Aiheesta on ollut vähän vääntöä varsin edistyneittenkin sijoittajien keskuudessa. Joten jakakaahan näkemyksiänne🫵.
Olen kirjoittanut aiheesta ainakin nämä:
https://www.sijoitustieto.fi/sijoitusartikkelit/niin-paljon-me-kaniin-luotettiin
https://www.sijoitustieto.fi/sijoitusartikkelit/kaikki-vaki-nukkuu
https://www.sijoitustieto.fi/sijoitusartikkelit/exel-jakoi-oikein
Jotkut yleensä osakemarkkinoista paljonkin ymmärtävät tahot ovat vaatineet merkintäoikeusanneista luopumista, koska yleisö kämmäilee niissä niin pahasti. Itse edustan Siperia opettaa -puoluetta tässäkin asiassa. Osakesijoittaminen on riskipeliä ja sen säännöt on syytä opetella.
Sijoittajien suojelemiseksi antitiedotteet voisi kuitenkin kirjoittaa selkosuomeksi, eikä 400 euroa per tunti juristien hyvin osaamalla kapulakielellä.
Lisäksi olen uskonnollisistakin syistä sitä mieltä, että kaikkia osakkeenomistajia tulisi kohdella tasavertaisesti. Tosin kannatan suunnattua, jos esimerkiksi myydään hypeosaketta FOMOille tms. Tai jos on tosi kiire ja varmaan muitakin tilanteita löytyy. Eli kumpi on hyvä, riippuu tilanteesta. Asia ei ole varmasti mustavalkoinen:
Vastapuolen puheenvuoro:
"Arvostan sitä että aiheesta kirjoitetaan vaikken tällä kertaa olekaan samaa mieltä. En tiedä kuinka paljon Siperia opetti vanhuksia jotka eivät osanneet myydä käyttämättä jääneitä merkintäoikeuksiaan tai oliko saatu oppi arvokasta. Haluaisin että osakesijoittamiseen olisi mahdollisimman alhainen kynnys eikä olisi pakko aktiivisesti hoitaa salkkuaan. Ymmärrän hieman sitä puolta jossa aktiivisesta markkinoiden seuraamisesta palkitaan mutta vastustan merkintäoikeusanteja tai vähintään haluaisin että käyttämättä jätetyt merkintäoikeudet myytäisiin automaattisesti markkinahintaan niille jotka haluavat ne ostaa. Kaiken lisäksi se että joudutaan käyttämään toissijaista merkintää tekee markkinoista vähemmän tehokkaat"
Tähän mie vastasin:
Joo, merkkarit pitäisi välittäjän myydä, ellei tule mitään vastausta. Mutta tämä on välittäjän asia. Haluaisin, että osakesijoittamiseen olisi mahdollisimman matala kynnys, mutta en haluaisi, että rahoitusekonomit suuntailevat toistensa firmoille alihintaisia anteja, kuten suunnatuissa anneissa usein tapahtuu.
