Joku Alman toimittajista kysyy nykyään joka vuosi, mitä aion vuodenvaihteessa osakemarkkinoilla tehdä. Selitän aina, että en mie vielä tiiä, mitä ostan. Joka tapauksessa yritän kyllä ostaa limiitit ruttuun.
Selitän osto-operaationi fokusoituvan vuoden viimeiseen kaupankäyntituntiin Helsingin pörssissä. Etsin likvidejä, mutta solideja ja mielellään hiljan laskeneita suomalaisia (=tuttuja) pahveja. Ja lopulliset päätökset teen tosiaan vasta uudenvuodenaatonaattona.
Lisäksi kerron, että alan realisoida heräteostoksiani heti ensimmäisen kaupankäyntipäivän alussa. En siis tosiaankaan odottele tammikuun loppua tai ainakaan toukokuuta.
Jutun julkaisun jälkeen kymmenkunta beesi-innokasta kysyy miulta, mitä osakkeita olen tammirallia varten ostanut. Yleensä myös yhdestä kahteen tiedeorientoitunutta kertoo, että tammikuuefektiä ei ole aikavälille 1.1.-31.1. tieteellisesti todistettu.
Molemmille tahoille tekisi aina mieli sanoa, että sisälukutaidon yleinen suuntaus on sama kuin demokratialla, eli alaspäin. Tosin useimmiten kyseessä on enemmän pelkän otsikon lukemisesta kuin varsinaisesta luetun ymmärtämisestä.
Jos murjotan vain vähän (= olen normaalilla tuulellani) selitän lehtijutun speksit uudelleen. Eli ”En ole ostanut vielä, enkä vielä tiedä mitä ostan” & ”Sijoitusperiodini on vuodenvaihteen yli, eikä tammikuu”.
Luettuani Heikki Keskivälin erinomaisen informatiivisen xiitin vartin analyysiprosessistaan Vieremän ylpeydestä Ponssesta, päätin yrittää ”Vielä kerran pojat” -pohjalta vääntää rautatiekiskosta omaa vuodenvaihteen ajatusprosessiani.
Tekoälyn kehittymisen sivutuotteena sisälukutaidon lisäksi inhimillisten ajatusprosessien sekä laatu että arvo laskenevat lähivuosina. Eli laadukkaiden prosessien kilpailuetu kasvaa, mutta niiden hyödyllisyys vähenee.
Kilpaurheiluaddiktina pidän kehitystä ihan suotavana. Lisäksi HS Kulttuurin tuottaman vihervasemmistopropagandan korvautuminen tekoälyn tekemällä kiihkottomalla kulttuurianalyysillä olisi hyvinkin yhteiskunnallisesti kannatettava tavoite.
Raskaimmasta kevyimpään
Olen aavistuksen tieteellistänyt prosessiani 90-luvusta, ja alan etsiä potentiaalisia vuodenvaihdearpoja isoimmasta markkina-arvosta pienimpään. Vaikka markkina-arvo ei ole likviditeetin synonyymi, korrelaatio on olemassa. En siis enää kelaile pörssilistoja random walk -periaatteella.
Nordea
Helsingin pörssin painavin eläin on Nordea 36,6 miljardin markkina-arvollaan. Kurkataan kuvaajaa.
Käppyrän perusteella kävisi. On ollut ottavinaan tänä vuonna pataan indeksiltä (osinkokorjattuna tuskin) ja treidaa lähellä vuoden pohjiaan.
Fundatkin ovat suotuisat. Ensi kevään osinkotuotto @10,45 lienee yli yhdeksän pinnaa ja P/E 2025 suuruusluokkaa kahdeksan. Tosin Nordea teki taas Norpat ja kertoi reipas viikko sitten analyytikkopuhelussa, että osalla arvon anaaleista on aivan liian korkeat ensi vuoden nettokorkotuotot exceleissään. Ja saman tien ahkerasti norppakauppaa käyvälle Akille tuli Nordeaa syliin.
Sama tapahtui muutama vuosi sitten, kun Nordeasta oma-aloitteisesti soitettiin geelitukille, että tehän ennustatte meille aivan liian hyvää tulosta. En tiedä kuka linjauksesta ”Kerrotaan ensin analyytikoille ja tiedotetaan tuulipuvuille myöhemmin” on päättänyt, mutta lähettäisin kaverin mielelläni Слава Україні! -paidassa tutkimaan venäläisiä pankkiosakkeita Moskovaan.
Lisäksi miulla on norpannahkaa varastossa ihan omiksi tarpeiksi, joten tuskin huomenna lisään juuri Nordeaa. Jos ei olisi ennestään yhtään, hyvin suurella todennäköisyydellä ottaisin.
Kone
Koneen Säätiö ei ole Elokapinan tukemisellaan tuonut Koneelle niin paljon mainehaittaa, etteikö se olisi pysynyt kakkosena tuloksella 24 Mrd€ Helsingin markkina-arvokilpailussa. Koneen kannalta onneksi ulkomaalaiset sijoittajat seuraavat kotimaista mediaamme niukahkosti. Joo tiedän, Koneen Säätiö ei ole sama kuin Kone Oyj. Mutta kun yhtiön pääomistajasuku alkaa sekoilla, harvoin siitä mitään hyvää pörssiyhtiöllekään seuraa.
Jännää kyllä, Kone on tänä vuonna biitannut OMXHPI:n. En tiennyt, en juuri Koneen pörssikurssia seuraa. Se on ollut tällä vuosituhannella aina miulle liian ”kallis” (= iso virheanalyysi kauan sitten) ja aivan viime vuosina en ole ollut ihastunut Kiina-riskeihinsä.
Toisaalta kurssi liukui loppuvuodesta muun Fabianinkadun mukana. Toisin kuin Heikki Keskiväli, kurkkaan ajan säästämiseksi ensimmäiseksi mitä Inderes ennustaa. Vartti kun on kovin pitkä aika käyttää oman analyysin tekemiseen.
Hmm, 2025 P/E 21 @47,20. Pitäkää Koneenne, jotain muuta pitänee löytää. Joku 20ish P/E ilman Kiina-riskiä olisi ainakin syklin pohjalla ihan hyväksyttävissä. Mutta Kiinan kiinalaiseksi ylipitkä presidentti ja Koneen Säätiö Nakurampasponsseineen huomioon ottaen, tämänhetkinen Kone saa muusiksi hakata jonkun ihan muun.
Tämä Kone vielä meidät muusiksi hakkaa
Tämä Kone aina käy eikä koskaan lakkaa
Tämä Kone meidät jalostaa ja pakkaa
On lapset ruokaa sen ja aikuiset on kakkaa
-Juice Leskinen
Nokia
Koneen niskaan hengittää entinen matkapuhelimien maailman markkinajohtaja Nokia 23 jaardillaan.
Nokia on ollut vuodenvaihdeaskartelujeni kohteena useimmin, hyvällä marginaalilla seuraavaan. Nyt ei näytä kovin houkuttelevalta, koska poikkeuksellisesti Nokia on pyyhkinyt indeksillä lattiaa kuin Jukurit HIFKillä jäätä eilen. Kiitoksia muuten Mikkeliin, ansiostanne SaiPa on taas sarjakärjessä.
Miulla on jo salkussani Nokian Gummitehdas Oy:n seuraajaa, joten yhdistettynä eteläkoilliseen osoittavaan kurssikäyrään laskuvuonna vaikuttaisi siltä, että huomenna en Nokiaa ole myyntilaidasta nappaamassa. Kurkataan kuitenkin, mitä Lapsinerot Nokialle ennustavat. Perjantain hinnalla @4,29€ Inderesin Atte Riikola ennustaa 14ish P/E:tä. Joo’o, tämähän vähän houkuttelisi.
Tieteellisen sijoittamisen nimissä päätänkin ottaa Nokiaa huomenna, jos saan sitä ostettua halvemmalla, kuin mitä olen sitä hiljan myynyt. Menee jännäksi, koska viimeisin kevennys 18.12. oli @4,297, eli juuri perjantain hinnoissa.
Aina alaspäin
Uskoisin selittäneeni vuodenvaihdeprosessini ymmärrettävästi. Tai ainakin toivon niin. Jatkan tutkimuksiani huomenna markkina-arvoissa alaspäin Sampo 21, UPM Kymmene 14 ja Fortum 12 jaardia ja niin edespäin. Hilpeää on, että miulla on näitä kaikkia kolmea. Tämä vahvistaa sanomisiani siitä, että salkussani on enemmän Helsingin raskaita lappuja kuin koskaan ja isoimmalla painollaan sitten finanssikriisin.
Jos olen hirmu aktiivinen, päivittelen uudenvuodenpäivänkrapuloissa päiväkirjaani mitä ostin ja mihin hintaan. Tai hetkinen, ehkä suoritankin tämän jo aattona. Helsingin pörssihän lomailee uudenvuodenaaton, jotta meklarit ehtisivät ostamaan lapsilleen raketteja ja itselleen nakkeja & viinaa. Voidaan jännätä yhdessä, miten vanhan optiospekulantin vuodenvaihdeveivit onnistuvat.
Tähtisilmätkin voivat seurata, miten jotkut kaljut hönöt vuosikymmenestä toiseen hakkaavat päätään Fabianinkadun kiviseinään, eivätkä ymmärrä ikuisesti nousevia kryptoja ostaa.
Parempaa sijoitusvuotta 2025 kaikille melko tasapuolisesti!
P.S. Sen verran selailin vielä OMXH25-listaa, että Metsoa otan näistä lapuista melko varmasti. Siihen on kaikkein tieteellisimmät perusteet: Myin kaikki Suomen suurimmat kanalintuni maaliskuussa nykyhintaa kalliimmalla. Metsolla (7,5 Mrd€) olen vuodenvaihdespekuloinut 2015 ja heti perään uudestaan 2023 eli vuosi sitten.
Yleisfilosofiani mukaan muutenkin konepajoja ostetaan syklin pohjalla. Tosin olen kaikki Konecranesini (4,9 Mrd€) ja Cargotecini (= tuleva Hiab 10,5 Mrd€) myynyt nykyhintaa halvemmalla jo touko-kesäkuussa. Rahoitusteoriani ei tässä tilanteessa helpolla taivu näillä edes vuodenvaihteen pikaiskuun.
Todettakoon tähän, että avioliiton partaalla olleitten konepajaveljesten pörssikurssien etukeno suhdanteeseen tukee pitkäaikaista teoriaani, jonka mukaan ajan funktiona pörssikurssit alkavat ennustaa yhä kauemmas ja kauemmas.
Jollain oikeassa olemisella sitä täytyy yrittää pullistella, kun annus horribilisia on enää yksi pörssipäivä jäljellä.
Arvopaperi 19.12.2024: Aki Pyysing luottaa vuodenvaihdeilmiöön
