Linkkejä matkan varrelta... hyvää viikonloppua!
“The key to successful investing is having everyone agree with you… later.” - Jim Grant
Määräämällä Meksikolle tuontitullit ja uhkaamalla lisätulleilla jolleivat laittomat ihmisvirrat Yhdysvaltoihin tyrehdy muutti Trumpin kauppasodan luonnetta. Vääntö Kiinan kanssa perustui siihen, että Trump vaati tasapuolisia sääntöjä ja yhdenvertaista kohtelua yhdysvaltalaisille yhtiöille. Nyt Trump käyttää kauppasotakorttia lähes mielivaltaisesti. Siinä missä Trump voi jotenkin perustella kauppasodan Kiinan kanssa, ei Meksikon uhittelun suhteen ole kahta sanaa kuinka negatiivinen vaikutus sillä on USA:n omaan talouteen.
Kauppasotasekoilu on saanut markkinan hermoilemaan ja korot alas. Markkinat hinnoittelevat Fediltä 0.75%-yks laskua ohjauskorkoon vielä tämän vuoden aikana. Paradoksaaliseksi tilanteen Fedille tekee se, että vaikka he sanovat olevansa itsenäinen taho, joka ei taivu edes Presidentin painostuksessa laskemaan korkoa, on Trump omilla toimillaan saanut talouden riskit ylös ja täten Fed saattaa olla pakotettu toimimaan. Fedillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pelastaa talous ja samalla Trump, jos tämä liikaa riskeeraa taloutta.
Korot ovat alas eli sijoittajat ovat ostaneet valtioiden velkakirjalainoja joukolla. Bondimarkinoita pidetään “fiksumpina” kuin osakemarkkinoita. Ne ovat perinteisesti ennakoineet talouden käänteet paremmin kuin osakkeet. Nytkin uutisoitiin, että “bondimarkkinat yrittävät kertoa jotakin”. Ne hinnoittelevat taantuma, koronlaskua, inflaation hidastumista, huonontunutta riskisentimenttiä. Mitä tahansa näistä, sillä loppuviimein bondimarkkinakin koostuu sijoittajista - ja toki keskuspankeista. Sijoittajien näkemys on yksimielisen positiivinen bondeille. Mitä vielä pitäisi tapahtua, jotta bondeja ostetaan lisää (ja korot laskisivat entisestään)?
Toinen mielenkiintoinen kysymys: jos kerta keskuspankit monien mielestä “manipuloivat” markkinoita, miten samaan aikaan bondimarkkinat voivat olla jotenkin erityisen fiksuja?
Ainoa keino konsensuksesta poikkeaviin tuottoihin on konsensuksesta poikkeava sijoitusstrategia. Aikoinaan vuonna 1953 Mount Everestin ensimmäisenä valloittanut Sir Edmund Hillary jätti nimensä historiankirjoihin. Nykyään sadat kiipeilijät tunkevat sankoin joukoin huipulle, useat menehtyen kun nousuväylät käyvät ahtaiksi. Siinä on kunnia kaukana. Samoin sijoittamisessa, yrittämisessä ja kaikessa muussakin elämässä. Ensimmäisenä jonkin uuden ja erilaisen tekeminen on riskistä, usein haastavaa ja monesti naurunalaista. Mutta se on ainoa keino massasta poikkeaviin tuloksiin.
Miten sijoittaja voisi arvostaa tuottoja, jos se ei koskaan kokisi riskejä? Kymmenen vuoden bull-markkina ja keskuspankkipolitiikka on tainnut saada markkinan lempeään ja tuudittautuneeseen moraalikadon olotilaan. Markkinat ovat unohtaneet riskin ja tappioiden aiheuttaman epämukavuuden tunteen. Samoin keskuspankkiirit. Miten absurdia, että korkojen ollessa historiallisen alhaalla, USA:n työttömyyden ollessa alimmillaan sitten 1970-luvun alun ja BKT-kasvun ollessa 50-vuoden keskimääräisessä tasossa, että keskuspankit edes kokevat tarpeelliseksi tulla markkinoiden tueksi. Ovatko kaikki unohtaneet, että markkinoiden laskut ja taantumat ovat peruskauraa?
Meitä seuranneet tietävät, että Stanley Druckenmiller on yksi suurimmista idoleistamme. Kaikki hänen sanomansa ja tekemisensä on seuraamisen arvoista. Druckenmiller antoi tuoreimman videohaastattelun nyt alkuviikosta. Siinä hän kuvaa tämän hetkisiä näkemyksiään markkinasta ja mm. siitä miksi hän toukokuun alussa laski nettoriskinsä kertaheitolla yli 90%:sta nollaan ja osti US-treasureita. Trumpin twiittailu ja kauppasota on tehnyt markkinan ennustamattomaksi eikä Druckenmiller halua pelata tällaisessa olosuhteissa, jossa edun löytäminen lähes mahdotonta.
Michael Lewisin podcast Against the Rules on erinomainen juttusarja siitä miten elämän ja etenkin talouden eri osa-alueilla tuomarien rooli on liudentunut, vääristynyt tai jopa korruptoitunut.
Päivän kuva:
Arvosijoittajalla on ollut haastavat viimeiset yli kymmenen vuotta. Kasvu on peitonnut mennen tullen. Kaikki tietävät tämän. Itse asiassa globaali arvo/kasvu -spredi on takaisin tasoilla, joilla oltiin teknokuplan huipulla. Kuplan puhjettua arvo yliperformoi kasvua seuraavat kahdeksan vuotta aina finanssikriisiin asti. Suhteellista tuottoa 80%. Alkaako pikku hiljaa odotusarvot olla jo arvon puolella?
[[{"fid":"4746","view_mode":"default","attributes":{"height":"386","width":"772","class":"media-element file-default"},"fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":"","field_file_image_title_text[und][0][value]":""},"type":"media"}]]
