Olen pelannut ravintolarulettia edellisen kerran joskus 80-luvulla ja kapakkablackjackia ehkä jopa vielä 90-luvun puolella. Kun aloin pelata pokeria ammattimaisesti -95 keväällä, lopetin negatiivisen odotusarvon onnenpelien pelaamisen kokonaan, koska en saanut niistä enää mitään nautintoa. Veikkaus taas on puolestaan lopettamassa ravintoloiden pöytäpelit, ja mie en tosiaankaan jää perään itkemään.
Mutta ne 400 pelinhoitajaa, jotka menettävät työpaikkansa saattavat kyllä vähän mökötellä. Suomessa ei nimittäin ole mitenkään liikaa työpaikkoja, joihin ei tarvita muuta kuin työnantajan järjestämää koulutusta. Jos on kiinnostunut olemaan rahapelialalla töissä, ovat työnantajavaihtoehdot Suomessa kovin vähäiset.
Tämä oli sikäli jännä pokeritapahtuma, että toiminta tuotti Veikkauksen mukaan 14 miljoonaa katetta. Yksityinen toimija pitäisi kynsin hampain kiinni tällaisista tuotoista. Tosin Veikkauksen toimitusjohtajiston Sare- ja Nummikosken mukaan toiminta oli kannattamatonta.
Veikkauksella kannattamattomuus on suhteellinen käsite. Olen varma, että jo 14 miljoonan kate pitää sisällään jossain määrin kiinteitä kuluja. Kun sitten kohdistetaan pääkonttorista lisää Allianssin juottamiseen käytettyjä rahoja, saadaan tulos näyttämään miltä tahansa.
Törmäsin RAY:n laskentatoimen osaamiseen jo 90-luvulla. Useampi henkilökunnan edustaja kertoi meille pelureille, että pokeri on tappiollista. He sanoivat varmasti niin, koska heille oli joku laskentahemmo sanonut niin. Kasinolla lähes joka iltana istuvana laskentaekonomina en ymmärtänyt, miten 1500 markkaa tunnissa talolle keräävä peli, jota jakoi korkeintaan sata markkaa tunti maksava jakaja, olisi ollut kannattamatonta.
Tai siis ymmärsin. Isossa konsernissa saadaan talouspäällikön päätöksellä mikä tahansa osasto näyttämään tappiolliselta, jos niin halutaan. Ei kun jyvitetään sinne tarpeeksi kiinteitä kuluja. Kiinteät kulut ovat siis sellaisia kuluja, jotka yhtiö joutuu joka tapauksessa maksamaan, muuttuvat kulut taas toiminnan volyymista riippuvia.
Kannattaako joku toiminta ajaa alas, riippuu pelkästään muuttuvista kuluista, koska vain niistä voi päästä eroon. 1990-luvulla kasino esimerkiksi ei päässyt Presidentin vuokrasta eroon mitenkään, eikä pokerihuoneen tilalle ollut muutakaan käyttöä, koska lisäautomaateille tai pöytäpeleille ei ollut kysyntää. Silti kuulin, että pokerin lopettamista vaativat monet laskentatoimen perusteita ymmärtämättömät rahislaiset.
On itsestään selvää, että yksityisen tahon pyörittämänä Suomen baaripelit olisivat erinomaisen kannattavia. Bisnes ei ole kovin monimutkaista. Viet pöydän kapakkaan ja hommaat sinne yhden jakajan ja pelimerkkejä. Jos jossain ravintolassa ei peli pyöri, ihmettelet hetken, mikä vikana, ja jos mikään ei auta, lopetat.
Veikkauksella on pöytiä 162 ravintolassa. Osa näistä paikoista on varmasti huippukannattavia. Mutta Veikkaus suuressa viisaudessaan päätti ajaa koko toimialan alas. Miksi ihmeessä?
Avoimuus ei ole koskaan kuulunut rahapelimonopolimme toimintakulttuurin kovaan ytimeen. Olen lukenut Sare- ja Nummikosken lausuntoja, joissa toistuvat ”Kannattamatonta”, ” Rahapelaaminen ei ole irrallinen saareke siinä maailmassa, jossa asiakkaat ja palvelut siirtyvät yhä enemmän digitaaliseen maailmaan” ja ” Isot muutokset ovat aina hankalia, mutta on paljon karuja esimerkkejä, kun muutoksia tehdään liian myöhään”.
Näistä pitää sitten päätellä totuus. Lausunnothan nyt ovat tyhjää paikkansapitämätöntä corporate jargonia. Kannattamattomuuden totesin jo aiemmin höpönpöpöksi. Kapakkapelaaminen ei tosiaankaan ole siirtymässä mihinkään nettiin. Suosion pieni hiipuminen on luonnollista, kun viinan hinta baareissa nousee ja nuoriso raitistuu. Ja baaripelit ovat sellainen toimiala, jossa on erittäin helppo tehdä pieniä muutoksia. Miten jotkut karut esimerkit liian myöhäisistä muutoksista mitenkään muka tähän liittyvät?
Valitettavasti emme koskaan saa tietää koko totuutta. Kun koko rahapelijärjestelmämme perustuu valheeseen peliongelmaisista huolenpitämisestä, ovat sen parissa toimijat kokeneita satusetiä ja -tätejä. Esimerkiksi Olli Sarekoski sanoi uusimmassa Talouselämässä, että maltalaiset nettipeliyhtiöt eivät maksa minnekään veroja. Kyllä Sarekoski tietää, että ne Maltalle maksavat. Verokanta on 35 prosenttia, josta ulkomaiset osakkeenomistajat saavat yleensä 30 prosenttia takaisin. Efektiivinen verokanta on matala, mutta paljon raflaavammalta kuulostaa ”Eivät maksa minnekään”.
Veikkaus on kuitenkin ajautunut pois vuosikymmeniä kestäneestä median lellikin asemasta ja sen toimintaa on tarkasteltu jopa Hesarissa kriittisesti. Kapakkapelaamisen lopettamisen yhteydessä on Veikkauksen helppo heilutella vastuullisuuskorttia. ” Alkoholi”, ”rahapelaaminen” ja ”vastuullisuus” -pohjalta Numppi varmasti pystyy rakentamaan jonkun ”Euroopassa vapaamatkustajien blokkaaminen rahapelijärjestelmissä on laajalti käytössä” -tyyppisen hokeman, mitä voi sitten tyrkyttää edunsaajille edelleen jaettavaksi.
Toki neljänsadan hengen henkilöstöhallinnoimisessa on paljon työtä. On paljon siistimpää mennä seminaariin kertomaan maailman parhaasta rahapelijärjestelmästä mukana hyvin nyökyttelevälle yleisölle, jotka kaikki saavat rahansa systeemistä. Tai paremmin pääsee käyttämään valtaa, kun käy kiristämässä urheilujärjestöjä vahtimaan, etteivät vaan kyseisen lajin kakkosdivarin pelaajat tee yhteistyötä kansainvälisten peliyhtiöiden kanssa. Eli saneerauspäätöksessä saattoi olla osin kysymys myös johdon mukavuudenhalusta.
En oikein usko, ettei Veikkauksen johto laskentatoimen perusteita ymmärtäisi. Tai uskon kyllä hallintoneuvostosta. Veikkauksen hallintoneuvosto tuo aina kylmän sodan väreitä selkäpiihin, kun se tulee mieleen.
Itse asiassa luulen, että Veikkaus on yksi niistä todella harvoista yhtiöistä, missä toimiva johto on tyytyväinen hallintoneuvoston olemassaoloon. On hyvä olla mahdollisuus selittää rahapeliasioista ymmärtämättömille kansanedustajille ja muille vaikuttajille, miten hommat toimivat tosi hienosti ja vastuullisesti. Katsokaa vaikka Museoliiton Kimmo Levän twiiteistä Veikkauksen hallintoneuvoston vahvaa rahapeliosaamista. Osa mantroista on opittu, mutta sisältöä oikein ei.
Ihmettelen muuten, mikseivät hallintoneuvoston kansanedustajat ainakaan vielä ole tarttuneet työllistämisaspektiin? Esimerkiksi Paavo Arhinmäki jo lähtökohtaisesti kannattaa kaikkien työllistymistä valtiolle. Lisäksi nämä työpaikat ovat jo olemassa ja tuottavat. Tarvitsisi olla vain lakkauttamatta.
Tai en mie niin hirveästi ihmettele. Hallintoneuvostolla on varmasti sen verran kiireellistä konjakin juomista, ettei marginaalista 400 hengen henkilöstövähennystä ehdi edes huomata.
Huomautettakoon tässä, että hallintoneuvoston ei lähtökohtaisesti ole asiallista puuttua operatiivisen johdon toimintaan, mutta ei tämä poliitikoilla kovin suurena rajoitteena yleensä ole ollut.
Tokihan mukana saattoi olla ylimmän johdon halua näyttää kovuuttaan. Kun pakollinen tunnistautuminen rahapeliautomaatteihin on saanut edunsaajat suorastaan paniikkiin, vaativat ne Veikkaukselta toimenpiteitä, etteivät hillopurkit kuivu. Isot irtisanomiset ovat näyttö siitä, että ainakin jotain on tehty.
Jos on suunnitelmia siirtyä yksityiselle puolella, niin tämä saneerausnäyttö ei tosin ole kovin mairitteleva. Mikään yksityinen yritys ei lopettaisi 14 miljoonan euron ottamista sisään, koska ensi vuonna tulee ehkä vain 13 miljoonaa. Sitten kun kapakassa käyminenkin on siirtynyt verkkoon, voidaan todeta, että enää ei kannata ravintolassa bläkäriä pyörittää.
Kaiken kaikkiaan tämän hämmentävän tapahtuman voi tiivistää nummikoskimaisen napakkaan lauseeseen: Veikkaus pesee käsiään työntekijöidensä verellä.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/9805e180-3050-44e1-a4ae-c602417270e9
P.S. Seuraavaksi Veikkaus aikoo pestä käsiään pokerinpelaajien verellä ja lobbaa ulkomaille pelaamisen blokkaamisen puolesta.
