THL:n tutkimuksen mukaan 2,5 prosenttia rahapelaajista hävisi saman mitä muut yhteensä. Eli veikkauskielellä ”kulutti puolet rahapelaamiseen käytetystä rahasta”. Tätä sivusi myös Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n rahapelihaittojen tuoreehko päällikkö Riitta Matilainen viimeviikkoisessa Ylen ”Mitä tehdä veikkauksen pelimonopolille?” 8-minuuttisessa.
”Tää on mielenkiintoinen tää 2,5 prosenttia pelaa 50 prosenttia, koska he eivät välttämättä kaikki kuitenkaan ole rahapeliriippuvaisia. Siellä löytyy joukosta varmastikin sellaisia tyyppejä, jotka pelaa ammatikseen osin. Ja heillä se ei välttämättä olekaan samanlainen ongelma kuin näille rahapeliriippuvaisille”.
Tästä nyt voi saada sellaisenkin käsityksen, että ammattilaiset häviävät rahapeleihin. Nähdäkseni häviävää pelaajaa ei voida ammattilaiseksi määritellä. Tappiollisia pelureita on toki maailman sivu esittäytynyt pokeriammattilaisiksi. Ellei näillä ole ollut pitkälle mennyttä peliongelmaa, niin totuudessapysymisongelmia on ainakin löytynyt.
Ilahduttavaa toki oli, että rahapeliammattilaisten olemassaolo haittapuolellakin tunnistettiin. Mutta Jouni Laihon lanseeraamalla ” Pokeri on onnenpeli” -väitteelläkin on vielä kannattajiaan. Viimeksi kesäkuussa miulta kysyttiin selkeän epäluuloisesti, saanko muka pysymään pelini voitollisena.
Kysyjä oli täysipäinen ja tietoinen siitä, että olen esitellyt itseni pitkään pokeriammattilaiseksi. Epäilen vähän, että en saanut häntä vakuuttuneeksi, vaikka väitin vuodesta 1995 hävinneeni vain vuonna 2013 ja silloinkin melko mitättömästi.
Rahapeliammattilaisten lukumäärä
Pokeriammattilaisten lukumäärää kysellään miulta aina välillä. Olen viime aikoina vastannut, että kaikki saanevat kokoontua, koska tuskin yli viittäsataa löytyy. Mutta ei kuitenkaan kovin paljon allekaan. Samasta taloyhtiöstäkin jo saadaan kasaan ainakin neljä.
Näin siis määritelmällä, että voittaa sen verran, ettei muuta tarvitsisi tehdä. Tosin olen ollut maaliskuusta lomautettuna ja saa nähdä pystynkö uusimaan henkisen ammattilaiskorttini vielä seuraavallekin kaudelle.
Sen lisäksi Suomessa löytyy myös vedonlyöntiammattilaisia. Koska muutama ammattivedonlyöjä on arvioinut lukumääräksi ehkä viittäkymmentä, veikkaan suuruusluokaksi sataa. Ainakin pokeriammattilaiset ovat kovia tuomitsemaan kollegoitaan ”Se ei ole oikea ammattilainen” -pohjalta, joten arvelen vedonlyönnissä olevan samaa ilmiötä.
Meillä on varmasti Suomessa sekä pokeri- että vedonlyöntiammattilaisia, joista muulla yhteisöllä ei ole mitään havaintoa. Tuskin kukaan näistä on saanut koronaakaan, koska ovat harjoitelleet ruudun ääressä sosiaalisen etäisyyden pitämistä koko aikuisikänsä.
Ammattilaisten löytyminen THL:n otannasta
THL:n haastattelututkimuksessa tavoitettiin 3994 15-74 vuotiasta suomalaista. Näitä oli Suomessa viime vuonna Tilastokeskuksen mukaan noin 4.128.000 sierainparia. Meitä rahapeliammattilaisia siis arvelen olevan sen 600 mustasydämistä.
Laskin itseäni huvittaakseni millä todennäköisyydellä THL sai haastateltavakseen vähintään yhden ammattilaisen.
Kun otetaan ensimmäinen haastateltava, tämä ei ole ammattilainen todennäköisyydellä (4128000 – 600) / 4128000 = 0,99985 = 99,985 prosenttia.
0,99985 kun sitten kerrotaan itsellään kaikkien vastanneiden lukumäärän verran kertoja, eli korotetaan potenssiin 3994, saadaan tulokseksi 0,56 eli 56 prosenttia. Tällä todennäköisyydellä siis 3994 haastateltavaan ei osunut yhtään neljämiljoonaisen populaation kuudestasadasta yksilöstä.
Eli on 100 – 56 = 44 prosentin mahdollisuus, että tutkittavien joukossa on ollut yksi tai enemmän ammattilaisia. Voitaneen päätellä, että rahapeliammattilaisten painoarvo tutkimuksessa ei ollut ainakaan kovin suuri.
Vääristävätkö osa-ammattilaiset tulosta?
Kuuntelin haastattelun ainakin kolme kertaa, ja siinä tosiaan sanottiin ”pelaa ammatikseen osin”. Tutkimuksessa olikin mukana käytännön varmasti voittavia rahapeliharrastajia, koska heitä on Suomessa ja kaikkialla maailmassa luonnollisista syistä moninkertaisesti enemmän kuin laveahkolla määritelmälläni ammattilaisista.
Tästä tullaan valitettavasti siihen, että laskuharjoitukseni oli vähän turha. Voittava pelaaja ei vaan häviä rahapeleihin yhtään mitään. Jos siis on voittava.
Kysyttiinkö oikeaa asiaa?
Haastattelututkimusten relevanttiutta arvioidessaan kannattaisi aina kaivaa, mitä oikeasti kysyttiin. Koska sopivalla kysymyksenasettelulla monet ”tutkimuksen” tekijät pyrkivät haluttuun lopputulokseen.
Tätä kysyttiin:
B21 Ajattele viimeksi kulunutta 12 kuukautta. Arvioi, kuinka paljon käytit rahaa (euroa) rahapeleihin. Voit arvioida pelaamiseen käyttämääsi rahamäärää joko keskimäärin YHDEN VIIKON tai YHDEN KUUKAUDEN tai KOKO VUODEN aikana.
Ohje: Vastataan vain yhteen vaihtoehdoista. Jos vaikeuksia vastata, hyvä arvio riittää.
a Käytin pelaamiseen keskimäärin YHDEN VIIKON aikana euroa
b Käytin pelaamiseen keskimäärin YHDEN KUUKAUDEN aikana euroa
c Käytin pelaamiseen 12 VIIME KUUKAUDEN aikana noin euroa
Jos pelannut Veikkauksen ulkopuolisia pelejä (B13-B18 = kyllä), niin kysytään
B21x Kerroit pelanneesi X euro X aikana (kysymys B21), kuinka monta euroa tästä rahamäärästä käytit Veikkauksen peleihin? euroa
Jos tämän ymmärsi voittava pokerinpelaaja esimerkiksi kysymykseksi ”Paljonko maksoit reikkiä”, on aika huonolla luetunymmärtämisellä päästy peliuralla aika pitkälle.
Kysymyksenasettelu on nähdäkseni neutraali.
Mutta johtopäätös ”Tutkimus ei kerro totuutta, koska mukana on tyyppejä, jotka pelaa ammattikseen osin” on veikkauskieltä.
Toki varmasti siinä 2,5 prosentissa, jotka tuottavat 50 prosenttia veikkaushäviövaroista, on mukana myös sellaisia, joilla on varaa hävitä. Mutta toisaalta myös vähemmän häviävissä on väkeä, jolla ei olisi oikeasti varaa hävitä yhtään mitään.
Rahapelaaminen Suomessa
Haastattelussa tutkimuksesta poimitut luvut olivat oikein. Poimin näistä ääripäät:
Ylivoimaisesti suurin osa suomalaisista pelaa maltilla.
Rahapeliriippuvaisia, eli joilla pelaaminen hallitsee koko elämää, on 52.000. Tämä onkin niin vähän äänestäjiä, että Veikkausperhe sai pitkään nauttia veikkaushäviövaroista kaikessa rauhassa. Mahtavatko edes peleiltään ehtiä äänestämään?
Maltilla pelaavia plus kokonaan pelaamattomia on paljon enemmän. Iso osa heistä arvostaa ammattiliittojen tarjoamia edullisia lomamatkojakin. Vielä suurempi osa pelkää verojensa nousevan, jos veikkaushäviövarat supistuvat.
Suomalaista 700.000 kokee kuitenkin läheisensä rahapelaamisesta haittoja. Tämä on muuten enemmän äänestäjiä, kuin yksikään puolue sai viime eduskuntavaaleissa ääniä.
Syytä peliongelmiin vieritettiin tällä kertaa ulkomaalaisten lisäksi myös omille rahapeliyhtiöillemme: ”Monopolit ovat saaneet huseerata miten tahtovat.”
Tässä haettiin minimimäärää syyllisiä ammuttaviksi. Veikkaus ja edeltäjänsä ovat enimmäkseen tehneet, mitä poliitikot niiltä ovat halunneet. Eli mahdollisimman paljon rahaa jaettavaksi Veikkausperheelle. Pyövelinkin syyttäminen kuolemantuomiosta on minun filosofiani mukaan aika arveluttavaa.
Rahapelipolitiikkamme voi muuttua järjelliseksi vasta kun veikkauskielen puhuminen lopetetaan kokonaan. Tämä taas tapahtuu vasta, kun Veikkauksen edunsaajien ja veikkaushäviövarojen napanuora katkaistaan.
Matilainen vaati Veikkausta pois (lainsäädännöstä) päättävistä pöydistä. Tämä jättäisi kuitenkin pöytään Veikkauksen edunsaajat, kuten EHYT ry:n.
En tietenkään vaadi rahapelitutkijoita pois lainvalmistelusta. Vaan vaadin niiden ja muidenkin tarpeellisten järjestöjen rahoituksen siirtämistä normaaliin valtion budjettitarkasteluun. Tämän jälkeen ei rahapelihaittojen päällikönkään tarvitsisi veikkauskieltä puhua.
P.S. Tarkoista numeroista tykkääville:
Tarkkaan ottaen pitäisi laskea (4128000 – 600) / 4128000 x (4127999 – 600) / 4127999 … , koska samoilta ei kysytä uudestaan. Tällä ei ole kuitenkaan vaikutusta tuloksen suuruusluokkaan.
Lisäksi väestöstä olisi (kai) pitänyt vähentää Ahvenanmaalla asuvat, koska kysely oli suunnattu vain Manner-Suomessa asuville. Mutta tätäkään en jaksanut askarrella enää sen jälkeen, kun olin tämän oivaltaessani jo kolumnin loppupuolella. Viimeksi tällä pienehköllä saarella käydessäni ei siellä vaikuttanut kovin paljon porukkaa asuvan.
P.P.S. Laskuharjoitukseni ei ollut täysin turha. Janne JR Raevaara vahvisti laskelmani oikeaksi. Yritin ensin päästä mahdollisimman helpolla ja kysyä Jannelta vastausta. Mutta kun se ei heti vastannut, laskin itse. Ja olin hyvin tyytyväinen, kun en ollut olettanut mitään hönöä.
