Edellisessä kolumnissani oli pikaiset kommenttini osakemarkkinoiden rajuun pudotukseen. (Juhani Huopainen 6.2: Rekyyli, krässi vai karhu?) Rojahdus jäi etenkin Suomessa hyvin vaatimattomaksi – OMX25-indeksin lasku jäi alle kuuden prosentin, ja 2017 kesäkuusta alkanut yleisindeksin sahaaminen on jatkunut toistaiseksi ennalleen. Nyt on menossa jo viides yritys läpäistä tuo kyseinen kesäkuun huippu, mutta alaskaan ei olla päästy.
Perinteisen ”yliostettu markkina dippasi”-selityksen ohella vakuuttavin näyttö on volatiliteettia lyhyeksi myyneiden sijoitustuotteiden vaikeudet. Optiovolatiliteettien nousu oli poikkeuksellisen suuri verrattuna tapahtuneeseen osakkeiden hintalaskuun. Nyt heikot tuotteet on ravisteltu markkinoilta pois, joten seuraava shokki tullee jostain muualta, mutta ei ihan heti. Usko ja luottamus markkinoiden vakauteen on kuitenkin ottanut osumaa, mikä on tervetullutta osakemarkkinoiden hullun vuoden jälkeen.
Paras näkemäni yleistajuinen kuvaus volatiliteettituotteiden osuudesta kurssirojahdukseen oli Macro Man-blogissa.
Italian kansa ja Saksan demarit äänestävät
Maaliskuun 4. päivä alkaa lähestyä uhkaavasti. Italian vaalien jälkeinen tilanne on kysymysmerkki, enkä pidä kovin rohkaisevina sitä, että Euroopan Unioni suhtautuu Silvio Berlusconiin populismilta suojelevana voimana. Eurokriisin sykkiessä reippaammalla vaihteella Berlusconihan lempattiin EU-maiden pyynnöstä ulos Euroopan Keskuspankin (EKP) avulla. Nyt kun vaihtoehdot ovat Pohjoista Liittoa ja Viittä Tähteä, Berlusconi tuntuu olevan muiden EU-maiden mielestä pienin paha.
Samana päivänä Saksan sosialidemokraattinen puolue (SPD) äänestää kristillisdemokraattisen puolueen (CDU) kanssa sorvatun hallitusyhteistyön hyväksymisestä. SPD:n jäsenistö ei ole kovin tyytyväinen puoluejohtonsa toimintaan, sillä perinteisesti yhteistyö CDU:n kanssa heikentää kannatusta ja kakkospuolueena mukana oleminen tarkoittaa väkisinkin isoja myönnytyksiä.
Mikäli SPD äänestää hallitusyhteistyötä vastaan, Saksa saattaa ajautua uusiin vaaleihin. Lievästi sanottuna mielenkiintoinen AfD-puolue Eurooppa- ja pakolaisvastaisine linjoineen on noussut mielipidekyselyissä SPD:n ohi Saksan toiseksi suurimmaksi puolueeksi.
Viime vuoden puolella Euroopassa ehdittiin jo bailata ankarasti populisteista saadusta torjuntavoitosta, mikä oli Itävallan, Hollannin ja Ranskan vaalien jälkeen melko jännä tulkinta tilanteesta. Ei ole kirkossa kuulutettu, että parivaljakko Macron ja Merkel saavat euroaluetta revittyä radikaalien uudistusten tielle.
Euroalueen kehittämisen ongelma on intressiristiriitojen ja rehellisyydenpuutteen lisäksi syvälliset näkemyserot kriisistä ja sen luonteista. Bruegel-ajatushautomon mukaan eri maiden käsitykset kriisistä ja siitä, miten siitä kannattaisi luovia eteenpäin, eroavat toisistaan huomattavasti. Euroalueen kehittäminen on tämän takia vähän kuin siirtolaiskriisistä keskustelu Suomessa – yksi ääripää haluaa kaikki Suomeen, toinen ääripää entisetkin pois ja siinä välissä on konsensuspolitiikkoja tekemässä ratkaisuja, jotka eivät kelpaa kenellekään, eivätkä siirtolaiskriisiä ratkaise. On olemassa merkittävä riski, että euroalueen kehittämiselle käy samalla tavalla.
Euroopan keskuspankki tiukkenee
EKP:n johtajien nimitysrumba on jo käynnissä, ja pankkien analyysiosastojen raporteissa yleinen käsitys on, että uusi johto tulee olemaan nykyistä tiukempi. Samanaikaisesti EKP:n velkakirjojen osto-ohjelman supistaminen ja lopettaminen häämöttävät tulevaisuudessa. Nämä molemmat muutokset ovat yleisessä tiedossa ja kaiken järjen mukaan jo täysin hinnoissa mukana. Mutta saksalaisten hinkua kiristää rahapolitiikkaa ei pitäisi aliarvioida. Entinen EKP-pomo Jürgen Stark otsikoi tuoreimman kirjoituksensa ”Vastuuton EKP”. Stark erosi EKP:sta 2011 vastalauseena velkakirjaosto-ohjelmille. Uutistoimisto Bloombergin kyselyssä Saksan keskuspankin pomo Jens Weidmann on ylivoimainen ennakkosuosikki EKP:n seuraavaksi pääjohtajaksi.
Jos Mario Draghin edeltäjän Jean-Claude Trichet:n kausi jotain opetti, niin ainakin sen, että inflaatio- ja kasvutavoitteilla on Euroopassa hyvin vähän painoarvoa, jos vaakakupissa ovat ortodoksiset opit ja yhteisvastuiden välttely. Draghi muistetaan löysän rahapolitiikan harjoittajana, mutta menikö se ihan niin? Käytännössä Draghihan toimi isosti vasta euroalueen hajoamisen kynnyksellä 2012, ja seuraavan kerran deflaatiopeikon jo puraistua 2014.
Pelkään pahoin, että seuraavan kriisin syttyessä EKP toimii kuten aiemminkin – se odottaa toimenpiteiden kanssa siihen pisteeseen asti, että on pakko toimia. Se tarkoittaa, että ihan pienellä korjausliikkeellä ja lyhyellä matalamman tuoton jaksolla ei euroalueella selvitä.
USA:n verouudistuksen jälkeen infrastruktuuripaketti?
Donald Trumpista voi olla montaa mieltä, mutta hattua on nostettava, että vihamielisen median, poliittisten vastustajien aktiivisuuden, alhaisten kannatuslukujen ja jatkuvan Venäjä-tutkinnan aikanakaan vauhti ei ole pudonnut. Republikaanienemmistö sai verouudistukset läpi, ja seuraavaksi työlistalla ovat mittavat infrastruktuurisijoitukset. Niiden suunnittelu ja läpimeno edustajainhuoneessa on kuitenkin verouudistusta suurempi rasti. Sijoittajat tietävät tämänkin, joten todennäköisesti tiedossa on pikemminkin positiivisia kuin negatiivisia yllätyksiä. En usko, että kovin moni uskoo infrasuunnitelmien toteutumiseen ainakaan puhutussa laajuudessa.
Kryptoista tuli ihan oikea assetti
Kryptovaluutat eivät ole minua aiemmin kiinnostaneet pätkääkään. Jos ei tiedä, mistä on kyse, tai kuka on se ääliö pokeripöydässä, on ilmeinen riski, että on itse se ääliö. Hintanousujen myötä kryptojen markkina-arvo on noussut huomattavasti. Bitcoinin laskennallinen markkina-arvo on noin 200 miljardia dollaria ja kaikkien lukuisten kryptojen yhteenlaskettu markkina-arvo noin 500 miljardia dollaria.
Jenkkien S&P500-osakeindeksin ja bitcoinin hinnat ovat viimeisten parin kuukauden aikana pari kertaa kääntyneet samalla hetkellä.
Aiemmin bitcoinin hintamuutosten korrelaatio osakeindeksien tai vastaavien finanssimuuttujien kanssa oli käytännössä nolla. On siis mahdollista, että kryptoista on tullut finanssiomaisuuslaji muiden joukossa, ja silloin kryptot alkavat kulkea käsi kädessä muiden assettien kanssa. Tästä voi valitettavasti myös johtaa ajatuksen, että jos jonkun salkussa bitcoin romahtelee huolella, se voi näkyä myös perinteisissä asseteissa.
Yleensä häntä ei koiraa heiluta. Mutta kokeilepas tarttua koiraa hännästä ja nykäistä voimakkaasti – kyllä siihen koiraan eloa tulee.
