Muutaman päivän päästä sijoitusfoorumit täyttyvät tänä vuonna loistavasti pärjänneiden salkkujen tuottokäyristä. Tässä ei ole mitään vikaa, kyllä hyvän vuotensa saa muillekin jakaa. Mutta pitkäaikaisten empiiristen tutkimusteni perusteella ällän ylioppilaiden tutkintotodistuksia tyrkytetään yo-juhlissa kaikkien pällisteltäväksi ja approbaturin papereiden perään joutuu kyselemään.
Joten tuottojen raportointikin on enimmäkseen voittajien historiankirjoitusta. Itse luen sankaritarinoitakin mielelläni, mutta kokemattomalle lukijalle niiden sisältö saattaa olla vaarallista.
Nelinkertaisena setämiehenä heristelen vähän sormeani pahimpien sudenkuoppien suuntaan:
Fomo tarttuu kuin ebola
Ebola pysähtyi 2014, koska se oireilee hyvin näkyvästi ja tappaa kantajansa liian suurella todennäköisyydellä. ”Fear of Missing Out” on hyvin samanlainen tauti.
Esimerkiksi optiolainat 1980-luvun lopussa, teknokupla vuosituhannen vaihteessa ja finanssikriisiä edeltänyt aika saivat aikaan valtalehdistössä asti näkynyttä sijoittajakiimaa. Savun laskeutumisen jälkeen vetäytyivät osumaa ottaneet fomottajat osakemarkkinoilta loppuiäkseen. Tämä oli useimmille heistä odotusarvomielessä paljon kalliimpaa kuin kuplaostoksista tulleet vahingot.
En itse osta kuin sellaisia sijoitushärpäkkeitä, joiden tulevasta tuotonmuodostuksesta luulen ymmärtäväni edes jotain. En ole ollut tuoreehkoille kryptomiljonääreille pätkääkään kateellinen, mutta en toisaalta ole kokenut myöskään mitään kryptokuumeen oireita.
Sen sijaan olen kuullut tämän vuoden kuluessa ainakin kolmen täysipäisen oloisen kaverin selittävän, miten Bitcoin menee vuodenvaihteeseen mennessä varmasti 100.000 dollariin. Miksi juuri sataan tonniin en ole kysynyt. Noh, ei sitä vielä tiedä, voi se vielä tänä vuonna tuplaantua nykyisestä 50K hinnastaan. Onhan tässä reilut viisi päivää aikaa.
”Naapurit ovat tehneet sinulle hämärällä sijoitustuotteella merkittäviä tilejä” on nähdäkseni yksi huonoimpia perusteita ottaa osaa mihinkään sijoitustalkoisiin. Mutta sijoitustuotteiden markkinoinnissa luultavasti parhaiten toimiva keino. Ainakin maassa, jossa kateus voittaa kiimankin.
Vuosi on lyhyt aika
Patterin päällikkö kysyi Upinniemessä kakkospatterin alokkailta tammikuussa 1996, miksi Pyysingille (28v) edessä oleva armeija-aika tuntuu lyhyemmältä kuin muille varusmiehille. Joku hiljan munakarvat saaneista vastasi ”seksuaaliset halut”. Harkitsin kaverin haastamista turpakäräjille, mutta yliluutnantti Juha-Antero Puistola korjasi rivakasti, että kyse on matematiikasta, eli 1/28 < 1/19 ja annoin kaverille anteeksi. Tuskin oli tämä aseveli vielä päässyt edes sormella koittamaan ja joku sanoi niinkin, että pitää antaa anteeksi, jos he eivät ymmärrä mistä puhuvat.
Yksi vuosi on sijoittajien osaamisen mittaajana aivan liian lyhyt aika. Itse asiassa olen pitkälti sillä kannalla, että elinikä ei välttämättä riitä sen selvittämiseksi, kenellä on sijoittajapiirien parhaat kyvyt. Jos tästä huolimatta haetaan mitään merkittävän luottamusasteen näyttöjä, olisi niitä syytä olla ainakin yhden syklin kestoisena.
Jos siis on biitannut reilusti indeksin periodilla ennen finanssikriisiä -> tapaninpäivä 2021 (=osuma finanssikriisistä + nykyiset härkämarkkinat koronakuopalla makeutettuna) näen tässä ainakin jotain korrelaatiota oikeaan sijoitusosaamiseen. Toisaalta haluaisin silti nähdä, mitä noppia ja miten kyseinen kaveri on heitellyt, ennen kuin olisin valmis tuomitsemaan kaverin varmasti osaavaksi enkä pelkästään onnekkaaksi.
Paluu keskiarvoon
Tavallisilla kuolevaisilla hohottaa aina välillä, eli käy hyvä tuuri. En siis sisällyttänyt Paavo Väyrystä tähän ryhmään, koska media pettää aina Paavon, mutta se ei kuole koskaan. Todennäköisin tuloksemme on kuitenkin huonompi kuin parhaana vuotenamme. Joten hyvän tuottovuoden jälkeen on todennäköistä tehdä seuraavana huonompi tulos.
Huomattavaa on kuitenkin, että hyvästä tuloksesta ei seuraa korrelaatiota seuraavan vuoden huonompaan tulokseen. Vaan jos meillä on hyviä, keksinkertaisia ja huonoja vuosia samalla todennäköisyydellä (=33%), saamme hyvän vuoden jälkeen kerran kolmesta samanlaisen ja kaksi kertaa kolmesta huonomman vuoden.
Olen hämmästellyt 90-luvun alusta asti, miten väki kuolaa niiden rahastojen perään, jotka ovat tehneet kovia tuottoja, eli käyränsä osoittavat koilliseen kuin nuorilla miehillä. Jos skannaisin mitään rahastoja, etsisin viime aikoina heikosti tuottaneita pieniä rahastoja oman subjektiivisen määritelmäni mukaan täysipäisellä rahastonhoitajalla varustettuna. Hyvät viimeaikaiset tuotot tuovat rahastonhoitajalle rahaa sisään, ja sen on pakko sijoittaa ne seuraavaksi parhaaseen ideaansa. Supistuvassa rahastossa taas joutuu tarkastelemaan kaikkia aikaisempiakin hankintojaan kriittisesti.
Olen melko toivoton tiivistäjä, mutta yritän kuitenkin: Älkää seuratko sokkona yhtään ketään. Tai ainakaan sen yhden vuoden tuloksen perusteella. Ja älkää luottako edes nuorten miesten nouseviin käyriin.
P.S. Luin Sijoitustiedon koronaketjusta käyttäjä petterin postauksen ja tulin tulokseen, että petteri taitaa olla oikeassa: omikron todennäköisesti menee alkuvuodesta läpi Kiinan kommunistisen puolueen siilipuolustuksestakin. Jonkun aikaa vedettäneen siellä kuitenkin härkäpäisesti lopun ajan lockdowneilla, mistä taas seurannee monenlaista turbulenssia ihan finanssimarkkinoillekin asti.
Joten täsmennän viimeviikkoista lausuntoani: ”Todennäköisesti lämpäisen vuoden viimeisenä pörssipäivänä taas limiitit pohjaan ja keventelen sitten heti ensimmäisestä pörssipäivästä alkaen omikronistakaan suuremmin murehtimatta.”
Todennäköisesti murehdin omikronia vähän enemmän kuin ajattelin, ja jätän ammuksia jäljelle alkuvuodeksikin. Sitä paitsi markkinat aukeavat tänä vuonna vasta 3.1. Siinä on kolme pitkää päivää aikaa kaikenlaisille omikron- ja OMON-hyökkäyksille toteutua.
