Sodan ensimmäinen uhri on totuus. Erityisesti omille joukoille suunnattuun propagandaan panostetaan ja paljon. Vastapuoli nimittäin tuskin tulee kuitenkaan hakemaan Neuvostoliiton mainostamaa leipää rintamalinjan toiselta puolelta.

Veikkausperhe on ollut propagandakoneistona erityisen tehokas. Omat rivit on pidetty suorina poikkeuksellisen kovilla otteilla. Yksityisissä yrityksissä ei käydä kyselemässä alaisilta, miksi tykkäsit somessa esimerkiksi jostain pokerikolumnista. Veikkauksessa ja aiemmin Raha-automaattiyhdistyksessä tämä on ollut arkipäivää pyöreästi niin kauan kuin some on ollut olemassa.

Varsin hilpeää on ollut, että nykyisin pokerikolumnieni sometykkääjistä suurimman ryhmän muodostanevat rahapelimonopolin ex-työntekijät. Tämä on luonnollinen kehitys, koska he a) ovat nähneet keisarin vaatteet sisäpuolelta b) ovat aikoinaan tulleet keisarin painostamaksi c) ovat nykyisin keisarin vaikutusvallan ulkopuolella.

Onneksi enää vain hyvin harva edes Veikkausperheestä väittää pokeria tuuripeliksi. Siitä kun Ray:n toimitusjohtaja ei silloisen arpajaishallintopäällikön aiheellisessa pelossa uskaltanut tunnustaa pokeria taitopeliksi on jo seitsemän vuotta aikaa. Tosin niistä ajoista on sitten valitettavasti muuttunut Velipekka Nummikosken julkinen näkemys myös nettiblokkien tarpeellisuudesta.

Tietenkään eniten peliongelmia aiheuttava rahapeli ei voikaan Veikkaustotuutena olla enää nettipokeri, kun se on jo tuotteena omassakin valikoimassa. Mutta uudehko veikkaustotuus on, että

Ulkomaalaiset aiheuttavat peliongelmat

Veikkauspropagandan tehokkuudesta kertoo, että jotkut peruskoulun läpäisseetkin ihmiset uskovat Suomen pitkäaikaisen Manner-Euroopan kärkitilan rahapeleihin sudituista euroista per henki johtuvan ulkomaalaisista pelintarjoajista.

Alla Veikkauksen eduskunnan sivistysvaliokunnalle esittelemä graafi tilanteesta.

Tässä yritettiin vakuuttaa, että peliongelmista aiheuttaa puolet Veikkaus ja puolet ulkomaalaiset pelintarjoajat. Ja aivan varmasti sivistysvaliokunnan heikompi aines uskoi tämän. Tai ei välittänyt väitteen älyttömyydestä.

Todellisuudessa piikittämään ensin opitaan Veikalla ja sitten vasta sitten siirrytään kovempiin huumeisiin. Teoreettisesti on mahdollista, että Veikkauksen varatoimitusjohtaja unohti mainita tämän aspektin eduskunnassakin piipahtaessaan.

Pikkulapsillekin on selvää, että Suomessa kasvatetaan uusia pelaajasukupolvia tehokkaammin kuin missään muualla maailmassa. Tämä tapahtuu arkipäiväistämällä tappiollinen rahapelaaminen kaupoissa, kioskeissa ja tiedotusvälineissä. ”Pidetään pelaaminen ilon puolella” soi jopa Radio Rockilla. Mikä onkin hyvä kanava tavoittaa maksukykyistä ja pienestä pitäen rahapelaamiseen koukutettua kansanosaa. Nykynuorista kaikki eivät nimittäin enää ole päässeet ala-asteikäisinä hedelmäpelejä pelaamaan yhtä helposti kuin oma ikäpolveni.

Ongelmana demokraattisessa Suomessa on, että yllä olevan näköiset humoristiset powerpointit jäävät pyörimään internetiin. Ja mikä on netissä, se on ikuista.

Veikkaususkovaisten rivit harvenivat eduskunnassa

Eduskunta hyväksyi tiistaina 14.12. arpajaislain muutoksen, jossa mukana olivat puolittaiset maksublokit. Veikkauksen hallintoneuvosto on ollut hyvin hiljaa, miten heidän esityksensä arpajaislaiksi ei poikkeuksellisesti mennyt sellaisenaan läpi.

Tapahtuma oli sikälikin historiallinen, että oppositio äänesti ristillisiä lukuun ottamatta arpajaislakia vastaan. Aina aikaisemmin arpajaislaki on siunattu vähintään kaikkien isohkojenkin puolueiden siunauksella. Ja hallituksen rivit jopa hajosivat yhden Joonas Köntän verran.

Enkä usko hallituspuolueissakaan uskottavan enää laajemminkaan suomalaisen voittavan mummorullissa aina, kunhan vain nähtiin ryhmäkurin noudattaminen järjen äänen kuuntelemista tärkeämpänä. Ilman ryhmäkuria ei tule mitään päätöksiä, joten en vaadi puolesta äänestäneitä roviolle.

Tuomiopäivä tulee

Hylkään pakkomielteisyyteni kaivaa veikkaustotuuksia esiin. Olen vakuuttunut, että osa Veikkausperheen lapsista ja lapsenlapsista kyselevät niiltä, miksi lähditte. Ja aika paljon paremmin perustein kuin 70-luvun taistolaiset sotaveteraaneja pilkatessaan. Mie voin kertoa rehellisesti ja rinta kaarella lapsilleni ja mahdollisille lapsenlapsillenikin toimintani kaikissa nettipokerisodissa. Ihan kaikki Veikkausperheen edustajat eivät pääse nauttimaan tästä ylellisyydestä.

Kun media ei enää ole Veikkauksen talutusnuorassa ja veikkaushäviövarat vääjäämättä laskevat, tulee rintamakarkureita entistä enemmän. Uskolliset propagandasoturit muuttuvat totuuden torviksi, kun heille ei enää makseta palkkaa.

Ymmärrän hyvin, miksi veikkauslauluja on veikkausperheessä laulettu liikuttavan yksimielisesti näinkin pitkään. Vajaalla kahdella miljardilla vuotuisella eurolla on saanut ostettua melkoisen palkkasoturiarmeijan. Mutta perääntyvä armeija, jolla on omien joukkojensa luottamuksen jo aikaa sitten menettäneen kenraali Sarekosken lisäksi supistuva rahoitus ja heikot huoltolinjat, joutuu lopulta totuuskomission eteen.

P.S. En aio vaatia sotasyyllisille mitään tuomioita. Mutta viimeisessä kolumnissani paljastan, miksi arpajaishallinnon pitkäaikaisella päälliköllä Jouni Laiholla oli pakkomielle vainota pokeria.

Toiseksi viimeiseksi kirjoitan kankeahkon runon. Siihen paketoinkin sitten lopullisesti runoilijan urani. Stressaa jo nyt, kehtaako sitä lapsille esitellä. Luultavasti ei. Säettäkään ei tosin ole valmiina. Viimeisessä käsittelen pitkähkösti käymäni kolme nettipokerisotaa.

Toivottavasti eläköitymiseni antaa tilaa nuoremmille ja vähemmän väsyneille pokerikolumnisteille.