Perjantaina kaatui Silicon Valley Bank, ja kaikki tavanomaiset panikoijat olivat normaaleissa tärinöissään. Osa ehkä huomasi, että pankki ei suinkaan kaatunut silikonirintojen liialliseen rahoittamiseen, vaan liian homogeenisiin tallettajiin ja näillä talletuksilla harjoitettuun iloisen huolettomaan bondisijoittamiseen.
Kyseessä oli oikeastaan hönöjen vetämässä pankissa varsin tavanomainen Bank Run. Tosin pelkkä peruspankkijuoksukin on vielä sorsien paritteluakin raaempaa.
Huomautan tähän väliin, että suomalaiset pankit eivät nykyisin sijoita omasta taseestaan oikein mihinkään riskipitoiseen. Vastaavaa ei ole siis tapahtumassa Aleksilla, jossa tosin pankkikonttorin löytäminen alkaa – toisin kuin 1980-luvulla – olla jo haastavaa.
Lisäksi vakuutan, että Nordnetin arvo-osuustilillä olevat Teslat ovat turvassa. Tätä siis oikeasti kysyttiin, meitä on monenlaisiin paniikkeihin. Vaikka ainakin miut yllättäen paljastuisikin Suvi Tuppuraisen humputelleen bondisijoituksilla pankin nurin, ovat arvo-osuustilillä olevat osakkeet edelleen meidän NonNerojen omia.
Esa Juntunen: Viisas Sijoittaja
Sivistyneet kirjailijat lähetyttävät arvion toivossa sijoituskirjansa miulle tuoreeltaan. UPM:n mediasuhteiden päällikkö Marko Erola ei ole ikinä lähettänyt yhtään ja KTM Esa Juntunen on taas lähettänyt kaikki, eli esikoisteoksensa.
Kirja on selkeästi parempi sijoituskirja kuin Nerolan hittiteos ”Paras sijoitus”, mutta se todennäköisesti myy paljon vähemmän. Viisisataa sivua vain on useimmille liikaa. Paatuneet lukuholistit toki lukaisevat tuollaisen läpyskän yhdeltä istumalta, vaikka pienessä kankkusessa.
Kirja pursuaa (ainakin sijoitusgenren rivoimman osaston mielestä) hilpeitä sijoitustarinoita. Saatoin tosin olla kuullut niistä kaikki jo etukäteen, mutta muistanpahan nyt ne sen verran paremmin.
Esimerkiksi tiesittekö, että Warren Buffett on tehnyt 90% omaisuudestaan 65 vuotta täytettyään? Tässä on muuten rima Sergei Bubkan seitsemässä metrissä kenelle hyvänsä. Itse näen haastavaksi jo pelkän elossa sinnittelyn vanhaan kansaneläkeikään asti.
Kalliimpi on parempaa
Kirjassa on monessa kohdassa mainittu, että osakemarkkinat ovat ainoa paikka maailmassa, missä ihmiset juoksevat kauppaan kuultuaan hinnankorotuksista. Ja juoksevat kaupasta ulos, kun alennusmyynti alkaa.
Tämä on tosiaan jännä ilmiö, jonka tunnistan monista kokeneistakin sijoittajista. Kontra-Aki ei löydä tätä taipumusta peilistä, mutta Momentum-Matikainen kyllä.
Sijoittajat ovat laiskoja
Juntunen asettaa järkiperäisen osakesijoittamisen aloittamisen edellytykseksi neljä ymmärtämisvaatimusta: Osakemarkkinoiden, yhtiöiden liiketoimintojen, maantieteen merkityksen ja toimialakohtaisten tunnuslukujen ymmärtämisen.
Olemme samaa mieltä, että aika moni painelee osakemarkkinoiden nappeja ymmärtämättä yhtäkään, saati sitten kaikkia näistä kohdista.
Mutta lukekaa kirja, niin ymmärrätte. Kaikki väännetään aika rautalangasta, esitietovaatimukset eivät ole mitenkään pöyristyttävän korkeat.
Osingot ovat sijoitusmaailman kofeiini
Kofeiini- ja osinkoriippuvuus ovat yhteiskunnassamme sallittuja. Molemmat ovat kuitenkin hyvin koukuttavia. Kun kävelen syrjäkujilla, vilkuilenkin aina ympärilleni, ettei pahasti addiktoituneita osinkohaukkoja ole kaartelemassa missään ja etsimässä mukiloitavaa.
Kirjassa kerrotaan hyvin, miten osinkoriippuvuus voi olla petollinen tie. Ja että sellaiset yhtiöt, jotka opportunistisesti ostavat omia osakkeittaan, ne vasta hyviä ovatkin. Tämä siis tarkoittaa, että ostetaan aliarvostettuja osakkeita, eikä Nokian Olli-Pekka Kallasvuona hinnasta välittämättä.
Osingot eivät siis ole paha asia. Mutta kuitenkin pelkästään verotettuja tilisiirtoja. Oikeistopoliitikot voisivat muuten puhua kahteen kertaan verotetuista pörssiyhtiöiden osingoista siinä missä vasemmisto valehtelee listaamattomien osinkojen olevan verovapaita. Tässä olisi toki sellainen ero, että oikeistohokema olisi totta.
Hinnalla on väliä
”Osakkeen perinteisiä hyväksyttäviä arvostuskertoimia, kuten P/E-lukua, ei kannata venyttää loputtomaan oikeuttamaan osakeostosta vain siksi, että osakemarkkinat ovat nyt hetkellisesti päättäneet tehdä niin.”
Tämä on omakin uskontunnustukseni. ”Hyvästä yhtiöstä voi maksaa mitä vain” -kansa katkeilee ahkerammin kuin meidän hintasensitiivisten lahkomme.
Kirjailija tosin aavistuksen ristiriitaisesti väittää, että pienistä hintamuutoksista ei kannata välittää. Jopa joku 20 prosenttia oli pitkän aikavälin sijoituksissa merkityksetöntä. Köyhään perheeseen 60-luvulla syntynyt on vahvasti sitä mieltä, että kaikki lasketaan.
Spekulointisalkku
Aavistuksen arveluttavana osana pidän kirjassa suositeltua viiden prosentin ”Spekulointisalkkua”. Jos sijoitus on arveluttava, sen voi jättää kokonaan tekemättä. Toisaalta miulla on sadan prosentin spekulointisalkku, eli kaikki on kaupan vaikka heti, jos hinnoista sovitaan.
Ja mitä tahansa voidaan riittävän hyvillä perusteilla ottaa. Paitsi makeaa viiniä. Ja sekin menee, jos ei kerran mitään muuta alkoholia ole.
Kauppa se on mikä kannattaa
Kirja edustaa sitä vastuullisten sijoittajien kerhoa, jossa osakkeilla kaupankäynti nähdään syntinä tai ainakin kannattamattomana. Vain jos yhtiön kirjat osoittautuvat keitetyiksi tai mongolit ovat jo valleilla voi osakkeita myydä. Mutta sitten pitääkin painaa kaikki.
Lisäksi viitataan taas niihin samoihin rahastotutkimuksiin, joissa ne eivät biittaa indeksiä. Tosi isolla rahalla ja säännellyssä ympäristössä se onkin haastavaa.
”Osakemarkkinoiden ajoittaminen ei onnistu koskaan” sanotaan vähintään viidesti.
Sitten tosin heti perään hehkutetaan, miten Warren Buffett on ajoittanut markkinoita taitavasti jo 60 vuoden ajan. Miten tämä vanha threesomen harjoittaja voi pystyä mahdottomaan, on asia, jota Juntusten heimokokouksessa pitäisi ehdottomasti pohdiskella.
Mitenkäs olisi sellainen strategia, jossa ajelisi 120 prosentin sijoitusasteella, jota sitten laskisi härkämarkkinassa sataan? Ja jos sitten koppailisi niitä samoja osakkeita halvemmalla takaisin, kun karhut alkavat tanssia pöydillä? Eikä koskaan panikoisi? Tätä kai kutsutaan ajoittamiseksi ja tällä(kin) strategialla on äärimmäisen vaikea olla pärjäämättä paremmin, kuin lymyilemällä pelkästään saman sadan pinnan salkun päällä.
Paniikin lisäksi putoavia puukkoja kehotetaan kirjassa välttämään. ”Putoava puukko ei ole koskaan liian halpa” on täysin perusteeton väite. Totta kai ne välillä väkisinkin ovat liian halpoja. Enimmäkseen varmaan eivät, mutta kyllä mie oon joskus saanut tupestakin kiinni. Ja toki on kämmenissä paljon vanhoja viiltoarpia.
”Sijoittajan pitää sijoittaa vain pitkällä aikavälillä” on myös aivan liian ehdoton kannanotto. Jos olet osaava fundamenttisojottaja, mikset ottaisi pieniä piristäviä pikiksiä ipoista? Voittajan kirousta tietenkin mielellään taitavasti väistellen.
ESG, jee jee jee
”Vastuullisuus ei ole hopealuoti ylituottoon tai edes juuri sinun mielestäsi aidosti vastuullisempaan sijoittamiseen, vaan usein pelkkää markkinointipuhetta ja suuri ristiriitaisuuksien vyyhti”.
Enpä olisi osannut itse noin täydellisesti muotoilla.
Suora osakesijoittaminen sivistää
”Suora osakesijoittaminen on mitä yleissivistävin harrastus”, sanoo Juntunen ja Aki allekirjoittaa.
Lisäksi lukeminen sivistää, ja ”Viisas sijoittaja” sivistäisi monia bulleroita, jos vain suinkin jaksavat kirjan hankkia. Alan kirjallisuutta ennestään lukeneille ei nyt niin hirveän paljon uutta. Sopii googlauskykyiselle erinomaisesti ensimmäiseksi osakesijoituskirjaksi.
Koska Sijoitustietoa ei kirjassa ole mainittu, lopetetaan kritiikkiin: Napakka kustannustoimittaja olisi tiivistyttänyt neljäänsataan sivuun. Esimerkiksi ”Tänään on paras päivä aloittaa osakesijoittaminen” -hokemista karsimalla olisi vapautunut ainakin pari aukeamaa.
Sijoitustiedon kirjakerho
