Linkkejä matkan varrelta... hyvää viikonloppua!
“In order to scale you have to do things that don’t scale” - Reid Hoffman
Mielenkiintoinen katsaus ihmiskunnan kehityskaaresta metsästä-keräilijästä nykypäivään. Mikä mahdollisti yritysten ja markkinoiden synnyn? Miksi teollisen vallankumouksen myötä kehittyivät suuryritykset, jotka omistivat koko toimitusketjun? Miksi tänä päivänä yritykset pikemminkin erikoistuvat ja mikroyritykset kukoistavat? Vastaus löytyy transaktiokuluista, jotka liittyvät tuotteen tai palvelun etsintä-, vaihto- ja luottamuskustannuksiin. Tuotteen tai palvelun valmistamiseen tarvittu panos hankitaan yrityksen ulkopuoleltavain, jos se niin on edullisempaa. Kehityksen keskiössä on teknologia. Raha mahdollisti markkinat. Mekaaninen kello 1300-luvulla mahdollisti yritykset. Sittemmin internet, älypuhelimet ja digitalisaatio pienensivät etsintä- ja vaihtokustannukset. Nyt blockchain on pienentämässä myös luottamuskustannuksen. Onko seurauksena (suur)yritysten kuolema?
Seuraava ”decacorn”, joka pyrkii pörssiin on WeWork. Yhtiötä on parjattu ja syystäkin. Sen valuaatiosta (26x 2018 sales), kasaantuvista tappioista (H1’19 -900m), massiivisesta leasing-vastuista (47bn), himmelimäisestä yhtiörakenteesta, perustajan toimista (mm. myi osakkeita juuri ennen antia 700m edestä) ja kyseenalaisista governance käytännöistä (mm. yhtiö liisannut rakennuksia perustajalta). Professori Galloway ei ole fani - hänen viihdyttävä teksti teilaa yhtiönotsikolla ”WeWTF”. Ben Thompsonilta sen sijaan holistisempi näkemys, josta saa hyvän käsityksen myös bull-tarinaan. Mm. siihen, että WeWorkin määrittelemä markkinanpotentiaali on käytännössä koko maailman toistomarkkina, yritysten kiihtyvä trendi siirtyä vuokratiloihin joka tuo joustoa muuttuvassa maailmassa (vrt edellinen tarina) ja se, ettei yhtiöllä ole yhtä kovasti kasvavaa kilpailijaa (käytännössä edes yksi globaali verrokki IWG). Kukin tehkööt omat johtopäätöksensä: onko kyseessä 50bn mkt cap teknologiayhtiö vai perus toimistokiinteistöyhtiö kuten IWG, jonka valuaatio on 1x sales 4bn?
Buffett puhuu siitä, kuinka haluaa ostaa ja omistaa ikuisesti vahvan kilpailuedun omaavia yhtiöitä. Englanniksi sana moat, suomeksi vallihauta kuvastaa hyvin tätä kilpailuedun tuomaa suojaa liiketoiminnalle. Mutta miten kilpailuedun voisi tarkemmin määrittää? Visuaalisesti hyvä analogia on vauhtipyörä. Sen liikkeelle saaminen vaatii aluksi ponnisteluja, mutta momentumin myötä sen vauhti kiihtyy vahvistaen mm. positiivisia verkostovaikutukska, mittakaavaetuja tai brändin tunnettuutta. Toki matkalla voi tulla kitkaa monistakin syistä. Tällä tavalla on hyvä miettiä yhtiöiden (sijoituskohteiden, oman yrityksen jne) kilpailuetua.
Australialaisen Bronte Capitalin John Hempton on sympaattinen hedge fund-salkunhoitaja. Hän on ollut suljetulla ja suhteellisen pienellä rahastollaan paljastamassa monia kirjanpitokusetuksia. Hän oli samaan aikaan Bill Ackmanin vastapuolena sekä shorttina Valeantiin ja longina Herbalifeen, vetäen pidemmän korren molemmissa. Tämä sen jälkeen, kun Ackman oli kutsunut Hemptonia “todistettavasti hulluksi”. Nyt Bloombergin podcastissa Hempton ottaa kantaa myös meille kiinnostavaan (suurin sektoripaino) pankkisektoriin. Vanhana pankkianalyytikkona hän pitää sektoria ongelmallisena, mutta myös poikkeuksellisen edullisena muutoin niin kalliissa osakemaailmassa. Oligopoliset pankkimaat vaikuttavat järkeviltä sijoituksilta ympäristössä, jossa kaikki laadukas tuntuu olevan törkeän kallista. Pohjoismaisista yhtiöistä Handelsbankenia löytyy häneltä salkusta. Hän kirjoittaa myös blogissaan pankeista. Summatakseni, pankit ovat helposti arvoansoja, jos et tee kotiläksyjä niiden toimintaympäristöstä.
Kehittyneiden meiden talouskasvu on painunut aneemiseksi. Pitkät historialliset aikasarjat BKT:n per capita-kasvusta USA:ssa, UK:ssa, Saksassa, Japanissa, Ranskassa ja Ruotsissa kertovat, että nykykasvu on tasoilla, joita on nähty viimeksi ennen teollista vallankumousta.
Veikkaus on laillisen korruption ilmentymä Suomessa. Hyvää tarkoittava ajatus peliongelmien minimoimisesta ja rahan jakamisesta hyvään tarkoitukseen on muuttunut näiden tarkoitusten irvikuvaksi. Kauppalehti varmasti ampuu itseään jalkaan mainoseurojen suhteen kirjoittaessaanVeikkauksen 19 ongelmakohdasta. Ehkä olisi jo korkea aika muuttaa asioita?
Viikon kuva:
GMO päivitti tuoreet ennusteensa eri varallisuusluokkien kokonaistuosta seuraaville seitsemälle vuodelle. He ovat arvosijoittajina olleet jo jonkin aikaa isossa ylipainossa kehittyviä markkinoita ja alipainossa Jenkkejä, ei niin menestyksekkäästi. Ennustukset ovat yhtä kuin valistuneita arvauksia ja niiden tasoista voidaan kiistellä. Mekin olemme kuitenkin taipuvaisia näkemyksessämme vastaavaan, eli odotamme kehittyviltä markkinoilta, etenkin arvo-osakkeista parhaimpaa tuottoa jatkossa.
[[{"fid":"4980","view_mode":"default","attributes":{"height":"541","width":"771","class":"media-element file-default"},"fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":"","field_file_image_title_text[und][0][value]":""},"type":"media"}]]
