Suomalaiset yleensä tuulettelevat hillitymmin kuin etelämpää kotoisin olevat. Poikkeuksen muodostaa nykyinen hallituksemme, joka kehuskelee itseään ja saavutuksiaan jo hyvissä ajoin ennen varsinaisia onnistumisia.
Voisimme kyllä tuulettaa vapautuneemmin muistakin asioista kuin kuudentoista vuoden välein tulevista jääkiekon maailmanmestaruuksista. Meillä olisi paljon ylpeilemisen aiheita. Kansanluonteeseen vain tuntuu kuuluvan omien ja maanmiesten tekojen vähättely.
En ole mitenkään vapaa tästä heimorasitteesta. Jos onnistun joskus voittamaan jotakin, olen huomannut oikein keskittyväni, etten nyt sentään hymyilisi hyppimisestä puhumattakaan.
Kun voitin 300 metrin aitojen aluemestaruuden 1985, taisin nostaa maalissa toisen käden pystyyn. Veljeni pilkkasivat minua tästä. Vähän kyllä hävettää vieläkin.
Ymmärrän, että tässä ei ole mitään järkeä. Onnistumisista voi ihan hyvin riemuita. Miksi niitä nyt muuten tavoittelisikaan?
Ilmeisesti olen onnistunut välittämään tämän suoritusten vähättelyn myös lapsilleni. 16-vuotias poikani kertoi, miten häntä nyppi, kun oli sählyssä maalin tehtyään vahingossa tuulettanut. Yritin selittää, että ei siinä ole mitään pahaa, mutta piimä oli tainnut jo kaatua. Lapset seuraavat enemmän esimerkkiä ja vähemmän sanomisia.
Ehkäpä hallituksemme sitten yrittää opettaa meitä toimimaan toisin. Vaikea on tosin ymmärtää, miten se, että on sovittu verouudistuksesta, jonka vaikutuksia ei varmasti tiedä kukaan, on hirvittävän itsetyytyväisyyden aihe. Varsinkin kun uudistus revittiin auki seuraavalla viikolla.
Ymmärrän hyvin, että poliitikot kehuvat tekemisiään. Mutta en näe poliittisesti viisaaksi tuuletella siitä, että toraisa porukka on saanut jonkun päätöksen tehtyä. Varsinkin kun päätös ei ollut lopullinen ja vaikutukset epävarmat.
Vaaleihinkin on vielä runsaasti aikaa. Yhtiöveron laskun dynaamiset vaikutukset tuodaan opposition toimesta varmasti esiin vaalien alla, jos verokertymä romahtaa ja talous edelleen kituuttaa. Jos talous oikeasti kääntyy tämän ansiosta nousuun, lupaan kuunnella Jyrki Kataisen koko hehkutuksen aiheesta.
Osinkoverouudistuksen dynaamisista vaikutuksista on muuten iloisesti jätetty huomioimatta, että toistaiseksi useimmat osakeyhtiöt voivat itsenäisesti päättää osingonjaostaan. Poikkeuksena Metso, jossa aktiivinen, mutta äänekäs ja vaikutusvaltainen pienosakas onnistui torppaamaan lisäosingonjaon. Ilmeisesti pieniä pimeitä palkkioita on Heidi Hautalan mielestä moraalisesti oikein maksaa, mutta ei laillisia osinkoja. Eri asia on, että Metson lisäosingon maksamisyritys oli toki poliittisesti surkeasti ajoitettu.
Vähänkään järjissään olevat yhtiöt lopettavat turhan osinkojen jakamisen ja alkavat vapailla varoilla ostaa omia osakkeitaan. Yhtiöt ja niiden osakkaat toki optimoivat verosuunnittelunsa. Siinähän sitten Jutta Urpilainen tuulettelee, että tässä maassa ei verovapaita osinkoja jaeta. Eikä osinkoverotulojakaan kyllä kerry odotetulla tavalla. Tästä Jutta tuskin nostaa käsiään ylös maalin merkiksi, kun se toteutuu.
TV-pokeri on tuonut pokeriin mukaan tuulettelupaineen. Pokeriturnausten seuraaminen lajia tuntemattomalle on kiinnostavaa kuin STM:n mietinnöt. Tämän vuoksi tv-tuottajat ovat kehottaneet osanottajia tuulettamaan rajusti voittojaan. Tämä on myös toteutunut, ja siitä on otettu mallia.
Ilmiö on toki levinnyt telkkarista Helsinginkin kasinolle. Ääritapauksissa peluri tekee onnettoman maksun, mutta onnistuu ohivedossa ja tuulettelee villimmin kuin Timo Soini EU:n epäonnistumisia.
Tätä en pidä mitenkään erinomaisena ilmiönä. Jos onnistut viemään kaverin rahat tai turnausmerkit altapäin, saat toki olla tyytyväinen voitetusta potista. Suorituksesi ei ollut kuitenkaan tuulettelun väärti. Vastustajan epäonnekkuuden kustannuksella iloitseminen ei ole muutenkaan pokerissa erityisen kunnioitettavaa käytöstä. Jääkiekko on tietysti asia erikseen.
Koska näytämme osaavan tuuletella lähinnä väärissä paikoissa, ehkä meidän olisi parempi vain jatkaa hyvin osaamaamme mököttämistä ja odotella kiltisti seuraavaa lätkäkultaa?
