Pokerinpelaajat ovat toistaiseksi hävinneet jokaisen mediasodan, joka peliongelman tiimoilta on mediassa käyty. Parin viikon päästä on tulossa taas takkiin. Peluuriin soittaneista jo lähes kymmenen prosenttia on nettipokerinpelaajia. Kun peliongelmaa käsitelleitä soittoja oli 1390 kappaletta, niin voidaan todeta että nettipokeriongelmasta on soitettu noin 130 kertaa. Nämä 130 soittoa tullaan vuorenvarmasti julkaisemaan järkyttävänä prosenttikasvuna.
Lisäksi julkisuudessa tullaan viittaamaan Stakesin 11.9.2007 julkaistuun tutkimukseen ”Suomalaisten rahapelaaminen 2007”. Tästä tutkimuksesta löytyy kohta, josta voi päätellä, että neljänneksellä nettipokerin pelaajista on peliongelma. Tämä pohjautuu tunnetuimpaan ongelmapelaamisen mittaamiseen käytettyyn metodiin, ns. SOGS-R (South Oaks Gambling Screen) kysymyspatteristoon.
SOGS-tutkimuksessa vastaajat pisteytetään erilaisten pelaamisen ongelmallisuutta kartoittavien kysymysten perusteella niin, että jokaisesta riskivastauksesta saa pisteen. Mitä enemmän pisteitä vastaaja saa, sitä todennäköisemmin hänellä on peliongelma. Jos vastaaja saa 0-2 pistettä, hänellä ei ole rahapeliongelmaa. Jos vastaaja saa 3-4 pistettä, hänellä on ongelmia pelaamisen hallinnassa. Vastaajan saamat viisi pistettä tai enemmän, tarkoittaa henkilön olevan todennäköisesti peliriippuvainen. Nettipokerin pelaajista noin neljännes sai kyselyssä 3 tai enemmän pisteitä. Minä sain yhdeksän pistettä. Olen siis tällä mittausmenetelmällä todennäköisesti peliriippuvainen.
Tarkastellaanpa joitain kysymyksiä, joista sain pisteitä.
Kysymys 4: ”Jos häviätte rahapeleissä, teettekö usein niin, että palaatte jonain toisena päivänä pelaamaan yrittääksenne voittaa häviämänne rahat takaisin?”
Kyllä palaan, ja joka ikinen kerta. Yksikään pokeriammattilainen ei voi rehellisesti vastata tähän kielteisesti.
Kysymys 6: ”Oletteko koskaan pelannut enemmän kuin mitä olette alun perin aikonut?”
Olen kyllä pelannut. En kovin usein, mutta näinkin on käynyt. Tähän voi joku superkurinalainen sanoa toisinkin, mutta epäilen, että hyvin harva ammattilainen sanoo näin. Jos pelit ovat hyvät, niin peliä on järkevää jatkaa, vaikka olisikin mennyt aikaa tai rahaa enemmän kuin oli alun perin ajatellut.
Kysymys 7: ”Ovatko ihmiset arvostelleet pelaamistanne tai väittäneet Teillä olevan pelaamisongelma riippumatta siitä mitä itse ajattelette asiasta?”
Useat kymmenet ovat näin väittäneet. En voi kiistää. Oma näkemykseni eroaa, mutta peliongelmaiseksikin on minua väitetty. Luultavasti lähes kaikki muutkin pokerinpelaajat ovat tämän syytöksen kohdanneet.
Kysymys10. “Oletteko koskaan salaillut pelaamistanne perheenjäseniltänne tai muilta läheisiltä?”
En tunnustanut esimerkiksi mummilleni, että pelaan pokeria päätyökseni ennen kuin joskus vuonna 2000. Epäilen, että uransa alkuvaiheessa aika moni on jättänyt kertomatta mitä työkseen tekee.
Kysymys 14. “Oletteko koskaan ollut poissa töistä tai opiskelusta tai käyttänyt työ- tai opiskeluaikaanne pelataksenne rahapelejä?”
Käytän nykyisin ehkä 80 prosenttia työajastani pokerin pelaamiseen. Työaikaansa rahapelaamiseen käyttää aika moni pokeriammattilainen.
Kysymys 15. ”Oletteko lainannut tai hankkinut rahaa pelataksenne rahapelejä tai maksaaksenne pelivelkojanne seuraavilta …? Kymmenen kohtaa, joista jokaisesta saa pisteen ”
Annoin tästä ksymyksestä itselleni kaksi pistettä. Olen pokeripöydässä lainannut rahaa tuttaviltani kun käteisvarat ovat olleet vähissä. Käteispelaajien keskuudessa tämä on varsin tavanomaista. Koko pelikassaansa ei kukaan mielellään kanna taskussaan. Lisäksi olen myynyt osakkeita turvatakseni pelikassani.
Yhteenvetona voi todeta, että ammattimaisesti pokeriin suhtautuva ei voi mitenkään rehellisesti saada tästä testistä alle kolmea pistettä. Tämä testi ei huomioi millään lailla sitä, että on rahapeli, jossa voi voittaa. Kaikki pokeriammattilaiset tai ammattimaisesti pelaavat luokitellaan peliongelmaisiksi.
Tätä tutkimusta ja Peluurin tilastoja tullaan käyttämään lyömäaseina nettipokeria vastaan julkisuudessa lähitulevaisuudessa. Todennäköisesti tulee joku STT:n tiedote, jonka maakuntalehdistö julkaisee sellaisenaan. Tai Helsingin Sanomat julkaisee väärällä sitaatilla uutisen, jota sitten seuraavana päivänä lainataan muissa medioissa, eikä korjata koskaan.
Olkaamme valmiita mediatappioon, mutta ei käännetä toista poskea. Lähetetään taas asiallisia vastineita toimittajille ja heidän esimiehilleen. Tämä mediataistelu hävitään vielä varmasti, mutta jospa vastapuoli saisi vain Pyrrhoksen voiton.
