Kolumni: "En tiedä sijoittamisesta mitään, eikä kiinnosta."

Käytännössä palkkion joutuu maksamaan siinä mielessä, että välittäjä voi oikeasti saada paremman hinnan. Tämä ei johdu välttämättä heidän kyvykkyydestään myydä kerrostaloyksiöitä Kalliosta markkinahintaa korkeammalla, vaan siitä, että osa ostajista ei osta ilman välittäjää ts. osa kysynnästä poistuu. Eli ilman välittäjää voi saada huonomman hinnan eli välityspalkkio realisoituu alhaisempana kauppahintana.

Onko ilman välittäjää myynti oikeasti yleistynyt? Vertailussa 90-luku ja 2014 hyvin vahva kutitustuntuma olisi, että kehitys on ollut päinvastaista. Tosin mihinkään dataan en ole perehtynyt.

Sain tästä kolumnista palautetta mm. grynderikaveriltani, joka kertoi minun kritisoineen omistusasumista. Kysyin oletko lukenut? "En, mutta minulle kerrottiin näin". Kieltäytyi kertomasta kuka oli sanonut, obv joku yhteinen tuttu.

Kerroin, että en kritisoinut omistusasumista, vaan esitin omistusasunnon olevan riskisijoitus ja asuntojen hintojen saattavan laskea. Monelle muuten säästämiseen tai sijoittamiseen kykenemättömälle omistusasunto voi olla ihan hyvin järkevä sijoitus. Olimme kaikesta samaa mieltä. Hän tosin totesi, että johan ne hinnat ovat laskeneet.

Törmään ilmiöön jatkuvasti, minun kerrotaan kirjoittaneen sitä ja tätä, vaikka ei ole vaivauduttu edes lukemaan. Tämä menin varmaan väärinymmärretyimpien kolumnieni joukkoon. Tosin sillä on paljon seuraa.

Kirjoitin mm.: "Lisäksi uskon järjen voittoon siinäkin, että minun kaltaisiani vuokralla-asujia tulee Suomeen entistä enemmän."

Tämä voi toteutuakin:
http://www.talouselama.fi/uutiset/mita+ihmetta+43+omistusasujista+miett…

Tuo "vuokralla"-asumisesta puhuminen lienee suomalainen anomalia. Varmaankin liittyy siihen valtavaan tuskaan, mikä kansalla on, kun ei oikeastaan omista muuta kuin seinät ympärillään ja yhtä sun toista tekisi mieli. Wienissä 80 % on "vuokra"-asujia, mutta esim. meidän 180 m2 10 e/m2/kk + vastike keskustakodissamme vuokrasopimus on 5 vuotta ja takuuvuokra 6 kk. "Vuokralla"-asumista, mutta melko sitoutuneesti ja vastuussa myös kulumisesta takuun kautta. Ero suomalaisiin on siinä, että arvonmuutokset eivät koidu itsemme hyödyksi tai tappioksi. Voi voi. Pääoma lojuu nyt tilillä, eikä tuota, eiku.

Hyvän diilin olet tehnyt...nimittäin esimerkiksi Espoossa Ison Omenan lähistöltä 75 m2 uudesta/ uuden veroisesta kerrostaloasunnosta pyydetään helposti 1200-1400 eur (sisältää vastikkeen).  Tosin jos ehdottaisi 5 vuoden sopparia ja kuuden kuukauden takuuta niin varmaan vuokra tippuisi....itse asun vuokralla ja kannatan vuokra-asumista..tyttöystävälle tätä on pitänyt myydä monta kuukautta että laitetaan se sun keskustan omistuskaksio vuokralle ja muutetaan yhdessä vuokrakolmioon. Pistin hänet lukemaan Akin kolumnin ja se teki tehtävänsä.... :)

Ihan normihinta. Itse asiassa katto. Alueellani ei saa pyytää yli 10 e/m2/kk+vastike-vuokraa. Tämä siis Wienissä. Helsingissä on poskettomat hinnat, koska jengi on niin pihalla tuotannon käyttäytymismalleista on pää märkänä ottanut lainoja ostanut kartelleilta pikkukoppeja. 

Asut Wienissä.. se selittää sillä ihmettelin että onpa hyvä diili, jos olisi ollut Hesan keskustassa... :) Helsingissä olisi nyt Ullanllinnassa tarjolla 181m2 vuokra 3800 eur/kk. Kampissa 175 m2 3100 eur/kk ja etu-töölössä 177,5 m2  2850 eur/kk. Sairasta.  On tämä Suomi hieno paikka ja aina vaan paremmaksi muuttuu.... :D  Ulkomaille muutto ei olisi hullumpi ajatus varsinkin jos ranskaa ja/tai saksaa puhuisi sujuvasti. Enkku kun ei taida manner-euroopassa riittää kovin pitkälle...

Suomen asuntomarkkinoiden perusongelma on se, että asuntotuotanto on ollut 1990-luvun laman jälkeen riittämätön ja vakaa 30 000 asuntoa vuodessa. Lainamäärät ovat kasvaneet valtavasti. Seurauksena on ollut hintojen nousu. Laatu ja neliömäärät eivät ole juurikaan lisääntyneet. Tämän täytyy joskus korjautua rankalla tavalla. Sitä en yritä arvata koska. 

Kyllä Englannilla ainakin saksankielisten maiden suurissa kaupungeissa pärjää mainiosti. Isojen kaupunkien ulkopuolella onkin sitten hieman nihkeämpää.

No tosiaan pärjää. Ei tässä maailmassa tarvitse kuin yhtä kieltä ja se on englanti. Sitä pitää osata puhua ja kirjoittaa. Hyvin hyvin harva osaa. Siis suomalainen. Mutta kyllä sitä oppii. Ja toki riippuu siitä, mitä tekee. 

Mitä muihin kieliin tulee, niin on tietty monikielitaitoisten porukka, yleensä naisia. Näissä on vain se (ratkaiseva) vika, että ovat tuhlanneet aikansa oppiakseen välineitä, eikä niiden käyttöä. Jonottavat duuneihin ja ihmettelevät, kun eivät pärjää.

Ja liian vanha ei saa olla. 22-vuotiaana viimeistään työelämään täysipäiväisesti, jos jotain haluaa. Jos sitä ennen ei ole valmis sinne, ei siellä mihinkään koskaan pääse. 

Suosittelen myös vahvasti Aasia-kokemusta. Siis liike-elämästä ja tuotannosta. Ei mistään reppureissailusta. Sillä ei ole mitään arvoa.

Saksassa, Sveitsissä, Itävallassa ja Hollannissa pärjää yleensä hyvin englannilla. Ranskassa, Belgiassa, Luxemburgissa, Espanjassa, Portugalissa, Italiassa, Kreikassa jne voi olla huonompaa.

Itse olen tehnyt kymmenkunta reissua Ranskaan, ja kyllä se englantia puhuvan löytäminen on edelleen kovin vaikeaa.

Turisti pärjää kaikkialla rahalla hyvin ja ilman huonosti. Työelämässä englanti on ainoa olennainen. Sitä pitää osata myös kirjoittaa, mitä suomalaiset harvoin osaavat. Yöelämässä sitten voi olla iloa, että osaa myös paikallista kieltä, sillä kvaliteetit eivät korreloi fyysisten ja henkisten valmiuksen välillä.