Vaalien alla on hyvä taas kerran kirjoittaa valehtelusta, koska siihen törmää tavallistakin enemmän. Jos sijoittaja on hyvä satusetien ja -tätien tunnistamisessa, on hänellä merkittävä kilpailuetu osakemarkkinoilla.
Valehtelu on varsin yleistä, sillä se voi kannattaa oikein hyvin. Esimerkiksi Enersense olisi kerännyt markkinoilta listautumisantinsa yhteydessä noin 6,5 miljoonaa euroa vähemmän, jos olisi kertonut listautumisen yhteydessä totuuden ostamastaan TPU-maalauksesta ja muista näkymistään.
Olen kuvitellut, että pokeriammattilaisena olisin selkeästi keskimääräistä puuronpurijaa parempi valheenpaljastaja. Merkittyäni Enersenseä on osa itseluottamuksestani karissut pois. Tosin patologisia valehtelijoita on kenenkään hankala suorilta tunnistaa. Näiden tajuaa työntäneen silmät korvat täyteen sontaa yleensä vasta, kun tarinansa lopulta osoittautuvat loogisiksi kuin SDP:n eläkkeiden korotukset kasvuinvestointeina.
Erityisesti start up-sijoittamisessa ja listautumisantien yhteydessä on hyvin tärkeää pohtia, uskovatko myyntimiehet itsekään tarinoihinsa. Yleensä näiden hinnoittelu nimittäin pohjaa enemmän ylihuomisen visioihin kuin tämän päivän kassavirtoihin.
Ilmeitä ja eleitä enemmän kehotan kuitenkin tarkkailemaan tarinan loogisuutta. Kaikki vähänkään täysipäiset ymmärtävät, että Antti Rinne ei halua kuunnella valtiovarainministeriön huippuasiantuntijoita, koska eläkeläisäänestäjänsä eivät halua kuulla olevansa syömässä lastenlastensa eväitä. Kuuntelemattomuuden syy ei ole se, että Suomella on varaa vaikka mihin ja rahaa ei ole jaettu, koska ilkeämieliset oikeistolaiset haluavat antaa niskalaukauksia jo pitkään kyykyttämälleen köyhälle kansanosalle. Valhe ja sen motiivit ovat niin ilmiselvät, että ei tarvitse tarkkailla, vilkaisiko Antti sivulle tämän sanottuaan.
Olen miesflunssaisen sunnuntai-illan ratoksi silmäillyt materiaalia tilitoimisto Aallon Groupista, jonka listautumisannin merkintäaika alkaa maanantaina. Tosin kuumetta oli liikaa, että olisi jaksanut lukea seitsemän sivua riskejä sanasta sanaan. Onhan se toki tärkeää tietää, että ”osakemarkkinoilla osakkeiden hinnoissa ja vaihdettujen osakkeiden määrissä voi esiintyä vaihtelua”, mutta voisiko FIVA mitenkään keskittyä vähemmän laatimaan lomakevaatimuksia ja enemmän laittamaan enersensejen avainhenkilöiden päitä vadille? Tämä tapahtunee samaan aikaan kuin Suomeen taas löytyy jostain vastuullinen työväenpuolue.
Kyselin laiskuuttani Sijoitustiedon keskustelupalstalta, paljonko yhtiön markkina-arvo olisi onistuneen annin jälkeen, koska Inderes analyysissään käsittelee markkina-arvoa ennen antia ja listautumisesitteestä se on vain työläästi laskettavissa. Uusmerkintä on hyvin harvoin sijoittajan perspektiivistä onnistunut, ellei antia lisäosakkeineen merkitä täysimääräisesti.
Haluan muutenkin sijoituspäätöstä tehdessäni tietää yhtiön luvut nimenomaan täyteen merkityn annin jälkeen. Lähes aina on ylioptimista olettaa, että yhtiö saisi antivaroilleen saman (puhumattakaan paremmasta) tuoton kuin aiempien pääomien mahdollistamille bisneksilleen. Useimmat yhtiöt kun pyrkivät investoimaan kaikkein kannattavimpiin kohteisiin ensin, ja muihin sitten myöhemmin, mikäli mahdollisuuksia tulee.
Keskustelupalsta täyttikin tehtävänsä, koska sieltä löytyivät oikeat luvut nopeasti. Tein oman excelinkin, jonka ensimmäinen versio poikkesi keskustelupalstalla tarjotuista luvuista. Lähdin etsimään ja löysinkin virheen omastani, kuten oletinkin. Luotan esimerkiksi käyttäjä Velhon laskentahuolellisuuteen enemmän kuin omaani.
Lukujen valossa näyttää halvahkolta. 23,2 miljoonaa markkina-arvoa vaikuttaa 2,1 miljoonan liikevoitolla defensiiviselle (=ei suhdanneherkälle) toimialalle perustellulta. Edullisen hinnoittelun voi selittää esimerkiksi sillä, että lähdetään rakentamaan pitkää menestyksekästä pörssitaivalta eikä kertarahastusta.
Jos hakee maksimimarkkina-arvoa kymmenen vuoden päähän, ei listautumisvaiheessa kannatakaan valehdella. Useimmat sijoittajat muistavat pitkään, kun tulevat vedätetyiksi. Miekin unohdan Enersensen källäyksen heti, kun krematorion uuninluukku läpsähtää perässäni kiinni.
En tosin suhtaudu kovin luottavaisesti tilitoimistoalan kasvunäkymiin edullisilla yrityskaupoilla. Asko Schrey on käyttänyt tämän vuosituhannen heiluttelemalla setelinippuja kirjanpitoyrittäjien nenän edessä. Muitakin ostajia on haravoinut kenttää jo pitkään.
Mutta en näe alan pyyhkiytyvän digitalisoitumisen myötä poiskaan. Pienyrittäjät eivät pääsääntöisesti osaa tehdä tilinpäätöksiään jatkossakaan, ja verojärjestelmämme yksinkertaistuminen tapahtuu vastaavalla vauhdilla kuin demokratia etenee itänaapurissamme. Lisäksi näppiksen takaa löydän laskentaekonomin, joka ulkoisti kaiken kirjanpitonsa heti, kun siihen oli taloudelliset mahdollisuudet. Kirjanpitäminen onkin tarkkojen ja huolellisten ihmisten puuhaa. Mie välillä teeskentelen olevani tunnollinen, mutta huolelliseksi en kyllä ilkeä itseäni mitenkään valehdella.
Luultavasti merkitsen Aallon Groupia, vaikka omissa intresseissäni luultavasti olisi vaieta asiasta. Vaikuttaa nimittäin vähän siltä, että meille on pitkästä aikaa tulossa ylimerkitty listautumisanti. Ja jokainen lisämerkitsijä leikkaa muiden osuutta.
P.S. Suomen rahapelimonopolijärjestelmä on valehdellut pitkään ja systemaattisesti olemassaolonsa syyksi peliongelmaisten suojelun. Hyvällä pokalla se on siirtynyt viime aikoina kertomaan, että aprillia, kyse olikin rahasta. Veikkauksen edunsaajat ovat jopa alkaneet vaatia rahapeliautomaattien pakollisen tunnistautumisen pysäyttämistä. Lisäksi Veikkauksen johtokaksikko Sare- ja Nummikoski käänsivät sujuvasti takkinsa ja vastoin aiempia lupauksiaan rupesivat lobbaamaan internetin blokkaamisen puolesta.
Mutta kun valehtelee tarpeeksi pitkään, eivät uudet valheet enää tunnu niin pahoilta.
Akin kolumneja aiheesta aiemmin:
Aki Pyysing: Toimitusjohtajan silmänvalkuaiset
Aki Pyysing: Valehtelu kannattaa naisten palkkapäivänäkin
Aki Pyysing: Valehteleminen kannattaa hyvin
