Miulta kysellään usein sekä näkemyksiä tulevasta Super Bowl -voittajasta että SaiPan mahdollisuuksista seuraavassa pelissä. Kyselijät ovat amatöörivedonlyöjiä, jotka eivät tiedä, että en lyö käytännön ollenkaan urheiluvetoja. Joten miulla ei ole käyttökelpoisia voittotodennäköisyysarvioita. Eikä ainakaan mitään sellaista tietoa, jota ei olisi jo markkinoilla. Vaikka kaikilla lappeenrantalaisilla on omasta mielestään insider-tietoa SaiPasta tyyliin ”#17 Morand oli eilen baarissa” tai ”#40 Koskiranta näytti tänään väsyneeltä”.
Olin keskimääräistä lähempänä ajautua urheiluvedonlyönnin ihmeelliseen maailmaan, kun kuulin torstaina sähkön hinnan nousun saaneen SaiPan katkaisemaan virtasopimuksensa. Valmentajanvaihdon jälkeen välittömästi seuraavassa pelissä pelaajat nimittäin panevat parastaan tai ainakin toiseksi parastaan, jotta näyttäisi siltä, että huonon menestyksen syy oli vanhassa valmentajassa. Ja vaikuttaakseen uuden valmentajan silmissä muiltakin kuin kuukausipalkkaa nostavilta auringonlaskun sarjajyriltä. Joten mielessäni käväisi hetken ajatus lyödä SaiPan puolesta vetoa lauantain SaiPa-Kärpät otteluun.
Tosin hyppyni vedonlyöntikoskeen ei ollut ihan lähellä, koska en edes tarkistanut kertoimia. Olin nimittäin jo ennen Pekka Virran eroamista päättänyt lähteä menettämään kauden 2022-3 SaiPan livepelineitsyyteni Lappeenrantaan. Ja en todellakaan halua tuplavilutusta sekä vedon että SaiPan paikan päällä katsotun pelin häviämisestä.
Itse asiassa olen tällä vuosituhannella lyönyt yhden SaiPa-vedon, pronssiottelusta 2014. Veto peli Raumalla nähtynä oli odotusarvomielessä hyvä. Varianssilla ei ole kuitenkaan muistia, joten kyseinen transaktio ahdistaa vieläkin. Oravanmarjana kakussa hävisin ko. tonnin Juha ”Hymyilevä” Helpille, jolle häviän yhtä mielelläni kuin John McEnroe Björn Borgille.
Pokeriammattilaisille lause ”varianssilla ei ole muistia” on itsestäänselvyys, jota ystävällisesti toistellaan, kun jotain pelitoveria kohtaa epätavallisen suuri epäonni. Tarkoitus on siis kääntää veistä avohaavassa muistuttamalla, että vastatuuli tässä jaossa ei ole minkäänlainen tae myötätuulesta seuraavassa. Toisin kuin monet martingalen nimeen vannovat väittävät.
Sekä osake- että pokerimarkkinoilla olisi erinomaisen tärkeää muistaa, että vaikka varianssilla ei ole muistia, se silti ajan mittaan tasoittuu. Eli jos teet odotusarvomielessä hyviä asioita, tämä ajan mittaan palkitaan. Jos olet sekä taipuvainen hypettämään että panikoimaan, mahdollisuutesi pörssimarkkinoilla ovat kuin lumiukolla helvetissä. Mutta harhalaukaus ei tarkoita, että seuraavalla tähtäyksellä tulisi sen todennäköisempi osuma.
Jos olet analysoinut sijoituskohteesi kunnolla, niin ei ole mitenkään hirveän huono skenaario, että sen aliarvostus ei pitkiin aikoihin purkaudu. Omistat kuitenkin osuuden kohtuuhintaisesta yrityksestä, vaikka markkina sitä ei sellaiseksi vielä tunnista. Ajan myötä selviää, oliko analyysisi yhtä hyvä kuin SaiPalla Hannu Kamppuria palkatessa vai olivatko markkinat väärässä.
Sanovat muuten rahoituksen professorit mitä hyvänsä, markkinat ovat tämän tästä ja taas väärässä. Sekä teknokuplan huipulla että finanssikriisin kuopassa oli helppo tunnistaa, että nyt muuten markkinoilla joku mättää.
Kisapuiston käynnilläni selvisi, että odotusarvojen käyttäytyminen on siviileille edelleen epäselvää. Myös sellaisille, jotka väittävät lukevansa kolumnejani.
Kaikki johtavat lappeenrantalaiset SaiPa-analyytikot (=jokainen Kisapuistossa suunsa aiheesta avaava) olivat yksimielisiä, että SaiPa oli pelannut alkukaudesta hyvin, mutta kiekko pomppinut huonosti. Muualla kuin itärajalla syntyneille tiedoksi: On ihan tavanomaista saada kaakosta myös raportti ”on pelattu ihan paskasti ja saatu mitä ansaittu”.
Tästä oli sitten vedetty johtopäätös, että pakkohan sitten oli valmentaja vaihtaa. Hmph, sanon mie. Jos SaiPa oli pelannut odotusarvomielessä voittavaa lätkää, muuta ei olisi tarvinnut tehdä, kuin jatkaa sen pelaamista ja hyvä tulee. Noh, valmentajan vaihdolla saadaan vähän Virran tilalle virtaa joukkueeseen peliksi pariksi.
Onneksi tosiaan SaiPa voitti heti ensimmäisen pelinsä Virran sopimuksen katkaisemisen jälkeen. Tai onneksi ja onneksi, nyt suuruusluokkaa kaikki Lappeenrannassa ovat sitä mieltä, että valmentajan vaihdos oli oikea ratkaisu. Pseudotieteellisen ajattelun vahvistuminen on varsin harvoin lopulliseksi hyväksi.
Tosin vaikka varianssilla ei ole muistia, niin kendon pelaajilla on kyllä muisti. Voitot ruokkivat itseluottamusta ja siten 60-prosenttiset paikat voivat muuttua 70-prosenttisiksi. Kaikille kendojanareille tai ainakin lätkästä vetoa lyöville olisi muuten hyvä opettaa, että 70-prosenttisen paikan missaa kolmesti 0,3 x 0,3 x 0,3 = 2,7 prosenttia kerroista. Ja missattuaan kolme 70-pinnaista putkeen todennäköisyys heilauttaa seuraavalla kerralla verkkoa on tasan 70 prosenttia.
Ja sitten ylitämme SaiPa-fanin s.1967 aasinsillan pörssimarkkinoihin: Jos olet pärjännyt pörssissä viime vuosina erinomaisesti, se ei ole mikään tae pärjäämisestäsi tulevaisuudessa. Positiivinen korrelaatio on yleensä olemassa, mutta olet saattanut myös pelkästään ratsastella varianssin aallon harjalla. Tosin kannattaa pitää mielessä edelleen, että varianssilla ei ole muistia. Eli hyvät tuurit voivat jatkua pitkäänkin.
Hiukkasen huvituin, kun pari kerrosta alempana asuva naapurini väitti joku aika sitten, että pörssi-indeksiä ei voi biitata. Tässä on Tuomas Enbuskella käynyt sellainen brainfart, että hän kuvittelee pörssimarkkinoiden olevan tehokkaat.
Tämä on pörssiä 37. kauttaan pelaavalle humoristinen ajatuksenakin. En tosin ala väittelemään aiheesta kenenkään Mensan jäsenen kanssa, koska intresseissäni ei ole houkutella osakepeleihin mitään älykköjä. Rikkaitten sukujen degeneroituneet esikoispojat sopivat kohderyhmääni paremmin.
Ay-liikkeen nykyekonomistit kävisivät myös hyvin. Jos olet valmis valehtelemaan myös itsellesi, olet erinomaisen tervetullut sekä pörssi- että pokeripöytiini.
Elämme juuri nyt aikoja, kun media ottaa mielellään vastaan kaikkein synkimpiä ennusteita jakavia puhuvia päitä. Toivottavasti sentään ymmärtävät pitää Tuomas ”kuka uskoo tätä kunnallisvaalitulosta” Malisen poissa ainakin televisiosta. Podcasteillaan kauniiksi ja rohkeiksi tähtäävillä on toki liian iso kiusaus ottaa maailmanloppua kohta vuosikymmenen putkeen ennustanut kansantaloushuru haastateltavaksi.
Juuri nyt ”kaikki” huutavat osakkeiden lopullista liukumäkeä. Elämme nähdäkseni uusintoja koronakeväästä 2020 tai ryssien helmikuisesta invaasiosta: Tällä kertaa Sodoman ja Gomorran kohtaloa pörssikursseille ennustavien mukaan korot nousevat ikuisesti eikä inflaatiota saada koskaan kuriin. Osakkeita ei kannata siis enää koskaan ostaa. Tai ainakaan juuri nyt.
Tällaisina aikoina olen yleensä tehnyt parhaat pörssiostokseni. Mutta pitäkää mielessä: Varianssilla ei ole muistia.
P.S. Merkittävin indikaattorini pörssikuopan pohjan löytymisestä on, että HS Visio vaikuttaa laittaneen Dream Teaminsä Elina ”poliittisesti korrekti start-up” Lappalaista lukuun ottamatta sivuraiteelle ja päästäneen puikkoihin uushippejä, joiden mielestä vastuutonta talouspolitiikkaa kutsutaan markkinaliberalismiksi.
10.6.2018: Odotusarvojen ymmärtäminen parantaisi maailmaa
