Vika osake jota oon tankannut on Ahlstrom Corporation. En tälläkään kertaa kirjoita analyysia, kun ne on niin aikaa vieviä enkä kuitenkaan hyödy millään tavalla tästä blogista. Akin 7-figs pokeritieto-sponssia odotellessa.
Itseasiassa Ahlstromista voisin yrittää saada analyysin aikaseks. Muistuttaa vähän Suomista, ollut kauan pelkkää paskaa mutta käänne (hidas sellainen) tapahtunut johon ei kurssi kuitenkaan reagoinut.
Ahlström-analyysiä odotellut... Itse olen melko noviisi sijoitusrintamalla, mutta tässä pari mietettä. Kurssi on rapiat 7€ ja tammi-syyskuu osavuosikatsauksessa EPS 0,52, josta puolet Munksjö-osakkeiden myyntiä, joten p/e kait lähempänä 15:ta ilman noita myyntejä. Käänne on tapahtunut tappiollisesta voitolliseksi, mutta mikä takaa voiton kasvun tulevaisuudessa? Toinen asia mitä ihmettelen on se, että Ahlströmin kurssi on pysynyt menneet vuodet samalla tasolla, vaikka tappiota tullut? Ahlström on alunperin ollut sukuyhtiö, paljonko painaa vanhat suvun perinteet: onko osaamatonta jälkikasvua ylipalkkaisissa johtotehtävissä kuinka paljon, vai toimiiko rekrytointi markkinapohjaisesti? Entä muut sukuperinteet, kuten kartanonpito Noormarkussa. Tuskin tuo satoja tuhansia enempää maksaa vuodessa, mutta itseä ärsyttää, jos tuollaisia juoksevia kuluja on firmalla sen tähden, että on joskus ollut sukuyhtiö. Tosin en ole varma, että kuka kartanoa pyörittää, viime näkemän perusteella oli tosi hyvässä kunnossa. EDIT: Taitaa kartano olla ihan muun firman omistuksessa, kuin pörssiyhtiön.
OT. Itseä kiinnostaisi lukea blogissa enemmän heron henkilökohtaisia sijoitusjuttuja, eikä niinkään sijoitusteoriaa, kuten viimeset muutama sivut. Asiallista asiaahan tuokin, mutta joutaisi mielestäni ihan omalle palstallle keskustelualueelle.
Olen mielenkiinnolla lukenut tätä blogia ja vaikuttaa siltä että Jeansi on harvinaisen oppimiskykyinen ja lahjakas tapaus kaikkeen mihin ryhtyy ja sisäistä motivaatiota riittää. Opiskelu on aina hyvä asia, koska eliniänodote on aika pitkä ja elämässä on hyvä olla tavotteita ja mielenkiintoista puuhastelua. Vierivä kivi ei sammaloidu! Hieman hämää muutamien oletus, että Jeansi on hankkinut jo ns. alkukassan ja on set for life eikä palkkatyötä kannata miettiä. Tämä on mielestäni hieman vääristynyt näkemys, koska samoihin tai suurempiin vuosiansioihin on mahdollista päästä rahoitusalalla kunhan sitä substanssia ja sitoutumista on. Miksi Jeans ei voisi hyvin tähdätä Lontoo/Wall Street isoihin investointipankkeihin tekemään isoa rahaa jossa megan+ ansiot on pätevillä kavereilla arkipäivää? Vaikka Jeans on varmasti saanut jo ihan hyvän alkukassan niin "isossa maailmassa" kyse on vielä nappikaupasta ja moneywise ilmanmuuta kannattaa yrittää päästä mahdollisimman pitkälle myös rahoitusmaailmassa. Hakee vaikka ns. kannuksensa 5-10v aikana GS/JPM etc lafkoista ja sen jälkeen perustaa omaa hedge fundia yms. Käytännön työ ja sen kautta saadut suhteet/kontaktit auttaa/opettaa enenemmänn kuin kirjojen luku tai omassa toimistossa (isossa kuvassa) pikkupelimerkkien pyörittely kantapäätaktiikalla. Kärjistetysti voisi sanoa, että 10M salkku rahamarkkinoilla vastaa että olet verrannollisesti PLO100 tason vakkari pokeriekosysteemissä ja siitä samalla fokuksella pitäisi sitten nosebleed tasoille nousta kuin pokerin alkuaikoina.
Rahoitusalalla keskiverron kaverin huipusta yleensä erottaa matemaattisista kyvyistä eli niihin kannattaa panostaa vaikka itsenäisesti/avoimen kautta reilusti enemmän kuin se mitä koulussa on välttämätön pakko. Otat vaikka yksityisopetusta ja lasket paljon eri harjoituksia, koska matematiikkaa oppii vain laskemalla ei lukemalla.
Tämä siis vain Jeansille motivaattoriksi, että jos/kun päätät tutkinnon suorittaa niin heti focus fat cat -kerhoon ja painamaan internshippejä Lontoo/New York akselille jota kautta jalkaa isojen poikien piireihin. Siinä sivussa ihan hyvin voit pyörittää omaa salkkua ja kannukset hommattuna on helpompi sitten siirtyä eteenpäin. M.Sc:n voisit hyvin suorittaa LSE:ssä jossa on hyvin spesifejä ja mielenkiintoisia rahoituksen eri osa-aluieta tarjolla esim.
Itseasiassa oon jonkin verran selvitellyt tuota maisterin tutkinnon suorittamista ulkomailla. Mun mielestä on selvää, että jos siihen ryhdyn, joko teen sen yhdessä maailman parhaimmista Business Schooleista tai en ollenkaan. Tällä hetkellä suurin mielenkiinto olisi Harvard Business Schoolia (HBS) kohtaan. Dharman puheista ja muutenkin siitä mitä olen kuullut olen saanut kuvan, että "rahalla pääsee". Oon nyt selvitellyt ja se on kaikkea muuta kuin totta. Rahaa tarvii myös, MBA on kaksivuotinen ja kaikki kulut yhteenlaskettuna maksaa noin 200k$ suorittaa. Sisäänpääsyprocessi on myös kuitenkin erittäin hankala, http://www.hbs.edu/mba/admissions/application-process/Pages/default.aspx saa lisätietoa jos kiinnostaa. Viimeisin ongelma jota en ole vielä saanut varmistettua on lasketaanko pokeriammattilaisuus tarvittavaksi "work experience"ksi. Mulla on itseasiassa yks tuttu joka on käynyt tuon HBS MBAn ja sanoi että ilman muuta lasketaan. Varsinkin koska olen harrastanut jonkin verran oheistoimintaa, bloggausta, 1 on 1 coachausta ja opetusvideoiden tekemistä. Tavallista työkokemustahan mulla ei ole joten jos pokeria ei lasketa niin MBAn voi unohtaa. Toinen haastava osa on tuo älyttömän korkea keskimääräinen keskiarvo joka oppilailla on jotka sinne hyväksytään. Jokainen hakija analysoidaan kokonaisuutena, eli pelkkä keskiarvo ei takaa mitään, ja huonommilla arvosanoilla voi myös päästä sisälle, jos muut osa-alueet ovat vahvoja, mutta kyllä se on tärkeää silti, eli opiskelumotivaatio pitäisi todella pysyä huipuissaan Hankenissa. Uskon että mulla olisi sellainen edge hakemisessa, että sinne halutaan mahdollisimman monipuolinen opiskelijapopulaatio. Mikä parempi sekoittamaan pakkaa kuin pokeriammattilainen Suomesta.
Tosta duunista jossain isossa Lontoon/Wall Streetin pankissa, niin en ainakaan tällä hetkellä usko, että se olisi mulle. Oon kuullut et siellä sit painetaan todella pitkiä stressaavia päiviä, eikä siellä moni sitä tee muun kuin rahan takia. Sinänsä tää mun saavuttamani "lähtörolli" on merkittävä, että sillä elää todella hyvin loppuelämän tekemättä mitään jo nyt. Eli en näe järkeä siinä, että tekisin jotain työtä josta en tykkää. Se on tietty eri asia jos vaan saisi niin hyvät kiksit tuollaisesta duunista, että stressi olisi sen arvoista.
Mikä tällä hetkellä vaikuttaa mielenkiintoisimmalta olisi aktivistisijoittaminen https://fi.wikipedia.org/wiki/Aktivistisijoittaja . Tämä saattaa vaatia hedgefundin perustamista jotta tarpeeksi suuria betsejä saisi aikaiseksi. Toinen siisti homma olisi tietysti jos keksisi vaan jonkun hyvän liikeidean ja lähtisi pyörittämään omaa yritystä.
Olen mielenkiinnolla lukenut tätä blogia ja vaikuttaa siltä että Jeansi on harvinaisen oppimiskykyinen ja lahjakas tapaus kaikkeen mihin ryhtyy ja sisäistä motivaatiota riittää. Opiskelu on aina hyvä asia, koska eliniänodote on aika pitkä ja elämässä on hyvä olla tavotteita ja mielenkiintoista puuhastelua. Vierivä kivi ei sammaloidu! Hieman hämää muutamien oletus, että Jeansi on hankkinut jo ns. alkukassan ja on set for life eikä palkkatyötä kannata miettiä. Tämä on mielestäni hieman vääristynyt näkemys, koska samoihin tai suurempiin vuosiansioihin on mahdollista päästä rahoitusalalla kunhan sitä substanssia ja sitoutumista on. Miksi Jeans ei voisi hyvin tähdätä Lontoo/Wall Street isoihin investointipankkeihin tekemään isoa rahaa jossa megan+ ansiot on pätevillä kavereilla arkipäivää? Vaikka Jeans on varmasti saanut jo ihan hyvän alkukassan niin "isossa maailmassa" kyse on vielä nappikaupasta ja moneywise ilmanmuuta kannattaa yrittää päästä mahdollisimman pitkälle myös rahoitusmaailmassa. Hakee vaikka ns. kannuksensa 5-10v aikana GS/JPM etc lafkoista ja sen jälkeen perustaa omaa hedge fundia yms. Käytännön työ ja sen kautta saadut suhteet/kontaktit auttaa/opettaa enenemmänn kuin kirjojen luku tai omassa toimistossa (isossa kuvassa) pikkupelimerkkien pyörittely kantapäätaktiikalla. Kärjistetysti voisi sanoa, että 10M salkku rahamarkkinoilla vastaa että olet verrannollisesti PLO100 tason vakkari pokeriekosysteemissä ja siitä samalla fokuksella pitäisi sitten nosebleed tasoille nousta kuin pokerin alkuaikoina.
Rahoitusalalla keskiverron kaverin huipusta yleensä erottaa matemaattisista kyvyistä eli niihin kannattaa panostaa vaikka itsenäisesti/avoimen kautta reilusti enemmän kuin se mitä koulussa on välttämätön pakko. Otat vaikka yksityisopetusta ja lasket paljon eri harjoituksia, koska matematiikkaa oppii vain laskemalla ei lukemalla.
Tämä siis vain Jeansille motivaattoriksi, että jos/kun päätät tutkinnon suorittaa niin heti focus fat cat -kerhoon ja painamaan internshippejä Lontoo/New York akselille jota kautta jalkaa isojen poikien piireihin. Siinä sivussa ihan hyvin voit pyörittää omaa salkkua ja kannukset hommattuna on helpompi sitten siirtyä eteenpäin. M.Sc:n voisit hyvin suorittaa LSE:ssä jossa on hyvin spesifejä ja mielenkiintoisia rahoituksen eri osa-aluieta tarjolla esim.
Itseasiassa oon jonkin verran selvitellyt tuota maisterin tutkinnon suorittamista ulkomailla. Mun mielestä on selvää, että jos siihen ryhdyn, joko teen sen yhdessä maailman parhaimmista Business Schooleista tai en ollenkaan. Tällä hetkellä suurin mielenkiinto olisi Harvard Business Schoolia (HBS) kohtaan. Dharman puheista ja muutenkin siitä mitä olen kuullut olen saanut kuvan, että "rahalla pääsee". Oon nyt selvitellyt ja se on kaikkea muuta kuin totta. Rahaa tarvii myös, MBA on kaksivuotinen ja kaikki kulut yhteenlaskettuna maksaa noin 200k$ suorittaa. Sisäänpääsyprocessi on myös kuitenkin erittäin hankala, http://www.hbs.edu/mba/admissions/application-process/Pages/default.aspx saa lisätietoa jos kiinnostaa. Viimeisin ongelma jota en ole vielä saanut varmistettua on lasketaanko pokeriammattilaisuus tarvittavaksi "work experience"ksi. Mulla on itseasiassa yks tuttu joka on käynyt tuon HBS MBAn ja sanoi että ilman muuta lasketaan. Varsinkin koska olen harrastanut jonkin verran oheistoimintaa, bloggausta, 1 on 1 coachausta ja opetusvideoiden tekemistä. Tavallista työkokemustahan mulla ei ole joten jos pokeria ei lasketa niin MBAn voi unohtaa. Toinen haastava osa on tuo älyttömän korkea keskimääräinen keskiarvo joka oppilailla on jotka sinne hyväksytään. Jokainen hakija analysoidaan kokonaisuutena, eli pelkkä keskiarvo ei takaa mitään, ja huonommilla arvosanoilla voi myös päästä sisälle, jos muut osa-alueet ovat vahvoja, mutta kyllä se on tärkeää silti, eli opiskelumotivaatio pitäisi todella pysyä huipuissaan Hankenissa. Uskon että mulla olisi sellainen edge hakemisessa, että sinne halutaan mahdollisimman monipuolinen opiskelijapopulaatio. Mikä parempi sekoittamaan pakkaa kuin pokeriammattilainen Suomesta.
Tosta duunista jossain isossa Lontoon/Wall Streetin pankissa, niin en ainakaan tällä hetkellä usko, että se olisi mulle. Oon kuullut et siellä sit painetaan todella pitkiä stressaavia päiviä, eikä siellä moni sitä tee muun kuin rahan takia. Sinänsä tää mun saavuttamani "lähtörolli" on merkittävä, että sillä elää todella hyvin loppuelämän tekemättä mitään jo nyt. Eli en näe järkeä siinä, että tekisin jotain työtä josta en tykkää. Se on tietty eri asia jos vaan saisi niin hyvät kiksit tuollaisesta duunista, että stressi olisi sen arvoista.
Mikä tällä hetkellä vaikuttaa mielenkiintoisimmalta olisi aktivistisijoittaminen https://fi.wikipedia.org/wiki/Aktivistisijoittaja . Tämä saattaa vaatia hedgefundin perustamista jotta tarpeeksi suuria betsejä saisi aikaiseksi. Toinen siisti homma olisi tietysti jos keksisi vaan jonkun hyvän liikeidean ja lähtisi pyörittämään omaa yritystä.
Käy tekemässä GMAT testi ja siitä kun saa 780 pistettä, niin pitäisi avautua ovet parhaisiin business schooleihin jenkkeihin. Harvardin MBA keskiarvo GMAT tulos on 730 ja se on jo todella kova. Itse tein testin syksyllä ja vaikka pidän itseäni kohtuu lahjakkaana GMATia ajatellen, niin pisteet jäi alle 700. (Hankenin tohtorikoulutukseen vaaditaan 600 ja suurimpaan osaan maisteritutkinnoista 550) Testin voi tehdä moneen kertaan ja lähin paikka Espoossa. Hinta oli muistaakseni $250 ja lähin testipaikka Espoossa http://www.mba.com/global/the-gmat-exam/register.aspx#tab2
OT. Itseä kiinnostaisi lukea blogissa enemmän heron henkilökohtaisia sijoitusjuttuja, eikä niinkään sijoitusteoriaa, kuten viimeset muutama sivut. Asiallista asiaahan tuokin, mutta joutaisi mielestäni ihan omalle palstallle keskustelualueelle.
Mun mielestä taas sijoitusteoria on todella mielenkiintoista ja sun pitää kuitenkin muistaa että tää on mun blogi. Siinä vaiheessa kun Aki antaa mulle sen 7-figs sponssidiilin alan miettimään postauksia, jotka olisivat mahdollisimman kiinnostavia lukijakunnalle.
Tää blogi on kyllä viime aikoina vienyt huolestuttavan paljon aikaa, että en oo analyysia väsäämässä vähään aikaan.
Tekisi kuitenkin mieli kirjoittaa Ahlstromista kunnolla jos lähden ylipäätänsä kirjoittamaan, muuten tästä saattaa tulla vaan eestaas vänkäystä.
Käy tekemässä GMAT testi ja siitä kun saa 780 pistettä, niin pitäisi avautua ovet parhaisiin business schooleihin jenkkeihin. Harvardin MBA keskiarvo GMAT tulos on 730 ja se on jo todella kova. Itse tein testin syksyllä ja vaikka pidän itseäni kohtuu lahjakkaana GMATia ajatellen, niin pisteet jäi alle 700. (Hankenin tohtorikoulutukseen vaaditaan 600 ja suurimpaan osaan maisteritutkinnoista 550) Testin voi tehdä moneen kertaan ja lähin paikka Espoossa. Hinta oli muistaakseni $250 ja lähin testipaikka Espoossa http://www.mba.com/global/the-gmat-exam/register.aspx#tab2
Joo toi pitää suorittaa, mutta ymmärtäkseni GMATin lisäksi katsotaan myös kurssiarvosanoja.
Ja siis en todellakaan halua asettaa itselleni mitään liian suuria odotuksia. Vasta 24/300 (toki vaan 180 kandiin) opintopistettä suoritettuna maisterintutkinnosta, että voi hyvinkin helposti olla että kiinnostus lopahtaa. Varsinkin kun taloudellinen riippumattomuus on jo saavutettu. Eli esim toi HBS on vielä kaukainen unelma.
Käy tekemässä GMAT testi ja siitä kun saa 780 pistettä, niin pitäisi avautua ovet parhaisiin business schooleihin jenkkeihin. Harvardin MBA keskiarvo GMAT tulos on 730 ja se on jo todella kova. Itse tein testin syksyllä ja vaikka pidän itseäni kohtuu lahjakkaana GMATia ajatellen, niin pisteet jäi alle 700. (Hankenin tohtorikoulutukseen vaaditaan 600 ja suurimpaan osaan maisteritutkinnoista 550) Testin voi tehdä moneen kertaan ja lähin paikka Espoossa. Hinta oli muistaakseni $250 ja lähin testipaikka Espoossa http://www.mba.com/global/the-gmat-exam/register.aspx#tab2
Joo toi pitää suorittaa, mutta ymmärtäkseni GMATin lisäksi katsotaan myös kurssiarvosanoja.
Jep kokonaisuutta katsotaan ja pääsyvaatimukset on kovat vaikka olisikin rahaa. Tuo 780 tulos olisit heittämällä maailman top 1% testin tehneistä ja sillä pääsee jo pitkälle, tiedän tapauksen joka sai täyden stipendin Harvardiin tolla pistemäärällä, tosin oli muutenkin keskiarvo kohdillaan. Yli 700 tulokset on jo todella haastavia, koska testin kysymykset vaikeutuvat sitä mukaa mitä enemmän vastaat oikeen. Itse tykkään testistä, siinä mitataan loogista päättelyä ja kriittistä ajattelua, eikä mitata ulkoa opittua.
Olen mielenkiinnolla lukenut tätä blogia ja vaikuttaa siltä että Jeansi on harvinaisen oppimiskykyinen ja lahjakas tapaus kaikkeen mihin ryhtyy ja sisäistä motivaatiota riittää. Opiskelu on aina hyvä asia, koska eliniänodote on aika pitkä ja elämässä on hyvä olla tavotteita ja mielenkiintoista puuhastelua. Vierivä kivi ei sammaloidu! Hieman hämää muutamien oletus, että Jeansi on hankkinut jo ns. alkukassan ja on set for life eikä palkkatyötä kannata miettiä. Tämä on mielestäni hieman vääristynyt näkemys, koska samoihin tai suurempiin vuosiansioihin on mahdollista päästä rahoitusalalla kunhan sitä substanssia ja sitoutumista on. Miksi Jeans ei voisi hyvin tähdätä Lontoo/Wall Street isoihin investointipankkeihin tekemään isoa rahaa jossa megan+ ansiot on pätevillä kavereilla arkipäivää? Vaikka Jeans on varmasti saanut jo ihan hyvän alkukassan niin "isossa maailmassa" kyse on vielä nappikaupasta ja moneywise ilmanmuuta kannattaa yrittää päästä mahdollisimman pitkälle myös rahoitusmaailmassa. Hakee vaikka ns. kannuksensa 5-10v aikana GS/JPM etc lafkoista ja sen jälkeen perustaa omaa hedge fundia yms. Käytännön työ ja sen kautta saadut suhteet/kontaktit auttaa/opettaa enenemmänn kuin kirjojen luku tai omassa toimistossa (isossa kuvassa) pikkupelimerkkien pyörittely kantapäätaktiikalla. Kärjistetysti voisi sanoa, että 10M salkku rahamarkkinoilla vastaa että olet verrannollisesti PLO100 tason vakkari pokeriekosysteemissä ja siitä samalla fokuksella pitäisi sitten nosebleed tasoille nousta kuin pokerin alkuaikoina.
Rahoitusalalla keskiverron kaverin huipusta yleensä erottaa matemaattisista kyvyistä eli niihin kannattaa panostaa vaikka itsenäisesti/avoimen kautta reilusti enemmän kuin se mitä koulussa on välttämätön pakko. Otat vaikka yksityisopetusta ja lasket paljon eri harjoituksia, koska matematiikkaa oppii vain laskemalla ei lukemalla.
Tämä siis vain Jeansille motivaattoriksi, että jos/kun päätät tutkinnon suorittaa niin heti focus fat cat -kerhoon ja painamaan internshippejä Lontoo/New York akselille jota kautta jalkaa isojen poikien piireihin. Siinä sivussa ihan hyvin voit pyörittää omaa salkkua ja kannukset hommattuna on helpompi sitten siirtyä eteenpäin. M.Sc:n voisit hyvin suorittaa LSE:ssä jossa on hyvin spesifejä ja mielenkiintoisia rahoituksen eri osa-aluieta tarjolla esim.
Itseasiassa oon jonkin verran selvitellyt tuota maisterin tutkinnon suorittamista ulkomailla. Mun mielestä on selvää, että jos siihen ryhdyn, joko teen sen yhdessä maailman parhaimmista Business Schooleista tai en ollenkaan. Tällä hetkellä suurin mielenkiinto olisi Harvard Business Schoolia (HBS) kohtaan. Dharman puheista ja muutenkin siitä mitä olen kuullut olen saanut kuvan, että "rahalla pääsee". Oon nyt selvitellyt ja se on kaikkea muuta kuin totta. Rahaa tarvii myös, MBA on kaksivuotinen ja kaikki kulut yhteenlaskettuna maksaa noin 200k$ suorittaa. Sisäänpääsyprocessi on myös kuitenkin erittäin hankala, http://www.hbs.edu/mba/admissions/application-process/Pages/default.aspx saa lisätietoa jos kiinnostaa. Viimeisin ongelma jota en ole vielä saanut varmistettua on lasketaanko pokeriammattilaisuus tarvittavaksi "work experience"ksi. Mulla on itseasiassa yks tuttu joka on käynyt tuon HBS MBAn ja sanoi että ilman muuta lasketaan. Varsinkin koska olen harrastanut jonkin verran oheistoimintaa, bloggausta, 1 on 1 coachausta ja opetusvideoiden tekemistä. Tavallista työkokemustahan mulla ei ole joten jos pokeria ei lasketa niin MBAn voi unohtaa. Toinen haastava osa on tuo älyttömän korkea keskimääräinen keskiarvo joka oppilailla on jotka sinne hyväksytään. Jokainen hakija analysoidaan kokonaisuutena, eli pelkkä keskiarvo ei takaa mitään, ja huonommilla arvosanoilla voi myös päästä sisälle, jos muut osa-alueet ovat vahvoja, mutta kyllä se on tärkeää silti, eli opiskelumotivaatio pitäisi todella pysyä huipuissaan Hankenissa. Uskon että mulla olisi sellainen edge hakemisessa, että sinne halutaan mahdollisimman monipuolinen opiskelijapopulaatio. Mikä parempi sekoittamaan pakkaa kuin pokeriammattilainen Suomesta.
Tosta duunista jossain isossa Lontoon/Wall Streetin pankissa, niin en ainakaan tällä hetkellä usko, että se olisi mulle. Oon kuullut et siellä sit painetaan todella pitkiä stressaavia päiviä, eikä siellä moni sitä tee muun kuin rahan takia. Sinänsä tää mun saavuttamani "lähtörolli" on merkittävä, että sillä elää todella hyvin loppuelämän tekemättä mitään jo nyt. Eli en näe järkeä siinä, että tekisin jotain työtä josta en tykkää. Se on tietty eri asia jos vaan saisi niin hyvät kiksit tuollaisesta duunista, että stressi olisi sen arvoista.
Mikä tällä hetkellä vaikuttaa mielenkiintoisimmalta olisi aktivistisijoittaminen https://fi.wikipedia.org/wiki/Aktivistisijoittaja . Tämä saattaa vaatia hedgefundin perustamista jotta tarpeeksi suuria betsejä saisi aikaiseksi. Toinen siisti homma olisi tietysti jos keksisi vaan jonkun hyvän liikeidean ja lähtisi pyörittämään omaa yritystä.
Olet varmaankin tietoinen että MBA ja maisterin tutkinto on kaksi eri asiaa. Ainakin suomen näkövinkkelistä. Toki MBA:n voit suorittaa kandin jälkeen mutta se ei ole = maisteri vaan enemmän työelämälähtöinen syvennys taitoihin ja osaamiseen. Ehkä se voisi sopia sinulle paremmin, mutta mikä estää suorittamasta sitä varsinaisen maisterin (M.Sc econ) jälkeen? No nämä on maksuasioiota mutta ensisijaisesti lähtisin MBA:ta suorittamaan kun tutkinnon (oli se sitten kandi tai maisteri) jälkeen on se muutama vuosi taitoja käytetty hyväkseen oikeassa elämässä oli se sitten palkollisena tai yrittäjänä.
Kaikki aina sanoo että himoitut ja vaikeasti päästävät paikat on "helvettiä", "duuni on paskaa", "kauhea stressi" yms. oli sitten kyseessä intti, pokeriammattilaisuus tai joku investointipankki. Suurimmaksi osaksi nämä on niitä omia mielikuvia ja henkisiä selityksiä miksi minä en sinne hakenut tai päässyt yms. Unohda ne! Käy itse toteamassa ja teet päätökset itse. Joku 8 viikon internship avaa silmiä ja mieli voi muuttua. Älä sulje mitään ovia etukäteen pois! En ajatellutkaan että tekisit välttämättä eläkeuraa goldmaniittina, mutta se substanssi ja käytännön kokemus sekä suhteet mitä sun on siellä mahdollista saada esim. 5v aikana on tulevan oman sijoitusuran kannalta varmasti ainakin harkitsemisen arvoisia EV-mielessä. Mitä sitten jos joutuu himan sykkimään ja painamaan pitkää päivää nuorena? Painat nykin 26h sessioiota ja homma toimii ei se sen kummempaa ole varsinkaan kun perhettä ei ole eikä sille niin kauhea kiire ennen 35 vuotta muutenkaan ole. :)
Haluan näillä vain kannustaa ja saada sut tekemään tässäkin asiassa kaiken vimpan päälle eikä niin että teet valintoja tekemään muiden "epäonnistuneiden" mielipiteiden/oletusten perusteella. Painat nyt päätyyn asti (oli se sitten koulun tai elämänkoulun kautt) ja one day olet suomen jaardikerhossa. Sulla on lähtökohdat niin kapasiteetilta, sisäiseltä motivaatiolta kuin taloudelliselta kantilta hyvin kasassa joten maailma on avoin ja se maailma on oikeasti suomen ulkopuolella. Koulutusväylän ja muutaman vuoden vaativan työskentelyn kautta mahdollistat itsellesi fast trackin sellaisiin paikkoihin, kontakteihin, kokemuksiin ja piireihin joihin elämänkoulun käymällä ei välttämättä ole mahdollisuutta päästä - ainakaan ei helpommalla.
Tsemppiä vielä ja usko itseesi (toki itsekritiikki on aina hyvästä)!
Tosta duunista jossain isossa Lontoon/Wall Streetin pankissa, niin en ainakaan tällä hetkellä usko, että se olisi mulle. Oon kuullut et siellä sit painetaan todella pitkiä stressaavia päiviä, eikä siellä moni sitä tee muun kuin rahan takia. Sinänsä tää mun saavuttamani "lähtörolli" on merkittävä, että sillä elää todella hyvin loppuelämän tekemättä mitään jo nyt. Eli en näe järkeä siinä, että tekisin jotain työtä josta en tykkää. Se on tietty eri asia jos vaan saisi niin hyvät kiksit tuollaisesta duunista, että stressi olisi sen arvoista.
Mikä tällä hetkellä vaikuttaa mielenkiintoisimmalta olisi aktivistisijoittaminen https://fi.wikipedia.org/wiki/Aktivistisijoittaja . Tämä saattaa vaatia hedgefundin perustamista jotta tarpeeksi suuria betsejä saisi aikaiseksi. Toinen siisti homma olisi tietysti jos keksisi vaan jonkun hyvän liikeidean ja lähtisi pyörittämään omaa yritystä.
Näin juuri. Monilla tuntuu unohtuvan näissä piireissä, että eihän raha itsessään ole millään tavalla arvokasta, vaan arvokasta on se mitä rahalla voi tehdä. Reino Nordin esittääkin oleellisen kysymyksen laulussaan: mihin tarviit miljardin? Jokaisella voi olla toki omat tavoitteet siinä, milloin kokee oman varallisuustasonsa riittäväksi siihen, että voi toteuttaa itseään elämässä. Henkilökohtaisesti en usko, että kokisin enää Jensin varallisuustason saavutettuani tarpeelliseksi tuhlata liikaa aikaa elämästäni lisävarallisuuden kartuttamiseen. Toki ymmärrän, että joidenkin ihmisten tavoitteet ovat erilaisia. Tunnen erään henkilön joka on saavuttanut about Jensin rollit, ja ei voi kuin ihailla kuinka hän on onnistunut fokusoimaan elämäänsä nykyään mitä yllättävämpiin ja oleellisempiin asioihin lisäansioiden sijaan. Tavallisin tarina näyttäisi olevan kuitenkin, että varakkaammat henkilöt ovat jo marinoituneet niin tukevasti markkinatalouden ideologiassa, että eivät enää kykene silmälappujensa takaa löytämään elämäänsä mitään varsinaista sisältöä.
Tuo aktivistisijoittajan rooli toki tarjoaa yhden vaihtoehdon tälle. Ääriesimerkkinä voisi ottaa tietenkin Elon Muskin. Minä uskoisin, että viimeistään toisen exitin tehdessään Elon Musk on ymmärtänyt ettei hän enää koskaan tarvitse lisää rahaa ja että hän haluaa asettaa itselleen jonkin tavoitteen jolla on merkitystä. Nykyään Elon Musk onnistuukin todella uskomattomalla tavalla toteuttamaan omia tavoitteitaan mutta kuitenkin juuri markkinatalouden keinoin. Raha sinänsä on hänelle taatusti aivan yhdentekevää.
Kiitti kommenteista, hyvinkin samoilla linjoilla molempien kanssa.
Kommervenkki kirjoitti:
Olet varmaankin tietoinen että MBA ja maisterin tutkinto on kaksi eri asiaa. Ainakin suomen näkövinkkelistä. Toki MBA:n voit suorittaa kandin jälkeen mutta se ei ole = maisteri vaan enemmän työelämälähtöinen syvennys taitoihin ja osaamiseen. Ehkä se voisi sopia sinulle paremmin, mutta mikä estää suorittamasta sitä varsinaisen maisterin (M.Sc econ) jälkeen? No nämä on maksuasioiota mutta ensisijaisesti lähtisin MBA:ta suorittamaan kun tutkinnon (oli se sitten kandi tai maisteri) jälkeen on se muutama vuosi taitoja käytetty hyväkseen oikeassa elämässä oli se sitten palkollisena tai yrittäjänä.
Joo tämä selvisi vasta kunnolla kun aloin tutkimaan noita huippukouluja. Korjaa jos olen väärässä, mutta esimerkiksi Harvard tai Stanford Business Schoolilla ei taida ylipäätänsä olla Maisterin (M.Sc econ) tutkintoa? Sit ajattelin, että kun kerran MBA vähän niinku lasketaan maisterin tutkinnoksi suurimmassa osaa maailmaa (vai lasketaanko?) niin saisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla, ja pelkästään kahdessa vuodessa. Uskon itse, että Finance M.Sc econ sopisi mulle paremmin kuin MBA joka opettaa enemmän käytännöllistä tietoa bisneselämään ja verkostoitumista, mut sit aloin kelaamaan että ehkä se on vaan hyvä asia, mennä vähän comfort zonen ulkopuolelle. Saattaa avata silmät uusille asioille mitä ei ennen oo tullut ajatelleeksi.
Kelly criterion on mielenkiintonen lähestymistapa mutta en vielä itse hirveästi ole siihen kerennyt tutustumaan tarkemmin (löytyy tuo Kelly capital growth investment criterion). Luulen että toimii hyvin juuri vedonlyönnissä ja muissa diskreeteissä tapahtumissa, mutta continuous processit tuo haastetta (kuten nuo odotusarvojen ja varianssien käyttäminen panoskokoa määriteltäessä sekä jakaumat). Miten Duf olet soveltanut käytännössä tätä? Oisin kiinnostunut tietämään enemmän tästä, ei pitäisi olla vaikeata replikoida toisella datalla.
Tuossa nokia esimerkissä ei ainekaan mitään ihmeellistä mielestäni ollut, jos on tällainen skenaario jossa osake on laskenut, ja osa varallisuudesta cashissa verraten siihen että kaikki olisi osakkeessa niin nuo tulokset ovat aika selviä.
Tuo Jensin kritiikki oli ihan oikeaa tuon historiallisen datan kohdistuen (tosin hän itse käytti samaa menetelmää perustellessaan historiallisesti osakkeiden tuottoa :)). (Riskitön?) arbitraasikommentti jäi vähän auki, velalla kasvatetaan osakepainoa mutta miten se muuttaa tilannetta siihen jossa on kaikki osakkeissa kiinni (paitsi nyt on velalla lisäksi cash positiota 25?). Tuon tekstin/logiikan perusteella ei avautunu ainekaan itselle mikä tuossa Dufin laskelmissa olisi vikana, eikä vaikuttanut olennaiselta. Mitään ”absurdia” ei mielestäni ole tuossa esimerkissä ole.
Tuntuu että hämää eniten se että saadaan näin jälkiviisasteluna vuonna 2015 tällainen tuottokehitys (stdev ja EV) ja sitten pähkäillään mikä olisi ollut paras osakepaino vuonna 1997 nokian osakkeisiin laittaa.
Mikä tekisi tosta analyysistäsi paljon paremmat, jos käyttäisit kelly criterion parametreja ennen 1997 nokian osakedatasta (esim. 1990-1997) ja soveltaisit niitä tekemään tuon testin uudelleen tolle 1997-2015 ajalle. (Jos siis nyt ymmärsin oikein tuon kelly criterionin soveltamisen sun tekstin pohjalta).
Duf kirjoitti:
Hyvä kysymys. Veikkaukseni on, että rahat päätyy sille kummalla on isompi alkukassa, koska tällä osapuolella on pienempi osuus kassasta pelissä. Jos tämä on totta, yhtäsuuret alkukassat on epästabiili erikoistapaus, joka useimmiten käännähtää ensimmäisen flipin voittajan puolelle. Todistus (tai osoittaminen vääräksi) vaatii matematiikkaa tai simulaatioita. Valitettavasti juuri nyt ei ole aikaa, mutta mahdollisesti jossain välissä. Ellei sitten joku muu ehdi ensin (vinkvink).
Kolikonheitto jossa on voitto (+1) ja tappio (-1) todennäköisyytenä 50% ja prosessia toistetaan monta kertaa johtaa arcsin -jakaumaan, jossa suurin osa todennäköisyysmassasta jakautuu molempiin päihin (eli jompikumpi pelaaja saa kaikki toisen rahat). Tää on käsittääkseni erikoistapaus kun todennäköisyys on 50% ja tulema on joko tai (+1 tai -1). Tästä on ytimekäs esitys Baz ja Chackon teoksessa (Financial Derivatives, 2003).
Tuossa nokia esimerkissä ei ainekaan mitään ihmeellistä mielestäni ollut, jos on tällainen skenaario jossa osake on laskenut, ja osa varallisuudesta cashissa verraten siihen että kaikki olisi osakkeessa niin nuo tulokset ovat aika selviä.
Osake ei ole laskenut vaan jäi selkeästi voitolle tarkasteluperiodilla.
kohina kirjoitti:
Tuo Jensin kritiikki oli ihan oikeaa tuon historiallisen datan kohdistuen (tosin hän itse käytti samaa menetelmää perustellessaan historiallisesti osakkeiden tuottoa :)). (Riskitön?) arbitraasikommentti jäi vähän auki, velalla kasvatetaan osakepainoa mutta miten se muuttaa tilannetta siihen jossa on kaikki osakkeissa kiinni (paitsi nyt on velalla lisäksi cash positiota 25?). Tuon tekstin/logiikan perusteella ei avautunu ainekaan itselle mikä tuossa Dufin laskelmissa olisi vikana, eikä vaikuttanut olennaiselta. Mitään ”absurdia” ei mielestäni ole tuossa esimerkissä ole.
Okei yritän enemmän selkeellä esimerkillä. Oletus siis että 80% osake + 20% cash salkku tuottaa enemmän kuin samoista osakkeista koostuva 100% osakesalkku, sanotaan vaikka että 80%/20% salkku tuottaa 11% ja 100% osakesalkku 10%.
Menet longiksi 80%+20% salkkuun ja shorttaat 100% osakesalkkua. Näin ollen teet 11%-10%=1% voittoa ja sinulle jää negatiivinen 20% osakeriski. Tästä riskistä "pääset" eroon sijoittamalla toiseen salkkuun 20% lisää samoihin osakkeisiin. Nämä 20% tuottavat viidennesosan 100% osakesalkun tuotosta eli 2%. Teet siis 1%+2%=3% voittoa ilman että kannat yhtään riskiä, eli arbitraasia.
Voimme tehdä arbitraasista yleisen kaava, jossa x=100% osakesalkun tuotto ja y=kuinka paljon enemmän 80%/20% salkku tuottaa kuin 100% salkku. 80%/20% salkun tuotto on siis x+y. Ollaan long 80%/20%-salkku ja shortataan 100%-salkkua, eli tuotto on (x+y)-x. Sijoitetaan 20% toiseen osakesalkkuun jotta saadaan riski neutraaliksi, tämä salkku tuottaa 0,2*x.
Arbitraasi=y+0,2x
Muutkin saa kommentoida. Mun maalaisjärjelle tää tuntuu vaan niin no-braineriltä, että olen yllättynyt että ihmiset voi pitää tällaista mahdollisena. Vaikka ei edes mietittäisi tuota arbitraasiperustelua niin jo se ettei kukaan ole keksinyt tuota aiemmin (jos olisi keksitty niin se lukisi varmasti ihan jokaisessa osakesijoittamiseen liittyvässä kirjassa). Tuohan olisi viime vuosikymmenten suurin taloustieteellinen keksintö, helppo tapa miten pienemmällä riskillä saa parempaa tuottoa, lisää osakesalkkuusi 20% cashia!
kohina kirjoitti:
Tuo Jensin kritiikki oli ihan oikeaa tuon historiallisen datan kohdistuen (tosin hän itse käytti samaa menetelmää perustellessaan historiallisesti osakkeiden tuottoa :)).
Täsmennetään nyt vielä, että hypoteesi ei suinkaan ole, että 80% vaan f(var, ev) tuottaa paremmin kuin 100%. Parametrit sitten pitäisi pystyä ennustamaan ja ne eivät ole ajan funktiona vakiot. Ja jakauma on luultavasti jotain muuta kuin normaalijakauma. Esimerkeissä paino on haettu jälkikäteen mikä ei tietenkään takaa optimaalista tulosta tulevaisuudessa, mutta ei ole myöskään esimerkin tapauksessa optimaalinen kaikilla ajan hetkillä. Eli siis säätämällä painoa jatkuvasti päästään vielä parempiin tuloksiin.
[quote]Mikä tekisi tosta analyysistäsi paljon paremmat, jos käyttäisit kelly criterion parametreja ennen 1997 nokian osakedatasta (esim. 1990-1997) ja soveltaisit niitä tekemään tuon testin uudelleen tolle 1997-2015 ajalle. (Jos siis nyt ymmärsin oikein tuon kelly criterionin soveltamisen sun tekstin pohjalta).
Tämä on erillinen ongelma, eli ennustemalli noille parametreille. Vähän samaan tapaan kuin Black-Scholes ei ota kantaa siihen mistä varianssi-parametri saadaan. Sen tapauksessahan on hyvin rutiinilla laskettu kyseinen parametri historiadatasta, välillä hyvällä välillä huonolla menestyksellä.
Tuli vielä tämmöinen jännä kysymys mieleen. Jos oletetaan, että Kelly toimii osakemarkkinoilla, niin periaatteessahan täydellisten markkinoiden pitäisi leipoa tämä sisään riskipreemioon, jolloin tuottojen pitäisi taas kohdata ja optimipainon olla 100%. Jolloin meillä olisi käsissämme testi markkinoiden tehokkuudelle. Ainoa vaan, että Kellystä ei pitäisi tälläistä tulosta saada ulos millään p<100%.
Jos katsotaan vain loppu ja lähtöarvoja osakkeelle niin kyllä, mutta noilla kasvuvauhdeilla näyttää olevan suurempi vaikutus lopulliseen tuottoon. Selittäisi ainakin miten kelly criterionia voitaisiin hyödyntää mikäli tää menetelmä saa edun varianssin kasvusta, tämä oli se mitä Duf mainitsikin omassa tekstissään jos sen luit. (Ilmasin hieman epämääräsesti tuon "laskun", tarkotin että jos verrattaisiin johonkin täysin vastakkaiseen prosessiin niin tulos saattaisi olla erilainen).
Ottamatta kanttaa noihin arbitraasilaskelmien paikkansapitävyyteen, oletus ei mielestäni ole kovin realistinen. Mikään ei takaa sitä että odotettu tuotto on nuo mainitsemasi luvut (ex ante).
Laitoit tänne aikaisemmin jonkun kuvan kirjasta josta päättelit että osakkeet ovat olleet turvallinen sijoitusmuoto historiallisen kehityksen perusteella.
Duf kirjoitti:
Täsmennetään nyt vielä, että hypoteesi ei suinkaan ole, että 80% vaan f(var, ev) tuottaa paremmin kuin 100%. Parametrit sitten pitäisi pystyä ennustamaan ja ne eivät ole ajan funktiona vakiot. Ja jakauma on luultavasti jotain muuta kuin normaalijakauma. Esimerkeissä paino on haettu jälkikäteen mikä ei tietenkään takaa optimaalista tulosta tulevaisuudessa, mutta ei ole myöskään esimerkin tapauksessa optimaalinen kaikilla ajan hetkillä. Eli siis säätämällä painoa jatkuvasti päästään vielä parempiin tuloksiin.
Quote:
Mikä tekisi tosta analyysistäsi paljon paremmat, jos käyttäisit kelly criterion parametreja ennen 1997 nokian osakedatasta (esim. 1990-1997) ja soveltaisit niitä tekemään tuon testin uudelleen tolle 1997-2015 ajalle. (Jos siis nyt ymmärsin oikein tuon kelly criterionin soveltamisen sun tekstin pohjalta).
Tämä on erillinen ongelma, eli ennustemalli noille parametreille. Vähän samaan tapaan kuin Black-Scholes ei ota kantaa siihen mistä varianssi-parametri saadaan. Sen tapauksessahan on hyvin rutiinilla laskettu kyseinen parametri historiadatasta, välillä hyvällä välillä huonolla menestyksellä.
Tuli vielä tämmöinen jännä kysymys mieleen. Jos oletetaan, että Kelly toimii osakemarkkinoilla, niin periaatteessahan täydellisten markkinoiden pitäisi leipoa tämä sisään riskipreemioon, jolloin tuottojen pitäisi taas kohdata ja optimipainon olla 100%. Jolloin meillä olisi käsissämme testi markkinoiden tehokkuudelle. Ainoa vaan, että Kellystä ei pitäisi tälläistä tulosta saada ulos millään p<100%.
Oletko siis laskenut noissa esimerkeissä jollakin rullaavalla periaatteella, uusimalla painot laskemalla tietyn aikavälin varianssit ja EV:t uudelleen?
Tolla ehdotuksellani käyttää joltain 1990-97 parametreja seuraaville vuosille 97-2015 oli vain esimerkki siitä että miten niitä parametreja voisi valita realistisemmin (nämä aikavälit eivät mielestäni olisi kovin hyviä, tai menetelmä välttämättä itsessään).
Mitä tulee markkinoiden tehokkuuteen, en näe miten kelly sitä rikkoisi. Jos itse malli on niin hyvä miten saa ennustettua parametrit, niin kysymyksessähän on riskinotosta (esimerkkinä tuosta nokiasta, ei kelly menetelmä pärjäisi kovin hyvin buumissa toiseen portfolioon nähden 97-2001, tietenkin niillä parametreilla jotka saatiin katsomalla dataa 2015 asti).
Okei yritän enemmän selkeellä esimerkillä. Oletus siis että 80% osake + 20% cash salkku tuottaa enemmän kuin samoista osakkeista koostuva 100% osakesalkku, sanotaan vaikka että 80%/20% salkku tuottaa 11% ja 100% osakesalkku 10%.
Minä laittaisin 100% käteiseen, kun siitä kerran saa 15% tuottoa ;-) 100% osakkeissa tuottaa 10, joten 80% samoissa osakkeissa tuottaa 8 yksikköä, ja 11-8=3, joten tuo 3 tulee 20% käteisosuudesta, jonka tuotto-% on siis 15%. Jos osakkeista saa 10% ja käteisestä 15% tuoton, niin minä sijoittaisin käteiseen.
Jeans kirjoitti:
Menet longiksi 80%+20% salkkuun ja shorttaat 100% osakesalkkua. Näin ollen teet 11%-10%=1% voittoa ja sinulle jää negatiivinen 20% osakeriski. Tästä riskistä "pääset" eroon sijoittamalla toiseen salkkuun 20% lisää samoihin osakkeisiin. Nämä 20% tuottavat viidennesosan 100% osakesalkun tuotosta eli 2%. Teet siis 1%+2%=3% voittoa ilman että kannat yhtään riskiä, eli arbitraasia.
Esimerkki toisin kuvattuna: käteinen antaa 15% tuoton. Sijoitat 20 yksikköä käteiseen, ja lisäksi 100 yksikköä identtisesti samoihin osakkeisiin sekä shortiksi että longiksi osakkeisiin (mistä joku välittäjä kiittää sinua). 20 yksikön käteissijoitus 15% tuotolla tuottaa 3 yksikköä voittoa (miinus osakkaiden välityskulut).
Ps. esimerkeissä kannattaa olla tarkkana, missä kohtaa puhutaan tuottoprosenteista ja missä kohtaa rahamäärästä. Ja jos on long/short-strategia, niin oman pääoman tuotto voi nousta aika isoksikin. (Tuossa edellisessä esimerkissä sijoitettiin aidosti 20 yksikköä omaa pääomaa käteiseen, mikä tuotti 3 yksikköä voittoa eli 15%.)
Tässä olisi 80 vs 100 päivätuotot käännettyinä. Ei tuosta silti mitään arbitraasia saa, koska tosiaan pitäisi osata ennustaa varianssi. Luulen että tuo aiemmassa viestissä mainitsemani riskipreemio on olemassa, jolla kelly-optimi on 100%, tosin täytyy vielä tarkistaa se. Tällöin alipaino nostaa tuottoja vain jos markkinat aliarvioivat riskit, muutoin laskee. Vastaavasti ylipainolla voi nostaa odotusarvioa vain jos markkinat yliarvioivat riskit. Huomattavaa kuitenkin, että yliarviointi on huomattavasti vaarallisempaa, koska se syö tuottoja samalla tavalla kuin alipaino, mutta räjähdysmäisesti kasvavalla varianssilla. Tässähän ei enää olisi mitään ihmeellistä ja Kelly antaa vain välineen yhdistää tiettyjä suureita, suhteuttaa hintoja eri riskisten sijoituskohteiden välillä ja arvioida esim. korkojen muutosten vaikutuksia hintoihin.
Mä oon laadukkaiden TV-sarjojen suurkuluttaja. Aikoinaa tuli usein katsottua sarjaa grindatessa, ja jossain vaiheessa huomas olevansa aivan poispilattu sarjojen suhteen. Jos löytyy pieniäkin loogisia virheitä niin menee helposti maku sarjaan. Nyt löyty kuitenkin yks aivan saatanan kova sarja jonka just tsiigasin loppuun. Netflixin uusi dokumenttisarja "Making a murderer" http://www.imdb.com/title/tt5189670/. Kertoo miehestä joka on istunut vankilassa 18 vuotta raiskauksesta jota hän ei tehnyt ja vapautetaan uusien DNA todisteiden takia. Hän haastaa piirikunnan oikeuteen tästä vaatien korvauksia mutta yhtäkkiä piirikunta onkin syyttämässä häntä vastatehdystä murhasta. Hän väittää poliisien lavastaneen hänet syylliseksi. Tää on by far paras dokumentti ja mahdollisesti viihdyttävin TV-sarja jonka oon nähny. You can't make this shit up. Tajusin myös miten tärkeätä on oikeasti olla hyvä asianaja tällaisissa keisseissä, ja kyllä iski mancrushi Averyn asianajajiin. Jos vaan sattuu olemaan ylimääräistä aikaa niin katsokaa!
Dufille:
Mikä herätti mun mielenkiinnon ekasta analyysistasi oli että 80%/20% salkku ei ainoastaan tuottanut enemmän risk-adjusted returnia vaan oli ylipäätänsä tuottanut enemmän kuin 100% salkku. Tämä oli myös sinun ainoa esimerkki, mutta lähdit silti vetämään siitä johtopäätöksiä, joten oletin että väität 80%/20% salkun tuottavan absoluuttisesti enemmän, mikä soti mun ymmärrystäni vastaan. Nyt kun vaikuttaa siltä että tarkoituksenasi on yrittää todistaa voisiko 80%/20% salkku tuottaa paremmin risk-adjusted kuin 100% salkku, voisit avata sille uuden viestiketjun (maalaisjärkeni sanoo ettei tämäkään ole mahdollista, mutta mulla ei ole vielä osaamista todistaa tämä, joten en lähde vänkäämään). Veikkaan ettei tämä ole mikään ihan helppo ja lyhyt tehtävä eikä minusta luultavasti tässä oo apua, ja uskon että asia ei ole suurimmalle osalle blogin lukijoista mielenkiintoinen.
Tosta duunista jossain isossa Lontoon/Wall Streetin pankissa, niin en ainakaan tällä hetkellä usko, että se olisi mulle. Oon kuullut et siellä sit painetaan todella pitkiä stressaavia päiviä, eikä siellä moni sitä tee muun kuin rahan takia. Sinänsä tää mun saavuttamani "lähtörolli" on merkittävä, että sillä elää todella hyvin loppuelämän tekemättä mitään jo nyt. Eli en näe järkeä siinä, että tekisin jotain työtä josta en tykkää. Se on tietty eri asia jos vaan saisi niin hyvät kiksit tuollaisesta duunista, että stressi olisi sen arvoista
Lontoo/WS kuvio on juurikin noin ja varsinkin alussa et pääse mihinkään vihreälle oksalle vaan hakkaamaan hammondia entry level analystinä, jotka painavat 12h-14h päivää ja liksa on tsägällä 6 fig bonareiden kanssa. Tosin kompensaatio nousee kertaluokkia aina, kun mennään pyramidissa askeleita ylöspäin.
Jos on liferoll jo rouhittu, nuori ja älykäs eikä ahne, yksi ura jota voi myös harkita on tiedeura. Saa tehdä mielenkiintoista merkittävää työtä, joka on substanssiltaan haastavaa ja merkityksellistä ihmiskunnalle. Kaikella kunnioituksella joku pokerirangejen kelaaminen ei ole mitään top notch ongelmia ihmiskunnalle.
Mikä herätti mun mielenkiinnon ekasta analyysistasi oli että 80%/20% salkku ei ainoastaan tuottanut enemmän risk-adjusted returnia vaan oli ylipäätänsä tuottanut enemmän kuin 100% salkku. Tämä oli myös sinun ainoa esimerkki, mutta lähdit silti vetämään siitä johtopäätöksiä, joten oletin että väität 80%/20% salkun tuottavan absoluuttisesti enemmän, mikä soti mun ymmärrystäni vastaan. Nyt kun vaikuttaa siltä että tarkoituksenasi on yrittää todistaa voisiko 80%/20% salkku tuottaa paremmin risk-adjusted kuin 100% salkku, voisit avata sille uuden viestiketjun (maalaisjärkeni sanoo ettei tämäkään ole mahdollista, mutta mulla ei ole vielä osaamista todistaa tämä, joten en lähde vänkäämään). Veikkaan ettei tämä ole mikään ihan helppo ja lyhyt tehtävä eikä minusta luultavasti tässä oo apua, ja uskon että asia ei ole suurimmalle osalle blogin lukijoista mielenkiintoinen.
Eiköhän tämä väite voida todeta vääräksi, kiitos hyvän kritiikkisi. Jäljellä on vielä kysymys 100% vs >100%, mutta siitä sitten enemmän toisaalla.
Oliko niin että Talebin Black Swan jutut liittyvät tähän? On ollut tarkoitus tutustua tarkemmin mutta en ole vielä ehtinyt. Kaikille blogin lukijoille: Saa muuten suositella hänen kirjojaan, missä järjestyksessä kannattaa aloittaa ja mitkä kirjoista ovat lukemisen arvoisia. Lomalukemisen tarpeessa.
Oon joitain vuosia sitten lukenu Talebilta Fooled by Randomnessin ja muistan tykänneeni. Myös myöhempi tuotanto on ollut lukujonossa pitkään ja alko lähennellä kärkipäätä.
Ihan viimesen parin päivän aikana kuitenkin leimahti yllättävä twitter-feudi Talebin ja Sam Harrisin välille. Oman käsityksen mukaan Taleb nauttii kohtuu hyvästä maineesta ajattelijana ja mun oma respecti Harrisille sillä rintamalla on oikeestaan se maksimi.
Ihmettelin siis että mistähän tässä on kyse kunnes Sam laitto kovat piippuun postaamalla nämä videot:
Before the scientific enlightenment, we were much wiser. What did we do? We knew how to take decisions based on incomplete information, incomplete understanding and incomplete knowledge - what I call "opacity". And that's what religions did.
Ja kyllä noi kaks viimestäkin nykäs hälytyskelloja siihen malliin, että vieläkin korvissa soi.
Kirjoista saatava value perustuu aika merkittävällä tavalla lukijan ja kirjottajan väliseen luottamukseen, kun käytännössä lähdeteoksia ja -tutkimuksia harvemmin tulee itse käytyä läpi. Se luottamus on näiden perusteella Talebin osalta perustavanlaatusesti järkkynyt.
Toki hyvä argumentti seisoo tukevilla jaloilla kirjailijan muista näkemyksistä huolimatta, mutta ainakaan Talebilta sitä en uskalla enää face valuena ottaa. Harris puolestaan on kerta toisensa jälkeen osottanut ajattelutapansa sen verran kirkkaaksi, että uskallan käytännössä pitää hänen positioitaan asiassa kuin asiassa omina defaultteina.
Ainakin omassa lukujonossa Talebin myöhempi tuotanto putosi vähintään pari pykälää alaspäin ja mikäli niin kävi muillakin niin ehdottaisin korvikkeeksi tätä mikä mulla nyt on kesken eli How to Measure Anything.
Jo kirjan alkupuoliskolla tulee mielestäni erittäin hyödyllinen konsepti siitä että hieman kärjistäen jokaisella on arvioissaan henkilökohtanen bias joko overconfidenceen tai underconfidenceen ja tämän huomioiminen ja kalibroimmalla häivyttäminen tuo merkittävää lisä-EV:tä elämässä ylipäätään.
Pokerin puolella vastaavaa kalibrointia oon nähny lähinnä sittareiden shovetilanteiden ICM-intuitioiden osalta, mutta uskaltaisin väittää että käteisenkin puolella on varmasti merkittävää valueta systemaattisesti testauttaa omia arvioitaan vihujen rangeista eri spoteissa.
Kirjassa oli myös hienosti laitettu sanoiksi sellainen yleinen väärinkäsitys siitä että mittaaminen on ainoastaan jotain semmosta missä on joku tarkka instrumentti kuten mittanauha tai vaaka joka sylkee "tarkan" luvun ja se on siinä. Siinä määriteltiin mittaaminen kaikeksi epävarmuuden vähentämiseksi joka pätee hienosti myös noihin vaaka yms. esimerkkeihin. Tiedettiin jo etukäteen että Pyysingin elopaino on jossain 70 ja 130kg välillä ja kun se vaaka kertoo luvuksi 105,3kg, ollaan vähennetty epävarmuutta, mutta ei vieläkään tiedetä sitä mikrogrammalleen jne.
Ylläpidolle: Mulla on sisäänkirjautuneena kaikki teksti sinistä ja linkit ei oikeen erotu tosta tekstistä sen takia. Embediä noille videoille en osannu myöskään laittaa. Onko täällä semmonen toiminnassa?
Kirjoitin jo aiemmin 2015 pokeripeleistä. Tässä on nyt lopullinen käyrä:
Loppuun iski sit kuitenkin huonompi runi. Ivey otti vielä pari pikaista alle puolen tunnin sessiota joissa ehdin hävitä muutaman flipin ja sit oli todella huonoa runia 50/100 zoomissa. Jotenkin mua ei kuitenkaan nykyään haittaa rahan häviäminen pelkästään alle ev runnauksen takia. Paljon paskempi fiilis tulee jos voittaa rahaa samaan aikaan kun ev-käyrä laskee.
Veikkaukseni vuodelle 2016 on että pelit tulevat olemaan kovempia, niitä tulee olemaan vähemmän tarjolla ja tulen pelaamaan vähemmän. Tuli myös huomattua että lähes normaaliin yliopistotahtiin opiskeleminen ja aktiivinen pelaaminen on välillä haastavaa.
Ylihuomenna ois lähtö Miamiin lomailemaan pariks viikoks! Tajusin että PCA pyörii myös samaan aikaan ja Bahamalle on alle tunnin suora lento, joten tarkoitus tehdä muutaman päivän visiitti sinnekkin.
Yks finanssimaailmaan liittyvä leffa jota odotan innolla on The Big Short. Kertoo 2007 finanssikriisistä ja ihmisistä jotka onnistuivat ennustamaan sen. Näyttelijöinä mm. Ryan Gosling ja Christian Bale. Harmikseni tulee Suomeen vasta 19. Helmikuuta.
Jos nyt oikein ymmärsin, niin Duf:n käppyröissä ideana oli, että osakepaino on jatkuvasti tuo kiinteä prosenttiosuus (esim. 70%).
Tuo metodi johtaa siihen, että osakekurssien noustessa myydään (jotta saadaan esim. tuo 30% cash-paino pidettyä), ja osakekurssien laskiessa puolestaan ostetaan osaketta lisää.
Toimii varmasti hyvin osakkeille, joiden pitkän aikavälin kurssikäyrä sahaa voimakkaasti. Joten siinä mielessä tuo Nokia-esimerkki oli hyvin biased (aluksi suuri nousu jonka jälkeen jyrkkää ja pitkää laskua ja tämän jälkeen uudestaan nousua).
Olisi toki mukava nähdä miten 100%-osakepaino pärjää 70%-osakepainolle jollain suhteellisen tasaisesti nousseelle osakkeella, kuten esimerkiksi Google/Alphabet (NASDAQ:GOOGL).
Tätä metodia muuten suositellaan käytettäväksi, jos salkussa on osakkeiden lisäksi korkopapereita. Esim. 50/50 jakauman ylläpitäminen osakkeiden ja korkopapereiden välillä takaa sen, että korkoihin tulee siirrettyä rahoja, kun korkopaperit ovat halpoja ja vice versa. (ja yleensä korkopaperit ja osakekurssit tuppaa menemään päinvastaisiin suuntiin, ts. negatiivinen korrelaatio, mikä puolestaan maalaisjärjellä ajateltuna pitäisi parantaa salkun tuottoa)
Pitäisin silti itsestäänselvänä, että 100%-osakepaino tuottaa pääsääntöisesti pitkällä juoksulla paremmin kuin mikään cash/korko-osuudella varustettu salkku.
Mä oon laadukkaiden TV-sarjojen suurkuluttaja. Aikoinaa tuli usein katsottua sarjaa grindatessa, ja jossain vaiheessa huomas olevansa aivan poispilattu sarjojen suhteen. Jos löytyy pieniäkin loogisia virheitä niin menee helposti maku sarjaan. Nyt löyty kuitenkin yks aivan saatanan kova sarja jonka just tsiigasin loppuun. Netflixin uusi dokumenttisarja "Making a murderer" http://www.imdb.com/title/tt5189670/. Kertoo miehestä joka on istunut vankilassa 18 vuotta raiskauksesta jota hän ei tehnyt ja vapautetaan uusien DNA todisteiden takia. Hän haastaa piirikunnan oikeuteen tästä vaatien korvauksia mutta yhtäkkiä piirikunta onkin syyttämässä häntä vastatehdystä murhasta. Hän väittää poliisien lavastaneen hänet syylliseksi. Tää on by far paras dokumentti ja mahdollisesti viihdyttävin TV-sarja jonka oon nähny. You can't make this shit up. Tajusin myös miten tärkeätä on oikeasti olla hyvä asianaja tällaisissa keisseissä, ja kyllä iski mancrushi Averyn asianajajiin. Jos vaan sattuu olemaan ylimääräistä aikaa niin katsokaa!
Olipa kyllä hyvä ja koukuttava sarja, tuli katottuu kerralla kaikki 10 jaksoa. Tunteet nousi pintaan.
"Yks finanssimaailmaan liittyvä leffa jota odotan innolla on The Big Short. Kertoo 2007 finanssikriisistä ja ihmisistä jotka onnistuivat ennustamaan sen. Näyttelijöinä mm. Ryan Gosling ja Christian Bale. Harmikseni tulee Suomeen vasta 19. Helmikuuta.
Varmaan tiesitkin mutta tuon artikkelin kirjoittaja on sama hemmo, joka on kirjoittanut myös "Big Shortin" eli sen kirjan mihin tuo tuleva leffa perustuu. Kaverin koko tuotantoon kannattaa tutustua. Ei aina kaikkein luotettavin mutta varmasti yksi viihdyttävimpiä non-fiction kynäilijöitä (ainakin "Moneyball" ja "Liars Poker" ovat sangen rattoisia opuksia).
"Yks finanssimaailmaan liittyvä leffa jota odotan innolla on The Big Short. Kertoo 2007 finanssikriisistä ja ihmisistä jotka onnistuivat ennustamaan sen. Näyttelijöinä mm. Ryan Gosling ja Christian Bale. Harmikseni tulee Suomeen vasta 19. Helmikuuta.
Varmaan tiesitkin mutta tuon artikkelin kirjoittaja on sama hemmo, joka on kirjoittanut myös "Big Shortin" eli sen kirjan mihin tuo tuleva leffa perustuu. Kaverin koko tuotantoon kannattaa tutustua. Ei aina kaikkein luotettavin mutta varmasti yksi viihdyttävimpiä non-fiction kynäilijöitä (ainakin "Moneyball" ja "Liars Poker" ovat sangen rattoisia opuksia).
Noiden lisäksi mainittakoon Lewisin tuotannosta Flash Boys, joka keskittyy robottikaupankäyntiin ja mikrosekuntien taisteluun.
Nyt alkoi tammikuussa uusi pörssimaailmaan keskittyvä fiktiivinen sarja "Billions", joka kertoo epärehellisin keinoin miljardöörikerhoon pörssikaupalla nousseesta miehestä sekä häntä jahtaavasta valtion asianajajasta. Yksi jakso tullut jo ulos tuota. Vaikutti ihan pätevältä ja laadukkaalta sarjalta, vaikka en sarjaan valituista tunnetuimmista näyttelijöistä niin pidäkään.
Mä oon laadukkaiden TV-sarjojen suurkuluttaja. Aikoinaa tuli usein katsottua sarjaa grindatessa, ja jossain vaiheessa huomas olevansa aivan poispilattu sarjojen suhteen. Jos löytyy pieniäkin loogisia virheitä niin menee helposti maku sarjaan. Nyt löyty kuitenkin yks aivan saatanan kova sarja jonka just tsiigasin loppuun. Netflixin uusi dokumenttisarja "Making a murderer" http://www.imdb.com/title/tt5189670/. Kertoo miehestä joka on istunut vankilassa 18 vuotta raiskauksesta jota hän ei tehnyt ja vapautetaan uusien DNA todisteiden takia. Hän haastaa piirikunnan oikeuteen tästä vaatien korvauksia mutta yhtäkkiä piirikunta onkin syyttämässä häntä vastatehdystä murhasta. Hän väittää poliisien lavastaneen hänet syylliseksi. Tää on by far paras dokumentti ja mahdollisesti viihdyttävin TV-sarja jonka oon nähny. You can't make this shit up. Tajusin myös miten tärkeätä on oikeasti olla hyvä asianaja tällaisissa keisseissä, ja kyllä iski mancrushi Averyn asianajajiin. Jos vaan sattuu olemaan ylimääräistä aikaa niin katsokaa!
Todella kova! Oon koulutukseltani juristi enkä pysty kattomaan koskaan mitään oikeussalidraamaa vakavalla naamalla. Tämmönen dokumentti oli monella tapaa mielenkiintoinen. Herätti kyllä monia ajatuksia oikeudenhoidosta Yhdysvalloissa, ja toisaalta siitä, kuinka hyvä että Suomessa ollaan kokoajan siirrytty poispäin maallikkotuomareista (lautamiehistä) ammattituomereihin näyttöarvon mittaamisen suhteen. Auer -keissihän oli jossain määrin samankaltainen kiperä näyttökysymys, jossa poliisin toimista löytää mitä ihmeellisempiä käänteitä.
Mä luin äsken Daniel Kahnemanin Thinkin fast and slow. Todella kova päätösteoriaa käsittelevä teos, jossa erilaisia päätösteoreettisia tilanteita käydään läpi myös mm. pääomamarkkinoiden esimerkkien kautta. Kahneman palkittiin prospect theoryn kehittämisestä taloustieteen Nobel palkinnolla vuonna 2002. Suosittelen vahvasti. Hyödyttää varmasti loppuelämän ajan.
Kiitti lukuvinkeistä. Luultavasti en kyllä ehdi tutustua nyt ennen kauppiksen kevään lukukauden alkua, ja sit riittää taas luettavaa...
Valpuri kirjoitti:
Herätti kyllä monia ajatuksia oikeudenhoidosta Yhdysvalloissa, ja toisaalta siitä, kuinka hyvä että Suomessa ollaan kokoajan siirrytty poispäin maallikkotuomareista (lautamiehistä) ammattituomereihin näyttöarvon mittaamisen suhteen.
Mä mietin tasan samaa. Jenkkien jury-systeemi tuntuu niin vanhanaikaiselta. Ei keskimääräinen normityyppi osaa olla objektiivinen. Media tuomitsee usein ihmisiä kauan ennen kuin mikään tuomioistuin on ehtinyt ne tuomita ja tämä vaikuttaa väkisinkin monen henkilön mielikuvaan jotka istuvat juryssä. Monet ihmiset on hemmetin itsepäitä. Kun ne ovat päättäneet että asia on jollain tavalla, on hyvin vaikea saada mieli muuttumaan. Sit voi vielä kuvitella mitä paineita näillä saattaa olla kun kaikki tutut uskovat median kautta tietävän keissistä kaiken ja painostavat juryjäsentä tekemään niin tai näin. "Tietenkin hän on syyllinen vitun puusilmä, nyt tuomitset hänet". Making a murdererissä lähtökohta oli varmasti näin.
Toki on hyvä muistaa että dokkarin tekijät oli imo selkeesti Averyn puolella, eikä välttämättä katsoja saa ihan reilua kuvaa oikeudenkäynnistä. Mutta ei sarjasta sen enempää etten vahingossa spoilaa mitään niiltä jotka ovat vielä tsiigaamassa!
Mä luin äsken Daniel Kahnemanin Thinkin fast and slow. Todella kova päätösteoriaa käsittelevä teos, jossa erilaisia päätösteoreettisia tilanteita käydään läpi myös mm. pääomamarkkinoiden esimerkkien kautta. Kahneman palkittiin prospect theoryn kehittämisestä taloustieteen Nobel palkinnolla vuonna 2002. Suosittelen vahvasti. Hyödyttää varmasti loppuelämän ajan.
Ei pidä unohtaa Amos Tverskyn panosta Kahnemanin tutkimuksiin ja sitä kautta Nobeliin. Tversky kuoli ennen kuin Kahneman sai Nobelinsa, mutta lähes varmasti hän olisi sen ollut jakamassa. Kannattaa muuten lukea ne 70- ja 80-luvuilla julkaistut Kahnemanin ja Tverskyn paperit. Itsehän replikoin kandiini Kahnemanin ja Tverskyn tutkimuksen Prospect Theory: An analysis of decision under risk (1979), joka on tällä tieteen alalla aika käänteen tekevä.
En muista onko tullut jo ketjussa esille, mutta juryyn liittyen suosittelen vanhaa leffaa Valamiesten ratkaisu (engl.12 Angry Men) vuodelta 1957. Leffassa esitetään hyvin, miten paljon eri tekijät, eritoten vallitseva yleinen mielipide, vaikuttavat mielikuvaan ja päätöksiin. Katsoin vasta tänä vuonna ensimmäistä kertaa ja yllättävän helppo katsoa vaikka onkin jo tosi vanha
Talebilta on tullut luettua myös musta joutsen ja fooled by randomness, lukemisen arvoisia molemmat, vaikkakin vähän samoja juttuja niissä toistetaan ja hieman ärsyttävällä tavalla. Jensinä lukisin mielummin mustan joutsenen, jos jotain haluaa Talebilta lukea (myöhemmistä kirjoista ei oo kokemusta). Koin myös RVP:n mainitseman ison dropin Talebin arvostuksessa kun about vuosi sitten löysin nuo keskustelut uskonto vs tiede-taisteluista. Ei se nyt täysin syö sen kirjojen merkittävyyttä, mutta meni kyllä myös lukulistan viimeiseksi Talebin uudemmat teokset... Arvostan myös Sam Harrisia todella korkealle ja etenkin uskonto ja/tai tiede-keskusteluissa kaikki neljä hevosmiestä on/oli kovaa valuuttaa (Dennet, Dawkins, Harris ja Hitchens). Talouskeskusteluissa kyseiset herrat eivät ole muistaakseni vakuuttaneet, mutta todella harvoin niihin lähtevätkään.
Kahnemanista ja Thinking fast and slow :sta, todella hyvä kirja. Pitäisi olla jokaisen lukulistan kärjessä, ei muuta.
Ja kiitos sarjasuosituksesta, 3 jaksoa jäljellä ja on kyllä aivan uskomatonta touhua koko keissi....
