Syksyn Sijoittajabarometrissä selvisi, että varakkaimmat sijoittajat vivuttavat salkkuaan eniten. Osakesäästäjien Viisas Raha -lehdessä ei luonnollisesti olisi ollut vastuullista sanoa tämän johtuvan siitä, että ilman velkarahaa on paljon vaikeampaa tehdä varallisuusluokkahyppyä ylöspäin kuin vipua käyttämällä. Ja että minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.
Sijoitustiedossa totuuden voi kuitenkin kertoa siinä missä kirkonpenkissäkin. Tosin jälkimmäisessä varsin usein kerrotaan fiktiivihköjä tarinoita vettenpäälläkävelemisistä, ihmeparanemisista ja ylösnousemuksista.
Luin uusimman Viisas Raha -lehden vasta tällä viikolla Tallinnassa. En syytä lehteä heikosta pokerimenestyksestäni OlyBet Holiday Specialissa, vaikka verenpaineeni ei lehdestä varsinaisesti laskenutkaan.
Tuoreehkon hallituksen puheenjohtajan ”Nyt on liian vaarallista ostaa osakkeita” ja toisen kirjoittajan ”Hyvät sijoitusideat huonontavat tuottoa” olivat sitä paitsi varsin tavanomaisia keskinkertaisille sijoittajille suunnattuja juttuja, joihin miun olisi pitänyt vuosikymmenten kuluessa jo aika hyvin parkkiintua.
Mutta osakemarkkinoilta poissa pysymään kehottelevat eivät yleensä ymmärrä olevansa vastuuttomampia kuin kasinotalouteen sekaan hyppäämistä suosittelevat. Plussummapeliin osallistumista ei ainakaan alan edunvalvojan olisi fiksua estellä. Jostain syystä vääristä älä osta -suosituksista kuitenkin vaikuttaa joutuvan reilusti vähemmän vastuuseen kuin väärin ajoitetuista varovaisenkin positiivisista osakekannanotoista. Suomessa tilille joutuu kyllä kai muutenkin enemmän tekemisistä kuin tekemättömyyksistä.
Kaikkein hönöimmästä lausunnosta lehdessä vastasi Danske Bankin senioristrategi. ”En liittäisi vivuttamista kansankapitalismiin” oli hyvin elitistisesti sanottu, vaikkakin vastuulliseksi tarkoitettu.
Toki voisi todeta, että o tempora o mores, kun pankin puhuva pää voi kehottaa olemaan ottamatta lainaa. Ainakin 1980-luvun säästöpankeissa olisi tällaisista siirretty edustustehtävistä holvihommiin. En nyt siis tässä yhteydessä väitä, että 1980-luvun HSSP:ssä tehtiin hommat varsinaisesti paremmin kuin 2020-luvun Danskessa.
Velkavivulla sijoittaminen ei toki sovi sen enempää hermoheikoille kuin peliongelmaisillekaan. Mutta kolmen prosentin rahan käyttämättä jättäminen kahdeksan prosentin tuotto-odotuksiin on joko laiskuutta, pelokkuutta tai ymmärtämättömyyttä.
Haluttomuutta vaurastumiseen en ole diagnosoinut edes Vihreiden puheenjohtajassa, joten se ei yleensä ole peruste velkavivun päälle räkimiseen. Toki omat epäonnistumisensa voi aina selittää sillä, ettei paljon kiinnosta, kuten Sixten Korkman teki hiljan.
Jos haluaa (ja pää kestää) vaurastua velkarahalla osakkeisiin sijoittamalla, kannattaa seinäntaulukseen naulata:
Poikki ei saa mennä
Tärkeintä velkarahallakin sijoitettaessa on varmistaa, että salkun myyntipäätöksetkin pysyvät omissa käsissä. Mutta jos käyttää suuruusluokkaa 20-30 prosentin vipuja, eikä lämpäise kaikkia rahoja kovimman fomotuksen kohteena olevaan lappuun, ei pitäisi olla mithään hättää.
Isommallakin riskillä voi gämblätä, jos pystyy dynaamiseen riskinhallintaan, eli hallinnoimaan riskejään. Näille tolkun sijoittajille sopiva sijoitusaste osakkeisiin olisikin vähintään 160 prosenttia miinus ikä. Joku varjojaan pelkäävä suositteli joskus kivikauden loppupuolella 100 miinus ikä, mutta tämä on mitoitettu lähinnä liikenteettömien katujen punaisiin valoihin pysähtyville.
Tässä neuvon osaa väestä vastuuttomille poluille, koska esimerkiksi tappiolla myyminen on suurimmalle osalle ihmiskuntaa lähes mahdotonta. Ja lisäksi paniikkihäiriöt ovat valitettavan yleisiä. Mutta eteläkarjalaisen filosofian mukaan kaikkia kirjoituksia ei ole ainakaan lakisääteistä velvollisuutta suunnata kaikkein heikoimmalle ainekselle.
Ajoittaminen kannattaa
Useimmat sijoituslapaset selittävät aina tilaisuuden tullen, miten osakemarkkinoita on mahdoton ajoittaa. Se tarkoittaa sitä, että he itse eivät osaa tunnistaa kupla- tai kuoppamarkkinoita. Tai että heillä ei ole rintalihaksia reagoida kumpiinkaan. Yleisimpänä syynä lienee jälkimmäinen. Jonkun teknokuplan tai koronakuopan tunnistamiseen ei vaadita niinkään akateemista koulutusta, vaan tervettä järkeä:
Jos kaikki kaverisi ovat kuumana osakkeisiin, ota vipu pikkuhiljaa pois. Älä kuitenkaan hyppää markkinoilta kokonaan ulos, koska never stop the madness voi jatkua paljon pidempään, kuin vähän keskimääräistä lahjakkaampikaan rahoituksen jatko-opiskelija pystyy kuvittelemaan.
Jos kaikki kaverisi pitävät osakkeiden ostamista itsemurhaisena, paina limiittejä pikkuhiljaa miinukselle. Älä vedä limiittiä pohjaan ensimmäisestä notkahduksesta, koska pakkorealisaatioaallot saattavat olla vasta tulossa. Et halua itse olla niiden joukossa, joilta osakkeet alta viedään.
Olen lopen kyllästynyt sijoituskirjoituksiin, joissa oletetaan kaikkien ihmisten olevan vain paniikkiratkaisuihin kykeneviä idiootteja. Maailmassa on aina ollut sotureita, jotka eivät vihollisen sotarumpujen ensimmäisen kuminan kuullessaan lähde välittömästi käpälämäkeen. Vaikka edessä onkin silloin varmasti epävarmoja aikoja.
Tosin suhtaudun oikean vihamielisesti vain käärmeöljykauppiaiden tarjoamiin kaksinumeroisiin riskittömiin tuottoihin ja pidän edelleen Viisasta Rahaa kaikille osakesijoittajille suositeltavana lehtenä.
Lopuksi rohkaistun julkaisemaan ensimmäistä kertaa kirjallisesti pitkäaikaisen näkemykseni osakesijoittamisesta:
Indeksin biittaaminen velkavivulla askartelemalla on helpohkoa, joskin kurinalaisuutta vaativaa. Pelkillä omilla rahoilla ja markkinoita ajoittamatta lähes yhtä vaikeaa kuin oman kyynärpään puraiseminen.
P.S.
”Viisas ei ole se, joka ei tee virheitä. Sellaisia ihmisiä ei ole eikä voikaan olla. Viisas on se, joka ei tee kovin oleellisia virheitä ja osaa korjata ne helposti ja nopeasti.”
Tämän erinomaisesti velkarahalla osakesijoittamiseen soveltuvan ohjeen kertoi meille viime vuosisadan alkupuolella Vladimir Iljitš Lenin.
