Sinisellä kuvattu MSCI World (USA poislukien)-indeksi ei ole valtavasti reilussa kymmenessä vuodessa noussut, kun taas S&P500 pojottaa vakuuttavasti kaakkoon.
Oli vissiin koillinen ja kaakko menneet sekaisin, tai sitten on vilkuiltu väärää graafia.
Aika hämäävästi Wikipedian englannin kieliseltä "Trillion"-sivulta mennään suomenkieliselle "Triljoona"-sivulle, vaikkei olekaan sama asia. Olis pitänyt lukea paremmin.
Verotusta huomioimatta omien osto on teoriassa sama asia kuin vastaava osinkoprosentti, mutta käytännössä ei. Vastuullinen on yrityksen hallitus, joka asettaa johdon insentiivit omistajan etujen vastaisesti.
Osakkeiden ostaminen johdon ja työntekijöiden insentiiviohjelmiin käytettäväksi ja ostamisesta vastuulliseksi delegoidun johdon oma motiivi omien insentiiviensä kautta tarjoaa johdolle mainion tilaisuuden kauhoa omistajan rahaa omiin taskuihinsa. Tämän opportunismin lisäksi jutussa "Figure 1" merkitty S&P500 yhtiöiden takaisinostot ajan funktiona täydentää katastrofin suoranaisella taitamattomuudellaan. Omia on siis ostettu kaikkein eniten silloin kun ne ovat olleet kaikkein kalleimmillaan ja vähiten on ostettu silloin kun osakkeita olisi saanut halvimmalla.
Eli omien ostoja on siis tehty pääasiassa silloin kun niillä on saatu syödyksi omistaja-arvoa kaikkein eniten. En väitä osaavani itsekään, mutta minä sijoitan vain omia rahojani ja jopa minäkin osun ajoituksissani selvästi S&P500 yritysten johtoa paremmalla track recordilla. On lähellä kavalluksen tunnusmerkistöä tumpuloida omien ostojen toteuttaminen näin sairaan huonosti!!!
Kun lisään tähän keskimääräiseen kyvyttömyyteen toimia omistajan eduksi vielä salkustaan myös kassavirtaa eikä vain pelkkää arvon nousua tavoittelevan piensijoittajan näkökulman, huomaan että osinko on omistajan palkka, ja omien osto on osakkeistaan luopujalle lahjoitettu korvaus osakkeen myynnistä. Teoriassa veroja lukuun ottamatta sama asia, mutta pienillä osakemäärillä on omat osingot vähän vaikeampi toteuttaa myymällä etenkin, jos odottaa samasta osakkeesta osinkoa vuosikymmenien periodilla.
Omien osto ei siis sinänsä ole huono asia OIKEIN KÄYTETTYNÄ.
Näillä näytöillä suhtaudun omien ostoon kuten kommunismiin. Molemmat ovat mielenkiintoisia teorioita, joita on protoiltu vuosisadan verran, mutta kumpaakaan ei pidä päästää testilabrasta ulos ennen kuin reaalimaailmassa toimivan deploymentin konffaus on saatu selville.
Omassa salkussani ehdin jo vuosia sitten hidastaa ostot vain hieman osingot ylittäviin lukemiin ja tänä vuonna olen alkuvuodesta kiihdyttänyt ostojani varojeni puitteissa jo tähän mennessä selvästi yli keskimääräisen vuoden. Odotan oman yrityksensä tilannetta sisäpiiriläisenä vain yhden osakkeen ostojen ajoitusmielessä seuraavan ammattilaisen yritysjohdon peittoavan tämän amatöörimäisen suoritukseni ylivoimaisella marginaalilla. Ja ellei se onnistu tilastollisesti kestävällä tavalla, sitten ei näillä näytöillä löydy omien ostolle perusteita.
Omien ostossa ei ole oikein ideaa, ellei johto osaa sijoittaa minun varojani minua paremmin.
Nöyrin anteeksipyyntöni jo etukäteen niille yritysten johtajille, jotka ajoivat omien osto-ohjelmansa tappiin viime maaliskuussa yrityksen koronakassaa vaarantamatta. Hienosti vedetty! Tästä teille kuuluukin kunnon korvaus, koska olette todennäköisesti sijoittaneet omistajien rahoja paremmin kuin he itse olisivat osanneet.
