Vanha sotaratsu on nähnyt monen toverin kaatuvan viereltään. Aseveljiä on kaatunut viereltä vuosien varrella enemmän, kuin niitä nuorilla sotaoreilla on vielä ollutkaan. Osa on mennyt räväkästi yhdessä verisessä taistelussa, osa on pikku hiljaa arpeutunut ja haavoittunut ja tullut taistelukyvyttömäksi.
Osa kaatuneista on ollut läheisiä jo ajalta ennen armeijauraa. Osasta tuli taistelutoveruuden myötä veriveljiä. Osasta menetyksiä ei ollut niin suurta väliä. Heitä ei sota eikä vanha sotaratsu jäänyt suuresti kaipaamaan.
Vanha sotaratsu on nähnyt paljon kuolemaa, mutta näkee jatkuvasti myös uusien sotaratsujen tulevan. Yhä nuoremmat varsat ovat mielestään kaiken oppineita sotaratsuja. Vähintäänkin sotaratsun ikäero nuorimpiin sotureihin kasvaa vuosi vuodelta.
Viime aikojen sodissa vanhaa sotaratsua ei ole mitaleilla palkittu. Ne ovat menneet nuoremmille, nopeammille ja rohkeammille. Tammatkin ovat jo suositelleet sotimisen lopettamista ja paraatihevoseksi siirtymistä.
Mutta vanha sotaratsu elää sotiakseen. Joka kerta sotarumpujen soidessa on sotaratsu pakannut tarvikkeensa. Taisteluun valmistautuminen ja itse kamppailu on ollut vanhalle sotahevoselle aina mieluisa haaste. Voitetun taistelun jälkeistä tunnetta eivät pasifistihevoset tunne.
Koska taisteluarpia on turvasta kavioihin, ei vanha sotaratsu lähde enää eturiviin rinta kaaressa. Se antaa innokkaimpien hyökätä vihollisen parhaitten joukkojen kimppuun. Se etsii mieluummin vastaansa pienempiä ja kokemattomampia vastustajia.
Huoltojoukkojen kimppuun hyökkääminen on sille varsin tuttua puuhaa. Valmiiksi haavoittuneet sopivat sille vastuksiksi myös hyvin. Näistä sotateoista ei mitaleita jaeta.
Kyse ei ole siitä, etteivätkö mitalit kelpaisi. Koska vanha sotaratsu elää sotiakseen, se haluaa käydä vielä mahdollisimman monta taistelua. Nähtyään niin paljon kuolemaa, on se päättänyt elää mahdollisimman pitkään. Kaipuu eliittijoukkoihin elää tietysti vielä veteraanin mielessä. Mutta jollei se pääse enää koskaan eliittijoukkoihin, niin ainakin se aikoo olla vielä mukana monessa sodassa.
Siksi vanhan sotaratsun on parempi kamppailla aurinko selän takana heikompiaan vastaan kuin päinvastoin.
Enää en tosiaankaan kuuntele ennen pelisessiota ”Hail Caesaria” ja kuvittele olevani vähintään Suomen paras, kuten viisitoista vuotta sitten tein. Vuosikausia ryntäsin turnausviikoilla rinta kaarella isoimpaan pöytään, mihin bankroll antoi myöden. Nyt elämä on opettanut hiljaa (tai ainakin vähän hiljempaa) kulkemaan.
Midnight Sun- viikko on tälle veteraanille lähtenyt käyntiin suotuisissa merkeissä. Kahdessa finaalipöydässä samana päivänä en muista olleenikaan. Toki kun sijoituksiksi tulee viides ja kuudes, niin aina se jää harmittamaan. Turnauspokeri on siinä mielessä kieroutunut laji, että oikeasti onnelliseksi tulee sadasta yksi.
Ennen viikon alkua pelasin vielä yhden nettisession ja napautin kolmen tonnin plussan. Tämä oli hyväksi jo ennestään nousussa olleelle itseluottamukselle. Livepelit Grand Casinolla ovat olleet pääosin hyvät, kuten lähes aina turnausviikkojen aikana. Olen sisukkaasti istunut 5/5 pöydissä ja ottanut niin tarjotut lahjat kuin flippivoitot kiitollisuudella vastaan. Livetuntituotto uuden elämän alusta on 117 euroa.
Vieressä on ollut iloisen näköistä 40/40 peliä ja kuivan näköistä 20/20 peliä. Koska käyn eloonjäämiskamppailua, on minun parempi pelata pöydässä, jossa varmimmin olen voittava pelaaja. Voi olla, että vielä hyökkään isompiin peleihin, mutta ainakin hetken aikaa vielä kuuntelen naljailua pikkupelien nyhjäämisestä. Voi käydä niin, että sitä jatkuu loppuelämän, joten parempi kovettaa nahkaa. Mutta jos tämä on pahin tulema, niin sekään ei ole kovin huono. Jos pelini jatkuvat, niin kuin ne ovat nyt viikon menneet, niin tämä vanha sotaratsu on osaansa tyytyväinen. Ei niin, etten pyrkisi parempaan, mutta nykytilanteenkin kanssa voi elää.
Elämän pieniä iloja osa 4: Olen kuunnellut Deep Purplen ja Rainbown tuotannon käytännön läpi parin viikon sisään. Olen laulanut sekä David Coverdalen että Ronnie James Dion mukana ”Misstreatedia”. Kukaan ei ole sanonut, että lopeta se huutaminen.
Elämän suuria iloja: Olen täyttänyt kasvatusvelvollisuuksistani tärkeimmän osan. Kaikki lapseni ovat nähneet AC/DC:n livenä.
