Tulos oli pitkälti sellainen, kuin mie pelkäsin. Alhaisilla sähkönhinnoilla sähköntuotantoyhtiöt perinteisesti tekevät huonompaa tulosta kuin korkeilla. Yhtiö on kuitenkin sama, ja otin takaisin eilen myydyt @16,01 ja jään holdiin. Lisää ottaminen vaatisi Techopoliksen merkittävää kurssinousua.
Huomattavaa on, että opoa on lähes 17 euroa ja yhtiö on voitollinen pitkällä aikavälillä ja keväällä tulee osinkoa railakkaasti. Voi hyvin olla, että näissä olosuhteissa Fortum ei löydä mitään kivaa ostettavaa ja Sipilä laittaa kassan tyhjäksi, kuten miekin omistajana tekisin. Ensi keväänä olemme edelleen nollakoron olosuhteissa ja raha etsii edelleen rauhallista kotia. Tulosnäkymien kohentuminen edellyttäisi sähkön hinnan nousua.
Ei sinänsä mitään uutta, mutta jutun pihvi on viimeisissä lauseissa. Fortumin tilanne on aika win-win sen jälkeen, kun Migritin asema "kotimaisena" omistajana on hylätty. Joko saadaan kohtuudiilillä vesivoimaa Venäjältä, tai sitten markkinoiden kysyntä-tarjontatilanne on jatkossa yhtiölle ennakoitua edullisempi.
"Huomattavaa kuitenkin on, että Fortumilla on osakekohtaista omaa pääomaa 16,76 euroa, ja tämä on kiinni jo rakennetuissa voimalaitoksissa, jotka tuottavat sähköä pääsääntöisesti 24/7."
Minua jäi mietityttämään tämä lause. Katsoin taseesta, että Fortumilla on aineellisissa käyttöomaisuushyödykkeissä kiinni n. 9,15 miljardia euroa. Ovatko nämä niitä voimalaitoksia? Tämä tekee siis noin 10,3 euroa per osake.
Oma pääoma on taseen vastattavaa puolen erä ja aineelliset käyttöomaisuushyödykkeet vastaavaa puolen erä, eikä näiden tarvitse summiltaan vastata toisiaan (vaikka otsikkotasolla taseen eri puolet ovatkin yhtä suuria). En tiedä oliko tämä se asia mitä jäit miettimään. Yksinkertaistettuna jos tase on arvostettu käypään arvoonsa ja yritys puretaan, saadaan taseen vastaavaa puolen hyödykkeistä taseen loppusummaa vastaava x määrä rahaa. Kun summan x avulla maksetaan vieras pääoma takaisin jää jäljelle erotus y, joka vastaa omaa pääomaa ja joka voidaan jakaa osakeyhtiön osakkeenomistajille.
Kokonaan toinen juttu sitten on, onko Fortumin taseessa olevat hyödyke-erät arvostettu käypään markkina-arvoonsa. Viime vuosina Suomessa ja Ruotsissa vesivoimakapasiteetistä on maksettu noin 700-800€/MWh. Fortumilla tätä kapasiteettiä on noin 21TWh, joka tekee yksinkertaisella kertolaskulla pelkästään Fortumin vesivoimakapasiteetin käyväksi arvoksi 14,7-16,8 miljardia euroa tai noin 16,5-18,9€ per osake. Se on tietysti totta, että viime vuosina vesivoimakapasiteetistä on maksettu Pohjoismaissa erittäin kovia hintoja, kun investointeja on tehty viime vuosien sähkön hinnan perusteella noin 3% tuotto-odotuksella. (luvut tuolta: http://www.seligson.fi/phoebus/blogi/show_item.asp?itemID=330)
Luulisin, että käytännössä vesivoimakapasiteetin ostajat ovat laskeneet sen varaan, että EU:n tulevat muutokset päästökauppajärjestelmään, käytöstä poistuva voimalaitoskapasiteetti ja viivästykset uuden kapasiteetin rakentamisessa tulevat jatkossa nostamaan sähkön hintaa, joka taas sataa suoraan päästöttömän vesivoiman laariin. Tämä odotus ei tällä hetkellä kuitenkaan näy millään tapaa Fortumin osakkeen hinnassa.
Venäjällä Fortumin kiinnostuksen kohteena oleva TGC-1 omaa noin 12TWh vesivoimakapasiteetin, jonka nykyarvo suoraan yhtiön markkina-arvosta laskettuna on noin 25€/MWh. Kapasiteetin arvostus murto-osaan pohjoismaisen vesivoiman arvosta heijastelee ennen kaikkea Venäjän poliittista riskiä. Toki paikalliset tuotantolaitoksetkin ovat aivan toisenlaisessa kunnossa kuin Fortumin laitokset Ruotsissa tai Suomessa ja vaativat lisäinvestointeja. Pitkällä aikavälillä tuo Venäjän vesivoimakapasiteetti on kuitenkin paitsi kannattava tuotantohyödyke mutta myös reaalioptio. Mikäli olot Venäjällä sattuisivat esimerkiksi 5-15 vuoden aikavälillä pikku hiljaa länsimaistumaan, voisi tuon omaisuuserän arvo helposti monikymmenkertaistua. Tietysti nykysuuntauksen valossa tämä ei näytä kovin todennäköiseltä, mutta halpa hankintahinta rajaa riskiä.
Mitä tuleen Fortumin osakkeeseen, niin fundamenttisijoittajan on syytä olla kärsivällinen. Osake on etenkin suhteessa taseeseen erittäin halpa, mutta sitä se saattaa olla vielä hyvän tovin tulevaisuudessakin. Minusta pitkän aikavälin riski on pieni ja monet yhtiön kannalta positiiviset kehityskulut ovat mahdollisia (halpa vesivoimakapasiteetti Venäjältä, Venäjän yleinen stabiloituminen, kiristykset päästökauppajärjestelmään ja päästöoikeuksien hinnan nousu, tuotantokapasiteetin lisärakentamisen viivästyminen Pohjoismaissa, sääolosuhteiden normalisoituminen), mutta mikään näistä kehityskuluista ei tule näkymään vielä seuraavien kvartaalien aikana tuloslaskelman viimeisellä rivillä eikä välttämättä osakkeen hinnassakaan.
Tuli tarkistettua Fortumin tilinpäätöksen liitetiedoista hiukan suuntaa siitä, miten Fortumin vesivoimaomistukset on arvostettu taseeseen. Suoraanhan noita ei ole eritelty, mutta osakkuusyhtiöiden kautta saa jotain suuntaa. Kemijoki Oy:stä Fortum omistaa 28,27% jonka arvo on taseessa 210 miljoonaa euroa. Vuoden 2014 4126GWh tuotetulla sähköenergialla tuosta tulee 180€/MWh. Eli murto-osa käyvästä markkina-arvosta.
Poikkeuksena tähän on TGC-1 omistus, jonka arvo on tilinpäätöksessä 326m€ pörssiarvon ollessa vuodenvaihteessa 71m€. Puljun pörssiarvo todennäköisesti heijastelee osaltaan sitä, että mikäli Fortumin Fennovoima omistus toteutuisi ja TGC-1 uudelleenjärjesteltäisiin, pienosakkaat päätyisivät omistamaan Gazpromin kanssa hiilivoimaloita, CHP-laitoksia ja muuta sälää Fortumin viedessä Rosatomin avustuksella vesivoiman.
Mitä tuleen Fortumin osakkeeseen, niin fundamenttisijoittajan on syytä olla kärsivällinen. Osake on etenkin suhteessa taseeseen erittäin halpa, mutta sitä se saattaa olla vielä hyvän tovin tulevaisuudessakin. Minusta pitkän aikavälin riski on pieni ja monet yhtiön kannalta positiiviset kehityskulut ovat mahdollisia (halpa vesivoimakapasiteetti Venäjältä, Venäjän yleinen stabiloituminen, kiristykset päästökauppajärjestelmään ja päästöoikeuksien hinnan nousu, tuotantokapasiteetin lisärakentamisen viivästyminen Pohjoismaissa, sääolosuhteiden normalisoituminen), mutta mikään näistä kehityskuluista ei tule näkymään vielä seuraavien kvartaalien aikana tuloslaskelman viimeisellä rivillä eikä välttämättä osakkeen hinnassakaan.
Tämä on minunkin näkemykseni. Aivan erinomaista analyysiä khufu, ja tunnustan, että en ollut kartalla tehtyjen vesivoimakauppojen hintatasosta.
Kiitti posista. Hienoa että on olemassa sijoitusfoorumi, jonne näitä viitsii tyrkätä. Omat fumi-analyysit on tehty kunnes uutta tietoa ilmenee, seuraavassa tärkeimmät johtopäätökset.
VNK:n about kuukausi sitten julkaisemasta raportista löytyy analyysi ja ennusteet Fortumin kannattavuuden kannalta kriittisten päästömarkkinoiden ja Pohjoismaisten sähkömarkkinoiden hintakehityksestä (http://vnk.fi/julkaisu?pubid=6601). Kannattaa tutustua.
Fortum selvisi vuosien 2009, 2012 ja 2014 verrattain alhaisista sähkön systeemihinnoista kuivin jaloin lähinnä onnistuneiden suojausten ansiosta. Ilmeisesti kuluvan vuoden tulospudotus tuli tätä taustaa vasten markkinoille yllätyksenä. Minusta ei ole kovin yllättävää, että hetkelliset hinta-alet on helpompi suojata pois kuin pidempään jatkuvan alhaisen hintatason vaikutukset. Silläkin on väliä, onko suojausprosentti seuraavalle vuodelle 70 vai 50, ja tästäkin on tietoa tarjolla tp:ssä ja osareissa.
0,94€ EPS-arviolla (johdettu suoraan ensimmäisen vuosipuoliskon tuloskehityksestä) ja 15,5€ osakekurssilla Fortumin nettokassalla oikaistu P/E kuluvalle vuodelle on 14,5. Markkina-arvoon oikaistulla taseella P/B on puolestaan reilusti alle 1 (tarkkaa arvoa en pidä kovin merkityksellisenä, kun hinta-alesta huolimatta yhtiötä tuskin ollaan pilkkomassa).
Excel-jumpan jälkeen ylimalkaisesti arvioiden hiilidioksiditonnin euron hinnanmuutos vaikuttaa 0,03€ Fortumin EPS:n (tämä vaikutus siis pörssisähkön hinnanmuutoksen kautta viiveellä). Vertailun vuoksi FIM:n pari vuotta vanha arvio on 0,04€. Fortumin sähkön myyntihinnan euron muutoksen EPS-vaikutus on oman arvioni mukaan noin 0,04€ (johdettu suoraan tp:n 45m€ liikevoittovaikutuksesta). Hiililauhteen ollessa Pohjoismaissa edelleen suurimman osan ajasta hinnan määräävä marginaalinen tuotantomuoto siirtyvät päästöoikeuksien hinnanmuutokset siis melko suoraan sähkön hintaan ja sitä kautta Fortumin tulokseen (kiitos lähes hiilidioksidineutraalin sähköntuotannon Pohjoismaissa). Muiden herkkyysanalyysien jatkoksi, EUR/RUB –kurssin 10% heilahdus eiliseltä tasolta (64 EUR/RUB) vaikuttaa suunnilleen 0,025€ Fortumin EPS:n, olettaen että tavoiteltu 18,2 miljardin ruplan liikevoittotaso on saavutettu (pitäisi saavuttaa tämän vuoden aikana).
Fortumin käyttämät suojaukset viivästyttävät pörssisähkön hinnanmuutosten vaikutusta Fortumin keskimääräiseen myyntihintaan ja tulokseen. Suomen korkeamman aluehinnan, suojausten fiksun käytön ja tuotannon hintaoptimoinnin myötä Fortum on perinteisesti saavuttanut tuntuvasti Pohjoismaiden yleistä systeemihintaa korkeamman myyntihintatason (7 viime vuoden keskiarvo on +22%, siirtoyhteyksien parantuessa ja olkiluoto 3:n joskus valmistuessa hintaetu pienenee). VNK:n julkaisemien ennusteiden pohjalta voisi pitää noin 30€/MWh sähkön systeemihintaa pitkän aikavälin worst case -skenaariona. Karkeasti arvioiden tällä hintatasolla Fortum pystyy saavuttamaan suunnilleen alkuvuotta vastaavan keskimääräisen myyntihinnan (34,5€/MWh) ja tekemään nykyoloissa 0,9-1€ EPS:n.
Mikäli energiainfraan halutaan vielä joskus investointeja ilman veronmaksajien merkittävää osallistumista, ei sähkö voi pitkällä aikavälillä maksaa 30€/MWh. Jos halutaan lisäksi pitää kiinni juuri viime vuonna EU-tasolla uusituista (kiristetyistä) ilmastotavoitteista, on päästökauppajärjestelmä pakko korjata. Komission melko maltillisen kompromissiehdotuksen ja VNK:n arvion mukaan tämä tarkoittaa pitkällä aikavälillä 30€/tCO2 päästöoikeushintaa ja +50€/MWh pohjoismaista sähkön systeemihintaa. Fortumin omistajan kannalta ikävää vain on, että tämä kaikki ei tapahdu seuraavalla viikolla tai seuraavalla neljänneksellä, vaan vasta vuosien päästä (jos tapahtuu, poliittinen riski on olemassa). Lohduttautua voi sillä, että nykytilanteessa jossa melkein kaikki mahdollinen on yhtiön onnistumista vastaan (Putin, ruplan kurssi, "vikaantunut" päästökauppajärjestelmä, leuto talvi ja runsassateinen ja viileä kesä, kahden edellisen seurauksena sähkön systeemihinta), tekee yhtiö silti kelvollista tulosta. Mielestäni markkina hinnoittelee tällä hetkellä Fortumin tuijottamalla tämän ja ensi vuoden tulosta ja ekstrapoloimalla siitä ikuisuuteen. Ero arvioissa vesivoiman teollisten ostajien laskelmiin on järkyttävän suuri. Jokainen voi tahollaan tutkia VNK:n raporttia, pohtia eri skenaarioiden toteutumistodennäköisyyksiä ja sähkön myyntihinnan EPS-vaikutusten myötä miettiä mikä on Fortumin liiketoiminnan oikea arvo.
Voisko tosta päätellä et Karjalan vesivoimat on Fortumin hallussa torstaina?
Imo ei vielä. Sipilää vähän seurailleena siitä pystyy lähinnä päättelemään, että tuo deadline pitää. Saattaa olla asetettu kyllä venäläisiä varten, eli päättäkää mitä päätätte, mutta nyt on päätettävä.
Fortum mukana ennakoitua pienemmällä siivulla Fennovoimassa, epäselvää mitä TGC:n suhteen kävi. Hiukan semmoinen ensivaikutelma, että tässä päästiin maistamaan Venäjä-riskiä ja sitä mitä itänaapurin valtionyhtiöiden ja -johdon kanssa neuvotteleminen tarkoittaa.
Jos TGC-hyötyjä ei saada, olisi ollut mielestäni Fortumin kannalta parempi että koko hanke kaatuu. Mutta odotetaan nyt edelleen rauhassa että lopullisesti selviää, mitä Fortum on sopinut ja sopii.
Lupaavalta näyttää... Mihin lukemiin arvioitte Fortumin tänään nousevan? Vesivoimasopimushan on nyt julkistusta vaille valmis.
[/quote
kirjoitti:
Selkeästi kaupallisesti kyseenalainen (1) ydinvoimahanke, Venäjäriskillä + mahdollisesti periaatteessa hyvin kannattavaa vesivoimaa mutta imo merkittävämmällä Venäjäriskillä (2). En siis osaa yhtään arvioida reaktiota mutta henk.koht. en varauksettomasti innostu. Aika monta mutkaa matkassa ennen kuin massit on Fortumin viivan alla.
(1) Eurooppalaista yritysrahaahan etsittiin kuukausia mutta ei riittävästi löytynyt ennen kuin 11,5. hetkellä. Aika kiistaton merkki hankkeen kaupallisista haasteista.
(2) On eri asia Venäjän rankaista osa-omistamaansa ydinvoimaa kuin hyvin kannattavaa suomalaisomisteista vesivoimaa - joka sijaitsee Venäjällä. Tuli mieleen esimerkiksi reaktio mahdolliseen Suomen NATO-jäsenyyteen.
Tilannehan on varsin mielenkiintoinen. Aamun uutisen valossa minä olen sitä mieltä että Fortum on voittanut vesivoimapokerissa (vaikka voittoa ei vielä julkistettu), Kauppalehden keskustelupalsta näköjään sitä mieltä että hävinnyt. Saatanpa tankata lisää mikäli kurssi sukeltaa.
Arvopaperin mukaan: "Venäläisen alueellisen energiantuotantoyhtiö TGC-1:n uudelleenjärjestelyä koskevien neuvottelujen tilanne on Fortumin mukaan ennallaan eli sopmusta ei ole syntynyt."
Nykyisessä energiamarkkinaympäristössä jossa päästökauppajärjestelmän ohjausvaikutus ja energian markkinahinta ovat romahtaneet vaimean talouskasvun ja erittäin avokätisten maakohtaisten uusiutuvan energian tukiaisten takia Fennovoiman hanke on taloudellisesti kyseenalainen. Tällä hetkellä lähes mikä tahansa energiainvestointi jota valtio ei merkittävissä määrin subventoi on taloudellisessa mielessä kyseenalainen (muista kuin välittömistä taloudellisista syistä tehtävät investoinnit mm. geotermiseen lämpöön ovat sitten eri juttu). Investointeja kuitenkin jonkin verran tehdään, ja näihin sisältyy luultavasti oletus siitä, että EU ja mm. pohjoismaiset valtiot korjaavat jossain vaiheessa sekä päästökauppajärjestelmän että kansallisen tukiviidakkonsa ja energia- sekä päästömarkkina vakautuvat. Ydinvoima on kuitenkin todellisilta kustannuksiltaan edelleen yksi edullisimmista tavoista tuottaa sähköä.
Yllä olevasta "puolustuspuheesta" huolimatta olen sikäli PikkuPron linjoilla, että Fortumin Fennovoimaan osallistuminen ei herätä riemunkiljahduksia. Hanke ei itsenäisesti tarkasteltuna ole Fortumille mikään taloudellinen lottopotti. Positiivisena puolena Fortumin Fennovoima-siivu on nykyisellään kuitenkin suhteellisen pieni (joitain satoja miljoonia) suhteessa Fortumin taseeseen tai yhtiön viime vuosien investointiohjelmiin. Yhtiön taloudellisen tulevaisuuden kannalta Fennovoima-omistus ei siis ole kovin merkityksellinen. Merkittävämpi negatiivinen vaikutus Fortumille saattaa pitkällä aikavälillä tulla energiamarkkinatasapainon ja Fennovoiman ydinenergian pörssisähköön kohdistaman hintavaikutuksen myötä.
Venäjän vesivoimasta olen sen sijaan osin eri linjoilla. En kuitenkaan siitä, etteikö tuohon omistukseen sisälly tai sisältyisi erittäin merkittävä ja suurelta osin poliittinen riski. Mielestäni erittäin halpa hinta ja ideaalitilanteessa varsin kova tuottopotentiaali kompensoivat tuota riskiä kuitenkin mukavasti. Markkinalla yleisesti saattaa toki olla tästä asiasta juuri nyt hyvinkin eri näkemys, enkä ole ollenkaan varma olisiko välitön kurssireaktio kauppaan positiivinen.
Reaktio on ehkä turhan vahva, mutta olen jossain määrin Oksaharjun kanssa samaa mieltä. Siis ainakin siitä, että Fortum vaikuttaa kokeneen painostusta, jos mitään ei ole jo sovittu niin neuvotteluasema venäläisten kanssa huononee oleellisesti ja Fennovoiman toteutuminen huonontaa pitkällä aikavälillä Fortumin tuotteen kysyntä-tarjonta tasapainoa. Jos vaihtoehtoina olivat TGC-diilin kanssa paketoitu Fennovoima-ratkaisu, koko hankkeen kaatuminen tai pikkusiivu Fennovoimaa ilman TGC:tä, niin olihan tämä ylivoimaisesti huonoin ratkaisu.
Markkina tosin ei näytä tällä hetkellä jakavan pettymystäni. Ehkä tämä oli jonkun Putin-pelkoisen mielestä parempi lopputulos, kuin koko Fennovoiman kaatuminen. Rosatomin ydinvoimakauppojen kompastuessa Fortumiin yhtiön Venäjä-riskit olemassa olevien toimintojen ja omistusten osalta olisivat voineet jonkun mielestä kasvaa. Ehkä hiukan vainoharhaista, mutta liiketoiminta Venäjällä on ennenkin loppunut ja häkki heilahtanut pelkästään sen takia, että on onnistunut suututtamaan jonkun Kremlin sisäpiiriläisen. Fortumilla oli Fennovoima-kuviossa hetken aikaa kaikki ässät hihassaan, mutta Keilaniemessä on todennäköisesti harkittu aika tarkkaan mitä niistä lopulta uskalletaan pelata. Kremlissä ollaan melko huonoja häviäjiä.
On mahdollista (parhaassa tapauksessa), että vesivoimasopimus on jo tehty. Myöhemmin julkistettaessa ei näyttäisi Venäjän kannalta niin pahalta, että Venäjää olisi painostettu asiassa. Toinen asia on pitääkö mahdollinen sopimus vaikka se olisikin jo tehty.
Mie oli kanssa linjoilla, että varmin hyvä tulema Fortumille olisi Fennovoiman kaatuminen. Vesivoima olisi ollut hyvä, mutta riskaabeli arpa. Tämä taas on tällaisenaan kallis arpa ilman hyvää upsideä. Ei saanut minua ainakaan kuumenemaan lisää Fortumiin.
Tuntuu kyllä hyvin pitkälti siltä, että valtio on puuttunut asiaan tuossa Fennovoiman omistuksessa Fortumin osalta.
"yhteiskunnan eduista" puhuu Timo televisioissa, mutta mitenkäs osakkeenomistajat?
Tilannehan on varsin mielenkiintoinen. Aamun uutisen valossa minä olen sitä mieltä että Fortum on voittanut vesivoimapokerissa (vaikka voittoa ei vielä julkistettu), Kauppalehden keskustelupalsta näköjään sitä mieltä että hävinnyt. Saatanpa tankata lisää mikäli kurssi sukeltaa.
Oletko päätynyt johonkin arvioon mikä olisi oikea arvostustaso TGC-1 vesivoimalle? Näin neuvottelut win-win -skenaariona Fortumille ja tämän päivän uutisten valossa kumpikaan niistä ei olisi toteutumassa, kiskaisin laput laitaan kun en ymmärtänyt kurssin nousua.
Tilannehan on varsin mielenkiintoinen. Aamun uutisen valossa minä olen sitä mieltä että Fortum on voittanut vesivoimapokerissa (vaikka voittoa ei vielä julkistettu), Kauppalehden keskustelupalsta näköjään sitä mieltä että hävinnyt. Saatanpa tankata lisää mikäli kurssi sukeltaa.
Oletko päätynyt johonkin arvioon mikä olisi oikea arvostustaso TGC-1 vesivoimalle? Näin neuvottelut win-win -skenaariona Fortumille ja tämän päivän uutisten valossa kumpikaan niistä ei olisi toteutumassa, kiskaisin laput laitaan kun en ymmärtänyt kurssin nousua.
En yritä edes väittää osaavani tuota arvioida. En ole ostanut lisää, mutta edelleenkin uskon vesivoimakuvion toteutumiseen vastapalveluksena.
Tuntuu kyllä hyvin pitkälti siltä, että valtio on puuttunut asiaan tuossa Fennovoiman omistuksessa Fortumin osalta.
"yhteiskunnan eduista" puhuu Timo televisioissa, mutta mitenkäs osakkeenomistajat?
Ei tuossa mitään valtion painostusta ole tarvittu. Fortumilla on suuret taloudelliset intressit Venäjällä ja sillä on pidemmän aikavälin strategiana korvata Loviisan voimalat uudella. Fennovoiman kaatuminen olisi ollut Fortumille huono vaihtoehto. Investointi on vielä Fortumille pieni. Pidemmällä tähtäimellä toki Fortum voi vielä ostella muita osakkaita ulos hankkeesta.
On hyvin vaikea kuvitella, että energian hinta ei nousisi tulevaisuudessa, kun fossiiliset polttoaineet hupenevat.
Öljyn merkitys on vähenemään päin. energian hinta on imo ennakoimaton. näkisin enemmän downsideä ylitarjonnan ja innovaatioiden takia. suomen markkina toki sitten vielä erilliskysymys.
En yritä edes väittää osaavani tuota arvioida. En ole ostanut lisää, mutta edelleenkin uskon vesivoimakuvion toteutumiseen vastapalveluksena.
Täytyy löytää jostain aikaa katsella miten paljon Fortum on nykyisestä Venäjän vesivoimastaan maksanut ja mikä sen tulosperusteinen arvostus olisi nykyään. Suomesta katsottuna riskiä on varmasti enemmän ja Gazpromin asettama hintalappu ei Fortumin johdon mielestä ole tähän täsmännyt. Vaikka TGC-1 kauppa toteutuisi epäilen etteivät analyytikotkaan saavuta konsensusta oliko hinta oikea vai ei.
Vuorokauden sulattelun jälkeen 250M "takuumaksu" suhteista Venäjän suuntaan ei vaikuta kovinkaan pahalta, varsinkaan kun se tulee maksuun hyvin takapainoitteisesti Rosatomin projektirahoituksen johdosta. Kokonaisuudessaan Fortumin taipuminen hiukan sylettää heidän pelattuaan poliittista pokeria varsin rehvakkaana. Yhdyn Oksaharjun näkemykseen että tämä saattaa vaikuttaa Fortumin arvostustasoon pidemmällä aikavälillä, nytkin Venäjä-kortti näkyy jo niin että tavoitehinnat ovat sitä alhaisempia mitä kauempana Suomesta analyysi tehdään.
Sori MB pakko taas vähän haastaa, ei riitaa mutta ajattelemaan ja tuomaan niitä omia ajatuskulkuja julki.
Miksi energiamarkkina on ennakoimaton, jos esimerkiksi valuuttamarkkina ei sitä ole?
Eikö tuo nyt ole aika vahvasti fundamentteihin perustuva markkina (energian kysyntäkäyrän kehitys ja erilaisten tuotantomuotojen kustannuksiin liittyvä tarjontakäyrä)? Tietysti tätä markkinaa on etenkin viime vuosina enenevissä määrin sorkittu poliittisesti, kun ympäristöarvoja on alettu korostaa energiantuotannossa ja haluttu tuoda näitä energian hinnanmuodostukseen mukaan. Poliittisen sorkkimisen vaikutuksia on erittäin vaikea ennustaa, lähinnä koska sekä poliitikot että heidän mielipiteensä vaihtuvat melko usein. Vihreiden arvojen yleistyttyä arvoon tullut ympäristöystävällisempi energiantuotanto noin lähtökohtaisesti kuitenkin nostaa energian tuotantokustannuksia ja sitä kautta hintaa. Nyt toki monet valtiot ovat päättäneet maksattaa veronmaksajilla tämän tuotantokustannusten nousun (ja tuottajille ylimääräisiä voittoja päälle), mikä on johtanut myös hetkellisiin ylitarjontatilanteisiin. Jos pidemmällä aikavälillä halutaan toimia ympäristöystävällisesti, niin ohjausvaikutuksen tulisi kuitenkin kohdistua energiantuotannon ohella energiankulutukseen. Eli energian hinnan tulisi olla riittävän korkealla, jotta se kannustaa käyttäjiä olemaan energiatehokkaita.
Fortum on jo vuosikausia asemoinut itsensä strategisesti niin, että yhtiö on valmis hyötymään EU:n päästökauppajärjestelmän energiamarkkinavaikutuksista. Nyt vain kävi niin, että villiintyneet kansalliset energiatukijärjestelmät yhdessä taloudellisen taantuman kanssa tekivät päästökauppajärjestelmästä hetkellisesti aika triviaalin. Pikku hiljaa suuntaa alkaa kuitenkin kääntyä, esim. Suomessa tuulivoiman tariffitukikiintiötä jo leikattiin. Sama keskustelu on virinnyt myös länsinaapurissa. EU-tasolla pidetään edelleen kiinni päästökauppajärjestelmän korjaamisesta ja sen ohjausvaikutuksen palauttamisesta. Päästöoikeuksien huutokauppojen lykkäys eli ns. backloadin menettely on jo käynnissä, ja suurempia muutoksia päästökauppajärjestelmään sisältävä komission ehdotus on lausuntokierroksella.
Mielestäni pitkällä aikavälillä päästökauppajärjestelmä on edelleen taloudellisesti tehokkain tapa huomioida ympäristöarvot ja päästä päästötavoitteisiin, ja tästä on edelleen olemassa aika vahva konsensus myös EU-tasolla. Useamman vuoden periodilla tämä tarkoittaa käytännössä päästöoikeuksien ja sähkön hinnan nousua. Tietysti joku disruptiivinen teknologiamuutos on aina mahdollinen, jos joku vaikka viimein onnistuu saamaan fuusiovoimalan tuottamaan nettoenergiaa taloudellisesti kannattavasti. Niin kauan kuin tätä disruptiivista teknologiaa ei ilmesty markkinoille, on minusta todennäköistä että keskipitkän ja pitkän aikavälin (5v+) megatrendit ajavat energian hintaa ylöspäin. Ja vaikka joku sen fuusiovoimalan keksisikin, niin energian hinnan romahtaminen ei välttämättä vaikuttaisi yhtä voimakkaasti säätökapasiteetin hintaan. Esimerkiksi vesivoimakapasiteetilla saattaisi edelleen olla kysyntää.
Öljyn iso rooli on hiipuva. Vielä 10 vuotta sitten ajateltiin toisin. Lyhyellä tähtäimellä energiassa on valtava ylitarjonta, koska manufacturing tökkii ja koska öljymarkkinoilla on hintasota. Pitkällä tähtäimellä kukaan ei tiedä uusiutuvien energiamuotojen hintaa, joten ei myöskään energiamarkkinan tarjontaa. Kysyntää on ehkä helpompi ennustaa.
Energia on nyt halpaa kuin saippua. Sitä on kiva verottaa, niin voi ostaa ääniä. Ikävä kyllä tällöin tuotot eivät mene energiayhtiöille.
Yksittäisistä yhtiöistä ja markkinoista on toki vaikeampi sanoa sitäkään vähää. Saksassa on toteutettu valtava energiaremontti, jonka seurauksena Saksassa teollisuussähkö maksaa tuplan, mitä USA:ssa ja investoinnit menevät USA:an. Voi toki olla, että tällainen itsetuho jatkuu ja päästökauppajärjestelmä pakottaa muutkin kuin saksalaiset samaan remonttiin, mutta IMO epäilen.
Suomessa loputkin teollisuudesta muuttavat vähitellen maasta. Sähköstä on jo nyt käytännössä ylitarjontaa (hintakehitys) ja jatkossa vieläkin enemmän. Kun siirtoverkkoa Keski-Euroopaan ei ole eikä tule, niin ei siinä voitoilla Suomessakaan juhlita.
Iso kuva, etenkin öljystä, on se, että valtioyhtiöillä on parhaat kentät ja marginaalit jäävät pörssiyhtiöille. Ne taas kärsivät, kun valtiot tappelevat markkinaosuuksista keskenään.
Okei, nyt puhutaan vähän eri asioista. Oman tarkasteluni kohde ylempänä oli lähinnä Fortumin kannalta oleelliset Pohjoismaiset sähkö- ja lämpömarkkinat, minkä olisin toki voinut myös tuoda tekstissäni selkeästi ilmi. Fossiilisten polttoaineiden hinnoista en tiedä juuri mitään enkä näillä näkymin tule tietämäänkään. Ei sillä, että tietoa välttämättä olisi mistään muustakaan...
Valtioneuvoston tuoreessa selvityksessä sähkönkulutuksen oletetaan kasvavan Pohjoismaissa noin 0,4% vuosittain vuoteen 2035, Suomessa vastaava kasvu on noin 0,8-0,9%. Kulutus ei siis juuri kasva. Toisaalta aika paljon kapasiteettiä on poistumassa lähivuosina verkosta näillä sähkön hinnoilla. Ruotsin ydinvoimaveron korotuksen jälkeen E.on ja Vattenfall ovat sulkemassa reaktoreitaan (ensin mainitussa Fortum vähemmistöomistajana). Näistä Oskarshamnin kakkosreaktorin teho on 664 MW ja Ringhalsin 1&2 teho on 1730 MW. Koko Pohjoismainen ydinvoimakapasiteetti on 12095 MV, joten em. reaktorit edustavat viidennestä ydinvoiman tuotantokapasiteetista. Pöyryn selvityksen mukaan mukaan kiristyneen IE-direktiivin aiheuttaman investointitarpeen ja alhaisen sähkön hinnan takia osaa lauhdelaitoksista ollaan sulkemassa ennenaikaisesti (http://www.tem.fi/files/42026/Kapasiteetin_riittavyys_raportti_final.pdf). Omia laitoksiaan sulkenut PVO pelotteli, että pelkästään Suomen sähköntuotantokapasiteetista saattaa vuoden 2016 aikana kadota 1600MW (http://www.kaleva.fi/uutiset/talous/pohjolan-voima-sulkee-voimalaitoksi…). Samaisen Pöyryn raportin mukaan sähkön hinnan pitäisi olla noin 35€/MVh jotta edes käyttöikänsä päähän tuleviin CHP-laitoksiin kannattaa uudelleeninvestoida.
Tuotantoa siis poistuu markkinoilta merkittävästi, eikä ilman valtiovallan subventointia uutta olla rakentamassa. Tuotanto lisääntyy tällä hetkellä lähinnä tuulivoimassa, kiitos hyvin anteliaiden syöttötariffien Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Pohjoismaisten markkinoiden vientikapasiteettikin on muuten kasvamassa nykyisestä reilusta 4000MW:stä vajaaseen 8000MW:seen vuoteen 2022 mennessä (valtioneuvoston aiemmin linkattu selvitys). Saman selvityksen mukaan kokonaiskapasiteetti on Pohjoismaissa reilut 80000MW (olen tosin nähnyt muualla isompiakin lukuja). Luulisi, että 10% vientikapasiteetilla on jo joku markkinavaikutus.
Ensimmäisen vuosipuoliskon sähkön systeemihinta oli Nordpoolissa 24,4€/MWh, tämän viikon keskihinta on 7,95€/MWh. Laskennallisia sähkön tuotantokustannuksia voi käydä vilkaisemassa vaikkapa tuolta: http://www.lut.fi/uutiset/-/asset_publisher/h33vOeufOQWn/content/sahkon…-–raportti-ilmestyi. Olettaen että valtavaa teknologista murrosta ei tapahdu, on minusta väistämätöntä että sähkön hinta tulee nousemaan.
Energiaremontinkin voi muuten tehdä markkinaehtoisesti päästökaupan avulla tai asettamalla poliittisesti tuotantomuotokohtaisia syöttötariffeja. Käsittääkseni Saksassakin on sovellettu lähinnä jälkimmäistä menettelytapaa, joka ei välttämättä ole se taloudellisesti tehokkain tapa toimia. Tosin Saksa on ottanut talousunionista kaiken hyödyn irti, joten eipä siellä vielä kovin huonosti tunnu menevän kalliista sähköstä huolimatta.
Ei se, että Saksalla ole mennyt hyvin, tee heidän energiapolitikastaan yhtään sen järkevämpää. Syyt ovat muualla. Oikea muotoilu olisi "energiapolitiikasta huolimatta".
Suomen sähkön kysyntäarvio on ehkä aika optimistinen, mutta paha sitä on mennä kritisoimaankaan mutupohjalta. Sähkön hinnassa on kovia nousupaineita, mutta nämä johtuvat verotuksesta. Energiaverot nousevat koko ajan ja luultavasti jatkossakin.
On hieman vaikea ymmärtää, miksi verottoman sähkön hinta nousisi Suomessa samaan aikaan, kun sen hinta globaalisti laskee tasaisesti.
