Olen pitänyt aina epäoikeudenmukaisena pienten eläimien pitämistä häkissä sitä varten, että ämmät tykkää pitää niitä tapettuina kaulassaan. Toisaalta en nyt ole pitänyt tätä maailman pahimpana vääryytenä. Tsingis-kaani teloitutti kymmenesosan Kiinan väestöstä yksi pää kerrallaan. Siihen maailman aikaan ei ollut hyvä uutinen nähdä mongoleja tulevan aamunkoitteessa kotikaupunkia kohti, vaikka ei olisi koskaan tehnyt mitään pahaa kenellekään.
En ole ikinä käynyt turkistarhalla, kun niitä ei Itä-Suomessa eikä Helsingissäkään ole. Sen sijaan olen käynyt kasinolla turkishuutokauppojen aikaan, jotka ovat tältä keväältä nyt juuri ohi.
Pokeripöytiin on siihen aikaan huonosti dealereitä, mutta Punto Bancoa ei suljeta koskaan. Kiinalaiset turkinostajat tulevat pelaamaan peliä. Ostavat muutamalla sadalla miljoonalla Saga Fursin turkiksia ja pelaavat muutamalla miljoonalla Punto Bancoa.
Ja jos tämä olisi minun kasinoni, toimittaisiin täsmälleen samoin. Pokerinpelaajat antavat sokeille keppejä korkeintaan tyyliin kaksikymmentä euroa tunnissa, kiinalaiset turkiksenostajat parhaimmillaan jopa nelinumeroisia summia.
Kiinalaisten Punton pelaaminen on sinänsä hauskaa viihdettä. Kiinalainen seurue tulee paikalle, ja muutama kaveri alkaa tehdä kirjanpitoa. Pelissähän on kysymys kruunan ja klaavan heitosta, ja tokihan kansa etsii vastauksia sarjojen jatkuvuuteen. Näiltä on jäänyt joko lukematta tai ymmärtämättä, että historiallinen menestys ei ole tae tulevasta.
Sitten ryhmän johtaja hetken neuvoteltuaan kirjanpitäjiensä kanssa tekee päätöksen. Se on nyt sitten Punton taikka Bancon aika. Samaa tieteellistä pohdintaa kuuntelin jo vuonna 1995 pokerihuoneen reilillä kielellä jota ymmärrän, joten voin hyvin kuvitella mistä puhutaan.
Tosin suomalaiset Punto Bancon pelaajat tekivät välillä omiakin päätöksiä. Kiinalaiset eivät tee. Johtaja määrää mitä pelataan ja muut betsaavat sitä samaa. Panoksen koon saa ihan itse päättää – kunhan se ei ole johtajan panosta isompi.
Tätä tarkkaillessa ei enää ihmettele, miksi Macaon kasinot pyyhkivät Las Vegasilla lattiaa. Toisaalta tulee myös mieleen, että olisiko tämän ryhmän käsissä minkeillä parempi elämä? Jos päätyy pohdinnassaan tulokseen, että turkistarhaus Suomessa olisi kiellettävä, jotta kiinalaiset voisivat kasvattaa ja tappaa minkit ja ketut ihan itsekseen, kannattaisi harkita turhan pohdinnan lopettamista. Ja betsata sitä mitä johtaja käskee.
Lueskelin hetken Animalian sivuja, ja totesin, että tässä myydään teineille heroiinia. Älyllinen pohdinta ei ole turhan arvossa, mutta joku nämäkin ajatukset ostaa. Ketuthan ovat tosi söpöjä eläimiä, ja niiden tappaminen on täysin väärin.
Minä olen äänestänyt asian puolesta siinä mielessä, että en olisi ikinä ostanut turkkia naiselleni – vaikka olisivat pyytäneet. Eivät kyllä pyytäneetkään, joten parisuhteet kestivät hetken pitempään.
Olen myös varma, että Osmo Soininvaara kannattaa suomalaista turkistarhausta, ydinvoimaa ja Suomen NATO-jäsenyyttä. Mutta jos haluaa vihreää pimpsaa tai äänestäjiä, tätä ei voi sanoa ääneen. Olen kirjojaan lukenut, ja vakuuttunut siitä, että Ode ihan miettii asioita toisin kuin iso osa yhteisöstään.
Olen hyvin tyytyväinen, että minun ei tarvitse olla sanomatta mitä ajattelen, koska en ajatellut olevani ikinä missään vaaleissa ehdolla.
Lisäksi olen kiitollinen kettutytöille. Kun näin kaljun naisen mediakonsultin antamassa peruukissa selittämässä, miksi on oikein vapauttaa tarhassa kasvatetut minkit metsään kuolemaan, tulin kääntyneeksi turkistarhauksen vastustajasta kannattajaksi.
Aivan kaikki eivät osta aivan kaikkea propagandaa. Osa venäläisistä 2014 ja osa saksalaisista 1930-luvulla kyllä ostivat, mutta eivät ihan kaikki. Ymmärrän vaikenijat, koska tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Rokan Antti taisi sanoa siihen suuntaan että ittensä tapattaminen on perääntymisvaiheen suurin synti.
Tuikatkaa kettutytöt turkistarha tai pari tuleen, ja saatte muitakin neutraaleja kääntymään teidän mielestänne väärälle puolelle.
