Lapsista blogittaminen...melkein yhtä haastavaa kuin avoimista suhteista. Omien lapsien kehuminen on naurettavaa mut pilkkaaminenkin vähän kyseenalaista kun kumminkin saattavat itse lukea...
Tänään oli 14v juoksukisat. Ei se huippuhuippujuoksija ole, siis mikään SM mestaritasoa, mut kyl tavalliset pulliaiset laittaa paloiks aikas marginaalilla. On aika oman tien kulkija ja oikea intohimonsa urheilussa on sali...mikä taas aikas isosti ristiriidassa kilpajuoksun kanssa...
Anyhow, tänään siis ne kisat. Poika on isänsä poika varmaan oikeastikin koska varsin yhtä hönö, ainakin, käytännön elämän hahmottamisessa. Vaikka älykäs onkin. Tänään esimerkiksi jotenkin päätyi juoksemaan 45min kunnon juoksutreenin juuri ennen kisaa...siis ehti kisoihin 10min ennen lähtöä kun Exä haki sen suoraan lenkkipolulta. 600m aikuisia miehiä vastaan ja olikohan eränsä 5/7 tai 5/8. Aika ihan ok/hyvä mielestäni, valmentajasta ei yleensä riidejä saa oliko tyytyväinen...ja exä taas kattoo näitä asioita vähän äidin lasein. Ite kelasin niin, että oikein koskaan en ole exälle hypettänyt suoritusta mutta jos juoksee ok ajan (3sec yli valmentajan tavoiteaika) NIIN, että hupsista hei alle on painettu kunnon treeni tuntia ennen niin kyllä se oli sitten varsin hyvä 600m. Joku satku ei niin haittaisi mut 600m on max happomatka niin että väsyneet jalat lähtöön tavallaan käsittääkseni kyllä ihan haittaa.
Ei nyt ehkä ihan sama mut jos aattelis, että painonnostaja tekis treenit tuntia ennen kisoja niin luulisi, että pikkasen jäisi enkoista uupumaan.
SM kisarajan alitukseen on kaksi saumaa vain kun poika oli pitkään flunssassa. 13.7 tai 16.7. Ihan hyvät saumat mut estejuoksussa voi sattua.
Eihän nää tärkeitä juttuja oo mitenkään mut tällä pojalla sellaiset aivot, että on ottanut tän projektikseen niin mentaali mielessä toivoisin, et menis ok ja että SM menis sekin ok. Ei siis tosiaan mikään SM toppiukko tossa - lähivuosina pitänee valita tavoitteellinen juoksuharrastus tai tavoitteellinen rintakehän kasvattaminen.
Vähän veikkaan, et jälkimmäinen harjaa. Siihen malliin kisojen jälkeen meni 1,35e/3% maitoa...
Tänään esimerkiksi jotenkin päätyi juoksemaan 45min kunnon juoksutreenin juuri ennen kisaa...siis ehti kisoihin 10min ennen lähtöä kun Exä haki sen suoraan lenkkipolulta. 600m aikuisia miehiä vastaan ja olikohan eränsä 5/7 tai 5/8. Aika ihan ok/hyvä mielestäni, valmentajasta ei yleensä riidejä saa oliko tyytyväinen...ja exä taas kattoo näitä asioita vähän äidin lasein. Ite kelasin niin, että oikein koskaan en ole exälle hypettänyt suoritusta mutta jos juoksee ok ajan (3sec yli valmentajan tavoiteaika) NIIN, että hupsista hei alle on painettu kunnon treeni tuntia ennen niin kyllä se oli sitten varsin hyvä 600m. Joku satku ei niin haittaisi mut 600m on max happomatka niin että väsyneet jalat lähtöön tavallaan käsittääkseni kyllä ihan haittaa.
Mitä ihmettä mie taas luin🤯. Lämmitellä pitäisi joo, mutta "kunnon juoksutreeni" vie sekä nopeuden että nopeuskestävyyden. Monta sekuntia ajasta siis. Ilman olisi mennyt alle valmentajan tavoiteajan.
Joku satku haittaisi myös aika paljon. Paitsi jos on sellainen kynäniskanylkky, että ei edes osaa juosta maksimivauhtia. Sataselle valmistaudutaan tunnin hissuttelulla ja venyttelyllä ja kolmella täysivauhtisella 20m spurtilla. Sitten juostaan lämpimänä niin paljon kuin lähtee. Pitää olla pieni hiki päällä, mutta ei yhtään saa olla väsynyt. Tietysti jos ei ole väliä juokseeko sen satasen sekunnin kovempaa tai hitaampaa niin ei sitten mitään.
Edellisen kerran järkytyin yhtä paljon (tai jopa enemmän) kun yksi nylkky päätti Cooperia ennen paastoamisen olevan fiksu valmistautuminen.
Tänään esimerkiksi jotenkin päätyi juoksemaan 45min kunnon juoksutreenin juuri ennen kisaa...siis ehti kisoihin 10min ennen lähtöä kun Exä haki sen suoraan lenkkipolulta. 600m aikuisia miehiä vastaan ja olikohan eränsä 5/7 tai 5/8. Aika ihan ok/hyvä mielestäni, valmentajasta ei yleensä riidejä saa oliko tyytyväinen...ja exä taas kattoo näitä asioita vähän äidin lasein. Ite kelasin niin, että oikein koskaan en ole exälle hypettänyt suoritusta mutta jos juoksee ok ajan (3sec yli valmentajan tavoiteaika) NIIN, että hupsista hei alle on painettu kunnon treeni tuntia ennen niin kyllä se oli sitten varsin hyvä 600m. Joku satku ei niin haittaisi mut 600m on max happomatka niin että väsyneet jalat lähtöön tavallaan käsittääkseni kyllä ihan haittaa.
Mitä ihmettä mie taas luin🤯. Lämmitellä pitäisi joo, mutta "kunnon juoksutreeni" vie sekä nopeuden että nopeuskestävyyden. Monta sekuntia ajasta siis. Ilman olisi mennyt alle valmentajan tavoiteajan.
Joku satku haittaisi myös aika paljon. Paitsi jos on sellainen kynäniskanylkky, että ei edes osaa juosta maksimivauhtia. Sataselle valmistaudutaan tunnin hissuttelulla ja venyttelyllä ja kolmella täysivauhtisella 20m spurtilla. Sitten juostaan lämpimänä niin paljon kuin lähtee. Pitää olla pieni hiki päällä, mutta ei yhtään saa olla väsynyt. Tietysti jos ei ole väliä juokseeko sen satasen sekunnin kovempaa tai hitaampaa niin ei sitten mitään.
Edellisen kerran järkytyin yhtä paljon (tai jopa enemmän) kun yksi nylkky päätti Cooperia ennen paastoamisen olevan fiksu valmistautuminen.
Kiitos näistä.
Oli se kunnon treeni joo, riidaan poikaa miten sanoi, ei oikein ees osaa valehdella eikä tossa syytäkään. Mä olin tästä casesta niin täpinöissä vielä autossakin, et poikkeuksellisesti lähetin ajaessa 76sec ääniviestin Exälle teemalla "olihan se nyt vitun hyvin juostu - kun hiffaa kokonaisuuden".
13.7. eka ja toiv. vika SM aikarajayritys. Vannotin jo exälle, että kattoisi, että 12.7 eikä mielellään 11.7 myöskään mitään isompia treenejä...EIKÄ tosiaan myöskään just ennen kisaa.
Sitä ennen kuitenkin Helsinki Cup. Nuorin on päässyt uuteen, kovempitasoiseen joukkueeseen. On luottavainen sen tasosta ja pärjäämisestä ja hänkin kyllä sitä sinällään isosti vahvistaa. 9v on ihan peliä jo mut on tasoerot vielä niin kovia, että basicly tarvitaan 1) ok molari 2) yks joka pystyy ratkaisemaan tappajan mentaliteetilla 3) yks puolustukseen samalla mentaliteelilla. Muut vähän avittelee niin se on siinä. Ainakin 2/3 kasassa eli tiimillä maalintekijäkin ja tosiaan muukin joukkue kuulemma ok - tuo 9v hahmottaa jokaisen vahvuudet ja heikkoudet vaikka ringissä joku 70 ukkoa. 11v pelaa myös Hesa Cupissa mutta ei tunnetasolla yhtä inessä ATM.
Hesa Cup päättyi nuorimman osalta. On kyl huikee happening toi.1835 joukkuetta, 135 maasta tiimejä kuten Bhutanista (tms) jossa joku rikas setämies maksaa tiimin Suomeen. Varmaan aika sama Filippinien Makati Football Clubilla joka kyllä myös harjannu joka pelin Hesa Cupissa so far 2014 sarjassa.
Nuorimman tiimi ei ehkä ihan niin kova mitä nuorimmalla on luottoa siihen mut todellakin mölyt mahassa jos nuorin haluaa olla 100% joukkueensa puolilla. B-Jatkopeleissä arpa asetti vastaan Elite-tason vihun ja aika outiton lähtötilanne. Tasoerot noilla niin kovia vielä, esim. joku HJK kovistiimi vei ikäluokan yhden alkusarjan 38-1. Nuorin ottanut tappiot raskaasti ni henkisesti valmistauduin jonkin verran et mitä sanon ennen peliä ja mitä jälkeen. Ennen taisin sanoa mm. "vastus on sitten tosi kova tänään. Teet oman parhaasti joka tilanteessa ja taistelet loppuun asti pelin joukkueen eteen ni oon ylpeä susta". Vastasi: "ihan sama, me voitetaan!". Ei oo mun paikka tossa whinata "realismia" peliin.
Peli oli todella hyvää! Semitasaista alkuun ja asenne pojan joukkueella kova. Vihut vähän jäässä jotenkin. No, lopulta tuli yks omiin ja sit tuli nopsaan toinen. Huippuvalkku alko tässä kohtaa kannustamaan poikia olemaan läsnä joka hetkessä (siis peli oli aika mahdoton enää kääntää, tyyliin Suomi - Espanja 0-2). Tuli vielä 0-3 toka puolikkaan alkuun mut niiiiin saappaat jalassa kaatuivat ja koutsi heidän mukana. 0-3 oli oikeesti hyvä tulos vs. alkuasetelmat. Poikakaan ei niin pettynyt mitä oletin...ehkä sit tajus et parhaansa olivat tehneet ja ehkä tajus realiteetit mut halus vaan pitää max tsempin pelin loppuun asti.
On noi huikeita juttuja, ens vuonna taas. Keskimmäisen jatkopeli on kohta, varmaan sateessa ja oon kyllä paikalla. Lauantaina on sit vanhimman SM karsinnat, hyvältä imo näyttää se mut esteissä on volaa tossa iässä. Anyhow, vuoden lapsisportti-highmoments tässä kuussa ja ens kuun alussa. Toki Fudis tuottaa elämyksiä pitkin vuotta.
Lomahommeleiden ytimessä. Eilen poikien YO-kisat Kotkassa ja kun aikaa, niin päätin ajella sinne kannustamaan. Kysyin MN mukaan niin siellä iloisesti nyksiä ja eksiä sekaisin kun lasteni äidinkin uusi mies messissä. Pienet pärjäs yllättävän hyvin 600m - eihän ne oo mitään specialisteja vaan ihan sidekick toi niiden juoksu. Kuitenkin keskimmäinen oli piirikisoissa puolivälissä ja hyvä vauhdinjako, nuorin oli kolmanneksi viimeinen mutta 9 vuotias 11v sarjassa niin toi on varsin ok.
Main event ei mennyt putkeen. 14v piti alittaa 5,35 1500m esteissä mut 25C ja aurinko, ei tuulta ja lähtöön pojalla heikko olo. Eka kierroksella paikan hakemisessa oli säätöä aika paljon ja toka kierroksella kaatu (taas) vesiesteeseen - ei tosin superpahasti ajan puolesta. Kolmas kiekka meni ilman peesiä vaan liian hiljaa ja loppukiristä huolimatta tulos 5,35,79. Raadollista touhua, Tampereella ti uusi yritys. Pienenä lohdutuksena piirihopea. Pidin hyvin todennäköisenä alitusta mutta monta kuormittavaa tekivää yhdessä niin noin nyt kävi. Toi lämpö varmaan pahin, Tampereella juoksu 2030 tyyppisesti niin pitäisi olla otollisempaa. Poika ottaa sen verran raskaasti, että turha yrittää mitenkään alkuun kevennellä, kaikki kommentit vaan vituttaa sitä. Erityisesti kirosi, että Eläintarhan kentällä ei ole päässyt treenaamaan vesiestettä. Sanoin vaan "Tarpereella menee!"; katsoi semisti murhanhimoisesti ja sihisi "no, nii-i" silleen et "kuinka vitun tyhmä voit olla!". Onneksi isäpuoli otti kierrosajat ni poika pääsi analysoimaan; kolmas kierros oli vaan liian hidas, jätti liikaa voimia vika kiekalle.
MN kans keksittiin suunnata Loviisan uimarannalle ex tempore ja olikin huikee mesta. Aina ilo mennä MN kanssa tollasiin kun on niin huikee kroppa hällä. En yhtään kyllä hahmota miehiä, jotka haluaa säkittää naisensa. Ei se toki tyhjästä tuu niin mentiin auringon vähän hellittäessä juoksemaan Loviisan mäkirikas Myllyharju...ja toki homma lähti käsistä kun aina vaan löyty innostavaa uutta juostavaa. Kuten asuntonäyttelyn läpi jossa oli huikeet siltasysteemit juoksennella. Tuli ihan kunnon treeni ja lopuksi teknisten kuteiden kanssa rannan suihkuun. Siitä sitten illalliselle Vanhan Porvoon ulkomestaan, mulla saronki hameena; puhtaan T-paidan sentään löysin. Tekniset shortsin siis katto helposti koko päivän; urheilukentästä illalliseen. Huikee tuote kesällä, varsinkin tollaset jossa on kahdet vetoketjulliset taskut. Ne voi siis pestä vedellä hiestä, kuten tein, ja aika nopsaan kuivuu päällä.
Next eli nyt pakkaamaan ja kohti Saariston rengastietä. Fiilistely-juostaan siellä Hiilarin kanssa ma-to eli rengastie juosten. Suostuin reissuun sillä ehdolla, että to on karonkka Turun Showtimessä. Siitä sitten perjantaina jännille treffeille Mustikkamaalle ja la MN+ kanssa jatkolomailemaan.
Tämä betsi pikkasen on herännyt henkiin. Kävi välissä kyllä hyvin dead mutta kun prosentuaalinen kehitys vedon kohde, niin tää voi mennä vielä jännäksi.
Terkkuja Säynätsalosta; Alvar Aallon suunnitteleman kunnantalon kahvilasta. My 15min of max keskiluokkainen elämä mut ulkokahvila with varjo houkutti kun 28c ja auton ilmastointi paskana. Ei varsinaisesti polkujuoksukelit tänään, kipeenä varsinkaan. Auton tuulettimesta flunssa, kunnon worst of both worlds spot tai jotain.
Mutta, sairastelusta huolimatta on syytä käyttää huippupaikka hyväkseen!
Siis huippupaikka itsensä nolaamiseen. En kylläkään tiedä, miksi siihen tarvisin erityisen hyvää paikkaa, right. ;D
Irroitettuani aikanaan pohjilta, noin 800sek, kaikki Evolutionit koska "PANIIKKI, KATKEAN TÄHÄN VIPUUN!!" niin nyt palasin omistajaksi pienellä tarkkailupossalla at 1002,5sek. Nätti 25% tuotto parissa vuodessa, negatiivinen toki mutta tuotto se on negatiivinenkin tuotto.
Lisäksi ajoitin entryni siihen hetkeen, kun Mikko näköjään laittoi superpätevän oloisen kattavan Evo-kelailun jonka johtopäätös ei ole mitenkään ylihehkutus.
No, en mä kauheen innossani itsekään ollut tai ole, onko sitten kuumehelle miksi entryilin. Evo on huippufirma joo ja fiksut sitä isolla kädellä omistavat - siis puhun kavereista. Mut...huipulta maailmanhistoriallisesti on ollut huomattavasti helpompi tulla yhtiökohtaisesti alas kun että sama yhtiö kestää huipulla aikaa. Paitsi Warren mutta hänen yhtiönsähän on lähinnä sijoitusyhtiö. Kaikki huiput eivät sentään ole Nokioita mutta kyllä itsekin tulin samaan johtopäätökseen mitä Mikko - vaikka toki max enemmän mutuilemalla. Eli: huipulla olo on vaan pirun vaikeeta long run; huippukannattavuus, huippukasvu. Vetää kilpailijapainetta eikä se vaan kumoudu sillä perushokemalla IMO, että "kovat vallihaudat". Kun sulla on riittävän kova kasvu ja riittävän kova kannattavuus niin kovimmatkin vallihaudat on tehty hiekasta ja se kilpailijapaine on aallokkoinen meri. Niin, keksin tässä kuume ja hellehuuruissa analogian: se kova kasvu ja kova kannattavuus ovat kuin merivettä, mitä enemmän sitä on, sitä enemmän tulee painetta siihen hiekasta rakennettuun vallihautaan. Loputtomasti ei loputonta painetta kestä mikään hiekkaeste. Viimeisimpinä esimerkkinä tällaisesta "tosi kovasta vallihaudasta" käytettiin usein Teslaa. Sen piti olla niin valovuosia edellä mm. valmistusteknologialtaan, että muut ei vaan...kunnes sitten se kovinkin hiekasta rakennettu vallihauta alkaa murtumaan. Kiinan halpatuotanto sitä, perinteisten autofirmojen resurssit tätä - ristiaallokot syö hiekkaperustuksia varsin tehokkaasti. Kuten kaikki vesileikkijät tietää, hiekasta tehty vallihauta ei yleensä romahda kerralla...sä et vaan ehdi korjata rakennelmiasi siihen tahtiin, mitä aallokkoinen meri sitä syö. Tässä tilanteessa Tesla tuntuu nyt olevan, next ehkä Evo.
Anyhow, pakko tota oli silti pieni testipositio ottaa. Jos ei muuten, niin just itseään nöyryyttääkseen. Jos odottaisin kauemmin, 25% prosentin negatiivinen tuotto voisi sulaa "treidailuistani".
----------
ENM touhuiluni on eka kerran saavuttanut tilan, mitä ENM maailmassa kutsutaan termillä Polysaturated. Juuri nyt ei kyllä pysty mitään uutta etsimään; tätä voisi positiiviseksikin ongelmaksi kutsua. MN:lla oli tähän aika reipas letkautus, 2-3 kuukauden treffijonotilanteeseen siis, mutta menisi jopa itselleni liian kehumiseksi laittaa vaikka hauska olikin. No, eiköhän tämäkin tästä jotenkin kosahda, eiköhän ole yhdenlainen hiekkalinna tämäkin. Aika ainakin on se merivesi jos ei muu. Pessimisti ei pety ja mitä näitä nyt on. Mut onhan se nyt vähän hupsua, että elämän kovin vienti on ollut iässä 49-50v. Netissä on kyllä hyvätkin puolet - aika suosii kirjailijoita - kun olin nuori niin aika lähinnä suosi röökaavia amisjätkiä. Itse olin nörtti kukkakeppi joka luki viikonloput filosofiaa@psykologiaa@sotahistoriaa.
Mites PP:n loppukesä? Ootko tyttöily-jutskien ohella kerenny betsaileen olympialaisia?
Kiitos kysymästä!
Nimittäin tämä kysymys oli viimeinen pisara, joka sai mut vaihtamaan just uuteen Macciin. Entinen on siis levinnyt käsiin jo vuosia, pikkuhiljaa, kun ei enää saa päivityksiä. Mutta lineni IT hommien kanssa on: "Älä tee mitään jos ei ole aivan pakko". Onko kysymys ST:ssä sit se pakollinen hommeli, no, tuskin. Mut kelasin, että mun aivoja tulee vaivaamaan keskeneräisyys niin paljon (tyyliin pian joku kysyy: "onks se viimeinkin kuollu?" ) ja toisaalta just nyt on aikaa kun hoitelen poikia ja ne on nyt koulussa. Niin siis entinen Mäkki hajosi siihen pisteeseen aiemmin tässä, että en enää pystynyt kirjoittamaan sillä ST mitään. Sama kone on mulla kaikessa käytössä niin kinda ehkä aika vaihtaa...alkoi mennä hankalaksi hommelit.
Lomaillu siis oon niinkuin oli suunnitelmakin. Ja aion jatkaa elokuun loppuun niinkuin oli suunnitelmakin. Filippiineiltä tulee kylään lomaseuraa. 3,5 Kuukauden kesäloma. Asiat etenee, pääsääntöisesti ihan hyvin kai. Eilen tuli idea mennä lenkille 14v poikani kanssa. Oletan, että onkin poikani koska on aikas samantyyliset aivot hällä kuin mulla. Ehkä vähän normista poikkeavat... Anyhow, menin huoneeseensa kysymään: "lähetäänkö lenkille". Poika nousi sängystä ja oli tyyliin 30 sekunnissa ulko-ovella. Okei, no, ei kai tässä sit. Huikkasin pikkuveljilleen heipat ja nopsaan kelasin mitä tarvii, no, avaimet. Ei kai siinä muuta.
Lähetään juoksemaan Jätkäsaaressa. Kovaa heti ja sit kovempaa. Mut mulla kulkee ihan hyvin. Poika vaihtelee etenemisuraa jotta en saa peesiä. Hitto. Alkaa sataa. Poika huikkaa edestä, tyyliin, "alkaa sataa...kipsi kastuu".
Joo, jotain teiniosumaa tuli aiemmin, molemmat ollaan juostu kipsin kanssa, aika paljonkin. Ei toki sais, kai, mutta juoksu on liian tärkeetä. No, mitäs sit. Ennenkuin ehdin kunnolla kelata niin poika laittaa kipsikäden syvään joustavaan taskuun ja jatkaa juoksua. No, niinpä toki, enkä mäkään nyt halua keskeyttää - nythän tää vasta hauskaa on! Vastuullisena (lol) isänä kylläkin mietin, että tosta kun nyt kaatuu nokilleen niin ei hyvin käy. Eikä oo äitinsä tyytyväinen. Ollaan järkeviä eli...
No ei todellakaan kotiin! On hauskaa, kuten todettua. Juostaan Metroasemalle ilman paitoja eli pelkissä juoksushortseissa. Läpimärkinä. Pojalla käsi kipsissä. Mulla ei rahaa tai puhelinta. Ruoholahden R-kioskille.
Käveltiin semisti näyttävästi varmaan kohti tiskiä jossa nuori myyjäpoika:
"Kerronko tarinan vai pyydänkö suoraan?"
"Pyydä vain". Pyysin muovipussia...ja sitten kerroin tarinan. Poika innolla ojentamaan muovimussia:
"Joo, mullekin on käynyt noin!". Hmm, really? ;D Myyjäpoika oli siis tosi kiva niin vain kiittelin vuolaasti pojan saamasta juoksusponssista, go R-kioski. Vastauksen perusteella oli aikas hämmästynyt mutta superystävällinen ja toi muovipussi oli tärkeä. Aattelikohan olevansa piilokamerassa?
Noh, väkersin muovipussin suojaamaan kipsiä ja lenkki jatkui Hietsuun. Mulle tuli kakkihätä JA olin ihan loppu ylinopeasta lenkistä niin ohjeistin pojan juoksemaan betonia ees taas kun käyn vessassa. Takastullessa ohjeistin pojan aina välillä kääntymään 180 astetta ja juoksemaan mun ympäri jotta molemmat saadaan toimiva lenkki. Ehkä siinä taas oli piilokamera jollain mielessä kun puovipussitettu poika juoksee lenkkiä niin, että välillä kääntyy 180 astetta, juoksee puuuskuttavan 50v ympäri ja jatkaa matkaa. Ja toi oli mulle siis hyvä lenkki, kulki ihan kunnolla.
Perillä, läpimärkinä, mut aika kuivan kipsin kanssa poika totesi että "oli ihan ok lenkki". Eli sitten kun näätte kaupungilla ensi kerran kaksi paidatonta - joista se nuorempi - muovipussitetulla kädellä varustettu, juoksee sen vanhemman ympäri ympyrää kun se vanhempi juoksee max vauhtia eteenpäin.
Aijjai, tommoset sekolenkkeilyt jää mieleen parhaiten. Itsellä murtui jalka tokaluokalla ja kuuden viikon kipsi. Kolme viikkoa kesti vati kunnes joka välkällä jalista. Dominoitiin se aika kun vastustajat ei tullu kolmeen viikkoon sukille.
Vähän tullu nyt kirjoitettua koska vähän on sijoitus-kirjoittamista ja muusta ei kauheesti ees voi. Musta tuntuu, että tässä on nyt menny 2 vuotta yhdeksän kuukautta pitkälti niin, että en oo keskittynyt hommelointeihin. En pokeriin mutta en myöskään sijoittamiseen tms. Toki tää on positiivinen "ongelma"; so far rahat riittää vaikka sitä ei mistään tule mut menee kyllä kun sijoitukset nyt ei oo mennyt hyvin. Ts. lähinnä Citycon-case jonka takana sitkeästi edelleen nyt olen. Korot laskussa, aika iso asia lafkalle ja se ei vielä imo arvostuksissa tunnu. Korot siis vaikuttaa montaa kautta; mm. helpottaa divestointien läpivientiä joka tässä varmaan yhtä iso asia kuin suorat korkokulut.
Avoimien jutut on omalla kohdalla ollut vieläkin käänteentekevämpi asia elämään kuin kuvittelin. Eikä kaikki toki oo menny kuten Strömsössä, miten voisikaan näin isossa jutussa ja kun meen aina aika perse edellä puuhun. Niin se oppiminen tapahtuu sitten matkalla jos joskus. Ja sellainen jännä käänne on tapahtunut, että kun kaikki tuntui ekat 1-1,5v tosi helpolta mentaalisti niin nyt päällimmäinen tunne on, että oon varmaan ja toivottavastikin oppimisprosessin alkupäässä vasta. Tää on vain tosi iso juttu, ainakin mun aivoille. Mutta kovasti oon onnellinen, että saa tällaista kokea, oon aina rakastanut matkustaa ja tää on aikamoinen matka pään ja päiden sisään. Ja joo, varmaan lukijakin huomaa, että mitä pidempään tätä matkaa tekee niin sitä vähemmän mä puhun seksistä ja sitä enemmän mentaalista. Just nyt oon tosi hyvässä paikassa molemmissa mut tosiaan tää on hyvin fluid elämäntapa, turva on oikeastaan vain siinä, että ei helposti got stuck tyyppiä monomaailma with kids ja sitten se varsinainen suhde imuroituu pois ja jäljelle jää vain rakenne. Muuten se turva täytyy hakea pitkälti oman pään sisältä kun ei ole ulkoisia feikkiturvajuttuja kuten sormus. Sry jos provosoi mutta kun se sormus kääntyy noin puolessa casessa epäturvaksi niin onhan se aika reipasta keksiä, että siinä se turva nyt omalla kohdalla on. Että ei mulle käy noin, muille vain. Varsinkin kun iso osa niistä "kestävistäkin" liitoista on sellaisia, joista positiiviset tunteet on imuroitu pois ja jäljellä on vain rakenne.
Kumppani Filippiineiltä oli kylässä pari viikkoa. Hänkin saattaa lukea käännöspalvelun kautta tätä niin ei ole korrektia siitäkään kauheesti puhua. Mut onhan se jännä kuvio olla kotikulmilla niin, että toisella ei ole mitään omaa ja on 24/7 käytössä. Aika paljon mun aivoille kun oon melko independent. Ilmat kyllä suosi Filippiiniläistä 18.8-31.8: joka aamu kun Helsingissä niin Sompasaunassa nakuilemassa, joka aamu myös olin lenkillä ja ulkosali-treenaamassa, Mustikkamaan kallioita, Allas Sea Pool, Saaristoristeilyä, pyörän tarakalla yöllä kyysäilyä matkalla Strippibaarista kotiin ja vaan ihan hitosti ulkona-oloa joka päivä - myös kaverien kanssa mun mökillä. Kyl toi jatkuu mutta varmaan vielä toimivampi rakenne on Filippiineillä kun itse on irti "arjesta". Se hyvä jälleen kerran lomasta, että sen jäljiltä on paljon timmimmässä kunnossa kuin ennen lomaa. Treeniä, terveellistä ruokaa ja säännöllinen unirytmi. Ja toki jokapäiväinen seksikin on ihan terveellistä ihmiselle. Tuollainen pakkoero nostatti tunteet MN kohtaan ihan huikeiksi välillä, menteelisti roolit kääntyy ymäri ja tutuin on yhtäkkiä hetken kinda salarakas...vaikka toki eettisesti eli voisin mä niitä viestejä ihan vierailijan nähdenkin kirjoittaa mutta en tykkää sekoittaa energioita.
Mua kyllä kiinnostaisi alkaa pelamaan vähän kunnollisemmin mut saa nähdä, löytyykö sille aikaa. Toki aika positiivinen ongelma. Yks on kanssa, että nuorimmat lapset pre-teinejä vielä joten haluan yrittää saada max valuet tosta ajasta kun heitä vielä kiinnostaa muukin kuin rauhaan jättäminen. Mut jaksaisikohan jopa lähteä Kinds of Tallinnaan pidemmän tauon jälkeen, lokakuu on aika sweet spot kun ei enää missaa kesäilmoja mutta voi vielä juosta ulkona ja välttää sillä hotellikuolema.
Ulkoilmasta tuli mieleen: siellä alkoi just paistamaan: pyöräilemään kohti Hietsun ulkosalia, siitä pojat ja ehkä illalla peleille. Tosiaan sweet spot tällainen alkusyksy kun voi pyöräillä liikaa hikoamatta mutta silti on vielä kiva olla ulkona eikä sormet ala vielä hamuamaan lentolippu-saitteja kohti.
Vähän aikaa tässä ennen Sompasaunaa ja pelejä niin jatkan hieman turhanpäiväisiä. Saan jotenkin kiksejä kun nään hassuja kehityskulkuja ja vaikutusketjuja maailmassa niin pakko tää on jollekin kertoa...ni menee sit kaikille. Filippiinien partneri siis ehti jo saarelleen jossa vastaa koko terveydenhuollosta twenty something. Hyvät on liksat, 1800e käteen kuussa ja kulut tosi minimissä kun ei ees autoteitä. Kulut siis jotain 300e kuussa.
Anyhow, oltiin siis vika iltana pyörällä strippibaarissa ja vedeltiin siinä mennessä pohjiksi jotain halvinta vodkaa ja red bull...no, ei toikaan ollu se juttu, kuhan taas eksyin. Siellä baarissa, Crystal show club, oli siis aivan järkyttävän sporttisen kaunis tummatar. Santo Domingosta. Hiton hyvä tanssimaan ja energia 11/10 samoin kyl kaikki muukin. Hengattiin aika kauan 3way, Filippiinien partneri on bi-curious niin toimiva kuvio. Tosiaan tää tanssija oli niin timmi kuin kukaan tässä maailmassa voi olla.
Eipä siinä mitään, lopulta pyöräiltiin pikku kännissä kaupungin läpi, partneri tarakalla. Ja joo, tääkin oli taas sivupolku. Varsinainen beef se, että laitto just viestiä, et haluu aloittaa treenaamaan kovaa kun näki ton stripparin ja et mitä kova treeni voi tehdä. Hän on siis alta 30v ja 42-44kg et ei varsinaisesti silleen tarvetta mut jengi tekee mitä jengi tekee ja kun musta treenattu kroppa on kuuma niin en valita. En kyl valittas oikein mistään, se on vähän avoimien juttujen ytimessä, ihmiset otetaan enemmän sellaisena kuin ne on eikä koiteta muuttaa pikkasen paremmaksi.
Toivottavasti partneri kertoo serkuilleen, kysyttäessä, et miksi aloitti treenaamaan. "No, mentiin mun partnerin kanssa kattoo ku alastomat naiset tanssii ja siellä oli sit se taso osalla niin kova, et siitä se idea lähti!".
Pitäisköhän avioliitoissakin tehdä tällaisiä motivaatioexcuja?
Vielä jotain hajatelmia reissustaan. Kumminkin aika pitkä riiuureissu, toiselle puolelle maailmaa, kahdeksi viikoksi.
Nähtiin Kaisaniemessä kun kävin välissä hoitamassa lapsia. Vähän ehkä nälkä molemmilla. Päätettiin mennä syömään ja D halusi maksaa "I pay this one". Ok, miettimään paikkaa tai mä mietin kun kotikenttäetu. Ravintola Meripaviljonki, tietty, on ilta-aurinkoon terde ja tää on sweet spot kun ehkä viikolla ei oo täynnä kun on kumminkin niin loppukesä. Mut on pikkasen hintava, maksetaan settingistä niin sanoin, "It's little prizey so I pay mine". Ei tuntunut reilulta valita semikallista paikkaa kun toinen on luvannut maksaa.
Ulkopaikoilla olikin mesta ja kun ihana ilta-aurinko, niin päätin ottaa GT:n (15e) vaikka juon aika vähäisesti jos en pelaa. Hyvät safkat ja ennen laskua vielä toinen GT kun auringonlasku saavuttamassa huipennuksen 15min päästä. Pyysin laskua ja kaivoin luottokortin...mutta en ehtinyt antaa kun oli jo maksettu. Niin, D ei sitten koskaan kuitannut sitä, että on ok jos minä maksan omani...ja nyt sit maksoi mun kalliit drinkitkin. Toisaalta, annoinhan mä aiemmin kuvatusti myöhemmin halvinta taskulämmintä Tapio-vodkaa takaisin ja aika paljon kyysäilin pyörälläni ihan ilmaiseksi! ;)
D näki pari poikaakin urheilusuoritusten yhteydessä. Keskimmäisen joukkue nousikin aivan sillasta (3-0) voittoon niin hieno peli seurata. Taaskin auringossa. Sushin jälkeen käveltiin ja tarakoin vuoronperään pienempiä pyörällä. Lopuksi 11v totesi, että äitinsä on opettanut nyt mitä seksi on ja kuulemma se kuulostaa disgusting. Kysyi: "R you cona do the disgusting thing today still?". Vastasin, "Not today, it is more fun when not tired".
Loppuun kerätään vähän alapeukkuja. Oltiin Landella parin kaverini kanssa. Filippiineillähän on tosi kova huumelinja niin oli hyvä spotti nyt D:n testailla vähän. Ekstaasi nyt ei ole vielä koskaan kunnolla pettänyt, ei nytkään. Siinä se päivä ihanasti meni, musiikkia terdellä auringossa kuunnellessa, hymyssä suin ja silmät kiinni. Kymmeneltä nukkumaan ja seuraavana aamuna lenkille. Olin kuullu, että ekstaasissa seksi voi olla ainakin naiselle jotenkin erityisen ihanaa niin tehtiin silleen, että D lähtee tripille pari tuntia aiemmin niin pääsee testailemaan. Tollasta perus vieraanvaraisuutta. Itseltä (ja monelta muultakin) siis essot vie kyvyt niin täytyy keksiä luovia ratkaisuja.
Stimujen kans voi vetää stondis-lääkettä niin kompensoi. Polttaisin vielä seitinohuesti indicaa notta aistit herkistyy. Sulle kuitenkin no-no kun piti olla tarkkana verenpaineen kanssa (?). Tosin ei varmaan pahin tapa kuolla, ei ollenkaan.
Stimujen kans voi vetää stondis-lääkettä niin kompensoi. Polttaisin vielä seitinohuesti indicaa notta aistit herkistyy. Sulle kuitenkin no-no kun piti olla tarkkana verenpaineen kanssa (?). Tosin ei varmaan pahin tapa kuolla, ei ollenkaan.
Joo, vedän kolmea verenpainelääkettä. Tosin lääkärinkin kanssa on sovittu, että "tarvittaessa tauotan". Tää lukee siis epikriisissä. Tauotan aikas paljon, varsinkin yhtä niistä. Sit jos tulee äkkilähtö niin, että suoni repee, niin sopii sanoa et lähti saappaat jalassa.
Oon polkuni valinnu. Ajattelin elää sen mitä ehtii, kuolee kumminkin. On kyllä tullu sellasiakin tilanteita tässä, et jälkikäteen eka ajatus on: Oho, ei suoni poksahtanutkaan. Huh.
