Eikö noita tuottoja olla manipuloitu jonkun verran? Tyyliin muuttamalla kassan/salkun kokoa tarpeen mukaan. Se on kyllä mielestäni aika selvää, ettei olla aloitettu 10k ja nyt myllätty 100 000% tuotto tuolle 10k:lle. Kaveri siis on tosi taitava ja osaava sitä en kiistä, mutta rajansa kaikella.
Moi Mikko. Puhut paljon, että suosittelet ensisijaisesti osakkeiden omistamista lyhyeksimyynnin sijaan, koska silloin saat todennäköisyyden puolellesi tehdä voittoa pitkässä juoksussa (koska osakkeilla on tapana nousta pitkällä aikavälillä). Mutta tämähän koskee vain indeksejä; eikö sen ole tutkimukset kattavasti osoittanut, että indeksejä ajaa ylös vain hyppysellinen osakkeita ja suuri osa osakkeista tekee vain turskaa tai nollavoittoa. Mitä pidemmän aikavälin ottaa tarkasteluun, sitä harvempi osake ajaa indeksejä ylös ja sitä useampi ei tuota mitään. Eikö siis tämä sodi vastaan ajatusta, että shorttaaminen on pitkässä juoksussa kannattamatonta, ellet sitten shorttaa indeksejä? Voi toki myös olla, että näissä tutkimuksissa ei olla otettu lainkaan osinkoja huomioon.
Laadukasta tekstiä tuotat blogiisi ja ehdottomasti yksi harvoista blogeista mitä säännöllisesti edes luen, vaikka netti onkin täynnä blogeja! Siitä huolimatta pidän teksteistäsi vaikka tapoihini kuuluu lähinnä laadukkaiden yhtiöiden omistaminen enkä ole ikinä edes kokeillut treidaamista enkä ole ajatellut aloittaa.
Mutta tämähän koskee vain indeksejä; eikö sen ole tutkimukset kattavasti osoittanut, että indeksejä ajaa ylös vain hyppysellinen osakkeita ja suuri osa osakkeista tekee vain turskaa tai nollavoittoa. Mitä pidemmän aikavälin ottaa tarkasteluun, sitä harvempi osake ajaa indeksejä ylös ja sitä useampi ei tuota mitään.
Moi, hieno juttu, laitatko Astrix jonkin lähteen tälle?
Moi Mikko. Puhut paljon, että suosittelet ensisijaisesti osakkeiden omistamista lyhyeksimyynnin sijaan, koska silloin saat todennäköisyyden puolellesi tehdä voittoa pitkässä juoksussa (koska osakkeilla on tapana nousta pitkällä aikavälillä). Mutta tämähän koskee vain indeksejä; eikö sen ole tutkimukset kattavasti osoittanut, että indeksejä ajaa ylös vain hyppysellinen osakkeita ja suuri osa osakkeista tekee vain turskaa tai nollavoittoa. Mitä pidemmän aikavälin ottaa tarkasteluun, sitä harvempi osake ajaa indeksejä ylös ja sitä useampi ei tuota mitään. Eikö siis tämä sodi vastaan ajatusta, että shorttaaminen on pitkässä juoksussa kannattamatonta, ellet sitten shorttaa indeksejä? Voi toki myös olla, että näissä tutkimuksissa ei olla otettu lainkaan osinkoja huomioon.
Laadukasta tekstiä tuotat blogiisi ja ehdottomasti yksi harvoista blogeista mitä säännöllisesti edes luen, vaikka netti onkin täynnä blogeja! Siitä huolimatta pidän teksteistäsi vaikka tapoihini kuuluu lähinnä laadukkaiden yhtiöiden omistaminen enkä ole ikinä edes kokeillut treidaamista enkä ole ajatellut aloittaa.
'Voi toki olla ettei ole otettu osinkoa huomioon' ?Toi olisi hyvä tietää.. Melko tärkeä miten tutkimus tehty. Mua myös kiinnostaisi lähde yllä mainittuihin tutkimuksiin.
Maverickista. On hieman eri asia tehdä 200% vuosituottoa 50 tuhannella eurolla kuin 200% edes 500 tuhannella eurolla. Ensimmäinen on melko helppo mm. pätevälle market makerille, jälkimmäinen ei yhtään mahdoton, mutta mitä isommaksi summa menee, sen hankalampaa. Katsoin joskus, millä osakkeilla Maverick tekee pääasiassa kauppaa. Ne eivät silloin olleet osakkeissa, missä pystyisi isoa määrää liikuttamaan. Omasta näkökulmasta edes miljoonan prosentin kumulatiivinen tuotto vuosikymmenissä ei ole mikään poikkeuksellinen suoritus, jos pääoma pidetään koko ajan pienenä. Itse taisin jollain tilillä päästä 100 000% tuottoon ja varmaan nyt olisi jo miljoonassa.
40% osakkeista absoluuttiset tuotot olivat negatiivisia 34 vuoden seurantajaksolla. Indeksituotoista yllättävän suuri osuus tulee supermenestyjistä. Sen takia aloittelijalle suositus, että viiden osakkeen hajautuksella saa 2/3 tms hajautushyödystä on täyttä kukkua (osakemarkkinat eivät noudata normaalijakaumaa).
Jos löytää vain ne laskevat osakkeet, niin toki shorttaaminen on odotusarvoisesti positiivista. Kukaan ei vain ole pystynyt siihen vuosikymmenien aikana. Jim Chanosilla oli käsittääkseni (en ole nähnyt mitään todisteita kylläkään) kolmen vuosikymmenen positiivinen track record puhtaalle shorttisalkulle (Toki heidän firmassa ajatus on tyyliin että long 190%, short 90% allokaatio net 100%), mutta viimeiset 2-3 vuotta tuhosivat sen positiivisuuden. Toki vieläkin todella kova, mutta iskut Teslasta yms niin isoja, että vievät varmaan väkisinkin tuoton negatiiviselle.
Vaikuttaa. Merkkaisimme isolla summalla, jos siitä olisi jotain hyötyä. Markkina on niin kuuma, ettei annit tuppaa alle antihinnan painumaan.
Yleisöannista saa ehkä sata osaketta. Instikka-annissa saa osakkeita vain, jos isot tai omat asiakkaat eivät ole yhtään kiinnostuneita. Lose/lose tilanne.
Ensinnäkin kiitos todella laadukkaasta blogista. Olen lukenut tätä alusti asti ja sisältö on todella timanttista.
Miten näette Inderesin foorumin lempiosakkeet eli Harvian, Smart Eyen, Qt:n, Evolutionin ja Efecten? Oletteko näissä mukana?
Harvia lienee ainoa, mistä ei ole voittoja. Samalla hyvä todeta, että kaikissa voitot ovat aivan turhan pieniä. Eli liian lyhyen aikaa pidetty tai liian vähän. Monta mokaa siis.
Kaikki ovat mielenkiintoisia yhtiöitä. Toisaalta kun osakkeet ovat jo suosikkeja, sekin kertoo jotain. Silti jotkin osakkeista voivat pärjätä todella hyvin myös tulevaisuudessa. Aika ympäripyöreätä.
Druck oli juuri GS:n haastateltavana. Löytyy youtubesta jos kiinnostaa. Luulin jo seonneeni lopullisesti, mutta ilmeisesti muitakin tilanteet ihmetyttää.
Markkinoilla on edelleen mielenkiintoista menoa. Tämä ei ole ihan se sama markkina, mihin on viimeiset 20 vuotta totuttu.
Myytiin eilen öljypositiot pieneksi. Liike 35->60 tuntuu melko reilulta, vaikkei voi oikein poissulkea 70-80 dollarin hintoja. Ehkä olisi vain pitänyt olla alun perin isompi positio ja nyt vielä vain pienentää. Kuitenkin spekulatiiviset positiot ovat jo paljon keskimääräistä longimpia ja OPEC alkaa 60 ylityksen jälkeen olemaan vähemmän tukeva markkinoiden suhteen. Alun perin koko positio oli melkein 20% salkusta, ja toki about 10% tuotto koko salkulle on hyvä.
On vain huikea nähdä, kuinka sentimentti öljyn suhteen on muuttunut marraskuun alusta. Nyt sijoitustalot ovat paljon positiivisempia kuin yli 40 % alempana (tai 74 % nousu senkin jälkeen kun Pfizer etc rokote todettiin todella hyväksi). Nyt jopa öljyosakkeita pidetään hyvänä bettinä kesälle, vaikka monet ovat tuplanneet. On kyllä totta, että öljyosakkeet ovat edelleen about kaikissa momentum koreissa shorttisalkussa, koska ovat 12kk säteellä vielä pakkasella ja tämä tulee seuraavan kuukauden aikana muuttumaan. Ehkä pitäisi enemmän ottaa huomioon näitä asioita eikä vain, minkä arvoisia osakkeet omasta näkökulmasta ovat.
Muutenkin näkemys moniin osakkeisiin on muuttunut hyvin optimistiseksi. Analyytikot joutuvat tosissaan venyttämään mielikuvitusta osakkeiden tavoitehintojen suhteen. Aika tyypillisesti hyväksytään 2023 vuodelle korkeampia kertoimia kuin 1,5 vuotta sitten hyväksyttiin kuluvalle vuodelle.
Esimerkkinä itse olin vähän turhautunut vuonna 2019 Verkkokauppa.com makailuun, kun sitä vähän omisti. Siinä oli, joskin hidasta, kasvua luvassa tuleville vuosille ja marginaaleissa selkeää parannusvaraa, kun kilpailu pääsegmenteissä edes vähän hellittäisi ja uudet kannattavammat sektorit ottavat isompaa roolia. Nyt kun marginaali on saatu kuntoon, yritystä pidetään paljon parempana sijoituksena 9,5 eurolla kuin 3 eurolla. Puolet analyytikoista suositti 3 eurossa myymään ja nyt ei kukaan (En tee sijoituspäätöksiä analyytikoiden näkemysten mukaan, mutta ne kuvaavat usein sentimenttiä). Tuskin pandemia muutti verkkokaupan tilannetta kauheasti esim 2030 vuodelle, se vain toi muutosta eteenpäin muutamia vuosia. Oma näkemykseni on, että koronakrapulaa monien hyötyjien osalta aliarvioidaan. Silti uskoisin, että hinnoittelu tuolla 3 eurossa oli ehkä enemmän väärin kuin 9,5 eurossa, mutta en siitä ole ihan varma. Verkkokauppa.com tuli vaan mieleen, kun olen ihmetellyt viime päivien kovaa rallia.
Kun optimismi valtaa sijoittajien mieliä, unohdetaan helposti, että monet asiat ovat syklisiä. Ei vain sykliset yhtiöt, vaan että kaikissa yhtiöissä on muutoksia eri ajankohtina. Sijoittajat tuppaavat innostumaan enemmän yhtiöistä, kun niillä menee hyvin (korkeammat hintakertoimet) kuin huonosti, ellei kyse ole ihan perinteisestä syklisestä yhtiöstä.
Kun osakkeet sitten joskus laskevat, aletaan puhumaan verojen noususta ja ties mistä negatiivisesta. Silloin ihmettelen varmaan, miksi ihmiset ovat näin pessimistejä. Osakkeiden nousut ja laskut ajavat narratiiveja, ei päinvastoin.
Tällä hetkellä on vaikea löytää todella houkuttelevia osakkeita. Se ei tarkoita, etteikö moni osake nousisi taas seuraavana puolena vuotena 50 %, mutta on vaikea löytää osakkeita, joita myös omistaisi huoletta, kun laskusykli vääjäämättä osuu pörssiin.
Olen liian paljon miettinyt nykyistä markkinaa normaalina ajankohtana, kun se tuntuisi irtaantuvat normaaliudesta monella mittarilla. Tästä syystä shorttaamme vähemmän osakkeita kuin aiemmin, vaikka hyviä kohteita on paljon enemmän kuin miesmuistiin. Osakepainokaan ei ole mitenkään erityisen alhainen, mutta viime viikkoina paino on kyllä laskenut. Kun tuossa oli 4-5% korjaus, painoa tuli taas vähän lisää, mutta dippien osto ja flowt osakkeisiin ovat niin vahvat, että ilmeisesti tuo on nyt se maksimi, mitä ostajat ovat valmiit odottamaan.
Markkinaympäristö tuntuu hyvältä treidaamiselle. Tämä vuosi voi olla hyvä kasvattaa pääomia, kunnes fat pitch löytyy. Poimia rahaa sieltä täältä. Vuosi onkin alkanut absoluuttisin summin paremmin kuin koskaan ennen, mutta toki prosenttituotot ovat aika tavanomaiset.
Omasta näkökulmasta yliarvostettujen osakkeiden ostaminen ajatuksella, että ne nousevat vielä lisää, on vaikeaa. Jos asiaan ei usko, luopuu osakkeista helposti pienessä laskusykäyksessä, mitä kuitenkin jatkuvasti tulee. Sijoittajan/treiderin pitää kuitenkin luoda strategiat omalle persoonalleen sopiviksi, muuten tulokset eivät usein ole häävejä.
Osakkeiden analysointi on ehkä homman hauskin osuus, joten on vähän turhauttavaa, ettei absoluuttisia löytöjä ole alkuunkaan helppo tehdä. Jos osaisi pelata hyvin korkeammat kertoimet peliä, niin toki silloin olisi mahdollista tehdä löytyjä.
Markkinat eivät ole omasta näkökulmasta läheskään yhtä yliarvostetut kuin vuosina 1999–2000. Mutta euforia, positiointi ja yksityissijoittajien all-in mukana olo mietityttää. Ihmiset aloittavat sijoittamista aika huikeaa tahtia. Velkavipua käytetään turhia arkailematta.
Jeremy Grantham on kiertänyt Bloombergilla ja podcasteissa kertomassa, että tällaisen euforian aikana laskumarkkinan alkuun on laskettu aina ennenkin aikaa kuukausissa ei vuosissa. Mies tuntee pörssien historian kuin omat taskunsa, mutta pörssissä voi tapahtua melkein mitä tahansa. En nyt laittaisi sentään päätäni pantiksi, ettei vuoden päästä voitaisi olla vielä korkeammalla tasolla.
Koronan aikaan ihmiset ovat säästäneet rahaa. Osa siitä on päätynyt markkinoille, mutta osa jäänyt sukan varteen. Kulutuksen merkittävä kasvu tänä vuonna on täysin odotettua, mutta se voi antaa vielä vaikutelman talouden kovasta menosta ja saada optimismia vielä vähän korkeammalle. Jos korot nousevat vain maltillisesti, ei alle prosentin pitkät korot Euroopassa, tai 2,5-3% korot Yhdysvalloissa vielä luultavasti ole mikään kuolemanisku pörssille. Toki niistä voidaan saada narratiivi isommallekin korjaukselle. Mutta on hyvä muistaa, että teknokuplan aikaan korot olivat 5-6%:ssa.
Samalla on hyvä huomata, että osakkeiden huiput muodostetaan usein vähän samalla tavoin kuin pohjat. Paniikin pohjat tuppaavat tulemaan kaikkein synkimmällä hetkellä, kun mitään positiivista ei näy. Samoin huiput tulevat juhlien ollessa absoluuttisessa lakipisteessään. Siinä mielessä narratiivi ”osakkeet ovat kyllä monin paikoin kalliita, mutta emme näe mitään syytä miksi tämä muuttuisi” murtuu jossain vaiheessa yllättäen.
Nyt pitäisi löytää jotain epäsymmetrisiä tapoja hyötyä myös ennen pitkää tulevasta laskumarkkinasta. VIX keinuu sitkeästi yli 20:ssä, joten optiot eivät ole naurettavan halpoja kuten etenkin 2018 alussa mutta jossain määrin myös 2020 alkupuolella. Mutta aina sitä jotain voi keksiä.
Seuraava vuosi tulee olemaan mielenkiintoinen. Monissa hoitamissani perheen holdisalkuissa osakepaino on vielä aika reipas, mutta painoa on entistä enemmän siirretty osakkeisiin, jotka mieluiten kasvavat edes vähän ja tuottavat hyvää kassavirtaa, mutta eivät ole kalliita. Kun olin vuonna 1999 uusi sijoittaja, en missään vaiheessa osannut päästää irti alkuun tuplaantuneista osakkeista, ennen kuin ne olivat laskeneet yli 50%. Jos pelaa vuoden lopun game of only rising stonks, kannattaa etukäteen jo miettiä suunnitelma sen varalta, että sykli kääntyy.
Markkinat eivät ole omasta näkökulmasta läheskään yhtä yliarvostetut kuin vuosina 1999–2000. Mutta euforia, positiointi ja yksityissijoittajien all-in mukana olo mietityttää. Ihmiset aloittavat sijoittamista aika huikeaa tahtia. Velkavipua käytetään turhia arkailematta.
Mihin oletuksiin tuo pörssien nousu vuosina 1999-2000 perustui? Eikai vaan ollut niin, että uskottiin it-buumin lisäävän tuottavuutta ja kasvua siinä määrin, että korkeat arvostuskertoimet ovat sallittuja?
Nytkin monet olettavat etätyön, automaation ja uusien energiankäyttömuotojen mullistavan maailman ja parantavan tuottavuutta sallien korkeammat arvostuskertoimet. Nyt koko pörssi on kuplaantunut tasaisemmin, mutta 1999-2000 kuplaa oli pääasiassa it-sektorilla. Kokonaisuudessaan pörssin p/e-lukemat taitaa olla nyt melko lähellä it-kuplan hintoja. Lisäks pörssien arvot suhteessa btk:n taitaa olla kaikkienaikojen huipussa, pörssitasolla yritysten tuloksia on pönkitetty alhaisella korkotasolla, verohelpotuksin ja yritystuilla. Eiköhän ne yrityksen tuloksetkin olisivat olleet 1999-2000 ihan toisenlaiset, jos olisivat eläneet samanlaisessa ympäristössä kuin nyt. Talouden kokonaiskantokyky (huomioiden talouskasvu ja julkisen rahankäyttö) oli it-buumin aikaan paljon parempi kuin mitä se on nyt ja tätä taustaa vasten arvostuskertoimet saikin olla silloin nykyistä korkeamalla. Kuplien suurutta ei pysty millään vertamaan keskenään, joten pidän vähän huonona monien harrastamaa vertausta it-kuplaan.
Aina myös verrataan korkotasoon. Jos nyt kuitenkin oletetaan, että väestön ikääntymisestä johtuvat seikat heikentävät talouskasvua ja pitävät korkotason matalana. Eikö sillöin tulevaisuuden tuotto-odotuksetkin pitäisi olla pienemmät ja sen pitäisi painaa p/e-kertoimia laskuun. Jos siis rahapolitiikka pidettäisiin neutraalina, niin pörssin p/e-kertoimenkin pitäisi pysyä melko vakiona pidemmällä aikavälillä. Muista seikoista johtuen (esim. informaation lisäntyminen ja helppo saatavuus) pörssin arvostuskertoimen kuuluukin olla pitkällä aikavälillä nouseva. Jos sallitaan korkeammat arvostuskertoimet, niin se tarkottaa käytännössä oletusta, että rahapolitiikka pidettäisiin jatkossakin elvyttävänä.
Jännä sinällään, että kuplien hinnoittelussa tarkastellaan pääasiassa p/e-lukuja, mutta osakkeiden hinnotteluissa tarkastellaan pääasiassa tuloskasvua ja tulevaisuuden odotuksia. Eikai it-buumin aikanakaan maksettu osakkeista hintaa vain senhetkiseen tulokseen perustuen x)
Ajattelin laittaa muutaman pointin, mistä voisi olla eri mieltä. Vaikkei kaikkia näitä 100% uskoisi, on hyvä yleensä miettiä asioita monelta kantilta:
- Valuaatiot ovat etenkin Euroopassa (EAFE:ssa tosin muutkin kehittyneet maat ex-USA) alhaisempia kuin teknokuplassa:
- Yhdysvalloissa valuaatioiden nousua selittää osittain se, että alat joilla perinteisesti on suhteellisen korkeat arvostukset (teknologia, terveydenhoito) ovat kasvaneet painoissa, kun taas sykliset alat (energia, raaka-aineet) ja pankit, tavanomaisesti alemmin arvostetut, ovat menettäneet merkitystään indekseissä. Viime vuoteen asti muutosta selitti pääasiassa tuloskehitys, viimeisen vuoden taas kerrointen nousu. Nämä asiat selittävät myös suuren osan USA vrs Eurooppa arvostuseroista (myös EM). Jos siis vertaa samankaltaisia yrityksiä eri mantereilla, erot ovat maltillisempia. En ole ottanut tätä riittävästi huomioon, mikä johti liian aikaisin varovaisuuteen USA:n markkinan suhteen.
- On vaikea nähdä, että Euroopassa 5% matalammat korot nyt olisivat selitettävissä odotuksilla tulevasta nominaalisesta kasvusta. 1,5%-2,5% ero voidaan ehkä selittää tällä, mutta loppu tulee keskuspankkien uudesta roolista ja osittain sen aiheuttamasta säästösumasta (savings glut). Oli siitä mitä mieltä tahansa (en ole fani), likviditeetti on positiiivista osakkeiden arvolle muut asiat vakiona.
- Itse vertailen kuplien suuruksia käymällä läpi osakkeita nykyhetkessä ja teknokuplan aikaan. Bloombergin terminaalissa saa dataa, miltä firma näytti kunakin ajankohtana ja mikä sen arvostus oli. Olen aika laajasti firmoja käynyt läpi. Vaikka P/S kertoimet alkavat olla monilla firmoilla samalla levelillä kuin 1999-2000, kannattavuus on todella suuri erottava tekijä. Suuren romahduksen teknokuplan aikaan aiheutti korkeiden arvostusten lisäksi se ikävä fakta, että yritykset olivat hyvin riippuvaisia osakeanneista. Kun se peli loppui, yrityksiä meni konkurssiin yksi toisensa jälkeen. Nykyäänkin on sektoreita, joissa samaa ongelmaa on, mutta mittakaava on aivan eri luokkaa kuin teknokuplassa. En olisi shokissa, jos korkeimmin arvostettu 10% osakkeista tulisi nytkin yli 50% alas, mutta olisin yllättynyt, jos ne tulisivat 80-90% niin kuin teknokuplassa.
- Ei ole mitäään universaalia sääntöä, että osakkeiden valuaation pitäisi jatkossa noudattaa jotain historiallista tasoa. On mahdollista, että 5-6% reaalituotto(keskiarvo muuten alhaisempi, etenkin kun moni isoista markkinoista meni nollaan jossain vaiheessa) monilla markkinoilla on ollut anomalia, ja nykyinen paljon matalampi odotettu tuotto jatkossa uusi normaali. Onko oikeasti järkeä, että meillä olisi sama riskipreemio kuin aikana, jolloin 90% osakkeista oli joko rautatieyhtiöitä tai pankkeja? Syklivaihteluiden voisi olettaa olevan monestakin syystä pienempiä jatkossa. Tämä on eri asia kuin väittää, ettei osakkeet voisi jatkossakin liikkua voimakkaasti ylös ja alas. Mutta on ihan perusteltua ajatella, että osakkeiden riskipreemion pitäisi olla pienempi kuin historiallinen.
Se, että itse haluaisin osakkeiden arvostustasojen olevan vähän alempana ei tarkoita, etteikö ne voisi pysyä ylhäällä tai vielä nousta. Luulen, että keskuspankkielvytyksellä voi olla hyvin ikäviä seuraksia, muttei tämäkään ole varmaa. Yksityissijoittajien ostaessa velkavivulla laajamittaisesti osakkeita, ne ovat yleensä olleet alttiita laskuille, mutta sekään ei ole varmaa.
Historiallisesti on myös taipumusta keskiarvoon palautumisessa eri alojen painoilla, voittomarginaaleilla ja arvostuksilla. En jättäisi tätäkään faktaa huomiotta, mutta en toisaalta luottaisi keskiarvoon palautumiseen 100%:sti. Esim. John Hussman on fiksu tyyppi, joka on pilannut uransa salkunhoitajana luottamalla vahvasti keskiarvoon palautumiseen. Miehen tutkimus on hyvää, kunhan tekee sen pienen adjusteerauksen, että miehen oletukset ovat olleet vinossa 15 vuotta.
Intuitiivisesti tuppaan ajatella, että "olemme kuplassa, joka kohta poksahtaa". Intuitio ei vaan ole aina luotettava kumppani. Sen takia yritän miettiä vasta-argumentteja ja kerätä dataa, missä mennään. On hyvä kerätä dataa myös, missä on ollut oikeassa ja missä väärässä, ja korjata päätöksentekoa tämän perusteella. Itselläni se tarkoittaa nyt, että yritän tuoda pöytään optimistisia skenaarioita, jos kerta olen keskimäärin turhan varovainen.
Vaikka P/S kertoimet alkavat olla monilla firmoilla samalla levelillä kuin 1999-2000, kannattavuus on todella suuri erottava tekijä. Suuren romahduksen teknokuplan aikaan aiheutti korkeiden arvostusten lisäksi se ikävä fakta, että yritykset olivat hyvin riippuvaisia osakeanneista. Kun se peli loppui, yrityksiä meni konkurssiin yksi toisensa jälkeen.
Jos silloin oltiin riippuvaisia osakeanneista, niin nyt ollaan riippuvaisia uusista halvoista lainoista. Tätä ongelmaa oli jo ennen koronaakin, mutta koronan aikana yhdysvaltojen 3000 suurimmasta yrityksestä 200 on muuttunut zombiyritykseksi. Vaikka tilanne on toki jossain määrin väliaikainen, mutta talous tuskin tulee palautumaan sellaseen uomaan kuin se oli ennen koronaa. Suuret joukot on siirtynyt pysyvästi entistä enemmän etätyöskentelyyn ja käyttämään verkkokauppaa yms. Siitä huolimatta nyt pidetään tukien avulla pystyssä yrityksiä, jotka vastasivat kysyntään ennen koronaa. Kun korona lopulta hellittää, niin tarjonta ei ole sopeutunut vastaamaan kysyntään. On paljon yrityksiä, jotka kuuluisi olla konkursissa jo ilman koronaakin. Toki on niitäkin, jotka kärsivät vain väliaikaisesti koronasta. Esim. Boeingin koneille on varmasti kysyntää myös koronan jälkeen, mutta Macy's:n tavarataloille tuskin ainakaan entisessä mittakaavassa.
Kun talous alkaa palautua normaaliin ja markkinamekanismin annetaan toteutua, niin edessä on väistämättä konkurssiaalto. Kun viimeset 10 vuotta on kylvetty rahaa, niin on ylläpidetty tuottamattomien yhtiöiden joukkoa, joka on vain paisunut massiivisesti. Tämä korona-aika tullee kestämään jossain määrin sen kaksi vuotta ja se on todella pitkä aika, jos sen ajan estetään markkinaa sopeutumasta muuttuviin kulutustottumuksiin. Pahin kupla ei siis olekkan millään yksittäisellä sektorilla vaan tasaisesti eri sektoreilla. Kun kuplaa on yksittäisellä sektorilla, niin se on helppo havaita ja perustella.
Nytkin ollaan tilanteessa, jossa julkisen puolen massiiviset menolisäykset ovat antaneet merkittävän ruiskeen talouteen. Onko se sitten sen kestävämpi ratkaisu kuin antiraha? Eihän se käytännössä ole. Samahan se on kylvääkö rahaa yksityissijoittajat tuottojen toivossa vai valtio tukeakseen konkurssiin joutavia yrityksiä. Nyt pelastetaan hinnalla millä hyvänsä kaikki yritykset valtioiden ja keskuspankkien toimesta.
Mikko Mäkinen kirjoitti:
Historiallisesti on myös taipumusta keskiarvoon palautumisessa eri alojen painoilla, voittomarginaaleilla ja arvostuksilla. En jättäisi tätäkään faktaa huomiotta, mutta en toisaalta luottaisi keskiarvoon palautumiseen 100%:sti.
Yksi asia mitä en ole vielä sisäistynyt. Kun nyt monet tykkää perustella, että voidaan hyväksyä huomattavasti historiallisia tasoja suurempi P/B-luku, koska teknologiayhtiöt eivät tarvitse pääomaa. Jos nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, että pääomalle saadaan entistä kovempaa tuottoa, niin miksei tuottavuus ja BKT nouse. Mihin se pääoma sitten menee, joka vapautunut yritysten käytöstä? Ei ainakaan kulutukseen, kun bkt ei nouse. Ettei vaan menis niihin tuottamattomiin zombiyrityksiin, jotka estävät BKT:a nousemasta, koska sitovat talouden resursseja. Pörssin P/B-luvun nouseminen pitkällä aikavälillä tarkottaa tuottavuuden reilua kasvua, joka näkyisi myös talouskasvussa. Tai sitten tilannetta, jossa P nousee ensin rahan määrän lisäyksen takia ja B nousee vasta viiveellä inflaation vaikutuksesta. Tai sitten ollaan vain yksinkertaisesti kuplassa.
Arvostuskertoimet kyllä palautuu jossain vaiheessa lähelle pitkänajan keskiarvoa (tai trendiä), mutta merkittävä riski on sille, että se tapahtuu myös inflaation kautta. Pörssien romahdusta ei siis välttämättä tule, mutta se ei myöskään tarkoita, etteikö olisi kuplaa tai etteikö voisi olla massiivista kuplaa. Kupla on ja se purkautuu jotain kautta. Ja purkautuminen tarkoittaa siis arvostuskertoimien normalisoitumista.
Täytyy sanoa, että kun eilen kun ostimme "romahtaneita" uuden energian yhtiöitä (treidinä), tuli vähän erikoinen fiilis. Esimerksiksi Aker Carbon Capture ja NEL tuntuivat jotenkin halvalta, kun ne olivat laskeneet 35%. Mikä on tietysti vähän itsensä huijaamista, koska molemmat hinnoitellaan luokkaa 20-kertaa ensi vuoden liikevaihto. Se ei sinänsä tarkoita välttämättä, että ne ovat yliarvostettuja, mutta keskimäärin näin arvostetut osakkeet eivät ole olleet historiallisesti järkevä tapa sijoittaa. Toisaalta tämä onkin lähinnä treidi sen puolesta, että luultavasti tämä ei vielä ollut tämän manian loppu.
Hyvän tulevaisuuden alojen osakkeiden ostamisen kutsuminen maniaksi voi kuulostaa omituiselta. Mutta ihmisten käyttäytyminen on jossain määrin maanista, ja sitä usein seuraa myös laskuvaihe. Vähän niin kuin vuonna 1999 internet-osakkeiden ostajat eivät sinänsä olleet väärässä. Nykyään on isoja lemmikkitavarakauppoja ja päivittäistavarakauppoja netissä, mutta silti 98% sen ajan tarinoista päätyi heikosti. Koska osakemarkkinat vaihtelevavat optimismin ja pessimismin välillä, on hyvä miettiä myös, että miltä tilanne näyttää kun pessimismi lopulta voittaa. Amazonissakin olisi joutunut katsomaan yli 90% laskun läpi ennen suurta nousua.
Uskon sekä hiilen kaappaamiselle että vedylle valoisaa tulevaisuutta. Mutta on aika vaikea sanoa, mitkä yritykset tulevat kuorimaan kerman kakun päältä ja kuinka iso kakku tulee olemaan. Ilmastonmuutoksen vastainen taistelu tulee olemaan valtava kasvunpaikka yrityksille, mutta mukaan olisi mukava päästä vähän vähemmän spekulatiivisesti. En esimerkiksi näe, mikseivät kiinalaiset pilaisi elektrolyysibisnestä, kun ne tuppaavat ottamaan kaikki uudet valmistusteknologiat valtion subventoimana, ellei selkeästi estäviä tekijöitä ole teknologian osaamisen suhteen.
Jos katsoo vaikka aurinkoenergiaa tai akkuja. Niissä innovatiivisimmat firmat 15(aurinkoenergia) &5(akut) vuoden takaa eivät ole olleet voittajia, kun kiinalaiset jyräävät naltion kirstun (lainahanat) tarjotessa loputtomat resurssit skaalaukselle. Tuulivoima on toisaalta virkistävä poikkeus, koska Vestas on pysynyt markkinajohtajana. Tällä hetkellä Kiinalla on iso projekti saavuttaa kilpailukyky myös prosessoreissa ja yleensä puolijohdeteollisuudessa. Metallien jalostuskin olisi ollut aika erilainen bisnes viimeiset 15 vuotta, ellei Kiina olisi ottanut niissä kaikissa markkinajohtajuutta.
Sinänsä oli ihan virkistävää, että arvo on pärjännyt hyvin viime päivät ja kasvu tullut reilusti alas. En vain tiedä, miksi tämä olisi vielä lopullinen käännepiste. Aiemmin dipit ja nopeat korjaukset takaisin ylös ovat vain toimineet polttoaineena nousulle. Euroopassa ja Yhdysvalloissa keskuspankit pyrkivät rauhoittelemaan markkinoita, kun Euroopassa jotkut pitkät korot meinasivat nousta positiiviselle tuotolle ja Yhdysvalloissa vuoden takaisille tasoille. Kertoo jotain siitä, kuinka keskuspankit ovat juottamassa sijoittajia boolillaan, vaikka on selvää, että tänä vuonna talous tulee olemaan liekeissä. Siis positiivisessa mielessä. Keskuspankit eivät tunnu olevan huolissaan markkinan huurteisuudesta, ja niitä vastaan pelatessa pitäisi saada ajoitus oikein.
Aiempi shorttisalkku olisi ollut alkuviikosta aivan murhaavan hyvä, mutta minkäs teet. Kun yhtiöt tuplaantuvat ja triplaantuvat ilman syytä, on ehkä helpompi vain mennä longien kautta, vaikka toki lopulta kaikki osakkeet löytävät arvonsa. On riittävän epämiellyttävää katsoa hyvien kasvuyhtiöiden pystysuoraa nousua, kun itse on skipannut pelkästään arvostukseen vedoten. Toisaalta salkku on huipussaan, vaikka indeksit ovat tulleet vähän alas, joten hyvinhän se mene näinkin.
Kirjoitin syksyllä eri teemoista taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Nikkelin ja kuparin tuottajiin sijoittaminen on ollut hyvä liike. Boliden on ylös 28%, Lundin Mining 96%, Metso-Outotec 58%(toki toimittaa vain laitteita), Norils Nickel 40%, IGO 76%, Western Areas 22%(tärkein kaivos kokenut pahoja takaiskuja), Sumitomo 60%. Konservatiivisuus vain oli jälleen kerran kallista, koska moni juniorimpi listattu nikkelikaivoshanke on moninkertaistunut. Ongelma niissä toki on, että jotkut ovat huijauksia ja moni legit hankekin kaatuu ja sijoittajat menettävät rahansa. Mutta pieni seikkailuhalukkuus olisi tehnyt hyvästä treidistä lottovoiton. Ja toki kaikki kaivosyhtiöt ovat pärjänneet melko hyvin reflaatiotreidissä.
Uskomme, että sähköautot tulevat nopeammin kuin ennusteissa näkyy. Samaan uskovat myös pörssikurssit, koska EV-valmistajat ovat olleet pystysuorassa nousussa ennen viimeisen viikon korjausta. Olen miettinyt, miten sähköautoista voisi hyötyä ilman kuplaisiin osakkeisiin sijoittamista. Se on pirun hankalaa. Raaka-aineiden tuottajat ovat yksi mielenkiintoinen kohde hakut ja lapiot -ajatuksella, mutta nekin on bidattu melko korkealle ja puhdasta altistusta juuri akkumetalleihin on vaikea saada. Jos katsoo vaikka kuinka monta akkuvalmistajajaa Eurooppaan on nousemassa, tulee kilpailua sielläkin riittämään:
Solid-state akuista puhutaan paljon, mutta niissä on paljon tekinisiä haasteita siinä, miten päästään laboratorio-olosuhteista massatuotantoon. Siinäkin varmaan onnistutaan, mutta ei ole vielä varmuutta riittäkö kustannustehokkuus alkuunkaan seuraavan kymmenen vuoden sisällä. Yleensä innovaatiota vastaan ei kannata lyödä vetoa, mutta akkuongelmissa joskus fysiikan lait tulevat vastaan. Vähän niinkuin aurinkoenergiapaneeleita kyllä pystytään tekemään 50% tehokkaammiksi kuin nyt käytettävät, mutta kilpailukykyä ei millään paremmalla teknologialla ole näköpiirissä vuosikymmenten yrityksestä huolimatta. Analogiana aurinkoenergian hinnan lasku on saatu aikaan periaattessa melko vanhan teknologian (toki pieniä parannuksia tullut) massatuotannon hiomisella äärimmilleen, ja lisätehokkuutta on saatu enemmän itse asiassa siellä aurinkoenergian tuottamiskenttien puolella.
Nikkelin ja Grafiitin tuottajat kiinnostavat edelleen. Niissä kysyntä tulee kasvamaan niin rajusti, että hinta voi väliaikaisesti nousta pilviin, vaikka kaivosteollisuus kyllä lopulta saa yleensä tuotannon nousemaan kysynnän tasolle. Grafiitti kiinnostaa erityisesti, koska sitä tarvitaan yllättävän paljon akkujen anodeissa. Moni on keskittynyt litiumiin, mutta sitähän akuissa on litiumioniakku nimityksestä huolimatta paljon vähemmän ja litiumia on maa täynnä, joten kysynnän kasvaessa rajoitusta tarjonnalle tuskin tulee. Ehkä grafiitin suhteenkin pitäisi vaan tehdä YOLO-treidejä, ja ostaa junior-tuottajia sillä ajatuksella, että nekin ostetaan vielä korkeammalle. Nikkelissä tuotanrajoite on väliaikainen sinänsä, mutta pienemmän hiilijalanjäljen nikkelistä sen sijaan tulee pulaa. Kiinalaiset kyllä pystyvät muokkaamaan Indonesiasta ja Philippiineiltä tuotettua kakkosluokan nikkeliä akkukelpoiseksi, mutta niiden kaivaminen tuhoaa sademetsiä ja jalostusprosessi vaatii valtavasti energiaa suhteessa ykkösluokan nikkeliä, jota on niukasti. Luulisi, että ainakin Eurooppalaiset valmistajat vähän nikottelevat sen suhteen.
Olisi miellyttävämpää sijoittaa yhtiöihin, joilla kaivos jo tuottaa jotain, koska silloin taustatutkimuksen ei tarvitse olla niin laajaa sen suhteen, onko hankkeet oikeasti elinkelpoisia ja tiedot oikeita. Esimerkiksi Australiassa on ihan mielenkiintoisia Grafiitti-firmoja (esim. Magnis Energy Tech, Walkabout Resources ), joilla on hankkeita Tansaniassa. Niitä en suosittelisi kenellekään ilman kunnon DD:tä(koska helposti nollaantuvat), mutta toisaalta niin ajattelin myös nikkeli-junioreista jotka moninkertaistuivat. Kun jonkun sektorin osakkeet nousevat todella paljon uutisiin, on myös kaikenlaisia huijareita liikkeellä hyvin paljon. Treidauksen huono puoli on, että tutkimukseen jää vähän vähemmän aikaa. Ollaan mietitty kyllä avun palkkaamista, mutta sekään ei ole ihan vaivatonta.
Ehkä tämä on teema, jota pitää tutkia vielä lisää ja katsoa tuleeko hyviä tilaisuuksia matkan varrella.
Vedyn suhteen Fortumissa on mielestäni ihan mielenkiintoisia aihioita. Heillä on paljon infrastruktuuria nyt esimerkiksi varastoinnin suhteen ja tuntuu että he ovat kartalla vedyn mahdollisuuksista(vaikka itse asian suhteen olenkin amatööri). Tämä tietysti sen lisäksi, että myös päästöttömän energian tuotannossa Fortum on iso tekijä. Jos hiilivoimaloista siirrytään pikkuhiljaa vedyntuottajaksi, varastoijaksi ja jakelijaksi, voivat kertoimet näyttää vähän paremmilta tulevaisuudessa kun käänne näyttää selvältä. Tämä sivuhuomio vain, kun energia toki on aika selkeässä yhteydessä myös liikenteen sähköistymiseen.
tässä on minusta lupaavin yhtiö Euronext Growth listalta, Rökke on takapiruna eli konkan vaara on aika olematon. Ongelma näissä on hinnoittelu kun ja jos jenkkilän pitkät korot jatkavat nousua. Mitä suurempi apupaketti tulee niin sitä nopeammin korot taas nousevat, se tietää huonoa näiden kasvuyhtiöiden arvostukselle kun tuloksentekokyky on jossain hamassa tulevaisuudessa väh. +5 vuoden päässä
I Norge har man særlig sett aksjer på Euronext Growth falle, som Cambi, Horisont Energi, Aker Offshore Wind, Aker Carbon Capture, Teco 2030, Zaptec og Otovo.
Chen peker på at det ekstremt lave rentenivået i markedet har bidratt til å løfte disse aksjetypene, sett ut ifra klassisk diskonteringsteori: Lave renter gir rom for økt prising av fremtidig inntjening.
uutisointi tämän viikon on ollut erittäin negatiivista näiden ESG-osakkeiden suhteen, tässä markkinasentimentissä risk/reward on riskin puolelle vahvasti kallellaan. Finansavisen ja E24 ovat Norjan johtavia talousmedioita
Google translate toimii nylyään jo tosi hyvin näissä talousjulkaisuissakin
Osaako Mikko sanoa, että mikä olisi paras paikka seurata optioita ja niiden volyymejä? Ilmainen ja/tai maksullinen. Kiitti etukäteen!
En oikein tiedä. Itse seuraan kaupankäyntisoftasta ja Bloombergista silloin harvoin, kun asia kiinnostaa. Eli en osaa mitään erityisen hyvää vinkkiä asiaan kertoa. Mutta kyllähän ihan yahoo finance näyttää simppeliä volyymidataa per päivä, ja sitten open interest kertoo paljon tietyllä tasolla on optioita. Mutta jos haluaa syvällisempää ja historiallista dataa, niin pitää jostain muualta etsiä. Tässä esim Nokian optiot: https://finance.yahoo.com/quote/NOK/options?p=NOK
Hyvän tulevaisuuden alojen osakkeiden ostamisen kutsuminen maniaksi voi kuulostaa omituiselta. Mutta ihmisten käyttäytyminen on jossain määrin maanista, ja sitä usein seuraa myös laskuvaihe. Vähän niin kuin vuonna 1999 internet-osakkeiden ostajat eivät sinänsä olleet väärässä. Nykyään on isoja lemmikkitavarakauppoja ja päivittäistavarakauppoja netissä, mutta silti 98% sen ajan tarinoista päätyi heikosti. Koska osakemarkkinat vaihtelevavat optimismin ja pessimismin välillä, on hyvä miettiä myös, että miltä tilanne näyttää kun pessimismi lopulta voittaa. Amazonissakin olisi joutunut katsomaan yli 90% laskun läpi ennen suurta nousua.
Uskon sekä hiilen kaappaamiselle että vedylle valoisaa tulevaisuutta.
Tän piti olla lainaus...
Pointtini on se, että sekä vedyn tuottaamiseen että vedyn käyttämiseen vaikkapa autoissa pitäisi olla valoisa tulevaisuus. Riittävästi aurinkoenegiaa tai tuulienergiaa...
Sehän ei varsinaisesti riitä, että firma toimii toimialalla, joka valtaa maailman. Pitäisi vielä pärjätä tällä toimialalla. Eli vaikka suunnilleen koko maailma pyörisi vedyllä 30 vuoden päästä, niin kuinka monta vetyfirmaa on silloin jakamassa kakkua ja kuinka hyvää tulosta ne tekevät? Mitkä nykyisistä vetyfirmoista tulevat kuulumaan noihin? Onhan lentokonekin mullistanut maailmaa aika tavalla, mutta ei lentoyhtiöt tai lentokonevalmistajat silti mitään kultakaivoksia ole. Samaa voisi sanoa matkapuhelimista, tietokoneista, autoista, polkupyöristä,.... ja ehkä joskus myös sähköautoista, vetybisneksestä, jne. En siis missään nimessä sano, etteikö vaikkapa vetybisnes olisi tulevaisuudessa varsinaista kullan vuolemista, mutta pelkästään se, että joku teknologia tai ala valtaa maailman, ei riitä takamaan sitä, että kyseisellä alalla toimivat firmat tekisivät omistajistaan rikkaita.
Sehän ei varsinaisesti riitä, että firma toimii toimialalla, joka valtaa maailman. Pitäisi vielä pärjätä tällä toimialalla. Eli vaikka suunnilleen koko maailma pyörisi vedyllä 30 vuoden päästä, niin kuinka monta vetyfirmaa on silloin jakamassa kakkua ja kuinka hyvää tulosta ne tekevät? Mitkä nykyisistä vetyfirmoista tulevat kuulumaan noihin?
Olet mielestäni harvinaisen oikeassa.
Typeryyttäni en muistanut painottaa sitä, että mielestäni nämä sähköautot ja tuulienergian varastointi akkuihin yms sähkö/akkuteknologia on vain ohimenevä välivaihe.
Mutta sen vety-kortin voittajat jaetaan vielä moneen moneen otteeseen, jahka nyt sitten se juna saadaan liikkeelle...
Fortumista vielä sen verran, että positiivista on osallistuminen Saksassa erilaisiin teoreettisiin hankkeisiin, joista kohtuullisella riskillä voisi poikia jotain. Ensimmäinen ei yleensä kannata olla, mutta hyvä että on geimeissä messissä...
"Kiihtyvän inflaation ei pitäisi juuri vaikuttaa muun talouden tahtiin kasvavan ja hinnoitteluvoimaisen yhtiön arvostukseen, jos keskuspankit pitävät reaalikorot nykyisellä alhaisella tasolla."
Inflaatiohan on oikeesti osakkeille vain hyväksi (suhteessa yleiseen talouskehitykseen). Inflaatiolla pelotellaan ihan suotta ja vain siksi, että keskuspankit ovat aiemmin nostaneet korkoja hillitäkseen inflaatiota. Nyt koronnostot eivät varmasti tule ainakaan etukenossa ja ne tehdään varovaisesti, vaikka inflaatio uhkaisikin kiihtyä yli tavanomaisin. Osakkeet on kasvavan inflaation tilanteessa hyvä sijoitus.
Siis ainakin siihen asti, kun yritysten kustannusinflaatio muutenkin pysyy maltillisena suhteessa kuluttajainflaatioon. Siinä kohtaa tulee onglemia, kun inflaatio puskee kunnolla läpi koko ketjussa. Kulutuskysyntä on kuitenkin paljon joustavampaa kuin tuotantokyky, joten kovan inflaation aikana yritysten kustannusinflaatio ylittää helposti kulutusinflaation. Ja tästähän seuraa suoraan, että marginaalit pienenee. Hyvän kilpailukyvyn yhtiö, jolla ei ole paljon materiaalikuluja vaan pääasiassa henkilöstökuluja, on selkee voittaja tilanteessa.
Kova inflaatio mahdollistaa taas entistä enemmän lainanottoa, koska inflaatio syö lainojen reaalikokoa. Nykyset velkavuoret voi jopa kuihtua silmissä. Tämähän on varmaan se, mitä keskuspankit todellisuudessa tavottelee. Inflaatio ratkasee ongelmat, jos se pysyy aisoissa. Kuten historiasta kuitenkin tiedetään, niin sen aisoissa pitäminen ei tällasessa rahanpainamisessa oo oikeesti kovin helppoa ja lopulta se ajaa yritykset ongelmiin.
Kaikista turvallisin sijoitus olisi reaaliomaisuus, joiden kulut ovat mitättömiä ja kaikki inflaatio menee ainakin nimellisesti täysin hintoihin. Reaalisestikkin pidemmän ajan kuluessa arvo varmasti palautuu lopulta melko nopeasti, vaikka talous sakkaisikin pahasti.
---
Eikös ainakin Suomessa oo sosiaalietuudet ja eläkeet sidottu indeksiin (eläkkeet osittain), joten kovan inflaatio nostaa etuuksien arvoa suhteessa palkkaan, jos ei tule reiluja palkankorotuksia. Nyt kun tiedetään tää nykynen hallituspohja, niin tässä voi olla jopa riskiä siitä, että julkinen talous tuhotaan elvytyksen johdosta ihan täysin. Tai sitten murennetaan taas entistä enemmän suomalaisten työntekijöiden kilpailukyä, jos aiheutetaan kovat palkkavaatimukset. Eiköhän vähän samaa ongelmaa ole kuitenkin joka puolella. Tässä inflaation tavottelussa ja korkealla pitämisessä on huomattavia ongelmakohtia, joista joku kyllä lopulla lävähtää käsiin, jos kaikkea ei aleta säätelemään poliittiselta taholta. Varmaan vastaavia ongelmia myös muualla. Edes se inflaatio ei välttämättä ole yksinkertanen ratkasu valtioiden velkaantumiseen.
Ongelmia on jo nyt näkyvissä, koska keskuspankkien inflaatiomittarit kuvastaa rahan arvon heikkenemistä vain osittain ja vääristäen. Kuten on muualla viime aikoinakin keskusteltu. Lisäks vanhalla mittaustavalla inflaatio huitelisi nyt n. 4 prossassa. En sitten tiedä millä perusteella on inflaation laskentaa kehitetty nykyseen suntaan. Edes 2 prossan inflaatiolle ei ole mitään tieteellistä perustetta vaan sen on vain ajateltu olevan hyvä.
Kuka enää kohta haluaa tehdä töitä ainakaan duunaritasolla, jos palkalla ei saa mitään suhteessa etuuksiin. Tämä on tilanne on vielä pahennettu tässä koronaelvytyksessä ihan joka paikassa ja se varmasti jää osittain päälle, kuten nyt noiden tukipakettien osalta nähty: ne vaikuttavat vasta sitten kun talous muutenkin olisi tnsti nousussa. Kyllä tää lopulta päättyy jonkinlaiseen kriisiin, mutta eiköhän sitä ennen saada ihan kunnon inflaatiota.
En tiedä, kuuluuko tähän ketjuun, mutta jos syntyy paljon keskustelua, mitä blogin pitäjä ei halua, niin siirretään vaikka sitten. Yllä olevassa viestissä on todettu sama, mikä usein muuallakin, että keskuspankkien tavoitteena olisi syödä valtioiden velkavuoria inflaation avulla. Tämä on varmasti ihan realistinen skenaario. Koitin lähtä miettimään asia sieltä kannalta, että jos oletetaan, että tämä on kabinetissa sovittu suunnitelma, tai että siihen pyritään ihan ilman sopimuksiakin, niin miten keskuspankkien kannalta kannattaisi edetä?
Eivät tietenkään voi sanoa, että: "Ajateltiin printata valtionalinat pois", niin mitä ne sitten tässä tilanteessa sanoisivat ja miten se suhteutuu siihen, mitä keskuspankit ovat sanoneet? Mun nähdäkseni tällaisessa suunnitelmassa keskuspankken sanoma voisi olla hyvinkin se, mitä nyt on ollut, eli toistellaan, että korot eivät nouse, vaikka inflaatio nousisi.
Mun nähdäkseni tällaisessa suunnitelmassa keskuspankken sanoma voisi olla hyvinkin se, mitä nyt on ollut, eli toistellaan, että korot eivät nouse, vaikka inflaatio nousisi.
Paljon on lisäks viestitty siitä, että inflaation annetaan hetkellisesti nousta yli tavotellun 2 prosentin tason. Jos kaks prossaa on nähty hyvänä inflaatiotasona, niin minkä takia nyt yhtäkkiä on nähty, että keskimäärin kahden prosentin inflaatiotaso olisi parempi. Tämähän on käytännössä selkein signaali siitä, että oikeesti tavotellaan korkeempaa inflaatiotasoa. En kuitenkaan keksi sille käytännössä mitään muuta syytä kuin velkojen syöminen.
Teoriassahan ei ole mitään estettä, miksei inflaatio voisi olla myös suurempi (tai jossain määrin myös pienempi). Järjestelmään on kuitenkin taottu ajan saatossa se, että 2 prossaa on tavotteellinne inflaatiotaso. Pienempi inflaatiotaso on myös helpommin hallittavissa ja ei helposti lähde liikaa laukalle. Lisäks inflaatiotavotteen liiallinen muuttaminen veisi koko uskottavuuden fiat-valuutoilta, kun tavotteena on perinteisesti ollut vakaus. Inflaatiohan on kuitenkin perinteisesti ollut seurausta talouskasvusta ja tuntuu, että nyt siitä on kuitenkin tullut keskuspankeille itseisarvo. Inflaatiota kyllä saa rahan painamisella ja kun rahaa painetaan, niin ihmiset saadaan kuluttamaan yli todellisen tarpeensa. Kulutus on nyt rahapolitiikan seurauksena ollut halvan lainarahan turvin paljon yli sen, mikä olisi markkinan tasapainotila ilman rahan printtaamista. Kulutus on vain suuntaututunut entistä enemmän asumiseen ja palveluihin, joita ei inflaatiota määritettäessä pystytä niin hyvin huomioimaan kuin tavaroiden hintakehitystä.
Kyse ei oo enää siis pelkästään valtioiden taloudesta vaan myös yksityisten ihmisten lainavuoresta. Monellakaan ei olisi mahdollisuutta ylläpitää nykystä kulutustasoa, jos asuntolainojen korot lähtisivät nousuun. Se puolestaan asettaisi lisää haasteita julkiselle taloudelle. Tätä nykystä rahapolitiikkaa on jatkettu niin kauan, että se on jotenkin vähitellen saada pakko loppumaan ja inflaatio olisi käytännössä ainut tie, mutta se ei ole lähelläkään riskitöntä.
Eli velkaset valtiot, yritykset ja yksityishenkilöt ovat jatkossa suhteellisia hyötyjiä. Työssäkäyvien palkan ostovoima tulee todennäkösesti jatkossakin kärsimään. Kun keskuspankit ovat viestineet rakenteellisten uudistusten tarpeesta, niin se sopii täysin myös tähän kuvioon. Työtä tekevien niskaan ei voida liikaa taakkaa kaataa, johon löysä rahapolitiikka itsessään johtaa. Tarvitaan siis julkisen vallan rakenteellisia uudistuksia, jotta taakan jakajina olisi myös vailla töitä olevat. Keskuspankit eivät siis yksin pysty tätä inflaatiolla ratkasemaan, mutta toisaalta enää ei ole paljon muuta vaihtoehtoakaan kuin mennä tuohon suuntaan ja toivoa, että asiat lutviutuu.
Oletteko Handelsbankenin kanssa paritreidanneet? On meinaan B-osake usein reilusti A:ta hintavampi, nyt B 13 % A:ta kalliimpi.
En oikein ymmärrä, miksi B:llä käydään A:ta korkeammalla hinnalla kauppaa. Muta B:n lainaaminen haasteellista, niin ei ole tullut katsottua tuota kovin tarkasti.
ItiksenKiekko kirjoitti:
Onnittelut DT!
Jatkossa pääsemme lukemaan Mikon kolumneja uudesta HS Visiosta👌
Kiitos. Aika harvakseltaan niitä sentään putkahtelee.
Kävin aamulla lähimarketissa ostamassa niitä nikotiinituotteita, joista tammikuussa hankkiuduin jo eroon. Kun kysyin, miten nämä Zonnicit menevät kaupaksi, niin myyjä sanoi, että menevät aivan kuumille kiville. Kauempaa tyttö oikein innostui aiheesta, että hyvänen aika, että niitä myydäänkin.
Toki, korona vaikuttaa nuuskan saatavuuteen ja lisää korvaustuotteiden kysyntää merkittävästi. Mutta se ei juuri lisää purkan tai imeskelytablettien kysyntää. Koska ne tuotteet ovat lähes sietämättömiä. Zonnic on kallis ja melko huono tuote. Se pistetään huulen alle, jos jauho ei vielä ole karannut pussista. Niihin on lisätty makeutusainetta, melkeinpä ihan turhaan.
En vain oikein keksi, miksei nikotiinipussien markkina voisi monikymmenkertaistua ympäri maailman. Nuuskan ydinalueillakin ne ottavat nuuskalta markkinaosuutta. Tupakointi on valtava ongelma, eikä purutupakat, nuuskat tai vaping ole nekään ongelmattomia. Jos voit saada sen pienen nikotiinihitin vaivattomasti, minimaalisin terveysvaikutuksin ja miellyttävästi, se kuulostaa voittavalta tuotteelta.
Me omistamme Swedish Matchia, mutta positio on pienehkö, koska osake vaikuttaa oikean arvoiselta. Mutta jos alan odottaisi kasvavan seuraavat vuosikymmenet, edes 10-20% markkinaosuus isosta markkinasta olisi aika iso juttu SWMA:lle. Tämä jotenkin tuli mieleen, kun viime aikoina on paljon (taas) kirjoiteltu Monsterin osakkeen käsittämättömästä voittolkulusta. Addiktiivinen tuote, korkea pääomantuotto, koko tulos vapaata kassavirtaa. Paljon yhtymäkohtia. Ei tarvitse valloittaa koko markkinaa. Toki Swedish Matchin korkeammasta lähtötasosta johtuen osakkeen on vaikea/lähes mahdoton edes kymmenkertaistua, eikä tuhatkertaistua kuten Monster. Toisaalta taas yhtiö taantumankestävänä tuo vähän turvaa syklien varalta, kuten koronadipissä nähtiin.
Toki matkalla on paljon ongelmia sääntelyn suhteen ja kuka nyt kuluttajien mieltymyksiä osaa arvata. Mutta jos osake on oikean hintainen maltillisilla kasvuodotuksilla, niin olisiko järkevä kasvattaa posito oleelliseksi, jos on pienikin mahdollisuus, että osake on kunnon compounder.
Samaa mieltä, että Zonic on heikko ja ylihintainen tuote. Parempi Zynin korvike on pala suodatinpaperia, johon ruiskutat muutaman ruiskauksen Nicoretten nikotiinisuihketta ja muotoilet siitä sitten sopivan kokoisen tyynyn.
