Pääkaupunkiseudun Pravda antoi tämänpäiväisessä sunnuntainumerossaan veikkausperheelle remmiä solkipuolella. Olikin menossa vasta neljäs vuosikymmen, kun odotin tätä tapahtuvaksi. Luotan nimittäin suomalaisen valtamedian riippumattomuuteen aika paljon enemmän kuin esimerkiksi keskimääräinen perussuomalainen. Atlantin tällä puolella valehteleminen nähdään kuitenkin vielä enimmäkseen syntinä. Hesarikin korjaa liki kerran kerrasta asiavirheensä.
Sille, että pienellä kielialueella toimittajiksi hakeutuu enimmäkseen vihervasemmistolaisia idealisteja, emme voi mitään. Jos ulkolukutaidossa vahva ja kirjoittamaan pystyväkin suomalainen nuori tavoittelee vahvaa taloudellista tulevaisuutta, se lukee itsensä lääkäriksi tai juristiksi, ei toimittajaksi. Reippaasti riskiä ottava ehkä jopa ekonomiksi. Tosin markkinatalous on vaarallinen paikka, siellä ei sen ehdoilla toimiville käy kaikille hyvin. Ekonomin perspektiivistä lääkärit ja juristit saavat valmistuessaan Suomessa lisenssin printata rahaa, toimittajat ja ekonomit eivät.
Onneksi osa toimittajista, kuten HS:n ”Hyväntekijästä hyväksikäyttäjäksi” -jutun kirjoittanut Marko Junkkari, ei ole Veikkauksen sidosryhmätilaisuuksissa tullut ainakaan täysin aivopestyiksi. Uskoin Junkkarin kirjoittaman
”Jollakin tavalla Suomen rahapelijärjestelmä ei vain ole koskaan ollut minusta kovin kiinnostava. Ongelmakohdat ovat olleet koko ajan näkösällä, mutta en ole kiinnittänyt niihin sen kummempaa huomiota. Olen jotenkin ottanut ne annettuina, osana suomalaista elämänmenoa.”
pitävän paikkansa monen muunkin toimittajan kohdalla. Toki osa lehtihenkilöistä on vuosikymmenten varrella kestittykin hiljaisiksi, minkä luonnollisesti kaikki ponnekkaasti kiistävät. Mutta vähänkin viinaanmenevät ja vain kohtuullisesti palkatut tuppaavat olemaan taipuvaisia olemaan purematta ruokkivaa kättä.
Olen seurannut veikkausperheen suoraa valehtelua ”vastuullisuudestaan” valtamediassa vuodesta 1995. Ymmärsin vasta omaisuudenhoitajasta pokeriammattilaiseksi siirryttyäni suomalaisen rahapelievankeliumin olevan oopiumia kansalle ja totuuden olevan toisenlainen. Esimerkiksi saadaksesi vuonna 1995 Casino Ray:lle kultakortin, täytyi olla varsin varakas ja raskaasti peliongelmainen. Tällä kortilla siis sai pientä alennusta kasinon silloin varsin hyvistä ruokatarjoiluista. Mutta sitä ei annettu yli 200 kertaa vuodessa kasinolla käyville pokeriammattilaisille, koska tuotimme ”hyväntekeväisyyteen” vain muutamia kymmeniä tuhansia markkoja vuodessa per korttien kiertämistä ovaalissa tuijottaja.
Koska olin oikein ennustanut kommunismin häviön markkinatalouden paineeseen eli rahojen loppumiseen, pidin itseäni 26 vuotta sitten Munkkiniemen oraakkelina ja oletin ”Suomalainen voittaa aina” -diibadaabankin loppuvan omaan naurettavuuteensa melko pian. Näinhän peliongelmaisia päivittäin ja oletin muidenkin pian ymmärtävän sairautensa vakavuuden.
Äiskäni hoki suurisuiselle esikoiselleen ainakin koko 80-luvun, että elämä opettaa siutkin vielä hiljaa kulkemaan. Opetti joo, joskin kovin myöhään. Vuonna 1995 arvioin monopolin kaatuvan ennen vuosituhannen vaihdetta. Tosin lisäksi ajattelin Venäjästä tulevan demokratian. Ja markkinatalouden sekä arvoliberalismin melko nopeasti valloittavan Tsingis-kaanin tavoin kaikki vastaan tulevat kylät, kaupungit ja valtiot. Ja en silloinkaan kuvitellut Loton tai mummorullien tulevan Suomessa ikinä mihinkään kilpailun piiriin. Rajansa se nyt on lauritsalalaistenkin vauhtisokeudella. En nyt vaan nähnyt mitään järkeä, että sokeitten keppien saaminen riippuu siitä, miten hyvin onnistutaan addiktoimaan kansaa pelaamaan pelejä, joissa ei voi voittaa. Ja ajattelin, että kun tietoisuus tästä lisääntyy, katkaistaan kuukausipalkkaisten hyväntekijöiden (=Veikkauksen edunsaajien) ja veikkaushäviövarojen napanuora rivakasti.
Mutta nyt tänään, 26 vuotta myöhemmin näen sodan suomalaista korruptiota vastaan olevan voitettavissa. Sekä Hesarin pääkirjoituksessa että viiden sivun B-osan pääjutussa oli päästy täysin kartalle rahapelimonopolin keisarien vaatteettomuudesta.
Ja oli jopa löydetty oikeat syylliset. Ne eivät ole missään tapauksessa usein framille nostamani Blokkikosket tai Veikkauksen henkilökunta. Ne ovat tehneet vain, mitä omistaja eli poliitikot ovat käskeneet.
Olen lukenut nyt jo moneen kertaan Junkkarin nerokkaat viimeiset kaksi kappaletta:
”Seuraava askel voisi olla se, että rahapelijärjestelmästä oikeasti vastuulliset tahot – siis kansanedustajat – ryhtyisivät kantamaan heille kuuluvaa vastuuta.
Ja ehkä jopa jossain vaiheessa alkaisivat puhua totta.”
Olen moneen kertaan kirjoittanut, että jos normaalissa pörssiyhtiössä hallitus ja toimitusjohtajisto vaarantaisivat kultamunia munivan hanhen ylimielisyydellään, omistaja vaihtaisi ensin hallituksen ja sitten operatiivisen johdon.
Näin ei ole kuitenkaan Veikkauksessa tapahtunut, koska sitten omistajan tahtoa toteuttaneet olisivat vapaita kertomaan totuuden suomalaisen rahapelijärjestelmän poliittisesta ohjauksesta.
Veikkauksen tuloskäyrästä voisivat pörssiyhtiötkin ottaa opikseen kaksikin asiaa.
- Jos yhtiöllä on oikea vallihauta – kuten Veikkauksella pitkään kestäneessä poliittisessa konsensuksessa oli – kannattaa vallihaudan krokotiileistä pitää hyvää huolta. Ei kannata suututtaa esimerkiksi urheiluväkeä, toimittajista nyt puhumattakaan. Peliongelmaisista murehtivat hyvin harvat, mutta urheilua ja mediaa seuraavat varsin monet.
- Kaikille ihmisille voi valehdella jonkun aikaa ja joillekin kaiken aikaa. Mutta ei kaikille kaiken aikaa.
Ellei seuraavakin hallitus muodostu nykypohjalle, se noudattaa Liikasen työryhmän ohjeistusta ja poistaa järjestöiltä intressit veikkaushäviövarojen maksimoimiseen. Ja sen jälkeen onkin sitten latu auki nettirahapelien lisensioimiselle, joka on nähdäkseni ainoa toimiva keino nettirahapeliongelmien hillitsemiseen länsimaisessa yhteiskunnassa.
Rahapelijärjestelmämme pitkäaikainen tukipuolue Suomen Keskusta käänsi takkinsa tässä kuussa. Kokoomus otti jo viime vuoden puoluekokouksessaan pesäeron veikkausperheeeen. Persut taas eivät nuorehkona puolueena ole olleet koko ikäänsä käsi kyynärpäätä myöten hillopurkissa, kuten vanhemmat tieteenharjoittajat.
Joten jos meille tulee oikeistohallitus 2023, kuten tällä hetkellä todennäköisimmältä näyttää, murtuu Veikkauksen yli 80-vuotinen vallihauta kuin Atlantin valli 1944.
Pokeritieto 7.10.2020: Arpajaislain säätää Veikkauksen hallintoneuvosto
Pokerisivut 25.8.2021: Veikkaus lopettaa kasinoidensa ulkopuoliset pöytäpelit
