläämään pokeripöytiin, nykyisin TikTok ostamaan kuplaosakkeita ja dogecoineja.
Satanen (maksimiosto, 1-2 blindit) oli vuosia Juhan pääpeli. Lisäksi Pasanen pelasi kaksisatasta ja jonkun verran neljäsatastakin parhaina aikoinaan eli 2010-2011. Viiden vuoden Thaimaan reissuun jälkeen hän muutti takaisin Suomeen ja pelasi ammattilaisuransa loppupuolella viisikymppistäkin. Tämä on muuten ainakin miulle vaikuttavampi tarina, kuin tavanomaisempi ” Menin poikki, kun pysyin sisukkaasti neljäsatasessa”.
Jo pelaaja-aikoinaan Juha kuului Botbusters-ryhmään, joka tunnisti botteja PartyPokerin piikkiin.
”Boteilla oli keskenään täsmälleen samanlaiset statsit, jotka olivat todella erilaiset kuin tavallisilla pelaajilla. Vuonna 2017 loppui täysipäiväinen pelaaminen ja tuli työmahdollisuus Party Pokerille.”
Pasanen päätyi keväällä 2017 Gibraltarille Poker Fraud Analystiksi. Siitä ura eteni Poker Fraud Managerin tehtävän kautta nykyiseksi Head of Gaming Integrityksi eli turvallisuusjohtajaksi, joka vetää muutaman kymmenen hengen tiimiä. Teknisesti hän on töissä GWC:llä, joka on Juhan mukaan Party Pokerin ”emäyhtiö”. (En voinut itselleni mitään ja olla jakamatta tätä nykyisen ulkosuomalaisen hilpeää termiä emoyhtiöstä.)
Kymmenen vuotta pokeriammattilaisena ja siitä kolmessa vuodessa 30-40 hengen esimieheksi on aika ärhäkkä urakehitys. Mutta olenkin aina sanonut, että jos pysyy pitkään pokeriammattilaisena, riittävät kyvyt moneen muuhunkin touhuun.
Nettihuijauksia ennen ja nyt
”Kaikessa missä liikkuu raha, niin siellä on aina jonkunlaisia huijauksia menossa.” Tämä suora laina on täsmälleen sama mitä olen aina sanonut.
”Troijalaisiin on saitin paha päästä välin, kun tapahtuu kokonaan pelaajan koneella.”
Tässä puhuttiin siitä, kun ystävällinen kanssapeluri asensi Messengerin kautta troijalaiset Johnny Loddenille ja Patrik Antoniukselle. Pitäkää lapset tietoturvastanne huolta, niin miekin digisauruksena yritän epätoivoisesti tehdä. Älkääkä viestitelkö kesken pelien.
GGPoker palautti viime syksynä vilpillisiltä pelitileiltä takavarikoituja varoja yli miljoona dollaria pelaajille.
”GGPokerin tilanteesta on vaikea sanoa, mitkä todisteet ovat johtaneet banneihin. Osa bannattiin ja vietiin rahat, osa bannattiin, mutta saivat pitää rahat ja osa sai vain varoituksia. Vaikea sanoa myös, olivatko päätökset oikeita.”
”PokerStars sijoitti ensimmäisenä pelien turvallisuuteen ja me ollaan jo samalla tasolla. Vaikea sanoa sellaisten saittien turvallisuudesta, joissa ei itse pelaa tai ei tunne sieltä ketään.”
Rosvot ja poliisit
Metodeista, millä poliisit ottavat rosvoja kiinni, ei Pasanen paljon avautunut. Hän ei halua opettaa rikollisille, miten näistä tulisi parempia rosvoja.
”Kyseessä on kissa-hiirileikki, pitää olla koko ajan silmät auki.”
”Bottien, tiimipelaamisen ja money dumpingin torjuminen ovat kolme tärkeintä työtehtävää.”
”Jos softa kertoo, mitä pitää tehdä, se on huijauksen puolella. RTA (=real time assistance) on kielletty kaikilla saiteilla. Metodit käyttäjien jahtaamiseen varmaan eroavat”.
”Muodikkaimpia huijauskeinoja ovat edelleen botit. Botteja on sellaisia, jotka tekevät kaikki päätökset. Isompi uhka on pelaajat, jotka ovat aktiivisesti pelaamassa, mutta seuraavat jonkun työkalun ohjeita.”
Tämä kuulostaa loogiselta. Botin on paljon vaikeampi teeskennellä bottia kuin ihmisen ihmistä. Miulle on joskus yksi pokeriturvaekspertti kännissä avautunut metodeista, millä RTA:n käyttäjiä tunnistetaan, mutta en miekään niitä ala jakamaan. Varsinkin kun en ymmärtänyt kaikkea ja muistan vain osan.
”Julkaistaan joka kuukausi luvut, montako huijaria on saatu kiinni.”
Tätä en tiennyt. Jos haluaa saavuttaa jotain luottamusta, avoimuus on hyvä lähtökohta. Perinteisesti rahapelialallakin on pyritty lakaisemaan havaitut ongelmat maton alle.
”Tiimipelaaminen on osa-alue, joka ei koskaan kuole. Nekin jää aika nopsaan nykyään kiinni, jos on kunnon työkalut käytössä. Siinä on kyse kuin punaisia päin ajamisessa eli milloin jää kiinni.”
Kimppapelaaminen on pokerin syöpä. Onneksi entistä parempia syöpähoitoja keksitään koko ajan.
”Mitä pienemmät stäkit ja vähemmän kortteja, sitä helpompi botti on rakentaa. Syvä omaha on paremmin suojeltu kuin matalan stäkin texas. Turnauspeli taas on paremmin suojeltu kuin käteispeli, koska stäkit vaihtelevat ja ICM-tilanteet vaihtelevat.”
Opetelkaa syvän stäkin omahaa, se on turvallisempaa.
Perinteisestihän valtaosa huijareista saatiin kiinni pelaaja-aloitteisesti. Pelaajat kokevatkin olonsa turvattomaksi, kun saitilla ei voi käyttää trackereitä.
”Jos itse vielä pelaisin, varmaan ajattelisin itsekin niin. Saitin pitää ansaita pelaajien luottamus siitä, että on kunnon tiimi ja kiinnostus tarjota turvallisia pelejä. Pelaajien vihjeet ovat tervetulleita, mutta saitinhan tehtävä se on pitää huolta pelien turvallisuudesta.”
”Träkkereiden kieltämiseen yksi syy on tasapainottaa pelaajien tasoeroja. Isot databeisit pelaajien vuodoista on merkittävä etu. Kokeneet ja ammattipelaajat käyttävät kaikenlaisia apuvälineitä, kun taas harrastepelaajat eivät niinkään.”
Liian moni pokeriammattilainen ei ymmärrä, että heidänkin etunsa on, että heikot pelaajat eivät häviä liian nopeasti.
”Jos pystyttäisiin kutsumaan pelaajat toimistolle, jotka epäilevät saitin kykyä suojella pelejä, saisi mielipiteen käännettyä aika monelta. Mutta ei voi paljastaa metodeja, koska sitten huijaaminen on helpompaa. Töissä meillä on kuitenkin entisiä pokeriammattilaisia, Supernova Elitejä, data-analyytikkoja ja vastaavia.”
Ilman yhtään entistä pokeriammattilaista on hyvin vaikeaa muodostaa menestyksekästä pokerin fraud-tiimiä. Onneksi niitä on buumivuosien jäljiltä aika paljon siviilityön tarpeessa.
”Huijareilta viedyt rahat palautetaan pelaajille, jotka ovat niitä vastaan pelanneet.” Tässä lienee tasan oikeudenmukaiseen jakoon mahdoton päästä.
”Huijarit jäävät nykyisin kiinni entistä nopeammin. Pelaaja joutuu itse arvioimaan, onko sivusto investoinut kunnon työkaluihin ja tiimeihin.”
Tässä Pasanen antoi hienovaraisesti ymmärtää, että kaikki tuskin ovat investoineet tarpeeksi.
”Pelien turvallisuus on tulevaisuudessa todella tärkeää ja siihen on sitten saatu partypokerilla riittävät resurssit.”
Mikään turvatiimi ei pysty sataprosenttiseen suoritukseen, mutta kuulosti siltä, että ainakin Juha Pasanen ottaa työnsä vakavasti ja uskoo tiimiinsä.
Blokit ja Party
”Blokkien myötä partypoker saattaa tehdä päätöksen, että pelejä ei tarjota enää suomalaisille, riippuen siitä minkälainen lainsäädäntö tulee. Esimerkiksi 2011 Black Fridayn jälkeen Party Poker vetäytyi jenkkimarkkinoilta, PokerStars ei.” (Toim. huom. Party vetäytyi jenkkimarkkinoilta jo 2006 UIGEA:n jälkeen, Stars taas 2011 Black Fridayn jälkeen).
On maamme pieni, ja siksi jää. Toivottavasti eivät sentään pyyhettä kehään heitä. En tosin näe nykyisellä maksublokkiehdotuksella siihen tarvetta, mutta olen myös nähnyt kotimaisten lisäksi ulkomaistenkin rahapeliyhtiöiden ampuvan itseään iloisesti jalkaan.
Pelirehellisyyden päänä on hyvä olla
”Aika tyytyväinen olen omaan työpaikkaan, työympäristöön ja tiimiin. Hyvä kun kasinoa ei väkisin tuputeta. Varmaan tässä hommassa pysyn seuraavat vuodet.”
Havaintojeni mukaan suomalaisten rahapelityöntekijöiden työtyytyväisyys on parempaa ulkomaisissa kuin kotimaisissa yhtiöissä. Haastattelun perusteella Juha Pasanen ei vaikuttanut poikkeukselta tähän sääntöön.
