Veikkaus tekee rahapelibisnestä haastaen regulaation (=Poliisihallituksen) parhaansa mukaan. Aivan kuten kaikki muutkin rahapeliyhtiöt. Tämä ilmenee Tekirin tekemässä laadukkaassa selvityksessä “TOTOUTA UNELMASI – VAIKKA JOKA PÄIVÄ Veikkauksen markkinoinnin prosessien ja toiminnan auditointi”. Otsikon keksijän voisin muuten palkata Tekiriltä kolumnistibackupiksi.
Tämä ei ollut uutinen ainakaan rahapelimonopolia hyvin läheltä 25 vuotta seuranneelle. Suurelle yleisölle mitä ilmeisimmin oli yllätys, että Veikkaus tekee suomalaisten pelaajien kustannuksella niin paljon rahaa, kuin suinkin pystyy.
En syytä tästä yleisöä, sillä heidäthän on aivopesty syntymästä alkaen uskomaan, että suomalainen rahapeleissä voittaa aina.
Osalla meistä on elämää rahapelien ulkopuolellakin, eikä aikaa tai kiinnostusta perehtyä rahapelimonopolimme ainoaan oikeaan liikesalaisuuteen: Veikkauksella ja sen edeltäjillä on aina ollut poliittisesti päätetty tulouttamistavoite.
EU:n ehto monopolille, eli peliongelmaisista huolehtiminen, on hoidettu lähinnä korulauseilla ja huolellisesti laadituilla sisäisillä ” selvityksillä”. Eli toiminnanohjaus on ollut 1.) Pidetään EU tyytyväisenä 2.) Tehdään mahdollisimman paljon rahaa. Tätä on ollut tietenkin viisasta olla sanomatta ääneen.
Eikä ole sanottukaan. On sisukkaasti höpisty ”maailman parhaasta rahapelijärjestelmästä” ja ”vastuullisesta pelaamisesta”. Todellisuus on ollut niin tiukkaa rahapelibisnestä, kuin kyvyt ovat antaneet myöten. En missään nimessä syytä Veikkauksen johtoa vastuuttomuudesta, mutta valehtelusta kyllä. Siis muustakin kuin Blokkikoskien alkuvuoden takinkäännöstä nettiblokkien suhteen.
Poliitikot rahapeliongelmaiset ovat hylänneet, eivätkä palkkasoturinsa. Veikkauksen johto toimii heidän ohjeistuksessaan. Tähän ohjeistukseen lienee täytynyt sisältyä, että väitätte sitten olevanne vastuullisempia kuin kukaan muu. Ja teette kasvavaa tulosta täältä ikuisuuteen. Ettekä myönnä tämän ohjeistuksen olemassaoloa.
Veikkauksen tiedotustilaisuus 31.10.
Luulen, että juuri kukaan toimittaja ei ymmärtänyt kyseessä olleen historiallisen hetken, kun Veikkauksen toimitusjohtaja sanoi: ”Paine tuloutustason ylläpitämiseen on ollut kova”.
Tässä rikottiin vuosikymmeniä melko hyvin pitänyttä rahapelimonopolin Omertan lakia. Tuloutusvaatimuskin on muutettu budjettikirjassa ”tuloarvioksi” – peliongelmaisistahan tässä ollaan vain pitämässä huolta.
Hyvä kysymys olisikin ollut, kuka tarkkaan ottaen on antanut painetta. Tähän Sarekoski tosin tuskin olisi uskaltanut vastata.
Blokkikosket luultavasti jo katuvat propagandaoperaatiotaan netin blokkaamiseksi Suomessa. Kaikille rahapeliasioista perillä oleville ihmisille on selvää, että suomalaisten kansainvälisesti hyvin korkea rahapeli-innokkuus on luotu kotimaisin voimin. Tuskin Sarekoskikaan enää uskoo – jos on koskaan uskonutkaan – että blokeilla saisi jotain rahaa.
Mutta toki edelleen osoitetaan sormella ulkomaille. ”Veikkauksen tulkinta on, että yhtiön osuus rahapelihaitoista on laskenut.” Tässä kiinnitin huomiota sanamuotoon ”Veikkauksen tulkinta”, koska rahapelitutkijat ovat alkaneet astua julkisuuteen ja monet Veikkauksen tulkinnat on kyseenalaistettu ja lisäksi vaadittu Veikkauksen dataa avoimeksi tutkijoille ja omia tutkimuksia lopetettaviksi. Näin ollen olikin ehkä fiksua puhua ”Veikkauksen tulkinnasta” eikä annetusta totuudesta.
Tämä oli tarpeen myös, koska Tekirin tässä yhteydessä julkaistu tutkimus kertoi yllättävän suorasanaisesti, että Veikkauksen vastuullisuus on ollut lähinnä sanahelinää. Suosittelen muuten tutkimuksen lukemista ainakin niille kaikille, jotka syyttävät ongelmapelaamisen kokemusasiantuntijoita ulkomaisten rahapeliyhtiöiden agenteiksi.
Julkisen paineen edessä Veikkaus joutuu nyt viherpesemään itseään vähentämällä kannattamattomimpia hedelmäpelejä ja tuomalla tunnistautumisen myös pelisaleihin. Tunnistautuminen lieneekin hyvä askel ainakin tulevien aikuisten peliongelmien suitsimisessa ja vähintäänkin tekee alaikäisten rahapelaamisen hyvin haastavaksi.
Toimittajat olisivat mielellään laittaneet Veikkauksen viemään automaatit sinne missä niitä ei pelata, eli varakkaiden asuinalueille. Tässä on vaikea nähdä suurta valoa. Kaikkien automaattien sijoittaminen pelisaleihin vaikuttaisi peliongelmien muodostumiseen tehokkaammin, mutta tulisi edunsaajille kovin kalliiksi.
Veikkauksen hullunkurinen hallintoneuvosto
Kuten Veikkauksen edunsaajien varapuheenjohtaja Vertti Kiukas Ylen aamu-TV:ssä tänään sanoi, ”Veikkauksen hallintoneuvosto on yhteistyöfoorumi, joka ei päätä Veikkauksen suhteen yhtään mistään.” Tämä vastaa omaakin pitkäaikaista käsitystäni, ja Kiukas on jäsen, joten hänellä on muutakin kuin kutitustuntumaa.
Kuulemma useammassakin puolueessa hallintoneuvostoon sijoitetaan väkeä, joka kerää ääniä, mutta joita ei voi nostaa oikeasti vastuullisiin tehtäviin, kuten ministereiksi tai valiokuntien puheenjohtajiksi. Hallintoneuvoston paikathan on jaettu poliitikkojen ja edunsaajien kesken.
Puheenjohtajansa Jukka Gustafsson kuitenkin teki palkkionsa eteen töitä ja kirjoitti puheenvuoron ”Veikkaus ottaa ihmisten peliongelmat vakavasti”. Aiemminhan hän A-Studion lopuksi kiitti Veikkauksen toimivaa johtoa sen tuomasta miljardista eurosta. Ruotsissa ja Tanskassa ei kuulemma päästä edes puoleen siitä. Studiossa paikan päällä kiitokset saanut varatoimitusjohtaja Velipekka Nummikoski ei vaikuttanut kovin tyytyväiseltä kiitoksiin.
Gustafsson kirjoitti ”Kilpailu- ja kuluttajaviraston 21.10. julkistaman ”Rahapelijärjestelmät – Suomi ja muut maat” -raportin mukaan Suomessa rahapelituottoja käytetään monipuolisesti ja niillä tuotetaan hyvinvointia.” Olen lukenut raportin, enkä löytänyt tätä kohtaa.
Sen sijaan löysin ”Suomessa rahapelien sääntelystä on muista maista poiketen vastuussa yhden toimielimen sijasta monta eri tahoa osittain päällekkäisillä tehtävillä” ja ”rahapelisääntelyn erityispiirre on rahapelituottojen edunsaajien osallistuminen rahapelaamisen sääntelyyn”.
Kilpailuviraston pääjohtaja vaati Veikkauksen tuottoja suoraan valtiolle. Jos olisin Veikkauksen hallintoneuvoston puheenjohtaja, en välttämättä suosittelisi tutustumaan Kilpailu- ja kuluttajaviraston kantoihin rahapelimonopolistamme.
Gustafsson myös paljasti: ”Neljällä viidestä apua hakeneista peliongelmaisesta on ongelmia ulkomaisten rahapelitoimijoiden tarjonnan kanssa.” Tällä hän viittaa Peliklinikan tutkimukseen ”Tunnissa meni 1.500€”. Siinä tutkittiin juurikin apua hakeneita ulkomaille pelanneita. Ei kovin suuri ihme, että tästä 258 hengen otannasta oli 80%:lla ollut ongelmia ulkomaille pelaamisensa kanssa. Haastatelluista 70%:lla oli muuten ollut ongelmia mummorullien ja 60%:lla Veikkauksen netin kanssa.
Ehkäpä Jukka oli lukenut kolumnini otsikon ”Veikkaus tarvitsee ulkomaisia peliyhtiöitä syntipukeiksi” ja päättänyt kantaa kortensa kenoon. Nettiblokkeja hänkin joka tapauksessa kovasti kaipasi.
Kannustan muitakin hallintoneuvoston jäseniä vastaaviin ulostuloihin. Rosa Meriläinen onkin kertonut unelmoivansa lottovoitosta, vaikkei lottoakaan. Jani Mäkelä on kertonut, ettei tiedä, mitä punaiset pelit ovat ja syyttänyt ulkomaisten peliyhtiöiden edustajia lisenssimallin ajamisesta. Tosin nykymalli on niille parempi ja nettiblokitkin lähinnä veisivät markkinoita pörssiyhtiöiltä Curacaon lisenssin vastuullisille haltijoille.
Elleivät hallintoneuvoston lausunnot riitä tuomaan tarpeeksi kannatusta Pelikoneet kauPOISta -kansalaisaloitteelle, omistajaohjausministeri Sirpa Paateron esiintymisten pitäisi.
Omistajaohjausministeri haluaa Veikkaukselta lisää nettipelaamista ja uusia pelejä
VeikkausGatessa on harva asia vuoden 2007 Suuren Isänmaallisen Nettipokerisodan veteraanille tullut täytenä yllätyksenä. Mutta Sirpa Paateron lausunto oli kyllä sellainen:
” Seuraavaksi tulee selvittää, onko Veikkauksella keinoja paikata tulojen pienenemistä. Kun peliautomaatteja on päätetty roimasti vähentää, onko esimerkiksi nettipelaamisesta mahdollista saada lisää tuottoja.
– Tai onko olemassa jotain uusia pelejä, jotka voi mahdollisesti ottaa käyttöön?”
Tämä suorempaan ei voine poliitikko sanoa julkisuudessa, että häntä kiinnostavat vain peliongelmaisten rahat, eivätkä ongelmansa. Voinemme todeta, että elämme Veikkauksen Omertan lain jälkeistä aikaa.
Toki jotain vanhoista hyvistä ajoista on vielä jäljellä.
Veikkaus salaa tiedot päätoimittajille järjestetyistä matkoista olympiakisoihin ja Lappiin
Suomen Kuvalehden juttukaan ei ole miulle varsinainen skuuppi. Veikkauskratia tarvitsee hengissä pysyäkseen poliittisen konsensuksen ja äänestäjien vähintään välinpitämättömyyden. Jotta jälkimmäinen pysyisi veikkaususkossaan, on ollut välttämätöntä pitää media hiljaisena.
Jos miulla olisi ollut rahapelimonopoli, olisin tietenkin pitänyt mediaan mahdollisimman hyvät välit. Ja juottanut päätoimittajia niin paljon tai vähän enemmän kuin mahaan mahtuu. Näin on epäilemättä toiminut myös Veikkaus edeltäjineen. Myös silmämääräiset havaintoni tukevat tätä käsitystä.
Pahoin pelkään, että koko median repiessä tällä hetkellä Veikkausta kuin ohimennyttä totolappua, lienevät päätoimittajien bileet Veikkauksen kustannuksella pidetty. Vanhoina hyvinä aikoina eivät toimittajat joutuneet juuri omia drinkkejään ostamaan.
Veikkauksen rahanpesu
En usko hetkeäkään Veikkauksen pyrkineen mihinkään rahanpesun edistämiseen. Koska kasinolta ei saa kuitteja, olen kuvitellut sen olevankin varsin haastavaa. Lisäksi pääsen täyttelemään rahanpesulappuja Casino Helsingissä kiitettävän ahkerasti, joten olen ajatellut kuvioiden olevan kunnossa.
Koska olen toistaiseksi käyttänyt Veikkaus-tiliäni vain sen erinomaisten pokerilähetysten katselemiseen, en tiennyt, että sinne voi siirrellä rahaa kenen tililtä hyvänsä. Tämä muuten mahdollistaa rahanpesun.
Siksikin olin äimän mäkenä, että ulkomaisilla pelintarjoajilla yleensä rahat saa takaisin vain sille varmistetulle omalle tililleen, jolta ne on tallettanut. Olen jonkun verran jupissut, kun nettipeliaikoinani piti kaikenlaista passikopiota ja tiliotetta lähetellä ympäri Eurooppaa. Tällainen systeemi ei oikein hyvin pelaajalle rahanpesua mahdollista.
Kuulemani mukaan Veikkaukselle on voinut tehdä isoja depoja kenenkään mitään kyselemättä. Ymmärrän, että pankit eivät saa antaa tilitietoja Veikalle. Ja ymmärrän senkin, ettei Veikkaus kysele asiakkailta mitään. Lisää työtähän siitä tulisi ja asiakkaat vain hermostuisivat.
Olenkin kasinollakin nähnyt monet raivarit, kun on rahanpesulappuja täyttelemään pyydetty. Mie olen aina täyttänyt omani kiltisti, koska ymmärrän Casino Helsingin henkilökunnan tekevän Poliisihallituksen vain määräämää työtä.
Asiassa on kuitenkin hivenen arveluttavaa, että Veikkauskratian edustajat puhuvat aina ulkomaisten pelintarjoajien harjoittamasta rahanpesusta tai ainakin sen riskistä, kun tilaisuus tulee. Siitä vain Kindredille pesemään rahaa, onnistuu helposti kuin oman kyynärpään puraisu.
Lasitalossa asuvan ei juuri kannattaisi kiviä heitellä.
Veikkaushäviövarojen ja edunsaajien napanuora olisi katkaistava
Rahapelipolitiikkamme lähtisi välittömästi järjellisemmille urille, jos häviörahat menisivät normaaliin budjettikäsittelyyn. Tämä pitäisi tehdä ensimmäiseksi, sen jälkeen ei automaattien työntämisessä pelisaleihinkaan kauaa nokka tuhisi. Eivätkä enää edunsaajat joutuisi kiusalliseen välikäteen kannatustaan Veikkauksen tuottojen maksimoimiseksi puolustellessaan.
SOSTE:n pääsihteeri Vertti Kiukaskaan ei uudessa tilanteessa sanoisi ensin aamutelevisiossa, etteivät edunsaajat ole mukana asettamassa tuottotavoitteita ja myöntäisi sitten twitterissä, että vaikuttaa se SOSTE niihin sittenkin. Toimittaja toki osti tarinan, ” Tulihan se totuus viimein esiin”, oli loppukaneetti.
Kaikki rahapelisivistyneet tietävät, että edunsaajat ovat poliittisesti hyvin verkostoituneita, siten vaikutusvaltaisia ja myös käyttävät valtaansa sen kummemmin sumeilematta.
Tosin tämän huutelemiseen on raskasta käyttää energiaa, koska pelaajien rahat maistuvat liian monelle kansanedustajalle liian hyvin. Ylen tuoreen tutkimuksen mukaan enemmistö kansanedustajista vaikuttaisi haluavan pitää mummorullatkin kaupoissa kaikille mukavasti tyrkyllä.
Joten saanemme nauttia Veikkauksen edunsaajien hullunkurisista lausunnoista vielä pitkään.
