Jos isä on koskaan ollut pojastaan ylpeä aiheesta, niin edesmennyt SYP:in pääjohtaja Göran Ehnrooth olisi voinut olla. Hänen poikansa Casimir muutti vuonna 1962 paikkaan, jonne suomenruotsalaiset ovat yhtä tervetulleita kuin neuvostoliittolaiset Kollaalle 1939-40. Lauritsalassa ei ole ennen Casimir Ehnroothia eikä hänen jälkeensäkään ollut muita vastaavia kuin tämä entisen Kaukas Oy:n tehtaan- ja toimitusjohtaja oli.
Casse fuusioi Kaukaan ja Kymi-Strömbergin, ja sen jälkeen Kymmene Oyj:n ja Schaumanin ja sitten vielä laittoi yhteen periviholliset Kymmenen ja Repolan. Sivutoimenaan hän oli mukana SYP:in ja KOP:in pakkoavioliitossa ja lisäksi valitsi nuoren Jorma Ollilan hoitamaan Nokiaa pois ahdinkosta, tosin tarkkaillen tämän jolpin toimia Nokian hallituksen puheenjohtajan paikalta.
Lauritsalasta hän pääsi pakenemaan 1985 ehjin nahoin ja jopa lauritsalalaisten arvostamana patruunana. Jos ruokit puoli kauppalaa ja rakennat silloin maailman moderneimman LWC-tehtaan paikkaan, jossa kannatetaan SaiPaa ja vihataan ulkomaalaisia (kuten suomenruotsalaisia), jopa Miljan Plussassa tulee pientä hyväksyntää.
Tämän lisäksi hän ankkuroi ehnroothilaiseksi linnakkeeksi Fiskars Oyj:n. Fiskarsissa suku käyttää edelleen päätösvaltaa perhetuttujensa Wallenbergien tuella. Minulla on ollut pari kertaa Fiskarsin osakkeita, ja operaatiot ovat olleet onnistuneita. Mutta pitempään osakkeita en ole pidellyt, koska täysin poikkeuksellisesti tämä osake ei ole juuri koskaan ollut erityisen aliarvostettu. Valtionyhtiöissä ei perinteisesti paljon yhtiön pörssikurssista ole välitetty. Ehnroothilaisissa yhtiöissä pörssikurssilla on väliä. Jos se on halpa, sitä ostetaan. Jos se on kallis, saatetaan jopa myydä.
Fiskarsin 1.8. ilmestynyt osavuosikatsaus on jotain parempaa viihdettä, kuin mitä Suomessa yleensä on tarjolla.
Se piti sisällään ennusteiden alentamisen, josta oli etukäteen varoitettu ja joka analysoitiin Suomen olosuhteisiin poikkeuksellisen realistisesti ja turhia selittelemättä.
”Suomen markkinakehityksen vuoksi on epätodennäköistä, että pystyisimme kirimään alkuvuonna menetettyä myyntiä takaisin. Siksi muutimme kesäkuussa näkymiämme ja odotamme nyt koko vuoden 2014 liikevaihdon ja liiketuloksen ilman kertaluonteisia eriä jäävän alle vuoden 2013 tason. Tämä on luonnollisesti meille pettymys ja ryhdymme aktiivisesti toimiin vauhdittaaksemme myyntiä ja korjataksemme kustannustasoja.”
Yleensä ennusteita alaspäin ruuvatessa kerrotaan heinäsirkoista ja nälänhädästä ja huudetaan paavia ja valtiota apuun. Ei Fiskarsissa, jossa luotetaan enemmän omaan kuin vieraan apuun. Ja tapahtui taloudessa mitä hyvänsä, siihen reagoidaan.
Tämä kulttuuri saattaa olla Casimirin perintöä. Kun Suomen markan valuuttakurssi ei miellyttänyt, hän erosi TKL:n puheenjohtajan paikalta protestiksi kovan markan politiikalle ja määräsi Kymmenen vaihtamaan kaikki markat markoiksi, tosin tällä kertaa D-markoiksi. Kun Repola kertoi ottaneensa valuuttaluotoistaan pataan periodilla 200 miljoonaa, raportoi Kymmene seuraavassa osavuosikatsauksessaan huomaamatta rahoituskulujensa olleen 200 miljoonaa plussan puolella, kun vääjäämätön devalvaatio lopulta tuli. Mie olin tukijoukoissa kaatamassa markkaa omilla 20.000 markallani. Apu se on pienikin apu, mutta objektiivisessa tarkastelussa epäilen, että Casse olisi kaatanut markan myös ilman minun tukeani.
Vaikka olosuhteet eivät miellyttäisikään, täytyy niihin sopeutua. Tai jos ammuksia riittää, muuttaa olosuhteita. Mutta turha on itkeä, miten maailma kohtelee kaltoin, vaan ryhtyä tilanteen vaatimiin toimenpiteisiin. Valitettavasti Kissimirri taitaa olla jo sotaveteraanien sanoin nykyään jo varjoisten kujien miehiä, ja hän ei voi olla yhtä ylpeä pojistaan, kuin Göranin olisi ainakin pitänyt olla. Mutta pidän mahdollisena, että Fiskars kirjoittaa suoranaisia selkeitä osavuosikatsauksia Casimir Ehnroothin luomalla yrityskulttuurilla.
Suuri yleisö ”tietää” Fiskarsin valmistavan saksia ja sivistyneempi osa tietää, että myös kirveitä.
Se on kuitenkin tänä päivänä paljon muutakin. Fiskarsin markkina-arvo on vajaat 1,5 miljardia ja sillä on Wärtsilän osakkeita 280 miljoonalla. Se myy kuluttajatuotteita kannattavasti Yhdysvalloissa, mihin harva suomalainen yritys on koskaan pystynyt. Tänä vuonna se tekee omasta mielestään huonon tuloksen.
Jos yhtiö tekee täyden euron tulosta per osake tänä vuonna, minä pitäisin tätä hyvänä suorituksena, toisin kuin tj sanoo, ja arvostan näkemystä, jonka mukaan tulosta pitää tehdä, tuli sitten heinäsirkkoja tai vallankumous. Markkinaolosuhteet ovat kuitenkin olleet oikeasti synkät. Anaalit itse asiassa odottavat vähän enemmän. Hupaisaa pukumiesten touhuja on, että esim. Inderesin tavoitehinta on 19,50, kurssi 18,18 ja suositus on ”vähennä”. Mistä niille oikein maksetaan ja miksi?
Analysoidessani lappua tulin tulokseen, että saatan hyvinkin pitkästä aikaa ostaa. Amerikan talous on lähtenyt vähän pyörimään eteenpäin, ja Fiskarsilla on siellä kolmannes liikevaihdostaan, ja en hirveästi ihmettelisi, vaikka se tekisi anaalien odotusten ylittävää tiliä siellä loppuvuodesta.
Ehkä Casimirin pojat tai ainakin pojanpojat ovat hassanneet käteisvaransa, eikä heillä ole ammuksia ostaa halventunutta Fiskarsia. Kuka siellä nykyisin on napin takana, en tiedä. Mutta mie pohdin ostoa. Opoa per osake on Fiskarsilla seitsemän euroa kirjanpidollisesti, mutta oikeasti sen metsät ja kiinteistöt ovat arvokkaampia. Liiketoimintakin on plussalla, kuten on aina ollut. Jos sen 2015 P/E on 11 (pukumiesten ennuste) tai edes 15 (mie pelkään), on osake 18 euron hinnalla halpa.
Anna kommenttisi tai keskustele kolumnista foorumilla klikkaamalla tästä.
