Kerrotaanpa ihan aluksi vähän taustaa eli oma ”sijoitushistoria” jos tänne tulisi vaikka enemmänkin kirjoiteltua tai jotain kiinnostaa muuten.
Sopiva aloituskohta on varmaankin kun valmistuin -96 rakennusinsinööriksi Joensuusta. Tuolloin olin luonnollisesti totaalipoikki. Tämä johtuen siitä, että yhtään rahaa ei ollut koskaan ollutkaan, kotoa 16-vuotiaana lähtiessä olin saanut noin 20m etumatkaa. Lisänä sitten pankista hieman opintolainaa joka oli sijoitettu erittäin tarkkojen analyysien perusteella suurimman p/h luvun sisältämiin tuotteisiin. Amatööreille kerrottakoon, että p=painoprosenttia ja h=hinta.
Töitä oli tuolloin ainoastaan pk-seudulla, vapaita asuntoja taas ei niinkään. Parhaan työpaikkavaihtoehdon muodosti silloin Pöyry jolla oli ns. komennusmiesten kämppiä. Sinne pääsi asumaan muutamaksi kuukaudeksi. Tuolla vähän aikaa oleiltua kuulin, että kyllä niitä vuokra-asuntojakin saa jos on antaa palkkioita ja takuuvuokria ym. Tyypillinen yksiön vuokra oli tuolloin 2000mk. Aloituspalkka oli 9600mk ja verojen ja muiden kulujen jälkeen tuosta ei kummoisia säästynyt. Meninpä sitten pankkiin kysymään mitä mieltä he olisivat pienestä lainasta ko. tarkoitukseen. Pankkiasiakkuus oli ollut pienen ikäni postipankissa ja ajattelin tuon onnistuvan helposti, kun ikinä en ollut saanut yhtään maksuhäiriötä ja muutenkin oli nyt hyvä työ ja kaikki.
Juu, ei. Ilman takaajia ei tippuisi lainaa yhtään. Ei edes kuukauden vuokran määrää. Silloin ei ollut myöskään mitään pikavippejä eikä muita systeemejä. No asuttiinpa sitten kommuunissa jonkin aikaa.
Kun vähän rahaa oli säästynyt ja sain oman vuokrakämpän ei tarvinnut olla kummoinen neropatti laskeakseen, että vuokrat olivat asuntojen hintaan nähden tolkuttoman korkeita. Taas kerran pankkiin ja kysymään asuntolainaa, nyt kun oli jo vakituinen työ ja vähän paremmat tulotkin. Juu, ei. Mutta sen verran villoja, että pankista ulos asp-säästöpaperit taskussa. Säästöaika oli tuolloin määrätty minimissään kahdeksi vuodeksi. Sinä aikana piti talletella vähintään puolen vuoden välein jotta laina irtoaisi.
Kaksi vuotta tuli täyteen ja piti tehdä ostos. Yllättäen säästöt olivat jääneet aika pieniksi ja kämppä piti ottaa aika edullisista vaihtoehdoista. Kun tietoa paikallisista asuntomarkkinoistakaan ei juuri ollut, niin valintaperusteeksi tuli ”Halvin mahdollinen heti vapaa yksiö Helsingistä”. Tuolla perusteella ekalla näytöllä syntyi jälkikäteenkin arvioituna hyvät kaupat pienestä yksiöstä Konalasta. Hinta oli muistaakseni 245000mk. Olikohan vuosi -99.
Sellainen yksityiskohta tuosta jäi mieleen, että tuona säästöaikana asuntojen hinnat nousi ainakin kolme kertaa enemmän kuin sinä aikana sain säästettyä. Se, että ei ollut mitään vanhempien tai muiden nimitakuuta lainan saamiseksi ajoissa tuli siis erittäin kalliiksi. Mutta saipa pankki säästöeränsä.
Tuo ensin mainittu kämppä on itselläni vieläkin, ne arvo on nykyään lähes kolminkertaistunut. Koko ajan tuo on tuottanut lisäksi ihan kivaa pientä vuokratuottoa. Tuon jälkeen on tullut hankittua useampiakin sijoitusyksiöitä ja pelailtua vähän erikoisimmissakin kiinteistökuvioissa.
Kiinteistösijoitusten seassa rahat on olleet pörssissä vaihtelevalla menestyksellä. Ensimmäiset suurimmat omistukset olivat varsin loisteliaita. Aloittaessa pörssin ihmeelliseen maailmaan tutustumista luin aika paljon kaikkea ja tutkin fundia ym. naurettavan pitkään. Samaan aikaan toiset hehkuttelivat jotain Elcotekin ja muiden teknojen nousua. Tuohon junaan en ehtinyt/uskaltanut. Lopulta pitkän tutkimisen jälkeen lähetin yhdelle ”kokeneemmalle” tutulle sähköpostin jossa kysyin. ”Miten voi olla mahdollista, että Rautaruukin P/E on alle neljän vaikka sillä on kaikki kunnossa ja näkymät hyvät?”. Kaverilta tuli vastaus, että ”Markkinat eivät usko sen menestykseen, ei kannata ostaa sitä ainakaan”. No lopputulemana ostin sitten kaikella irtorahalla Rautaruukkia noin nelosen kurssilla.
Kurssi pysyi suurinpiirtein samana tosi pitkään, mutta onneksi ei ollut tarvetta myydä. Yht’äkkiä kurssi lähtikin sitten voimakkaaseen nousuun. Harmitti vietävästi, kun piti myydä laput jossain 28e hinnoissa omakotitalon rahoitukseksi. Tuokin osoittautui sitten lopulta hyväksi tuuriksi, sillä vaikka hinta nousi kovimmillaan jonnekin 50 tietämiin, niin sitten tuli taas alamäki ja on taas siellä kympin tietämissä.
Kaikissa sijoituksissa olen noudattanut vähän sellaista allin-periaatetta, aika maksimilainalla ja maksimivivulla, sijoittamalla asioihin jotka tiedän ja tunnen. Välillä on napsunut, aina ei.
Parhaat sijoitukset onkin löytynyt Rautaruukin lisäksi juuri kiinteistöistä. Parhaana yksittäisenä kauppana yksi tontti johon sijoitus kaikkiaan 80k ja muutamien kikkojen ja reilun vuoden jälkeen ulos 180k. Tuosta tietenkin valtiolle veroja semmoiset 30k.
Huonoimpana kauppana voisi mainita kaksi vuotta sitten syksyllä olleen Nokian yhtiökokouspäivän. Silloin oli hyvin voimakas näkemys siitä, että aliarvostettu Nokian kurssi ponnahtaa kun uusi luuri esitellään. Tuosta oli niin voimakas näkemys, että sijoitin noin 6k erilaisiin warreihin jotka olisi nousseet moninkertaisesti jos kurssi olisi noussut. Sijoitushorisontti tasan yksi päivä. Ostin laput ja lähdin julkisilla kasinolle turnaukseen jotta voisin reilata yhtiökokousta ja kurssireaktioita omasta hienosta Lumia 800:sta. Bussimatkan aikana Nokian kurssi taisi pudota jotain reilu 5% joka tarkoitti noissa turboissa käytännössä arvon nollautumista.
Mielenkiintoinen yksityiskohta, että jos olisin sattunut tekemään tuon viimeksimainitun gamblingin tasan vuosi myöhemmin, niin saldo olisi ollut todennäköisesti kuusimnumeroinen. En ole uskaltanut/jaksanut tutkia. No aina ei voi voittaa..
…jatketaanpa tästä sitten toiste jos jaksetaan…
