Yrittäjien keskustelupalstoja lukiessa nousee aika selvästi esille ajatus, että sitten kun yritys kasvaa, voidaan nostaa palkkaa.
Yleisin motivaattori lähteä yrittäjäksi taitaa olla raha, jos ihan rehellisiä ollaan. Tai ehkä sen toisen tai kolmannen yrityksen kohdalla motivaattorina on joku muu kuin raha, koska rahat on jo tehty. On paljon helpompi parantaa maailmaa kun oman perheen talous on turvattu.
Yrityksen alkumetreillä palkkaa ei yleensä voida nostaa koska yrityksellä ei ole tarpeeksi tuloja. Tai jos jotain nostetaan niin tilipussi on sen verran laiha, ettei sillä tahdo tulla toimeen. Tämän vuoksi onkin turvallisempaa lähteä yrittäjäksi vasta siinä kohtaa, kun on jo hieman kokemusta ja taloudellista puskuria.
Yrittäjä siis tekee alkuvuosina töitä sen eteen, että myöhemmässä vaiheessa voisi nostaa palkkaa. Olenkin joskus sanonut, että yrittäjyydessä tiivistetään kymmenen vuoden työpanos viiteen vuoteen. Eli töitä paiskitaan niin paljon, että myöhemmin ehkä ei tarvitse enää paiskia yhtä kovin. Sisään laitetaan enemmän kuin otetaan ulos, jotta myöhemmin voi ottaa ulos enemmän kuin laittaa sisään.
Sama filosofia toimii muuten nuorilla. Parikymppisenä on energiaa ihan eri tavalla kuin kolmenkymmenen vuoden päästä. Eikä vielä välttämättä ole lapsia tai ehkä puolisoakaan hidastamassa työntekoa. Tuossa vaiheessa on paljon helpompi laittaa runsaasti tunteja sisään kuin myöhemmässä elämänvaiheessa. Korkoa korolle ilmiö toimii, ja tässäkin mitä pidemmän ajan sen antaa toimia, sitä suurempi pääoma kertyy.
Palkinto, joka riskiä ottaneelle ja pitkää päivää tehneelle yrittäjälle tulee, on sitten se kasvanut ja kannattava yhtiö, josta tuloja tulee vähemmällä työmäärällä, tai jopa ilman työtä. Riskiä ottaneelle voi toki käydä niinkin, että riski realisoituu eikä mitään yritystä kohta olekaan.
Ei ole oikeaa vastausta paljonko ja missä vaiheessa yrittäjä voi tai kannattaa nostaa palkkaa. Nyrkkisääntöjä on monia, esimerkiksi verotuksen kautta voi laskea, että paljonko ansiotulovero on kullakin tulotasolla ja verrata sitä osinkojen verotukseen. Konsensus taitaa olla, että palkkaa kannattaa nostaa noin 20-40 000 euroa vuodessa. Jos jakovaraa on enemmän, loput kannattaa nostaa osinkoina.
Palkannostaminen voidaan nähdä myös riskienhallintakeinona. Jos palkkaa ei nosta lainkaan ja yritys menee nurin, menevät rahat sen mukana. Mutta jos osa yrityksen rahoista on nostettu palkkana, saa ainakin tämän osuuden pitää itsellään.
Toisaalta sitten jos koko tuloksen nostaa palkkana eikä yritykselle jää yhtään rahaa esimerkiksi investointeihin, kärsii tulevaisuuden kasvu.
Filosofiani on omistaa yritystä, joka on myyntikunnossa. Tämä ei tarkoita, että yritystä oltaisiin myymässä, vaan sitä, että yritys on johdettu niin ammattimaisesti, että sen myynti olisi mahdollista. Jotkut yritykset ovat niin retuperällä tai niissä on niin suuria riskikeskittymiä, että niiden myyminen olisi mahdotonta. Tai ainakin kauppahinta olisi huono.
Myyntikunnossa oleva yritys on sellainen, jossa asiat on hoidettu hyvin, sen vuoksi se on myyntikunnossa. Tällaista yritystä on mukava omistaa. Asiat toimivat enemmän tai vähemmän hyvin ja arki rullaa.
Mutta jos myynti oikeasti tulee ajankohtaiseksi, voit olla varma, että ostaja syynää johdon palkat. Mikäli yrittäjä ei ole nostanut palkkaa lainkaan, tai vain nimellistä palkkaa, laskee se yrityksen arvoa.
Ajatellaan, että yrityksen valuaatio lasketaan esim. kolmosen kertoimella, eli tulos * 3, ja yrityksen tulos on ollut viimeisen kolmen vuoden ajalta keskimäärin 100 000 €/v. Nyt jos yrityksen johto on nostanut markkinahintaista palkkaa, on tulos ”aito”. Tällöin yrityksen arvo on 300 000 €.
Mutta mikäli yrittäjä ei olisi nostanut palkkaa, täytyy ostajan huomioida tämä. Jos kaupanteossa yrittäjä siirtyy syrjään, täytyy ostajan palkata hänen tilalle ammattijohtaja koska ei ole oletettavaa, että yrittäjä jäisi töihin toisen omistamaan firmaan nollapalkalla.
Jos ammattijohtajan palkka on esim. 8300 €/kk eli 100 000 €/v, menee yrityksen koko tulos ammattijohtajan palkkaan. Kysymysmerkiksi jää vielä se, onko ammattijohtaja yhtä pätevä ja motivoitunut kuin itse yrittäjä. Mutta todellisuudessa kyseessä ei siis olekaan kannattava yritys, vaan sen omistajan työpaikka.
Paljonko ostaja sitten olisi valmis maksamaan tällaisesta yrityksestä? Vaikea sanoa, mutta ei taatusti 300 000 euroa, yrityshän ei tee tulosta lainkaan. Omistaja voi siis tehdä itselleen karhunpalveluksen maksamalla itselleen alipalkkaa.
Sama toimii toiseen suuntaan. Jos omistaja olisikin maksanut ylisuurta palkkaa, voi ostaja todeta, että tähän saadaan ammattijohtaja pienemmällä palkalla, jolloin yrityksen tulos ja siten maksettava kauppahinta kasvaa.
Esim. startupeissa on usein monta omistajaa, joita kaikkia kiinnostavat johdon palkitseminen. Ja paras tapa mitata kunkin tuottamaa lisäarvoa on maksaa siitä markkinahintainen korvaus.
Muista kuitenkin yrittäjänä, että yritys ei ole demokratia, jossa jokaisella osallisella on yksi ääni. Mikäli kaikesta äänestetään demokraattisesti, halvaantuu yrityksen päätöksenteko, koska harvoin kaikki ovat kaikesta samaa mieltä. Jonkun on vain päätettävä.
Siitä, että omistat yrityksestä paljon, ei seuraa se, että sinun tulisi tehdä töitä ilmaiseksi, vaikka se toki muiden osakkeenomistajien etu olisikin. Paitsi yrityksen myyntihetkellä.
Iso omistusosuus on palkinto aiemmin tekemästäsi työstä ja riskinotosta.
