Koska täytin tänä vuonna 45-vuotta, saisin osallistua yli-ikämiesten urheiluun. Nykyisin jo 35-vuotiailla on ikämieskisoja, aikoinaan 45+ oli ensimmäinen ikämiessarja. Loogista täten on, että palaan normaali-ikäisten sarjalentopalloon 23 vuoden tauon jälkeen.
Jos kerran pelataan, pelataan tosissaan. Olen treenannut viime aikoina salillakin lentopallo mielessä. Kausi alkaa ensi viikolla. Näin ollen ajattelin ottaa Tallinnassa tavallista kevyemmän Battle of the Forums – viikonlopun.
Lähdimme 16.30 SuperStarilla perjantaina kohti etelä-Helsinkiä. Siideriä otin vasta satamaterminaalissa. Nuoremmat taistelijat olivat hoitaneet juomahuoltoa kuntoon jo hyvissä ajoin ennen matkaan lähtöä. Onneksi minä olen nykyisin kohtuukäyttäjä, joka ymmärtää aikaisin aloittamisen vaarat…
Tämä kellonaika ja viikonpäivä tarkoittavat, että laiva on reunojaan myöten täynnä erittäin juomahaluista kansaa. Päädyimme menemään business loungeen, jossa on ruokaa ja juomaa jonottamatta ja lipun hinnalla.
Tämä on yleensä virhe. Selvisin semivahingoilla, eli neljällä lasilla viiniä. Kaksikymmentä minuuttia ennen laivan saapumista satamaan vaadin onnistuneesti vaihtamaan punaviinisammiota. Enhän minä itselleni, mutta kun kaverikin halusi punaviiniä.
Meillä oli Tallinnassa sovittuna heti päivällinen, joka sisälsi normaalit ruokajuomat. Tämän jälkeen alkoivat foorumeiden kolmetuntiset bileet Olympic Casinon alakerrassa. Tilaisuudessa oli pikkupurtavaa ja isoa juotavaa.
Onnistuin neuvottelemaan mikseriksi myös kivennäisvettä. Lantringeista kaloreiden ottaminen on aloittelijoiden puuhaa. Sen sijaan epäonnistuin neuvottelemaan itselleni Suomen kokoisia drinkkejä, vaan tarjoilija epätoivoisesta vastustuksestani huolimatta kaatoi vapaalla kädellä lasin pohjalle tyyliin desin vodkapaukkuja.
Ilmeisesti paukut kihahtivat kaljuun liian vauhdilla, koska pelatussa kahdenkymmenen euron omaha/texas intiaanipokeriturnauksessa otin useampaan otteeseen lämpöä sekä kanssapelaajille että yleisölle. En yleensä hirveästi mellakoi isoissakaan peleissä vaikka olisi minkälaisia vastoinkäymisiä, mutta nyt suorastaan käyttäydyin huonosti.
Oikeasti varmaan kiukuttelin eniten itselleni, koska alkoi olla selvää, että mopo oli karkaamassa käsistä taas kerran. Ehkä taipumukseni tähän johtuu siitä, että minulla ei ole koskaan ollut mopoa.
Suunnitelmani ”peliä ja kohtuukäyttöä” konvertoitui sitten perjantain osalta ”ei peliä ja Prive-klubille”. Siellä yritin kiivaasti kamppailla erilaisia eteen työnnettyjä drinkkejä vastaan saavuttaen lähinnä marginaalisia torjuntavoittoja. Karkasin kuitenkin paikalta ennen pilkkua, mikä on minun ansioluettelollani varsin oiva suoritus.
Seuraavana päivänä minulla oli tapaaminen kahdeltatoista. Luodakseni hyvän vaikutelman, otin heti kärkeen pari loiventavaa siideriä. Sivistys on siinä mielessä mennyt eteenpäin, että Tallinnassa saa melko monessa paikassa kuivahkoa omenasiideriä.
Jos ottaa loiventavia puoliltapäivin, on peli yleensä menetetty myös sen päivän osalta. Tämä lauantai ei tuottanut poikkeusta. Nyt sentään pienen välikuoleman jälkeen pelasin aamukuuteen asti. Tämä oli muuten osoitus korkeasta työmoraalista, mutta enpä sitten enää 10.30 laivaan ehtinytkään. Unihäiriöni ovat selkeästi paranemaan päin.
Lentokone 194 eurolla oli ainoa väline, jolla pystyin täyttämään sitoumukseni olla Helsingissä hyvissä ajoin. Suunnitelmani sunnuntaille oli pitää korkki kiinni koko päivän. Tämä oli hyvin suunniteltu. Toteutuksen esteeksi tuli minulle ehdotettu alkoholin nauttiminen. Täytyyhän sitä olla sosiaalinen, ja harvoin pyydetään mihinkään.
Maanantaina en mennyt lentopallovuorolle. Tämä hävettää niin paljon, että parempi tunnustaa, ettei tule toistettua. En tosin ollut luvannutkaan mennä, mutta olin suunnitellut mennä, ja se on lähes yhtä vakavaa.
Maanantain ja tiistain välisenä yönä nukuin tunnin. Tämä on hyvin tuttu ilmiö pitkien viikonloppujen jälkeen. Tiistaina nousin sohvalta vasta illan lentopallotreeneihin. Sen verran oli tukka sekaisin, että menin tuntia liian aikaisin. Otinkin sitten vähän rangaistuspuntteja lentiksen alle, jotka eivät kyllä erityisen hyviltä maistuneet.
Tallinnassa ja Helsingissä oli koko matkan hauskaa, enkä yleensä ole viihteellä oloistani morkkiksia saanut.
Mutta yli-ikämiehen voimat hiipuvat. En selkeästi ollut työkuntoinen vielä tiistainakaan. Nuorempana jos kahden tunnin yöunien jälkeen pesi hampaat ja pyyhki oksennukset lahkeista, niin oli täydessä iskussa. Nyt tuli lähinnä katseltua paljon melkoisen huonoja tv-ohjelmia.
Tätä kirjoittaessani olen kyllä sitä mieltä, että minun ikäisteni miesten olisi syytä jättää useamman päivän törpöttelyt nuoremmilleen. Tämä toki on vain mielipide, ei mikään lupaus.
P.S. Pokeritieto voitti tämän osakilpailun. Tämä johtui lähinnä minusta riippumattomista syistä.
