"What I learned losing a million dollars" - Jim Paul / Brendan Moynihan ...muistin että tämä helmi olisi jo mainittu, mutta enpä löytänyt.
Pitkä lento edessä ja hakusessa trader-kirjoja, elämänkertatyyppisiä/tarinoita esim turtlesin tapaan kerrottuna.
Tuosta kirjasta Taleb ohimennen jossain mainitsi. Luin vähän alkua mutta vaikutti siltä että tarina on jostakin rahanpalvojasta jolla ei ollu oikein mitään todellisia elämänarvoja. Oliko kirjassa jotakin signaalinomaista sisältöä?
Zero to One tuli lukaistua jokunen aika sitten, ja samaa mieltä kanssasi aiemmissa komentissasi (hyvä suositus!).
Trader kirjoista olen lukenut Pit Bull: Lessons from Wall Street's Champion Day Trader (sekä aiemmin tuon Reminiscences of a Stock Operator). Aika vahvalla narratiivilla varustettu kertomus, josta voisi pyyhkiä kaiken kohinan pois niin ei jäisi mitään signaalia... eli osuva kuvaus keskimittaisesta day traderista. Kasvatti kynnystä lukea muita trader -kirjoja.
Liar's poker oli kyllä mukavaa luettavaa (ja helppoa luettavaa).
Alkoi ehkä vähän hitaasti ja meinasin lopettaa jossain ennen sataa lopullisesti, mutta kannatti jaksaa.
Reminiscenses of a stock operator oli myös hyvä.
The (Mis)Behaviour of Financial Markets (Mandelbrot):
Tarkasti käyty tavanomaisen rahoitusteorian ongelmia (hintojen muutoksien mittaaminen normaalijaukamalla, brownian motionin ongelmat) sekä suuntaa antavia neuvoja miten voisi paremmin mallittaa hintoja. Keskeisessä roolissa fractal geometria, levy -stable jakaumat sekä parametreja jotka soveltuu sekä luonnontieteisiin että finanssimarkkinoilla hintojen muutoksien kuvaamisessa. Paljon uusia ajatuksia ennen aiheeseen tutustumattomalle.
Tuosta kirjasta Taleb ohimennen jossain mainitsi. Luin vähän alkua mutta vaikutti siltä että tarina on jostakin rahanpalvojasta jolla ei ollu oikein mitään todellisia elämänarvoja. Oliko kirjassa jotakin signaalinomaista sisältöä?
Itselläni luennassa nyt Mandelbrotin kirja.
Olihan siellä signaaliakin mukana, ehkä tosiaan turhan "rahanpalvojamainen" ote tekstissä, mutta jos sitä kestää lukea niin kyllä sieltä jotain irtoaakin.
Oliko Mandelbrot helppoa luettavaa vaan onko kirja miten matemaattinen? Tai no, samapa tuo, lukulistalle menee joka tapauksessa.
Kirja ei tainut sisältää kuin pari kaavaa. Ottaen huomioon aihe, niin melko kansanomaisesti selitetty asiat. Parasta mielestäni oli ne kohdat joissa käsiteltiin sekä perusteltiin miksi tavanomaiset olettamukset eivät finanssimarkkinoilla käytännössä päde, koska omissa opinnoissani rahoituksessa ollaan melko paljon keskitytty niihin eikä pahemmin käsitelty näiden olettamuksien todenmukaisuutta.
Kirja käsittelee Mungeria henkilönä ja keskittyy enemmän siihen miten hän tekee (tai paremminkin jättää tekemättä) päätöksiä sijoituskohteista. Joitakin mainintoja siitä myös keiden kannattaa keskittyä ottamaan pelkkää markkinaindeksiriskiä tai sitten tekemään ”concentrated betsejä” tiettyihin firmoihin, ja rajoittamalla riskiä tekemällä valuaatioita margin of safetyllä jolla voi rajata riskiä (ts. pois joitakin sijotuskohteita). En suosittele sijotuskirjana, mutta niille jotka ovat kiinnostuneita fiksun sijoittajan näkökulmista sijoittamiseen(kin).
What I learned Losing a Million Dollars:
Aiemmin tällä palstalla mainittu kirja, jossa on hyvää pohdintaa henkilöstä joka onnistui monessa asiassa elämässään ennen kuin menetti sitten omijen sanojensa mukaan lähes kaiken. Käydään läpi mitä virheitä tyypilliset sijoittajat tekee, melko paljon sijoittajakäyttäytymisestä itselle tuttuja asioita tuli vastaan. Hyvin myös perusteltiin että mitä asioita tulisi tehdä markkinoilla ennen kun ottaa näkemystä (suunnitelmallisuus jne.). Kirja kertoo että on monia eri tapoja tehdä rahaa onnistuneesti, mutta tappioilla on usein sama yhteinen nimittäjä joka erottaa menestyjät muista.
The Fractalist: Memoir of a Scientific Maverick:
Omaelämäkerta Mandelbrotista joka kehitti fraktaalimenetelmän, jota voidaan soveltaa monissa eri luonnontieteissä onnistuneesti (yhdistäen abstraktin teorian ja käytännön empirian). Mandelbrot käy läpi kronologisesti koko elämänsä eri vaiheet ja miten oma tutkimuksensa fraktaaligeometrian kehittyi ajan myötä.
Apeezin blogista bongatussa kirjassa "You Can Be a Stock Market Genius" Joel Greenblatt käy läpi yritysjärjestelyiden (merge / spin-off yms.) mahdollistamia ostopaikkoja. Tapauksia käydään läpi yksi kerrallaan niin että ensin pohditaan syitä hinnoiteluvirheille ja sitten annetaan muutama esimerkki case study -muodossa miten kirjoittaja on itse tilannetta hyväksikäyttänyt.
Kirja ei varsinaisesti tarjoa mitään mullistavaa. Kuitenkin aihepiirin perusteiksi tässä on ihan pätevä nopealukuinen teos.
Elon toinen sijoituskirja on yhdistelmä oppikirjamaisuutta sekä kirjoittajan omaa persoonallisuutta. Alun teorian jälkeen kirja tarkastelee osakesijoittamiseta hyvin elomaisesti yrityksen liiketoiminnallisesta näkökulmasta, kuten kirjan kolmas kappale kuvastaa: 'Osake on pala yritystä'. Erityisen positiivista kirjassa on lukuisat case -esimerkit, tilastolliset tarkastelut sekä kokeneiden sijoittajien haastattelut. Edellä mainitut tuovat kirjaan hyvin konkretiaa ja persoonaa.
Tuoton arvoituksen metsästyksessä Elo bongaa muun muassa suurten yhtiöiden historiallista menestystä sekä käänneyhtiöiden metsästämisen haasteita. Kirjaa voi suositella niin aloittelijalle kuin jo kokemusta kerryttäneelle sijoittajalle tarkentamaan omaa sijoitusstrategiaansa.
Kiitos Harri napakasta, olennaiset asiat esiintuovasta, positiivisestakin kirja-arviosta. Arvio liitetään kirjan kotisivujen www.helmetkuplat.com lukijapalautteisiin.
Tässä myös linkki haastatteluunne, jossa teemasta lisää. :)
Elon toinen sijoituskirja on yhdistelmä oppikirjamaisuutta sekä kirjoittajan omaa persoonallisuutta. Alun teorian jälkeen kirja tarkastelee osakesijoittamiseta hyvin elomaisesti yrityksen liiketoiminnallisesta näkökulmasta, kuten kirjan kolmas kappale kuvastaa: 'Osake on pala yritystä'. Erityisen positiivista kirjassa on lukuisat case -esimerkit, tilastolliset tarkastelut sekä kokeneiden sijoittajien haastattelut. Edellä mainitut tuovat kirjaan hyvin konkretiaa ja persoonaa.
Tuoton arvoituksen metsästyksessä Elo bongaa muun muassa suurten yhtiöiden historiallista menestystä sekä käänneyhtiöiden metsästämisen haasteita. Kirjaa voi suositella niin aloittelijalle kuin jo kokemusta kerryttäneelle sijoittajalle tarkentamaan omaa sijoitusstrategiaansa.
Kirjan alkuosassa (ymmärrettävästi) perusasiaa sijoittamisesta, jonka liki jokainen sijoitusblogeja jne. selannut on varmasti jo kertaalleen käynyt läpi. Kertaus on opintojen äiti sanotaan.
Kirjassa oli selkeä ja helposti ymmärrettävä ulosanti. Harria kompatakseni lihavoin Harrin palautteesta mielestäni oleellisimmat kohdat. Lukemisen arvoinen, suosittelen!
suosittelen englanti-versiota sillä suomentajalla on ärsyttävä tapa kääntää kaikki termit yleiskielelle.
Hyvä opus ymmärtämään koko rahoituksen ''tieteenalan'' kehitystä, matematiikka ja fysiikka ovat tuoneet lukemattoman paljon kontribuoitavaa tälle alalle.
Jännä myös nähdä kuinka jo 1900-luvun alussa eräs ranskalainen ymmärsi tehokkaiden markkinoiden teoriaa, hintojen kehityksen ''satunnaisuutta'' jne.
Useimmilla ihmisillä on vähän ja he haluaisivat paljon, joten massamediassa huomiota saavat ryysyistä rikkauksiin nousseet eikä Oksaharju tee poikkeusta (vaikka ei näköjään ole tienannut edes 120k vuodessa yhtenäänkään vuotena, mitä verotiedoista katsoin. Rahat varmaan sijoitusyhtiössä). Oksaharju otti Kauppalehden haastattelun mukaan maksivelat ja hävisi paljon 2008. Otti lisää velkaa ja nousi. Tällä tavoin onnistumalla kirjoitetaan sitten sijoittamisesta. Niin tehtiin 1980-luvulla (Kouri ja Suomen omistajat, Kouri tosin sentää oli nero) ja siitä eteen päin, mitä itse olen seurannut.
Paljon vähemmän kirjoitetaan rikkaista, jotka hävisivät vain vähän. Tässä voi kuitenkin olla enemmän opittavaa kuin noissa toisissa.
Walhroosin esipuheen ajatukset ovat fiksuja ja ne ovat juuri oppeja, miten hävitä mahdollisimman vähän.
Ihmiselämä on niin lyhyt, että siinä on pakko ottaa (yli)suuria riskejä, jos haluaa kuopastaan ylös. Talebin sijoitusmetodi perustuu juuri tähän: muiden ottamien ylisuurien riskien hyödyntämiseen. Valitettavasti tämän tyyppinen sijoittaminen on paljon monimutkaisempaa kuin velkainen longailu suuryhtiöihin.
Nyt kun olen viisi vuotta katsonut fudista televisiosta ilman selostusta (en osaa vietnamia enkä saksaa), tuntuu etten ole menettänyt pelistä mitään. Samaa voisi sanoa sijoituskirjoista ja analyytikoista.
Samaa mieltä monelta kohdin, tällaiset kirjat saavat enemmän lukijoita kuin ehkä toisenlaiset (kuten tuo What I learned by losing a million dollars). Luulen että vetoaa materialisteihin jotka etsivät neuvoa näistä (tai vielä pahempaa elämäntapaneuvojilta). Ajan myötä mitä olen oppinut että kaikkia asioita ei saa rahalla, kuten sitä että osaa vältellä tänkaltaisia kirjoja ja neuvoja.
Joskus parhaat sijoitukset/neuvot ovat ne mitä jätät tekemättä. Poimimaasi sitaattia en neuvoksi tarkoittanut (ilmeisesti joku sen voi sellaiseksi tulkita).
Parempi ettei tätä ketjua saastuta epäolennaisella keskustelulla. Voit vaikka omassa blogissasi pohdiskella mitä rahalla ei saa.
Flashboys on mainittu jo tässä ketjussa, ja voin sanoa että oli kyllä mielenkiintoinen kirja.
Suosittelen, aika helppoa luettavaa.
Michael Lewisin kirjat on kyllä mukavia luettavia omasta mielestäni.
Fooled by randomness ja Black swan oli kyllä aika raskasta (paskaa) luettavaa. Talebin kirjoja tuskin tulee enää luettua, nuo kirjat olisi omasta mielestäni saanut tiivistettyä muutamaan sivuun. Erityisesti kaikki esimerkit jostain muinaisista ajoista alkoi rasittamaan huomattavasti. Annan 1/5 kirjoille, vaikka viesti olikin ihan 10/10 asiaa. Olihan näissäkin ihan mukavia juttuja sujautettuna tekstin sisään, mutta jos joku voisi referoida kirjat keskeisistä asioista, kirjasta tuskin tulisi 10 sivua pidempi.
Financial fine print, aika kevyt opus. Kirjan sanoma lähinnä, että lue viitteet osareista/vuosikertomuksista ja katso eläkerahat. Jos halvalla saa kannattaa ehkä lukea.
Intelligent investor oli hyvä opus, tämän sisään varmaan tulee palattua vielä joku päivä. Toki bondeista on myös aika paljon tekstiä, mikä ei itseäni ainakaan kiinnostanut pätkääkään. Eli hyppiä voi ainakin alkuun aika paljon.
Sijoitustiedon kirjahaastattelussa Random Walker ja Laatuguru -kirja. Lue haastattelu täältä.
Kysymyksiä olivat muun muassa:
- Sijoituskirjoja julkaistaan paljon, mitä uutta tämä kirja tuo lukijoille?
- Millaiselle kohderyhmälle Laatuguru on suunnattu?
- Millainen on Random Walkerin kriteerit täyttävä laatuyhtiö?
- Laatuyhtiöt tavataan hinnoitella laadukkaasti, miksi nämä yhtiöt tuottavat ylituottoa suhteessa riskiin?
"SIJOITUSKIRJAT KANNATTAISI lukea tuoreeltaan, koska sieltä voi vaikka saada jonkun salkkuallokaatioidean. Karo Hämäläisen, Jukka Oksaharjun ja Random Walkerin Laatugurun lukaisin vajaa kolme kuukautta julkaisusta, joten en ollut yhtä myöhässä kuin kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelän valmentaja viisuminhausta."
Tosin mielelläni allekirjoittaisin tämän, koska olen aina lukenut hyvin mielelläni ja melko paljon. Otsikko tietysti yleistää, ja Donald Trump ei käsittääkseni lue juuri mitään. Tämä toki oli yllättävä havainto: "Menestyskirjailija Steve Siebold on haastatellut yli 1 200 maailman rikkaimpiin kuuluvaa ihmistä ja havainnut ahkeran lukemisen muodostavan yhden kaikkia heitä yhdistävän piirteen." Joten Sijoitustiedon kirjakerhossa on hyvä olla.
Seuraavaksi luen Terho Pursiaisen pojan Paskan Suomen. En muuten tiennyt Heikin olevan Terhon (SKDL:n ex-kansanedustaja) poika, ennen Hesarin melko hiljan julkaistua juttua. Vanhempiamme emme muuten voi valita, näkemyksemme sen sijaan kyllä.
George W. Bush Jr. on btw aina lukenut kovasti. Vasemmistomedia myi hänestä tarkoituksella toisenlaista kuvaa. Trumpista ei vielä liene tarpeeksi tietoa, mutta fiilis on sama, mikä Akilla.
Toki itsestäänselvää, mutta pitää alleviivata, että vaikka kaikki vauraat ihmiset lukis kuinka paljon, niin se ei tekis lukemisesta varmaa tietä vaurauteen.
Olen muuten lukenut sen Akin mainitseman menestyskirjailija Sieboldinkin self-help opuksen. Melko kevyttä, mutta ei täysin hyödytön. Olen aina uskonut että lukeminen kannattaa, mutta ei sillä tosiaan rikastu :)
Kyllähän lukemalla voi oppia paljon sellaista, jonka oppiminen muuta reittiä olisi kovin vaikeaa, hidasta ja kallista, mutta tuloksia tulee vasta kun lukemaansa soveltaa käytäntöön onnistuneesti. Oma näppituntuma on että alle 10% ihmisistä viitsii lukea mitään, edes oman ammattialansa kirjallisuutta tai muuta kehittävää, jos nyt jonkun Jari Tervon "hauskan" teoksen sattuukin lukemaan ja vähän samalla tavalla ajattelevien mielipiteitä fecesbookista. Niistä 10% jotka lukee jotain kunnollista vain 10% ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa lapioimaan. Näin seulottu 1% onkin sitten usein ihan menestyvää porukkaa, jonka kanssa on mielenkiintoista keskustella ja vaihtaa ajatuksia.
Hyvin on jo kirjoja listattu! Taalta myos aanet Ben Grahamin Intelligent Investorille (uuden painoksen kommentit varauksin) ja Talebin tuotannolle. Jensin ketjussa huutelin Scott PattersoninDark Poolsista, hyvaa lukemista samasta aiheesta kuin Flash Boys ja IMO vahemman saarnaavaan savyyn.
Self help -kirjat eivat mielestani ole juuri lukemisen arvoista tavaraa. Lahinna niissa (usein amerikkalaiset) kirjoittajat puhuvat itsestaan ja saavutuksistaan antaen samalla geneerisia ohjeita tyyliin itsekuri, tavoitteet, riskienhallinta. Ihan viihdyttavaa, mutta aika harvoin niista mitaan erinomaisia ohjeita menestymiseen / onnellisuuteen saa. Samat asiat tajuaa aika nopeasti itsekin moisia kirjoja lukematta.
Yllaolevaan poikkeuksena tosin Senecan Letters from a Stoic (suomenettunakin naemma: Kirjeet Luciliukselle), jota kai pidetaan enemman filosofisena teoksena. Osoittaa myos hyvin, etta tietyt asiat eivat ole muuttuneet tuhansienkaan vuosien aikana.
Viihteellisempana luettavana Volter KilvenAlastalon salissa, joka kertoo Kustavin laivanvarustustoiminnasta hyvin omintakeisella kirjoitustyylilla. Ei siis mikaan historiikki, vaan ihan tavallinen fiktiivinen romaani, joka tosin tarjoaa mielenkiintoisen nakokulman entisaikojen sijoitustoimintaan!
Nettilukemisena laitan viela parit (jollei jo jossain mainittu), akateemisuuden seasta loytyy myos hyvia luettavia:
"Otsikon toiveeni on lähinnä sama kuin pyytäisi Venäjälle demokratiaa. Jonkunlaisia vaaleja itänaapurissa kyllä pidetään, ja muutama poliitikko Paskan Suomen lukeekin. Tosin nämä lienevät jo valmiiksi Heikki Pursiainen –faneja, kuten minäkin."
Suomalaiset puolueet ovat etujärjestöjä ja toimivat siinä roolissa suorastaan erinomaisesti omien etutahojensa hyväksi. Ainoa puolue, joka ei ole etujärjestön, on Perussuomalaiset, joista toteat näin hienosti:
Persut ovat laurahuhtasaarineen niin pehmeä kohde älylliselle analyysille, että en lisää tähän mitään.
Et varmaan ole huomannut, että Perussuomalaiset on hajonnut ja mitäänsanomattomat populistit vaihtaneet uuvatteihin. Nykyisillä Perussuomalaisilla on erittäin selvä ja älyllinen agenda, johon muut puolueet vastaavat itkupotkuraivolla, koska niiltä loppuivat vasta-argumentit vuosia sitten. Lisäksi Perussuomalaiset-puolue on tosiasiallisesti Suomen ainoa ei-sosialistinen puolue.
Otsikon toiveeni on lähinnä sama kuin pyytäisi Venäjälle demokratiaa.
Ymmärvätköhän Venäjän demokratisoitumista toivovat, että Venäjän enemmistö saattaisi hyvin äänestää Euroopan valtausyrityksen puolesta? Tuskin.
