Aikanaan Tölö unga socialisterien nuorin jäsen (eli noin nelikymppinen) Mikael Jungner kertoi tällä viikolla twitterissä kuulleensa monien ostavan Annika Saarikon puluille menneellä ääntenkalasteluyrityksellä osakkeita lapselle. Lisäksi Jungner kehui tällaisia rakastavia vanhempia viisaiksi.
”Tuo kun on lapsen kannalta ehdottomasti se paras vaihtoehto. Korkoa korolle -ilmiö jauhaa lapsilisistä muhkean potin täysi-ikäisyyteen mennessä.”
Kursivoitu osa on totta myös Tölö gamla spekulanter -yhdistyksen mielestä. Martin Paasi laskeskeli, että sijoittamalla suojaamattoman seksin seurauksen lapsilisät pörssiin, penskasta tulee miljönääri 67-vuotiaana. Koska UPM-päällikkö Nerola oli eri mieltä, Martinin laskelmat ovat todennäköisesti vedenpitävät. Matematiikka ei ainakaan ollut väärin, sillä seitsemän pinnan reaalituotto-odotuksella sijoittamalla nykyisiä vastaavia lapsilisiä näin tosiaan käy.
Ja paremminkin, jos saamme vielä uuden kepulaisen valtiovarainministerin lahjomaan lapsiperheitä. Tosin suomalaiset eivät ole ihan maailman helpoimmin lahjottava kansa. Olen nimittäin pörssijumaliltani jo pitkään rukoillut Berliinin muurin murtumista, keskustan kannatuksen tippumista alle kymmenen prosentin ja SaiPan mestaruutta. Two down, one more to go. Luulen muuten, että myös Kamppia pohjoisemmissa tupailloissa on pohdiskeltu Katri Kulmunin eronneen vähän hätäisesti. Toki lestadiolaisperheissä on kuitattu Saarikon erikoislapsilisät Jumalaa ja maalaisliittoa kiitellen.
Viisaus ei asu Mikaelissa
Entinen Ylen toimitusjohtaja ei ymmärrä, että on aivan törkeän iso riski rakennella jälkikasvulleen kuusinumeroinen salkku 18-vuotilahjaksi. Tosin sekä pokeriammattilaisten että kasinoiden tulonmuodostukselle kannalta se on hyvinkin suositeltavaa.
Muistan ihan hyvän määrän täysi-ikäistyttyään rahaa käsiinsä saaneita nuorukaisia, joiden hynkyistä osa päätyi tukemaan Helsingin pokeripöydissä mm. naimisiinmenoharrastuksiani. Valitettavasti se osa oli kovin pieni, koska näille tapauksille pokeri oli liki kerran kerrasta aivan liian hidas peli. Parempaa viihdettä rahoille löytyi ruletista ja hedelmäpeleistä.
Olen melko varma, että se väki, joka rakentelee lapsilleen isoja osakesalkkuja, häviää näille myös tahallaan peleissä. Ettei vain omille tähtisilmille tulisi paha mieli. Ja että niillä olisi ”muhkea potti” heti täysi-ikäistyttyä. Olisikohan kuitenkin parempi opettaa lapsille jo pienestä pitäen, että elämässä voi tulla myös vastoinkäymisiä?
Voi nimittäin olla vähän myöhäistä siinä vaiheessa, kun vääryydellä voittamaan kasvatettu on työntänyt koko muhkean pottinsa helvetinkoneisiin. Varsinkin jos poliisi jo soittaa suruviestin kanssa ovikelloa.
Itsemurhasuvusta tulevana olen aina taipuvainen vähän ylidramatisoimaan pelottelemalla omatoimisilla jälkiaborteilla. Mutta joka tapauksessa jos teini tietää tulossa olevasta muhkeasta potista, ei se vaikuta ainakaan positiivisesti kesätyö- ja/tai opiskeluhalukkuuteen.
Toki joillakin onnekkailla on lapsia, jotka ovat opiskelu- ja työnteko-orientoituneita, oli heillä ansiotonta rahaa tiedossa tai ei. Mutta et voi varmuudella finninaamastasi tietää, tuleeko siitä kunnon kansalainen vaiko mahdollisesti narkkari − tai vielä pahempaa demari.
Kuvittelet tietäväsi, mutta et oikeasti tiedä. Ja rakentelemalla alaikäisille muhkeaa pottia, kasvatat riskiä lapsesi ajautumisesta Piritorille muistakin syistä kuin päästäkseen Kauppakorkeakoulun asuntolaan Vaasankadulle.
Älä anna köyhälle kalaa vaan opeta hänet kalastamaan
”Kala” on tässä itseansaitsematonta rahaa ihmiselle, jonka aivot kehittyvät vielä seitsemän vuoden ajan. Kalastaminen taas on synonyymi osakesijoittamisen perusteitten oppimiselle.
Lapset kannattaisi siis opettaa a) tekemään töitä b) pitämään rahoistaan kiinni c) sijoittamaan ylijäämärahat. Vaikka elämän tarkoitus on onnellisuus eikä rahan kasaaminen, helpottavat Fuck You -rahat onnellisuuden saavuttamista yleensä merkittävästi. Jos ne on siis saatu itse kasaan, eikä niinkään vanhempien pakkosyöttäminä. Sen minkä perintöveroissa säästää, se helposti alkoholi- tai autoveroihin uppoaa. Itse ansaittujen rahojen suhteen taas tupataan olemaan vähän tarkempia kuin perintö- tai lahjarahojen.
Hupaisaa on, että saamani sosiaalidemokraattinen kasvatus on kannustanut juuri tähän suuntaan. Iskä ja äiskä opettivat, että töissä pitää käydä, työt tehdä hyvin ja elää kuuluu varojensa mukaan. Eikä velkaa tarvitse pelätä. Ehkä ikidemarikaksikko ei tarkkaan ottaen kannustanut ottamaan parikymppisenä miljoonaluottoja spekulatiivisiin tarkoituksiin, mutta niin siinä kuitenkin kävi.
Jos lapset saavat palkka- tai lahjarahaa esimerkiksi ylihöveleiltä isovanhemmiltaan (vanhempani ovat muuten kummia demareita, aina laittamassa kättä omaan taskuun), kannattaa ne lapsen kanssa yhdessä sijoittaa. Suosittelen suoria osakkeita, koska ne ovat jännempiä ja mikä tärkeintä kapitalismiin kasvattavampia. Martinin lapset saavat keskenään pelailla vähäkuluisilla indeksirahastoilla.
Suositeltavaa olisi saada lapsi tekemään itse sijoituspäätöksensä. Miten tämä onnistuu, en valitettavasti varmaksi tiedä. Oma onnistumisprosenttini on tässä nimittäin reilusti alle sadan. Diplomi-insinöörityttäreni mielestä sillä on oikein hyvä salkunhoitaja eikä varsinaista tarvetta alkaa itse painella nappeja. Tietäisipä vain, millaisella randomgeneraattorilla sijoituspäätöksiäni oikeasti työstän.
Jos haluaa lapsilleen rahaa lahjoittaa, sitä kannattaisi alkaa tekemään aggressiivisesti vasta siinä vaiheessa, kun koulut on käyty ja 25 vuotta täytetty. Siinä iässä jo jossain määrin luotettavasti pystyy päättelemään, minkälainen osuma mahtaa olla kyseessä.
Alaikäiselle muhkean potin kasvattaminen on yhtä hyvä idea kuin uuden talousoikeistolaisen puolueen perustaminen. Ajatus on kaunis, mutta lopputuloksena tulee sosiaalidemokraattisia pääministereitä.
Osalle hyvesignaloijista keinot pyhittävätkin päämäärät.
P.S. Alan olla sitä mieltä, että osakekurssien loppuvuoden nousu ei ehkä sittenkään ole karhumarkkinaralli. Alkaa kohta loppua kalenterista nimittäin päivät loppuvuoden lerpahdukselle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etten jatkaisi keventelemistä, jos nousu jatkuu.
Jos alkaa kuvittelemaan pystyvänsä ennustamaan lyhyen aikavälin pörssikursseja, olisi syytä antaa salkunhoitovaltakirja jollekin lapsista.
P.P.S. Jos joku keksii verotehokkaan tavan estää 18-vuotiaita vielä koskemasta muhkeaan pottiinsa, moni lahjoitushalukas lienee kiinnostunut. Täysi-ikäisyys tuo nimittäin täysivaltaisuuden omien rahojensa suhteen, ja ainakaan mie en keksinyt näppärää ratkaisua. Rahan säätiöiminen esimerkiksi tuntuisi kovin työläältä ratkaisulta.
