Olen ollut Osakesäästäjien ja Veronmaksajain Keskusliiton jäsen pyöreästi siitä asti, kun nousin taas nettovaralliseksi eli jostain 90-luvun alkupuolelta asti. Nämä kaksi järjestöä lähtökohtaisesti ajavat järjellisiä ja yleishyödyllisiä asioita, toisin kuin esimerkiksi ay-liike ja poliittiset puolueet. Joten olen katsonut hyväksi maksaa niille kannatusmaksua. Joku kolmekymppiä vuodessa hyvään asiaan ei ole kovin iso uhraus.
Heittelin pitkään Osakesäästäjien Viisaan Rahan suoraan lehtiroskikseen. Veronmaksajien Taloustaitoa sen sijaan olen aina yrittänyt velvollisuudentuntoisesti selailla. Taloustaito on yhtä kuolettavan tylsä kuin nykyinen Ekonomi-lehti, mutta seuraa huolella alati muuttuvaa verolainsäädäntöä. Vaikka olenkin ulkoistanut kirjanpitoni minua pätevämmälle laskentaekonomille, yritän pysytellä itsekin jotenkin kartalla uusissa verotuksen monimutkaistamisissa.
Hilpeänä välihuomautuksena mainittakoon, että kansandemokratioilla ja verotuksen yksinkertaistamiskirjauksilla hallitusohjelmissa on paljon yhteistä. Edellinen ei ole ainakaan demokratia ja jälkimmäinen ei ainakaan yksinkertaista verotusta.
Vaikka en ole aina kirjoittanut ammattiyhdistysliikkeestä ylitsevuotavan mairittelevasti, olen Suomen Ekonomien jäsen. Olisin kyllä eronnut, jos liitto olisi 2015 osallistunut ay-liikkeen mielenilmaukseen, jossa vastustettiin Suomen talouden kannalta välttämättömiä – joskaan ei riittäviä – Sipilän hallituksen toimenpiteitä. Ekonomien hallitus tuli lopulta järkiinsä jäsenkyselyn jälkeen, jossa 14 prosenttia kannatti Rautatientorille lähtöä. Saattaa olla ainoa liiton kysely, johon olen koskaan vastannut. Ja valmistuuko ekonomeista tosiaan 14 prosenttia Tampereelta?
Selailen Ekonomi-lehden aina läpi, josko joku vanha opiskelukaveri olisi nimitetty johonkin. Muuhun se ei nykyisellään kelpaakaan. Joskus vielä vuosituhannen vaihteessa lehdessä oli kiinnostaviakin juttuja, kuten kansikuvajuttu yhdestä pokeriammattilaisesta. Mutta silloin usko liberalismin ja markkinatalouden voittoon olikin vielä vahvoilla. Nykyisin lehti tekee parhaansa, ettei se suututtaisi tai kiinnostaisi ketään. Tosin Helsingin Ekonomien jäsenlehti suorittaa tässä vielä vahvemmin, vaikka rima on asetettu lähes tavoittamattoman korkealle.
Mutta Viisasta Rahaa olen alkanut nykyisin lukea heti, kun se luukusta kolahtaa. Lehden taso on jostain miulle tuntemattomasta syystä noussut vuosien varrella radikaalisti. Kun lehdessä on vieraskolumni otsikolla ”Kansankapitalismi on kestävän talouden toveri”, ei se voikaan olla pohjattoman surkea. Ja tämä ei ollut siis minun juttuni, olen muutaman vieraskolumnin kirjoittanut sinne miekin.
Nyt myös tiedän, että olen sijoittanut luksustoimialan jättiläisen LVMH:n muihinkin tuotteisiin kuin Hennessyyn. Olin missannut, että LVMH osti kolme vuotta sitten matkalaukkuyhtiö Rimowan. Uusimmassa lehdessä on nimittäin laadukas juttu ”Kallista ylellisyyttä”, joka kertoo luksusyhtiöistä. Tiesin kyllä ennestään, että Luis Vuittonin käsilaukuissa on hinnassa ilmaa enemmän kuin Beyond Meatin markkina-arvossa, mutta en tiennyt, että ne treidaavat myös varsin kalliilla. Unelmia myyvien kioskien P/E:t pyörivät kolmenkympin tietämillä, joten taidan pysytellä omistamisen sijaan pelkästään maksavana asiakkaana.
Osakesäästäjien Keskusliiton jäsenmaksu on 33 euroa ja lehtiä tulee kymmenen vuodessa, joten hinta/laatusuhde on suorastaan erinomainen. Lisäksi liitto järjestää kaikenlaisia tilaisuuksia, joissa tosin en ole ikinä käynyt yhdessäkään. Olen ajatellut, että niissä pyörii lähinnä pappoja pullan tai pullon perässä, mutta tämä siis pohjautuu ennakkoluuloihin, eikä kokemukseen. Hallituksessa näyttää olevan yksi Inderesin lapsineroistakin eli Sauli Vilén, joten voi olla, että nykyisin mie itse olisin Osakesäästäjien kokkareilla pappaosastoksi laskettavaa kansanosaa.
Yhdistys tarjoaa kaikenlaisia muitakin jäsenetujakin, joita tosin en ole niitäkään ensimmäistäkään käyttänyt. Alennuskuponkien leikkaaminen ei tosin koskaan ole ollut vahvinta osaamisaluettani. Vuonna 1986 yritin kerätä Kukkura-merkkejä vihkon täyteen, mutta se hävisi ennen täyttymistään ja totesin projektin toivottomaksi.
Sekä Osakesäästäjien että Veronmaksajain Keskusliiton toivoisin hyödyllisten jäsenlehtien tekemisen lisäksi entisestään nostavan profiiliaan yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Puoluepoliittisten kärhämiin ei ole syytä mennä, mutta sekä näkymätöntä lobbausta että ärhäkkää propagandaa osakesäästäjien ja veronmaksajien puolesta pitää tehdä joka päivä. Veronmaksajien taskuille pyrkivät eivät lepää koskaan, joten veronmaksajien edunvalvojatkaan eivät voi vain vastailla maileihin.
Lisäksi kannattaa keskittyä toteuttamiskelpoisiin hankkeisiin. Vesaheikkilämäinen osakesäästötilin tuomitseminen - koska ei saatukaan alhaisempia pääomaverokantoja - ei johda mihinkään tuloksiin. Vasemmistohallitusten aikana on pakko käydä puolustussotaa, ja oikeistohallitusten aikana voi sitten yrittää ajaa jotain järkevää aloitettakin läpi. Tosin ei tuomita Vesaakaan. Jos mies asuu Helsingissä ja harjoittaa väsymätöntä keskustapropagandaa, pitää hänelle antaa paljon ymmärrystä.
Lainsäädäntöön vaikuttamisen lisäksi liitot tekevät arvokasta kansanvalistustyötä. Olen aika optimistinen sen suhteen, että parinkymmenen vuoden päästä Li Anderssonin lausunnoille pääoman ja työn konfliktista ei löydy ymmärrystä enää vasemmistolaisistakaan puolueista. Jos suomalainen nuoriso ymmärtää katkaista Murheellisten Laulujen Maan kohtalon kouran väkijuoman juottamisen, ei se enää marxilaisuuteenkaan hurahda.
Optimismiani lisää nuorten ja naisten lisääntynyt kiinnostus sijoittamiseen. Meitä kärttyisiä keski-ikäisiä ja vielä lähempänä kuolemaa olevia äijiä on sijoitusmediassa ollut esillä ihan riittävästi.
Joten jos ette ole vielä jäseniä, kannustan liittymään kumpaankin liittoon. Pelkästään jäsenlehdet antavat riittävästi vastinetta rahalle ja hyviä asioita kannattaa aina tukea.
https://www.veronmaksajat.fi/ssl/liittyminen/Henkilojaseneksi-liittyminen/
