Pokeribuumi tuli yllättäen kuin Nova Scotian nousuvesi Suomen rannoilla asuvalle. Buumin lapsista valtaosa huuhtoutui takaisin mereen laskuveden mukana. Viimeisin laskuveden uhri on Marko Erola. Olen viritellyt Teerenpelin paluuta jo hetken aikaa ja sain tänään suruviestin Mustiosta. ”Jätän Teerenpelit väliin nyt ja myöhemminkin. Aikansa kutakin.”
Elämme talven parasta aikaa, eli Helsinki Freezeout –turnausviikkoa. En tiedä kasinon odotuksista turnausten osanottajamäärien suhteen, mutta ainakaan loppuunmyydyt Terminaattori, Texas Turbo ja Omaha Turbo tuskin olivat kovin isoja pettymyksiä.
Vuosittain käyn useita keskusteluita aiheesta, miten nettipokerissa ei voi enää voittaa. Pelit ovat kuulemma liian tiukat, saitit kusettavat ja lisäksi vihut vetävät aina ohi. Joka kerta turnausviikolla törmään minulle ennestään tuntemattomiin suomalaisiin nuoriin miehiin, jotka repivät leipänsä nettipokerissa. Eikö näille ole kerrottu, että siellä ei voi enää voittaa?
Tietenkään nettipokerissa ei ole niin helppo voittaa, kuin kymmenen vuotta sitten. Pokeriin ammattina pätee taas 90-luvulta tuttu lausahdus:”It’s a hard way to make an easy living”. Jatkuva voittaminen onnistuu vain niille, jotka ovat valmiit tekemään töitä pelinsä eteen, ja joilla eväät riittävät väistämättömien tappioiden kestämiseen.
Vuodesta toiseen eniten nettipokerissa voittaneiden joukossa ovat suomalaiset olleet törkeästi yliedustettuna. Ehkä olemme tavallista onnekkaampi kansa, kun meillä on niin kiva ilmasto ja itänaapurikin. Tai sitten osa meistä on tarpeeksi lahjakkaita ja halukkaita tekemään työtä sen eteen, että lahjakkuus muuttuu rahaksi.
Helsingin kasinolla pyörivät turnausajan ulkopuolellakin käteispelit joka päivä. Turun ja Tampereen Pelaamoissakin toimivat aktiiviset ringit. Koti- ja baaripelejä järjestetään nähdäkseni ympäri Suomea nykyisin selvästi enemmän kuin vaikkapa 90-luvulla. Ei toki niin paljon kuin buumiaikana, mutta paljon enemmän kuin silloin, kun minä aloitin ammattimaisen pokerin peluun. Älkää muuten laittako näistä peleistä ilmoitusta lehteen, Jouni Laihon laintulkinnan mukaan ne ovat laittomia pelejä.
Buumin lapsien huuhtoutumisella tarkoitin sitä, että buumin tuomista pokeriammattilaisista valtaosa on siirtynyt muihin töihin. Mutta ammattilaisia on edelleen hengissä satoja, ja uusiakin näyttäisi syntyvän. Eivätkä buumin lapset valtaosin ole pelaamista lopettaneet. Entinen ammatti on nyt muuttunut harrastukseksi.
Pokeri harrastuksena on muuten aivan erinomainen. Ammattina en sitä suosittele kuin kaltaisilleni sarvikuonoille. Pokeriammattilaisen pään pitää kestää pieniä ja isompiakin töyssyjä. Useimmilla ei kestä. Sen sijaan harrastuksena pokerista saa paljon iloa irti, jos viitsii vähän perehtyä pelin perusteisiin. Kun oppii pokerilogiikan, pitäisi pystyä myös väistelemään tavallisen elämän sudenkuopista ainakin taloudellisesti pahimmat. Elämän tulemat pohjautuvat ihan odotusarvoihin muuallakin kuin pokerissa. Tämän ymmärtää yllättävän harva.
Vuosittain ajaudun myös säännöllisesti keskusteluun siitä, miksi kukaan pelaa pokeria, jos ei voita siinä. Yleensä kyselen sitten, paljonkos sinulle sitten harrastuksistasi maksetaan. Suomalaisessa perusfilosofiassa asuu melko syvällä se, että etelänmatkasta voi maksaa mitä tahansa, mutta pelissä häviäminen on syntiä. Tämä tosin on vähenemään päin. Pokeri alkaa olla Suomessa melko salonkikelpoista yllättävissäkin paikoissa, kuten kristillisdemokraattisessa sisäministeriössä.
Freezeoutiin on saapunut muuten ilahduttavan paljon ulkomaalaisia eli yli kaksi. Nämä pelaavat nähdäkseni paikallaoloaikanaan kaikki turnaukset ja osa pelaa varsin liberaalia käteispeliä. Buumia edeltäneen ajan ammattilaisista valtaosa näyttäisi olevan edelleen ringissä mukana. Osa buumin lapsistakin selvisi hengissä ja 16-tablaa edelleen työkseen. Pöydässä olen törmäillyt myös kavereihin, joita en ole pariin vuoteen kasinolla nähnyt. Turnauksen järjestelyt ovat jo totuttuun tapaan hyvät ja jopa turnausruoka on kelvollista ja hinta/laatusuhteeltaan jopa erinomaista.
Lauantaina jaetaan Finnish Poker Awardsit ja tilaisuus on tietääkseni täynnä. Näistä on muodostunut erinomaiset bileet, joihin raahautuu jonkun verran koloistaan kavereita, jotka eivät juuri ruudun ääreltä muuten ihmisten ilmoille tule. Irrotettavat imukupit ovatkin nettiammattilaiselle kätevät.
Pokeri on vakiintunut yhdeksi osaksi yhteiskuntaamme. Enää ei puolet lukioluokan oppilaista suunnittele pokeriammattilaisen uraa. Mutta kyllä siellä vieläkin muutama ainakin haaveilee siitä.
Arvioisin pokerin nykyisen suosion olevan kestävällä tasolla. Nettipokerimarkkinat ovat ikävästi pirstoutuneet viime vuosina, mutta ilmassa on myös pientä konsolidaatiota. Yhdysvalloissa osavaltiot virittelevät yhteisiä pooleja ja Ranska ja Espanja ovat neuvotelleet peliensä yhdistämisestä. Tässä vaiheessa tämä vielä liity suomalaisiin, mutta voi vielä tulevaisuudessa liittyä. Sitä paitsi aina voi muuttaa Ranskaan tai Espanjaan. Siellä on melko hyvät livepelitkin.
Florida vapautti livepokerin muutama vuosi sitten, ja siellä piipahtelee jo nuoriakin suomalaisia miehiä painimassa rajaviranomaisten kanssa hyvien pelien (ja kelien) perässä. Livepokeri elää ja voi hyvin ympäri maailmaa.
Uutiset pokerin kuolemasta ovat siis suuresti liioiteltuja. Teerenpelitkään eivät kuole. En suostu, sarvikuono kun olen.
Niiden tekeminen oli hyvin viihdyttävää ja opettavaista Nerolan kanssa. Vaikka hän ymmärtää pokerista hyvin rajallisen määrän, on hän erinomainen toimittaja. Minä olen yleensä raahannut paikalle vieraan, kuvaajan ja viime vuosina vaikeimpana tapauksena itse Nerolankin. Mutta käsikirjoituksista (jos sellaisia on ollut) ja muista askelmerkeistä on vastannut 75-prosenttisesti Marko. Hän siis keskittyy jatkossa pirttiviljelykseen ja kirjojen kirjoittamiseen Mustiossa. Tuskin muuten tulee Markolta kirjaa, joka biittaa Pokerin käsikirjan myyntiluvut…
Mie teen sitten yksin ainakin muutaman Teerenpelin. Tulevien jaksojen määrä korreloi vahvasti sen kanssa miten paljon änkytykseni alkaa minua ahdistamaan. Tekeminen ei ole vaikeaa, mutta oman äänen kuunteleminen puhumattakaan kuvan katsomisesta on melko raskasta. Lisäksi minulla on uusi reipas poika kuvaamassa.
Toivottavasti adMinisteri muistaa laittaa kameran tällä kertaa päälle, toisin kuin Evan ja Kiran haastatteluissa muutama vuosi sitten.
P.S. Lähden tästä pelaamaan HFO:in tonnin omahan (tai ainakin minun tapauksessani kahden) toista päivää pienellä, mutta pelattavalla stäkillä. Älkää toivottako minulle onnea, pokeri on taitopeli!
P.P.S. Eilen selvisin ruokatauolle asti ilman alkoholia. Tänään en aseta vastaavia epäinhimillisiä tavoitteita.
