Tarkastelin tavoitteitani vuodelle 2009. Olin postannut ne Uudenvuoden lupaukset ja tavoitteet– ketjuun tammikuun alussa. Tavoitteet ja toteutumat olivat:
- Kaksi kertaa viikossa salilla tai kuntopiiri.
Hyvin meni. Kävin salilla noin kaksi kertaa ja tein noin kaksi kuntopiiriä. Ei ihan lähellä
- Kaksi kertaa viikossa lenkillä tai kuntopyörää tms. aerobista. Voi yhdistää ykköseen eli esim. ensin lenkki, sitten kuntopiiri.
Tämä pyöreästi toteutui, jos myös lentopallo lasketaan lenkkeilyksi.
- Kaksi tuntia viikossa joko ranskan tai venäjän opiskelua.
Samalla lailla oli lähellä kuin kohta yksi. Luin koko vuonna yhteensä noin kaksi tuntia ranskaa ja kaksi tuntia venäjää.
- Donkata tennispallo.
Tämä olisi voinut toteutua kesällä parhaassa kunnossa. En kokeillut kesällä, ja juuri nyt tuskin menee. Ulottuvuus noin 308cm ja kori 305cm, ei taitaisi palloa alaspäin koriin saada.
- 30.000 kättä kuussa. Kuuden tunnin livepelillä voi korvata 1000 kättä, ja tämän ansiosta nousu takaisin pykälää isompiin nettipeleihin.
Ensimmäinen osa toteutui. Pelasin riittävästi. Tason nousu vain meni tason laskuksi. Keskimääräisesti pelaamani pelin koko on pikku hiljaa luisunut alaspäin jo pari vuotta. Vaikka minulla oli viidestoista peräkkäinen plussavuosi, niin viime vuoden tuloksessa olen tyytyväinen pelkästään etumerkkiin.
- 85 kiloa (-2,5kg) vuoden loppuun mennessä.
Lopetuspaino 91kg. Ei hyvin mennyt.
Nämä olivat tavoitteita, eivät lupauksia.
Tein vain yhden lupauksen, joka oli totaalikieltäytyminen alkoholista Suomessa yli 87,5 kg:n aamupainolla. Tämä piti pitkään vain hieman lipsuen eli vaa’alla käymättä. Vuoden aikana poljin kuntopyörää ennen aamupalaa saadakseni painon rajan alle varmaan parikymmentä kertaa. Marraskuussa saatu kahden kuukauden flunssa taivutti selkärangan lopullisesti. Kun liikunta jäi ja hoidin flunssaa lähinnä rommitoteilla, niin paino karkasi.
Keväällä voimieni tunnossa olin pudottanut jo drinkkirajan 87 kiloon, ja tarkoitus oli laskea rajaa yhä edelleen.
Nyt kun tarkastelen kuutta tavoitettani, ja saavutettuani niistä yhden jotenkuten, ja flopanneeni kaikissa muissa, en voi olla täysin tyytyväinen. Ja kun katson yhtä ainoaa lupaustani, jota sitäkään en pystynyt pitämään, niin ajaudun itseinhon- ja säälin rajamaille.
Olen joskus pitänyt itseäni hyvin suoraselkäisenä ja hyvän itsekurin omaavana. Jos nykyisin sanon jotain tähän suuntaan viittaavaa, niin vaimoni palauttaa minut nopeasti takaisin maan pinnalle.
Mutta vahva selkärankani on vain taipunut, ei taittunut. Ainakin toivon niin. Joka tapauksessa asetan uudet tavoitteet, ja yritän olla selkärankaisempi kuin viime vuonna.
- Neljä urheilusuoritusta viikossa.
Lisäksi aloitan harjoituspäiväkirjan pitämisen uudelleen. Edelliset merkinnät ovat vuodelta 1996. Laskentaekonomina olen aina inhonnut kirjanpitoa, joten tässä menen syvälle epämukavuusalueelle.
- Yksi tunti viikossa joko ranskan tai venäjän opiskelua.
Joku realismi täytyy tavoitteissa sentään olla.
- 20.000 kättä kuussa ja viisi tuntia opiskelua viikossa
Olen opiskellut pokeria koko urani ajan, mutta luulen, että viime vuosina olen pelannut enemmän, ja opiskellut vähemmän. Joka tapauksessa alamäen laskeminen on hermoja repivää, ja jollain metodilla se on pysäytettävä. Ehkä määrällisestä opiskelutavoitteesta ja pelituntien vähentämisestä on apua. DaGruntin kolumnin lukeminen herätteli vähän minuakin.
- Paino vappuun mennessä 85 kiloon
Tästä olen jo lyönyt vetoa, ja ikinä en ole painonpudotusvetoa hävinnyt. Tosin loppupäässä olen ollut pari kertaa vuorokauden syömättä ja juomatta. Vappuna asetan taas painorajan, jonka yläpuolella olen absolutistina. Tämä on viinaanmenevälle ja lihomaan taipuvaiselle erittäin toimiva metodi rajoittamaan sekä ylensyömistä että –juomista. Mutta vaatii jumalattomasti selkärankaa.
Ja sen ***** tennispallon minä donkkaan tänä vuonna – tai sitten en enää koskaan. Katsotaan riittääkö kimmoisuus ja kestääkö polvet.
