Muutamia kirjoja, jotka eivät suoraan auta sijoittamisessa, mutta niiden avulla voi kenties oppia jotain ympäröivästä maailmasta.
How Not to Be Wrong (Jordan Ellenberg)
Kirjassa on viisi osaa, joissa käsitellään mm. lineaarisuutta, Bayes-päättelyä ja odotusarvoa. Matematiikan professori kirjoittaa viihdyttävästi ja kansantajuisesti. Voisi olla hyödyllistä luettavaa esimerkiksi kauppa- ja yhteiskuntatieteiden opiskelijoille. Tai oikeastaan melkein kaikille.
Thinking Fast and Slow ( Daniel Kahneman)
Kirjaa on kehuttu täällä jo aiemmin. Taloustieteen Nobelin voittanut psykologi kuvaa ihmisen päätöksentekoa ja ajatusharhoja. Ei välttämättä erityisen viihdyttävä, mutta sitäkin enemän asiaa. Erinomainen kirja!
The Armchair Economist (Steven E. Landsburg)
Taloustieteen professori käsittelee päivittäisiä asioita taloustieteen avulla. Viihdyttävä ja provosoiva kirja, joka kansantajuistaa taloustiedettä hyvin.
Onko palstalaisilla suositella hyviä podcasteja koskien sijoittamista? Econtalk ja Freaknomics radio ovat hyviä, mutta keskittyvät lähinnä taloudellisiin ilmiöihin ja taloustieteeseen. Helppoa ja usein hauskaa kuunneltavaa molemmat!
Pari podcastvinkkiä Oliverin suosittelemien erinomaisten podcastien lisäksi:
Bloombergin Masters in Business on hyvä. Podcastit ovat noin 45-90 minuuttisia yhden vieraan haastatteluja. Toimittaja ei ole kovin kriittinen vieraitaan kohtaan. Useimmissa jaksoissa toimittaja jopa kuulostaa avoimesti fanittavan vieraitaan. No - ehkä sen takia hän on saanut podcastiinsa niin kovia nimiä vieraiksi. Kritiikittömästä otteestaan huolimatta podcast on kuuntelemisen arvoinen. Masters in Business -haastattelun kuunteleminen on hyvä tapa saada yleiskuva podcastvieraan elämäntyöstä. Suosittelen erityisesti Jack Bogle, Ed Thorpe ja Michael Lewis -jaksoja.
NPR:n Planet Money on vaihtelevantasoinen, parikymmenminuuttinen kaksi kertaa viikossa julkaistava radio-ohjelma/podcast. Välillä podcast on todella köykäinen, mutta parhaimmillaan todella mielenkiintoinen. Suosittelen erityisesti podcasteja Intian käteisuudistuksesta ja tarinasta parinkymmenen dollarin koristossuista.
Timo Metsolan ja Ari Paunan (Hypo) keskustelua Suomen asuntomarkkinoista, varsin mielenkiintoista ja tarkeaa kuunneltavaa asuntosijoittajalle tai -velalliselle. Hyvaa keskustelua myos Ruotsin asuntokuplan puhkeamisen mahdollisista vaikutuksista Suomeen.
Pitanee kuunnella herra Pyysingin aatokset Porssipaivassakin huomenna - jos taso sama kuin yllaolevassa, kuuntelemisen vaarti.
Suomessa muuten harvinaisen hieno kirjastojarjestelma: monessa kaupungissa komea kirjastorakennus paraatipaikalla, ilmainen kayttajalle, hyva valikoima ja netista voi tilata vaikka naapurimaakunnan paikallishistoriikin luettavaksi, uusimmat sanoma-/aikakaus-/tietolehdet ympari maata saatavilla pikkukaupungissakin. Myos nettipalveluita paasee kayttamaan kuka tahansa kirjastossa. Voi sivistaa itseaan, moinen on vain omasta viitseliaisyydesta eika tulotasosta kiinni. Monessa muussa rikkaassakaan valtiossa ei tallaista jarjestelmaa ole.
Tiedot ovat varmaankin suunnileen oikein, mutta ainakin vanhusten hoitomaksuista annetaan hieman harhaanjohtavaa tietoa. Kunnat kun eivät hinnoittele noin, vaan laittavat varsinaisen hoidon erikseen ja ruuat, siivoukset jne erikseen. Esim. jos vanhukset tulot ovat 1000 euroa, saatetaan ottaa ensin vaikka 400 euroa ruokaan ja 200 siivoukseen. Jäljellejäävästä 400:sta pitää vanhukselle jättää 15%, eli 60. Kunta velkoo siten 400 + 200 + 340 = 940 eli 94% eikä suinkaan 85%.
"Kirjat ovat muuttaneet elämääni radikaalisti. Luettuani Seppo Saarion ”Miten sijoitan pörssiosakkeisiin” vuonna 1986 tajusin, että spekulatiivisilla osakesijoituksilla voi työtä tekevästä luokasta tuleva siirtyä omistavaan luokkaan. Tämä tavallaan lopulta onnistuikin, tosin ensin meinasin päästä 90-luvun alussa poikki menneiden luokkaan. Saario ei kirjassaan varsinaisesti kannusta minun 80-luvun yltiöpäiseen riskiprofiiliini tai edes nykyiseen selkeästi pienemmän riskin spekulaatioon. Sijoitus- tai muitakaan kirjoja ei pitäisikään ottaa IKEA:n kalusteiden kasausohjeina, vaan käyttää lähinnä ideoiden herättäjänä. Olenkin herätellyt ideoitani Saarion kirjalla neljällä eri vuosikymmenellä."
Hyvä kirjoitus Akilta lukemisen tärkeydestä. Jos oma sijoittelu perustuu mihinkään muuhun kuin kuplien treidaamisiin tai yksittäisten yhtiöiden osareiden tulkitsemisiin, ovat kokonaisuudet niin väkivaltaisen monimutkaisia, että lukematta et pärjää - tai ainakaan menesty erityisen hyvin - pitkässä juoksussa. Kaikesta lukemisesta on hyötyä, mutta seurattuani tätä foorumia nyt ehkä vuoden päivät, uskallan todeta, että keskimääräisen foorumistin kannattaisi keskittyä erityisesti makrotalouteen, johdannaisiin ja riskienhallintaan opiskeluissaan. Eikä siis pelkästään osakkeissa vaan kautta omaisuusluokkien. Sijoitustiedon foorumisti kun tuntuu minun silmään olevan melko geneerinen long only osakemies (missä ei ole mitään pahaa, mutta monipuolisuuteen kannattaa panostaa kokonaisuuksien paremmaksi ymmärtämiseksi). Itse olen saanut eniten irti Nassim Talebin kirjoista (paitsi ehkä Black Swanista ja Antifragilesta, jotka olivat vähän liirumlaarumia). Talebin kirjoituksista on myös iloa ihan filosofisinakin teoksina.
Muutama kirjasuositus.
Johdannaiset, tilastot ja riskit:
*Nassim Taleb: Dynamic Hedging
*Matti Ilmanen: Expected Returns (Tämä Matti on muuten ihan helvetin viisas mies.)
*Nassim Taleb: Fooled by Randomness
*Robert Shiller: Irrational Exuberance
Maailmankatsomus ja talous:
*Ayn rand: Atlas Shrugged
...Sijoitustiedon foorumisti kun tuntuu minun silmään olevan melko geneerinen long only osakemies...
Kiitoksia palautteesta. Asiallisen kirjallisen palautteen saaminen palstalle Sijoitustiedon kirjoituksista tuntuu olevan välillä kovistakin lukijaluvuista huolimatta liki mahdotonta. Baariavautumisia tulee sen sijaan melko paljon. "Vittu Aki sä kirrrjotat tosshi hyviä kolumneja" - tyyliin. Facebookissa aina välillä joku kertoo missanneensa sekä otsikon että jutun pointin ja kertoo uutisia pohjalta "Kukko ei muni". Näihin tekisi mieli kirjoittaa, että "Mitä luulet, tiesinkö", mutta se ei nähdäkseni olisi kovin viisasta.
Ymmärrän mistä vaikutelma geneerisestä osakemiehestä kumpuaa, koska en ole juuri muusta kirjoittanut. Tein kuitenkin kakkua (=myin sekä indeksiputteja että calleja) kolme vuotta 90-luvun alussa. Hyppäsin ulos kakusta rahojen kanssa, mutta matkalta ei puuttunut vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Lainatakseni yhtä liikekumppaniani "Johdannaiset ovat poikkinaisille tai sitten suojaamiseen joten meidän ei tarvii enää niitä tehdä". Lisäksi olen ollut mukana useissa kiinteistöprojekteissa, perustamassa startuppeja ja sijoittanut paljon listaamattomiin (en kyllä yhteenkään tuntemattoman tarjoamaan) ja kaikenlaisia bondeja on vuosien varrella ollut (enimmäkseen vaihtovelkakirjoja tai ylikorkotalletuksia), joten ihan pelkästään geneerinen osakemies en ole.
Monelle sijoittajalle osakkeet lienevat muutenkin helpompi kohde aloittaa, kun dataa / uutisia / tietoa on osakemarkkinoista enemman saatavilla. Monella taitaa myos olla se home bias, ja tuttuihin suomalaisiin nimiin sijoitetaan enemman. Mutuilen, etta tasta syysta osakepuolesta, ja varsinkin kotimaisesta, keskustellaan aktiivisemmin. Suorien velkakirjasijoituksien minimimaarat myos varmasti karsivat innostusta, kun korkopuolella retail-sijoittajille realistinen vaihtoehto on lahinna rahastot.
Muustakin olisi hauska toki kuulla - jos vaikka jollakulla on Venezuelan bondeista analyysia ja nakemysta, lukisin kylla mielellani.
...Sijoitustiedon foorumisti kun tuntuu minun silmään olevan melko geneerinen long only osakemies...
Kiitoksia palautteesta.
Nyt on pakko tarkentaa, että en tarkoittanut Akia vaan karikatyyriä tämän foorumin kaikista kirjoittajista. Oli huonosti muotoiltu. Lisättäköön vielä, että mielestäni on erityisen mielenkiintoista lukea small cap -osaketietäjien ajatuksenjuoksua sillä se auttaa ymmärtämään ajoittain asioita joista olen itse täysin ulapalla.
Kapteeni ilmiselvän home biaksesta olen samaamieltä, samoin kuin osakkeista omaisuusluokkana ylipäänsä. Niiden arvonluontimekanismi on huomattavasti intuitiivisempi kuin monen muun ja omistaessasi kotimaisen firman osakkeita tiedät jopa, että ko. firma on de facto olemassa ;)
Sijoitustiedon palsta on ainoa vähänkään järkevä sijoitusaiheinen keskustelusivusto Suomessa. Täällä puhutaan sivistyneesti ja älykkäästi sijoittamisesta. Osakesijoittaminen on valtaosalle ihmisistä se tärkein juttu, joten miksei keskustelu siihen keskittyisi. 90% sijoittajista ei edes ole muuta järkevää vaihtoehtoa kuin rahastot, asunnot, käteinen ja osakkeet. Kauppalehdessä keskustelu on lähes poikkeuksetta niin luokatonta, ettei siellä tule käytyä muuten kuin muistuttaakseen itseään kuinka heikkoa ajatusten virta voikaan olla. Siellä fiksut kommentit hukkuvat kuonaan.
Hyvää analyysiä kyl täällä lukemisesta ja opiskelusta. Tuoki hyvä esim ko Aki mainitti Sepon kirjan hyväksi perusteokseksi sijotusuran alkutaipaleelle MUTTA myös huomautti että ei kannate ottaa "totuuksina" kaikkea. Esim itseä lievästi häiritteviä logiikka virheitä oli että yhdessä kappaleessa muistutettiin hajauttamisen tärkeyttä, heti perään seuraavassa osiossa saattoi lukia että kovimmat tuotot tehty pistämällä kaikki yhteen tai kahteen osakkeesee..haha. Mut hyvä kirja kaiken kaikkiaan alkuun kyllä.
Kolumnista: "Vaikuttaa siltä, että Teuvo Tulion Laulu tulipunaisesta kukasta (1938) on tippumassa kymmenen katsotuimman kotimaisen elokuvan joukosta. Aku tarvitsisi Teuvon haudassa kääntymiseen 730.000 katsojaa, ja se näyttäisi olevan saavutettavissa."
Kurkkasin Suomen elokuvasäätiön katsojaluvut. Vajaassa kuukaudessa 626.000 katsojaa, jolla jo jää kaikki muut Uunot paitsi Uuno armeijan leivissä taakse ja leffa on jo 2000-luvun katsotuin kotimainnen ja 14. kaikkien aikojen listalla. Taitaa jäädä Kaivopuiston kaunis Reginakin (760.000) vielä taakse ja kuudes sija Netflixin ja HBO:n valtakaudella käytännön saleteissa.
Jokos jollakulla on tyon alla Dalion uusin, naemma saa ilmaisena pdf:na, jos suostuu laittamaan nimensa spammilistalle: https://www.principles.com/big-debt-crises/? Myos ebook tarjolla Amazonissa, ja oikea paperipainos tullee lokakuussa.
Mamukeskustelijoille ja miksei muillekin sijoitustietolaisille pari lukuvinkkia maahanmuuttajalta. Sopinevat hyvin myos JOM-rahastojen markkinointimateriaaliksi.
Talla kertaa suositteluna Jyrki Koulumiehen Kaikki ajoi Ladalla - viihdyttavaa luettavaa Suomen idankaupasta, hyvia anekdootteja ja sopivasti referoituja toimitusjohtajien haastatteluita (esim. Rauma-Repolan sukellusveneprojekti 1980-luvulla ja suunnitelmien hyvaksyttaminen CIA:lla). Tallaiselle jonnelle ainakin hyvin valistava lukukokemus myos.
Maailmantalouden käsikirja (le monde diplomatique)
Sain vihdoin päätökseen. Raskasta luettavaa. Luulen, että olen keskiviivasta askeleen oikealla, mutta en väkevästi markkinaliberaali tai oikeiston kannattaja.
Kirja koostuu erinäisistä aukeaman mittaisista "selityksistä" markkinoiden toiminnoista. Kirjoittajia on pääosin ranskalaiset toimittajat / liiketalouden opettajat jne.
Kirjoituksia varjostaa ajatusmalli pahasta rahoitusmarkkinasta, joka riistää työläisiä ja toimii ahneiden keinottelijoiden pelikenttänä.
Hyvää kirjassa toki oli poikkeavat näkemykset omiin ajatuksiin, jonka vuoksi joutui palaamaan ajatuksiin että miksi olenkaan tätä mieltä.
KUKA HAKKASI vuosituhannen vaihteessa rahaa menemään kuin kokaiiniöverit kiskaissut Kroisos Pennonen?
Vakavaa asiaa pitäisi kirjoittaa kielellä, jota jaksavat lukea muutkin kuin hartaimmat uskovaiset. Tuomas Vimman kielenkäyttöä olen hänen romaaneissaan kovasti ihastellut. Tuomas on säilyttänyt ensimmäisessä tietokirjassaan Enkeleitä ja yksisarvisia - Startup-Suomen tarina vimmaisen tyylinsä. Talouselämän arvion mukaan Vimman kielikuvat ovat ”hieman rasittavia”, mie taas räkätin niille kuin Siskonpedin Viinapäivälle.
Jos et tiedä mitään enkelisijoittamisesta tai startup-yrittämisestä, kirja toimii erinomaisena alkeiskurssina. Jos luulet tietäväsi jo kaiken, löydät varmasti viihdyttäviä tarinoita, jotka olit jo unohtanut – tai et oikeasti ollut koskaan kuullutkaan. Lukiolaisten pakkolukulistalle ”Enkeleitä ja yksisarvisia” sopisi kuin helpon ja nopean Tallinnan tunneliprojektin maalailu Peter Westbackalle.
Olen lukenut vain Vimman kolme ensimmäistä romaania, Helsinki 12, Toinen ja Gourmet. Tykkäsin kaikista kolmesta paljon, mutta en siten ole hankkinut muita. Laitan loput osto-ohjelmaan tai ehkä jopa lainaohjelmaan, hankin pitkästä aikaa kirjastokortin avovaimon painostamana. Sen mielestä meillä on jo tarpeeksi kirjoja, kun kaikki eivät kirjahyllyihin mahdu.
Helsinki 12 on huikea kuvaus teknologiabuumin aikaisesta mainostoimistomaailmasta. Siitä on hyvä aloittaa Vimmailu. Miehen oikea nimi on muuten Kusti Miettinen, joka voisi olla tänä päivänä katu-uskottavampi kirjailijanimi.
Olisko palstalaisilla lukusuosituksia koskien Momentum Tradingia (liekö oikea termi)? Ainakin Daytrader on tuon tyylin maininnut blogissaan. Amazonista löytyy useampi kirja, mutta sijoitusopuksia lukiessa törmää liian usein ohuisiin julistuksiin joiden sanoma on yhtä ohut.
Olen ajatellut sivistää itseäni ottamalla Keynesin opit haltuun. Olisiko jollain vinkata hyvää Keynes for dummies opusta?
Haussa ei siis ole hänen omat teokset vaan joku mieluusti tällä vuosituhannella kirjoitettu katsaus alkuperäisistä ajatuksista ja niiden myöhemmästä soveltamisesta seurauksineen. Mieluusti vieläpä suomeksi kiännettynä.
Kolumnista: "Vaikuttaa siltä, että Teuvo Tulion Laulu tulipunaisesta kukasta (1938) on tippumassa kymmenen katsotuimman kotimaisen elokuvan joukosta. Aku tarvitsisi Teuvon haudassa kääntymiseen 730.000 katsojaa, ja se näyttäisi olevan saavutettavissa."
Kurkkasin Suomen elokuvasäätiön katsojaluvut. Vajaassa kuukaudessa 626.000 katsojaa, jolla jo jää kaikki muut Uunot paitsi Uuno armeijan leivissä taakse ja leffa on jo 2000-luvun katsotuin kotimainnen ja 14. kaikkien aikojen listalla. Taitaa jäädä Kaivopuiston kaunis Reginakin (760.000) vielä taakse ja kuudes sija Netflixin ja HBO:n valtakaudella käytännön saleteissa.
Aku valloitti Pentinkulman. Edvin Laineen Täällä Pohjantähden alla jäi katsojaluvuissa kakkoseksi ja Akun Tuntematon on nyt listalla kolmosena 1 020 602 katsojalla.
Sampo Terho tiputti nousseita pisteitään silmissäni jättämällä Venla-gaalassa palkinnon ojentamatta Akulle. Lisäksi sanoisin, että populistilta tuli tällä kertaa virhearvio. Yhtään ääntä ei tullut lisää, mutta joku saattoi mennä.
Risto Sillasmaan Paranoidi Optimismi on ihan suosittelun arvoinen ja helppolukuinen tarina Nokian vaikeista vuosista. Aika iso osa asioista oli tullut jo lehtien sivuilta luettua, mutta saihan siitä vähän sisäpiiri perspektiiviä.
Aluksi, kiitoksia mukavasta sivustosta. Sijoitustiedon keskustelujen lukeminen on mukavasti avartanut aloittelevan sijoittajan näkemyksiä arvopapereiden liikkeistä. Reilun vuoden olen sivustoa lueskellut ja nyt sitten päätin alkaa itsekkin osallistumaan omien kykyjen mukaan.
Daytrayder suosittelikin tätä omassa ketjussaan eli Trading In The Zone, Mark Douglas.
Vaikka oma sijoitushorisontti onkin pääsääntöisesti pitempi kuin päivän sisäinen, oli kirjassa paljon hyvää tekstiä siitä miten markkinoiden liikkeisiin pitäisi suhtautua. Jos omaa vahvoja oletuksia tai ennakkoluuloja kurssiliikkeistä jollain aikavälillä, voi stressi todellakin tehdä sijoittamisesta tuskallista.
Itellä ei niinkään vahva toi Englanti vaikka artikkeleita paljon luenkin FT:sta, pikku hiljaa kehittyy mutta mutta...... kenelläkään hyviä vinkkejä käännetyistä kirjoista mitkä parhaat käännetty? Kiitos!
Painos taitaa olla loppuunmyyty, mutta nettiantikvariaateista löytyy varmasti.
Tuli tämä lukaistua. En kirjaan etukäteen juuri perehtynyt joten yllätyksenä tuli kyseessä olevan sarjakuva (tai liekö noille joku sivistyneempi nimitys).
Kirjatyypin takia tuo oli mielestäni hieman hankalalukuinen ja sisältö jäi aikas ohueksi. Mutta ainakin tuolla pääsi alkuun!
Philip A.Fisher - Common Stocks and Uncommon Profits
Kirjan teema on kasvuyhtiöihin sijoittaminen. Ja hakusessa on nimenomaan suuret arvonnousut. Yhtiöseulontaa varten esitetään viidentoista kohdan lista, jolla pyritään arvioimaan kohdeyhtiön eri toimintoja, toimivaa johtoa ja muuta henkilöstöä. Käytännössä haetaan kilpailuetuja, jotka mahdollistaisivat pitkän aikavälin kasvupotentiaalin. Tiedon keräämiseksi kirjoittaja jututtaa yhtiön toiminnan tuntevia ihmisiä: kilpailijoita, asiakkaita, tavarantoimittajia, alan asiantuntijoita sekä tietysti varsinaisen yhtiön johtoa (scuttlebutt-metodi). Kirjassa kerrotaan myös miten kirjoittaja itse päätyi kyseiseen menetelmään. Lisäksi kirjassa on juttua markkinatilanteen arvioimisesta ja erilaisista virheistä mitä sijoittajan ei tulisi tehdä.
Kirjaa voi ehdottomasti suositella. Harva sijoittaja kuitenkaan pääsee hyödyntämään scuttlebuttia täysi määräisesti. Jos kirjasta jotain huonoa hakee niin kirjoittajan pojan(*) esipuhe (uudemmassa versiossa) on aivan turha. Muuten kirja onkin sitten asiaa.
"Juhana Vartiaisen uutuuskirja on vaalikirjaksi umpisurkea. Mukana ei ole mitään juoruja politiikan sisäpiiristä eikä hauskoja lyöntejä poliittisten vihollisten vyön alle. Jos et ymmärrä taloustieteestä mitään, mikä kattaa valtaosan ihmisistä, et pääse kompuroimatta kolmatta kappaletta pidemmälle.
Talouselämän Päivi Isotalus arvioi, että ”lukijalle ei oikein selviä, kenelle kirja on tarkoitettu: äänestäjille, ekonomisteille vai opiskelijoille”. Vain Juhana tietää, kenelle kirja on tarkoitettu, mutta minä tiedän, kenelle se sopii: (kansan)taloustieteen sivuaineena suorittaneelle, joka on kiinnostunut sekä taloustieteen historiasta että sen soveltamisesta politiikkaan. Eli miulle."
