Aki Pyysing: Joulusiivous
Uteliaisuus on osakesijoittajalle tarpeellinen ominaisuus. Ellei ole lähtökohtaisesti yhtään kiinnostunut yritysten toiminnasta, on varsin haastavaa motivoida itseään osavuosikatsauksien pläräämiseen, toimitusjohtajien haastatteluiden kuuntelemiseen ynnä muihin osakepoimijoiden velvollisuuksiin. Jos taas on korkeintaan kiinnostunut, ketä on Selviytyjät Suomen finaalissa, kannattanee pysytellä indeksisijoituksissa.
Seurailtuani tuulareiden sokkailua Finnairin merkintäoikeusannin parissa tulin siihen tulokseen, että osakesijoittajiksi on päässyt myös sellaista väkeä, joka ei ole kovinkaan uteliasta. Koska jos miulla olisi ollut Finnairia, ja yhtiöltä olisi ollut tulossa anti, olisin selvittänyt osakeannin ehdot ja sen vaikutuksen pörssikurssiin jo ennen osakeannin alkua.
Tämä ei ollut kovin suosittu toimintamalli, koska toissijaisessa merkinnässä ilman mitään kuponkeja me korppikotkat saimme 76 prosenttia merkitsemästämme määrästä. Eli rahanarvoisia kuponkeja poltettiin oikein urakalla. Ei siinä mitään, pienet pikikset aina piristävät, niistä nukkuvien puolueelle kiitoksia. Tästä meille onnellisesta tapahtumasta Finnair tiedotti luonnollisesti niukasti, mutta epäselvästi.
Joten katsoin kansalaisvelvollisuudekseni muistuttaa siitä samasta, mistä kaikki muutkin aina vuodenvaihteen lähestyessä kirjoittavat, eli joulusiivouksesta. Vaikka siivoaminen ei meille uteliaille olekaan kovin palkitsevaa touhua. Toisto, toisto, toisto, seurauksena sama lopputulos viikosta toiseen, sopii paremmin rutiineista nauttiville pikkutarkoille ihmisille. Jotka taas harvemmin ovat eteläkarjalaisen uteliaita.
Olenkin varsin menestyksekkäästi vältellyt varsinaiseen joulusiivoukseen osallistumista 80-luvun puolivälistä asti, jolloin muutin Lappeenrannasta Helsinkiin. Kannattaa muuten käydä sen verran harvoin moikkaamassa vanhempiaan, että nämä ilahtuvat näkemisestä, vaikka ei enää osallistuisi muihin kotitöihin kuin ruokailuun ja baarikaapin tyhjentämiseen.
