Veikkaushäviövarojen ja Veikkauksen edunsaajien napanuoran katkaisemista kannattamaan on noussut viime aikoina liki päivittäin käsiä. Tällä kertaa he eivät ole olleet ”maltalaisten rahapeliyhtiöiden agentteja”, vaan Veikkauksen edunsaajien arvovaltaisia edustajia.
Dominoefektin laittoi liikkeelle SUL:n puheenjohtaja Sami Itani, joka Urheilulehden haastattelussa kertoi, että ”Urheilun julkisen rahoituksen huoneessa on elefantti, josta yksikään urheilun edustaja ei puhu mitään”.
Olympiakomitean puheenjohtajaksikin tarjolla ollut ja omilla rahoillaan Vierumäen urheilutoimintaa pystyssä pitävä Mika Anttonen taas sanoi Hesarissa: ”Eivät suomalaisen urheilun ja liikunnan toimintaedellytykset voi olla peliongelmaisten rahoittamia.”
Olympiakomitean väistyvän puheenjohtajan Timo Ritakallion mukaan taas ”Ei ole tätä päivää, että peliongelmaisilta kerättyä rahaa olisi korvamerkitty liikunnalle ja urheilulle”.
Jopa Veikkauksen entinen laki -ja vastuullisuusjohtaja ja tuore Salibandyliiton toiminnanjohtaja Pekka Ilmivalta kertoi oman näkemyksensä: ”Kun side peliriippuvuuteen on olemassa, voi olla pidemmän päälle parempi, että nämä urheilun rahoitus ja rahapelaaminen on erotettu toisistaan”. Pekalla löytyy varmasti perspektiiviä siihen, ovatko Veikkauksen edunsaajat historiallisesti vaatineet Veikkaukselta enemmän vai vähemmän tulosta.
Itseäni kehuakseni ennustin kolme vuotta sitten, että urheiluväki vielä kyllästyy Veikkauksen kyykytykseen. Tosin olin kyllä väärässä tulevien keisarin vaatteettomuudesta kertovien motiiveista. Motiivina ei näyttänyt olevan raha tai edes kosto. Vaikutti enemmänkin siltä, että vihdoinkin päästiin omatuntoa purkamaan. SaiPa-lippis päästä, koska tällaisia avautumisia olen odottanut neljännesvuosisadan tulevaksi.
Tosin jännäksi menee, miten paljon Suomen Kulttuurirahaston hallituksen jäsen (tekee välillä jotain muutakin pientä) Karo Hämäläinen saa mykyä kulttuuripiireissä. Hän nimittäin twiittasi:
Kulttuurialan hiljaisuus rahoituksen Veikkaus-kytkystä sattuu korviin.
Nk. veikkausvoittovara-korvamerkintä on poistettava. Rahat kiertävät valtion kassan kautta joka tapauksessa.
Karon kannanotosta en ollut yhtään yllättynyt. Mutta kun Allianssin puheenjohtaja Elisa Gebhard ja toiminnanjohtaja Anna Munsterhjelm julkaisivat yleisönosastokirjoituksen otsikolla ”Nuorisotyö ei saa riippua rahapelaamisesta”, olin yllättynyt kuin Jukka Keskisalon Euroopan mestaruudesta vuonna 2006.
Allianssihan on ollut perinteisesti rahapelimonopolin puolustajien kasvattamo, josta nuorisopoliitikot ovat ponnistaneet töihin Veikkaukseen ja veikkaushäviövaroja jakaviin ministeriöihin. Yhdistyshän on ollut nykyisenmallisen rahapelimonopolin ja sen tuottojen kasvattamisen kiihkeimpiä puolustajia. Arvioisin, että heti SOSTE:n jälkeen hyvänä kakkosena.
Takinkäännöstään huolimatta tuskin kuitenkaan kutsuvat toimittaja Senja Larsenia kunniajäsenekseen. Senja nimittäin käynnisti Allianssin Veikkaus-kytkösten ympärille somemylläkän, joka generoi NYT-liitteen viime vuoden parhaan jutun.
Toivottavasti nuoret poliitikonalut haistelivat poliittiset tuulet oikein ja suomalaista yhteiskuntaa vuosikymmeniä korruptoinut napanuora tosiaan leikataan poikki.
Ja toivottavasti Veikkauksen edunsaajien menestyksekkäästi lobbaamat maksublokitkin vielä kaatuvat omaan typeryyteensä. On nimittäin selvää, että edunsaajille on uskoteltu, että blokeilla tulisi rahaa niin että reisiä pakottaa. Ehkä hallituskin vielä ymmärtää, että kyseessä on vain katteettomilla odotuksilla katettu viivytystaistelu Status Quon ylläpitämiseksi. Bändikin tosin taistelee edelleen aikaa vastaan ja julkaisi viime vuonna 33. albuminsa ja harmitteli kovasti, kun joutui koronan takia keskeyttämään kiertueensa.
Suomen Pokerinpelaajat ry joka tapauksessa yrittää selittää maksublokkien järjettömyyttä arpajaislain uudistamista koskevan hankkeen asiantuntijakuulemisessa huomenna.
