Demokratian ongelma on, että ihmiset pääsevät äänestämään.
Toinen vielä pahempi ongelma on, jos vaalilupauksia aletaan pitämään.
Italiassa pannaan nyt velkaa nippuun velan päälle ja jätetään rakenteet korjaamatta. Tätä kyllä äänestäjille luvattiinkin. Italian hallitus keskittyy rakenteellisten uudistusten sijaan suosionsa lisäämiseen, mikä melko pian vaalien jälkeen on pöyristyttävän vastuutonta.
Valtion velka on jotain 130% pinnaa BKT:stä ja globaalissa nousuhdanteessa (ollaankohan siinä vielä??) melkein kolmen prosentin alijäämäinen budjetti. Pystyisiköhän valtiovarainministeri Li Anderssonkaan näin holtittomaan budjettiin? Antti Rinteen en ainakaan usko pystyvän. Mies on paljon fiksumpi, kuin mitä lausunnoistaan voisi päätellä. Antti on vain moraaliltaan arveluttava ja lausuu mitä arvelee kannattajien haluavan kuulla, eikä mitä oikeasti ajattelee. Li taas uskoo marxilaiseen talouspolitiikkaan ihan oikeasti.
Mie oon itse asiassa olen pari päivää pohdiskellut, että loppuuko länsimainen hyvinvointi siihen, että eniten lupaavat voittavat aina vaalit? Jotenkin olen tähän asti kuvitellut, että ei kai nyt sentään, mutta juuri nyt tuntuu siltä, että olen ehkä ollut väärässä.
