Kolumni: Voittajan kirous

Erinomaista taas! Mielellään näitä alkuaikaisia tarinoita lukee. Intuitiivisesti tuntuu erikoiselta, että väärin hinnoitellut yritykset löytyisivät useammin primäärimarkkinoilta kuin sekundäärimarkkinoilta, (et myöskään sano, että näin olisi) koska miksi alkuperäiset omistajat haluaisivat dilutoida omistuksensa ulkopuolisten käsiin halvalla ja toisekseen heidän pitäisi tietää huomattavasti paremmin yrityksen arvo kuin sekundäärimarkkinoiden. Onko jengillä erilainen käsitys? 

Hyvin kirjoitettu kolumni, taas.

Viime vuosina olemme ilolla saaneet yritystemme pääomamarkkinoille lisääkin työkaluja, osakeannit yleisölle ja instituutioille listaamatta yritystä pörssiin, edes FN listalle.

Tätä mahdollisuutta ovatkin monet StartUp vaiheen yritykset menestyksekkäästi käyttäneet ja on joukossa ollut pitkäänkin toimineita firmoja.

Kotimainen lainsäädäntömme sallii varsin kevyellä byrokratialla, ei siis kuitenkaan vailla byrokratiaa toteuttaa osakeanteja pörssin ulkopuolella, silloin kun kerättävä pääoma ei ylitä 1 500 000€. Tällainen meillä varsin uusi, muutamia vuosia ollut toiminta antaa piensijoittajillekin mahdollisuuden siinä missä instituutioillekin ja pääomasijoittajille mahdollisuuden hypätä lupaavien yritysten ja innovaatioiden kelkkaan, kun ne eivät vielä maksa maltaita. Rahastetaan sitten toisen rahoituskierroksen, yrityskaupan tai pörssilistalle listautumisen yhteydessä. Veikkaan muuten, ettei mene kauaa, kun näillekin papereille kauppapaikka aukeaa.

Itse olen nauttinut ja läheltä seurannut Linkker Oy.n osakeantia ( toteutus Innovestor Oy 08/2014 ) ja siinä on ollut kyllä kaikki osapuolet tyytyväisiä. Yritys, sijoittajat ja varmaan myös järjestäjä. Linkker ( StartUp yritys )saavutti annin jälkeisenä aikana n. 30 Meur myynnin, eikä siitä ole kulunut vielä vuottakaan. Toki heillä on tuotekin kunnossa, joka mm. läpäisi erittäin tiukan EU Horizon 2020 tuki seulan.

Aikana jolloin korot on nollassa ja pörssi tapissa, vaikuttaa tällaisten helmien löytäminen varsin kannattavalta puuhalta.

Apeezi kirjoitti:

Erinomaista taas! Mielellään näitä alkuaikaisia tarinoita lukee. Intuitiivisesti tuntuu erikoiselta, että väärin hinnoitellut yritykset löytyisivät useammin primäärimarkkinoilta kuin sekundäärimarkkinoilta, (et myöskään sano, että näin olisi) koska miksi alkuperäiset omistajat haluaisivat dilutoida omistuksensa ulkopuolisten käsiin halvalla ja toisekseen heidän pitäisi tietää huomattavasti paremmin yrityksen arvo kuin sekundäärimarkkinoiden. Onko jengillä erilainen käsitys?

Oon tätä aina ihmetellyt mutta itseäni viisaammat ovat selittäneet, että näin sen pitääkin olla (okei jotain teoriaakin on tälle tarjottu mutta hiukan epävakuuttavasti). Tämä teoria on ollut suunnilleen se, että osakkeen hinnan "pitää" nousta listautumispäivänä, jotta firman pörssitaival alkaa hyvin (siis jonkunsortin hyvä maine tekijä). Toinen pointti on tietysti se, että varsinkin pienemmillä puljuilla listaajapankki on paljon suurempi peluri kuin listattava firma ja sille tulee turskaa, jos markkinahinta lapuille on alle listautumishinnan (liian röyhkeä ei tietysti saa olla).

Nopealla googlauksella tämä tuntui suht mukiinmenevältä rautalangalta omalle hataralle osaamiselleni:

http://www.forbes.com/sites/quora/2013/11/08/how-does-ipo-pricing-work/

Plus yksi kolumnin Erinomaisuudelle. Näitä 30 vuoden takaisia "uskomattomuuksia" lukiessa tulee miettineeksi, että mille seuraavan 30 vuoden päästä naureskellaan. Yksi oma veikkaus on instituutioiden lokaalisuudelle eli eläkerahojen tunkemiselle kotimaahan.

Winner's curse oli totista totta 1980-90-luvuilla. Silloin osakeannit hinnoiteltiin tyypillisesti etukäteen yhdellä tarkalla merkintähinnalla ja hyvin kaupaksi menevän annin merkintöjä leikattiin.

2000-luvulta alkaen Suomessakin annit on pääosin hinnoiteltu huutokauppamaisesti, jossa etukäteen määritellään melko laaja hintahaarukka ja sitten instituutiomyynnin kysyntä määrittelee lopullisen antihinnan haarukan sisältä. Antia järjestävä investointipankki maksimoi oman prosenttipohjaisen palkkionsa suosittelemalla yhtiölle/myyjätaholle mahdollisimman korkeaa hintaa, jonka tarjouskirja vain kestää...  (Piensijoittajat maksavat etukäteen ylärajan mukaisesti.) 

Tämä huutokauppamekanismi on johtanut siihen, että annin hinta tulee hyvin lähelle instituutioiden käsitystä firman oikeasta arvosta, eikä pikavoittoja ole enää samalla tavalla tarjolla, kun tyydyttämätöntä kysyntää ei ole.

näitä kolumneja lukisi mielellään vaikka joka päivä

Suomessa on oikeasti hyvin toimivat pääomamarkkinat tällä hetkellä. Jos sinulla on loistava liikeidea malliin Supercell, sinut ostaa isompi saman alan toimija pois. Jos bisnes on ok, ja irtautumishaluja on, pääomasijoittajat antavat shekin käteen. Jos saat paperilla maalattua yhtiöstäsi kauniin tarinan, voit hakea julkista noteerausta ja järjestää yleisöannin.

Tästä kyllä kuulee tai ehkä pikemminkin saa lukea aika paljon päinvastaistakin, ainakin riskirahan puutteesta erityisesti siemenvaiheessa jaksetaan valittaa tuon tuosta. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää onkohan noissa valituksissa kyse oikeasti vain "losers" biasista, eli ne ruikuttaa joilla ideoita ei oikeasti ole koskaan ollutkaan.

HanTsiip kirjoitti:

 

Suomessa on oikeasti hyvin toimivat pääomamarkkinat tällä hetkellä. Jos sinulla on loistava liikeidea malliin Supercell, sinut ostaa isompi saman alan toimija pois. Jos bisnes on ok, ja irtautumishaluja on, pääomasijoittajat antavat shekin käteen. Jos saat paperilla maalattua yhtiöstäsi kauniin tarinan, voit hakea julkista noteerausta ja järjestää yleisöannin.

Tästä kyllä kuulee tai ehkä pikemminkin saa lukea aika paljon päinvastaistakin, ainakin riskirahan puutteesta erityisesti siemenvaiheessa jaksetaan valittaa tuon tuosta. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää onkohan noissa valituksissa kyse oikeasti vain "losers" biasista, eli ne ruikuttaa joilla ideoita ei oikeasti ole koskaan ollutkaan.

Kolumnin asiayhteydestä päätellen Aki viittasi pääomamarkkinoiden toimivuuteen niiden yhtiöiden kohdalla, jotka olisivat jossain määrin listautumisvalmiita. Olen tässä Akin linjoilla, ja itse asiassa hiukan asioita vierestä seuranneena en usko ongelmia juuri olevan myöskään alkuvaiheen rahoituksessa.

Julkista rahaa on tarjolla enemmän kuin koskaan aiemmin Finnveran kautta, pankit ovat tuoneet tai tuomassa uusia rahoitustuotteita pk-sektorille, perinteisiäkin lainatuotteita saa tiskiltä melko helposti ja valtion rajojen sisällä on alkanut pyöriä jos jonkinlaista pääomasijoittajaa ja bisnesenkeliä. Sitten on vielä joukkorahoituskampanjoiden avaamat uudet mahdollisuudet (saattavat olla tällä hetkellä Suomessa laittomia, mutta sehän ei estä suomalaista yrittäjää näitä laillisesti hyödyntämästä). Väittäisin, että rahoituksen saatavuus Suomessa on oleellisesti parempaa kuin koskaan ennen. Näin, vaikka epäilemättä monelle hattu kourassa paikallisen pankinjohtajan puheille pyrkivälle pienyrittäjälle lainaa ei myönnetä. Arvioisin tämän kuitenkin johtuvan etupäässä siitä, että pankinjohtaja osaa tehdä lainananojaa oleellisesti realistisemman kassavirtalaskelman yrityksen tulevista tuotoista. Ei sillä, että suomalaiset pankinjohtajat olisivat näiden laskelmien laatimisessa poikkeuksellisen lahjakkaita.

Suomessa näkee välillä hälyttäviä kannanottoja sen puolesta, että valtion holhous pitäisi ulottaa koskemaan myös yrittämistä ja pääomamarkkinoita. Kauhistellaan, kun yrityksiä kaatuu rahoituksen puutteeseen. Tämähän on itse asiassa täysin luonnollinen ja kapitalistisen järjestelmän kannalta välttämätön tilanne. Ilman epäonnistumisia ja luovaa tuhoa uutta työtä ei voi syntyä eikä tuottavuus voi kasvaa. Yhteiskunnan turvaverkkojen pitää toki ottaa koppi epäonnistuneistakin yrittäjistä, mutta epäonnistuneita yrityksiä ei tule pelastaa. Yli 90% startupeista kaatuu ensimmäisen kolmen vuoden aikana (enemmän tai vähemmän rahoituksen loppumiseen), ja näin sen pitää ollakin. Hiukan jo pelottaa, että uusi hallitus Sipilän johdolla päättää laittaa valtion omaisuuden hyötykäyttöön ja lähettää virkamiesarmeijansa työntämään lisää pääomia tälle yrityssektorille. Idearikkaista sekä riskinotto- ja omistautumishaluisista nuorista yrittäjistä täällä on pulaa, ei rahoituksesta.

Jos jotain pääomamarkkinoiden toiminnan eteen halutaan tehdä, niin verotuksen järkevöittäminen listattujen ja listaamattomien yritysten välillä ja listautumiskynnyksen poistaminen voisi olla ensimmäinen etappi. Kuten jo Aki toi ilmi, niin eihän nykyisessä järjestelmässä kukaan tule listautumisannilla kasvurahaa hakemaan, vaan päämääränä on päästä poimimaan kypsät hedelmät eli rahastamaan.

Like ylläolevalle.

Tuosta paskojen firmojen väkisin pystyssä pitämisestä vielä se, että katukuvassa tuntuu yleistyneen firmoille vakuudetonta lainaa antavat (pika?)vippifirmat, jotka tuntuvat aika last resortilta millekkään fiksulle liiketoiminnalle.

Kaksi sekuntia asiaa ajateltuani saatan toki olla väärässäkin eli voi niissä olla ihan ok ehdotkin ja kyseessä lisääntyneen sääntelyn mukanaan tuomasta ilmiöstä, jossa pankit karsivat taseestaan ei pomminvarmoja pk -yrityksiä. Aki Nordea kolumnissaan päivitteli kyseisen pankin tekemiä mitättömiä luottotappioita. Tämä ei kokonaiskasvun kannalta ole hyvä asia, jos taustalla tosiaan on se, että kiinteät (byrokratia) kustannukset tekevät yritysrahoituksesta liian kallista. Vakavaraisuudellakin on hintansa. Tähän lääkkeenä toki olisi pankkitoiminnan liberalisointi eikä Virkamiespankit.

wunderbra kirjoitti:

Like ylläolevalle.

Tuosta paskojen firmojen väkisin pystyssä pitämisestä vielä se, että katukuvassa tuntuu yleistyneen firmoille vakuudetonta lainaa antavat (pika?)vippifirmat, jotka tuntuvat aika last resortilta millekkään fiksulle liiketoiminnalle.

Kaksi sekuntia asiaa ajateltuani saatan toki olla väärässäkin eli voi niissä olla ihan ok ehdotkin ja kyseessä lisääntyneen sääntelyn mukanaan tuomasta ilmiöstä, jossa pankit karsivat taseestaan ei pomminvarmoja pk -yrityksiä. Aki Nordea kolumnissaan päivitteli kyseisen pankin tekemiä mitättömiä luottotappioita. Tämä ei kokonaiskasvun kannalta ole hyvä asia, jos taustalla tosiaan on se, että kiinteät (byrokratia) kustannukset tekevät yritysrahoituksesta liian kallista. Vakavaraisuudellakin on hintansa. Tähän lääkkeenä toki olisi pankkitoiminnan liberalisointi eikä Virkamiespankit.

Oma ensimmäinen ajatus yrityspikavipeistä on tismalleen sama kuin sinulla. Muistaakseni joku pulju mainostaa radiossa vakuudetonta yrityslainaa 30k€ asti. Vaikea kuvitella, että minkään järkevän liiketoiminnan rahoitus olisi kiinni 30k€ pikavipistä. En oikein ymmärrä tätä lainamarkkinaa sen paremmin lainan hakijoiden kuin myöntäjienkään näkökulmasta (hakijoiksi valikoituu luultavasti melko mätiä omenia, joten kenelle ja millä ehdoilla näitä lainoja myönnetään?).

En tiedä onko oikea ketju, mutta listautumisista: Talenom. Mitä mieltä porukka on? Lukaisin pikaisesti esitteen ja yllätyin miten kuraa Talenomin toteutuneet luvut ovat! Eikä tuo kasvuun tähtäävien kulujen aktivointi - kappale ainakaan parantanut näkemystä...Ihan vaan mielenkiinnosta tällainen keskustelun avaus.

Itse asiassa listautumisista voisi olla oma ketjunsa mikäli tällaista ei ole jo olemassa. Sijoitustiedon kollektiivisen tietämyksen kautta voisi porukka saada hyviä tärppejä / välttää sudenkuoppia jos näihin kiinnostaa osallistua :). Itse olen sen verran rookie nettifoorumeilla että en osaa edes ketjua perustaa...