Kun rakentelee itselleen systemaattisen riskin, se jonain päivänä toteutuu. Pystyn juuri ja juuri hoitamaan suurimman osan sitoumuksistani, jos läppäri ja puhelin toimivat keskeytyksettä. Olen lupaillut paljon kaikenlaista sinne tänne, ja varahenkilöä ei ole olemassa juuri mihinkään. Väistämättömän harmaan joutsenen tullessa, eli teknisen laitteen lopulta lauetessa, ajaudun raivohulluuden partaalle.
Maanantai-iltana tutkittiin vuosikausia hyvin iskuja kestäneen läppärini vedensietokykyä. Käytimme tutkimukseen puoli kukkamaljakollista vettä. Hetken luulimme atk-toimittajani kanssa, että vuorokauden kuivatus ilman virtaa ja näppiksen vaihto riittäisi. Tätä tiistai-iltana kirjoittaessani toivoa on vielä kuin Suomella jatkosodan voitosta keväällä 1944. Olen nimittäin käymässä vieraissa, eli käytössäni on lainavekotin vieraalla tekstinkäsittelyohjelmalla varustettuna.
Olen hyväntuulinen ja nautin olostani kuin Hitler bunkkerissaan talvella 1945. Vihaan uusien laitteitten kanssa painimista enemmän kuin slowrollaamista. Olen väsyksissäkin, sillä nukuin stressantuneena tietokoneen voinnista vain hyvin levottomia ja lähinnä painajaisia sisältäneitä pätkiä. Yleensä miulla on keskiviikon kolumni ainakin otsikon ja sanoman osalta valmiiksi mietittynä, kun istun läppärin ääreen. Nyt vastenmielinen tekniikkasäätö on vienyt ajan miellyttävältä luovalta työltä. Kirjoittaisin, että vituttaa kuin isoa oravaa, ellen olisi jo kuluttanut puhki koko ilmaisua.
Kelailin rahapeliuutisia, ja löysin Bet 365:n pääjohtajan Denise Coatesin saarivaltakunnassa kovasti kauhistellut 265 miljoonan punnan tulot viime vuodelta. Tämä nainen ei luultavasti ainakaan kovin isoon ääneen valita olevansa palkkakuopassa. Mutta kun Denise itse omistaa 50,1% narikasta ja lähisukulaisineen 93%, en nähnyt tehtävissä olevan kuin Guardianin ja Hesarin tyyppisen ” On se niin väärin, kun joku tienaa noin paljon”-jutun. Lisäksi Ison-Britannian rahapeliuutiset herättävät Suomessa yhtä paljon kiinnostusta kuin mitkä tahansa uutiset Suomesta hörökorvien maassa, meillä kun ei ole kuninkaallisia.
Samaan syssyyn huomasin Mayn hallituksen joutuneen häpeällisesti pakittamaaan rahapelilainsäädännössä eronneen yksinäisyysministerinsä paineen alla. Tätä odotinkin tapahtuvaksi, kun kaksi viikkoa sitten aiheesta kirjoitin. Tämä nyt ei Suomessa kiinnosta kuin korkeintaan rahapeliyhtiöihin sijoittaneita, joten ei siitäkään ollut kolumniksi.
Sitten vaihdoin tulokulmaa, ja ajattelin kirjoittaa Roope Tarmista, jonka nyt luulisi kiinnostavan kaikkia. Roope on vahvalla työmoraalilla varustetu ammattipeluri, joka voitti käynnissä olevassa Master Classics of Pokerissa Amsterdamissa kahden tonnin hyperturbon ja 27.440 euroa. Toisaalta Roope on laihtunut viime vuosina melko samat kilot kuin mie olen lihonut ja olisin mieluummin Casino Hollandissa pelaamassa kuin Kampissa näpyttelemässä. Joten en hehkuta Roopea yhtään enempää ainakaan tässä yhteydessä.
Katsoin vielä tämän vuoden Global Poker Indexin Suomen Vuoden pelaaja -tilanteen, jos sieltä löytyisi jotain jännää. Heikohko suomalaisvuosi löytyi, kun miekin olin minirahastuksillani kahdeksantena. Patrik Antonius näyttäisi voittavan, ellei loppuvuodesta kukaan kärkinimistä saa isoa positiivista osumaa.
Mie en ole kärkinimi, enkä saa kyllä minkäänlaista osumaa, kun vaikuttaa siltä, että en pysty loppuvuodesta pelaamaan enää mitään turnauksia. Olen onnistunut buukkaamaan kaikenlaista, ja vedenpitämättömän läppärin kanssa säätäminen ei kalenteripainetta varsinaisesti helpottanut.
En kuitenkaan ryve läheskään yhtä syvällä itsesäälissä kuin aina orastavan miesflunssan havaitessani. Toisin kuin ensimmäisen maailmansodan korpraalilla vuonna 1945, reservin luutnantilla on vuonna 2018 reservejä. Miulla on nimittäin varmuuskopio ja realistiset mahdollisuudet hankkia uutta kalustoa.
Eikä tässä mene kauaakaan kun alkaa Helsinki Freezeout 11.1.-18.1. ja Kings of Tallinn 18.2.-24.2.2018. Lisäksi kutkuttaisi lähteä Unibet Openiin 12.2.-18.2. Romanian Sinaiaan. Yhdistettyä laskettelu- ja pokerireissua en ole koskaan tehnytkään. Lasketella en toki näillä kiloilla aio…
Jos en olisi tehnyt varmuuskopiojärjestelyjä jokunen vuosi sitten, olisin tällä hetkellä luultavasti pahantuulisessa kännissä ja huomenna se kirjoittaminen vasta kivaa olisikin. Olen varma, että selviän tästä hyvin isolta hetken tuntuneesta, oikeasti melko mitättömästä vastoinkäymisestä ilman suurempia henkisiä arpia.
Muistakaa siis kaikki: Varmuuskopio pelastaa varmemmin kuin itseään Jumalan Pojaksi luulleet 2000 vuotta sitten ristiinnaulitut.
