Jos pokeripöydässäsi on joku, joka tilailee viinaa naama leveässä virneessä ja puhuu kieltä, jota melkein ymmärrät, kyseessä on hyvin todennäköisesti norjalainen. Tanskaa nyt ei ymmärrä juuri kukaan ja kolmen vuoden pakkoruotsilla kaikkihan osaavat länsinaapuria, jota toiseksi kotimaiseksikin kutsutaan.
Norjassa viinasta on syytä tykätä kovasti ja rahaa riittää, jotta sitä tulisi siellä juotua. Niinpä norjalaiset menevät ulkomailla aivan sekaisin, kun saavat tietää, paljonko tuoppi maksaa.
Näin ainakin Irlannissa, jossa toistatuhatta norjalaista vuosittain kokoontuu pelaamaan Norjan mestaruudesta. Turskat vetävät Dublinissa minun ikäiselleni hengenvaarallisen monen päivän rännin ja pelaavat käteistäkin öljyrahoillaan ystävällisesti sanottuna melko liberaalisti.
Norjassa saa nykyisin pelata jossain määrin laillisesti pokeria, koska paikallinen ammattilainen Ola Amundsgaard pelasi 2014 headsup-pottiomahaa silloisen keskustaoikeistolaisen hallituksen poliitikkoa vastaan, ja tämän jälkeen pokerille myönnettiin Norjassa taitopelin status.
Maaliskuussa sitten ratsattiin viisi norjalaista pokeriklubia yhtaikaa ja huhtikuussa nykyinen keskustavasemmistolainen hallitus ilmoitti alkavansa blokata ulkomaisten pelisaittien ip-osoitteita. Norjassa oli suunnitelma lisensoida nettirahapelit, mutta tämä hanke on tällä hetkellä Pohjanmeren jäihin haudattu.
Aiemminkin norjalaisten rahansiirtoja rahapelisaiteille on blokattu, mutta tämä on vuotanut melko pahasti. Hilpeä tapahtuma oli, kun blokit aikoinaan astuivat voimaan, niin norjalaiset ulkomailla huomasivat, että luottokorttinsa eivät toimineet maitokaupassa. Mikä vielä pahempaa, eivät turskat päässeet enää baareissakaan säästämään rahaa tuoppi kerrallaan. Miten hyvin ip-blokit toimivat jää nähtäväksi. Epäilen, että turskat uivat lohiportaista eli VPN:illä edelleen jossain määrin kaikkien blokkien läpi.
Suomalaiselle reissaavalle pokeriammattilaiselle tämä on lähinnä hyvä asia. Näin on ainakin minun tilanteeni tällä viikolla. Oslossa on varsin kallista, mutta Tallinnassa taas melko halpaa. Olen Coolbet Openissa valmiina turskanpyytämiseen.
Täällä on hivenen pieni eli viidensadan pääturnaus minun makuuni, mutta pelaan sen joka tapauksessa. Lisäksi löytyy kaikenlaista muuta sadan, kahden tai kolmensadan turnausta sekä lauantaina tonnin highrolleri ja tietysti käteispelit norjalaisten kanssa kiinnostavat aina. Coolbet on nimittäin lupaillut paikalle saapuvan merkittävissä määrin juuri norjalaisia.
Missä määrin turskat pääsevät jatkossa netissä pelaamaan, jää nähtäväksi. Selvää joka tapauksessa on, että taloudellinen nousukausi ja norjalaisten tapauksessa öljyn hinnan nousu, saavat kaikkien maiden poliitikot tekemään kaikenlaista typerää.
Suomessakin on yhtenä uhkakuvana punamultahallitus. Edellinen sellainen oli vuonna 2007 suunnittelemassa vastaavaa blokkaamista, mitä Norjassa sisarhallituksensa on nyt toteuttamassa. Meillä on ilmeisesti fiksummat kristilliset kuin Norjassa, koska blokkaushanke ei silloisen sinivihreän hallituksen sisäministerille Päivi Räsäselle maistunut. Asiaan saattoi jopa vaikuttaa, että Wille Rydmanin ansiosta pääsimme Räsäselle esittämään näkemyksemme tällaisen touhun vahingollisuudesta yleiselle oikeustajulle ja kansantaloudelle yleensä ja pokerinpelaajille erityisesti.
Norjalaiset kuitenkin näkevät järkeväksi, että viikingit joutuvat lähtemään laumoittain jo tuhannen vuoden takaa tutuille vesille, eli Irlannin- ja Itämerelle ja tuskin tällä kertaa palaavat kotiin merkittävän ryöstösaaliin kanssa.
Suomalaisen pokeriammattilaisen kannalta Norjan kieltolaki on siis lähtökohtaisesti hyvä asia. Mutta huolena on, että kieltolakihanke saattaa vielä ottaa tuulta alleen Pohjoismaista itäisimmässäkin. Potentiaalisen seuraavan pääministerin Antti Rinteen vapputervehdys eläkkeiden korotuksineen oli niin vastuuton, että hänen hallitukseltaan voisi odottaa ihan mitä tahansa hönöilyä.
Mutta kuten ruotsalaiset sanovat, ”Den dagen, den sorgen”. Loppuviikon aion tutkia nappaavatko turskat onkeeni yhtä innokkaasti kuin salakat mato-onkeeni 70-luvulla. Lopetin mato-onginnan kannattamattomana jo vuosikymmeniä sitten, mutta turskaongintaa jatkan niin kauan kuin matoja riittää.
P.S. Tänne ehtii hyvin vielä. Pitääkseni Mini-Ilarin ja muut kalastusrauhan rikkojat kotona täytyy mainita, että alakerran käteisissä ei ainakaan vielä tänään kahdeksalta pyörinyt kuin yksi pöytä.
