Nuorten miesten tumputtamista vastaan taisteleminen on etukäteen varmemmin hävitty kuin talvisota. Olihan meillä talvisodassa sentään käytössämme esimerkiksi useita puupyöräisiä panssarivaunuja. Silti monet uskonnot tekevät parhaansa vaikuttaakseen jälkeenjääneiltä nillittäjiltä yrittäessään saada teinit pitämään käsiään peiton päällä.
Miuhunkin muuttaa välillä pieni Don Quijote, ja päädyin kirjoittamaan tumputusvastaisen kirjoituksen saadakseni nuoret ja vähän vanhemmatkin tumputtamaan vähemmän.
Tumputuksen säännöt
Tumputtajien lajiliiton puheenjohtaja on Tuomas ”Tumppi” Röppänen, jonka mukaan peli on myös nimetty. Hän on kehittänyt pelin yhdessä Risto ”Puoliavokinkin keksijä” Pönniön kanssa.
Peli on Seven Card Stud High/Lowta kädessä olevalla jokerilla kumpaankiin suuntaan. Peliä voi pelata sekä pot että split limittinä. Termi split limit tunnetaan nykyisin paremmin nimellä ”limiitti” (eng. Limit), mutta dinosauruksena käytän puolitoista vuosikymmentä vanhaa, mutta selvempää terminologiaa.
Kädessä oleva jokeri tarkoittaa, että seitsemästä kortista muodostetaan paras mahdollinen pokerikäsi yhdellä jokerilla paranneltuna. Highin voi käyttää siis eri korttia jokeriksi kuin lowhun.
Jotteivät pokerikädet vaan menisi liian huonoksi peli jaetaan nk. superina, jossa kaikille jaetaan ensin viisi pimeää korttia, ja niistä valitaan kolme parasta, joista käännetään yksi auki.
Low-puolen voittoon tarvitaan muuten useimmiten wheel (esim. A234X) ja highin vähintään täysikäsi (esim. AA22x).
Panostukset ja korttien jako menevät kuten Seven High/Lowssa. Paras pinta aloittaa puheet, ja viimeinen kortti tulee ja jää pimeäksi. Lopuksi kaikilla vielä mukana roikkuvilla on siis kolme pimeää ja neljä avonaista.
Koska mukana on jokeri, tulee pelissä myös viitosia, jotka voittavat värisuorankin. Rojalit eli kuningasvärisuorat biittaavat kuitenkin vitoset.
Helppo ja mielenkiintoinen peli? Säännöt opittua helppo. Mielenkiintoinen ehkä sellaisille, joiden mielestä koulukiusaaminenkin on mielenkiintoista.
Tumputuksen lähtökädet
Erikoispeleissä olisi yleensä syytä pelata tiukempaa kuin tavallisissa holdemeissa ja vajakeissa (=neljän kortin omaha). Tämä ei koske pelin keksijöitä, he voivat pelata vaikka kaikki lähtökädet.
Kun peli pelataan superina, löysää pelaaminen on itsemurhaa. Jollain pelaajalla on käytännön aina monsterilähtö.
Pelattavat kädet: Kolme korttia wheeliin, lähtökolmoset ja ässäparit. Balansoidakseen ja pitääkseen nittiyttään vakan alla voi välillä ottaa kortin jollain kolmen värisuoralla, jossa on neljä outtia värisuoraan – mikä on se mitä tavoitellaan.
Wheelinvetoon pitäisi saada wheel mielellään nopeasti. Kuolleita kortteja kannattaa seurata. Kaikki pelin hiffanneet kääntävät auki wheel-kortin, ja avoimista korteista kannattaa tarkkailla vetonsa mahdollisuuksia.
Lähtökolmosilla (eli nelosilla) pitää laittaa vihuja kohtaan kaikki mahdollinen paine. Jos tumputuksessa saa kaikki muut ajettua pois potista, on saanut paljon hyvää aikaan. Yleensä tulee korkeintaan kolme neljäosa -potteja, kun on kaksi wheeliä vastakkainen ja onnistuu parantamaan highta pelkästä vitoskorkuisesta suorasta. Tavanomaista on siis myös saada pelkkä neljäsosa ”saleteilla”, paljon useammin kuin ei-supereissa ei-jokerillisissa peleissä.
Ässien seuraksi pitää saada pian toinen pari, kolmas ässä tai wheelin veto. Suora on riverissä jollain ”aina”, joten kolmella ässällä ei yleensä tee showdownissa yhtään mitään.
Pelin kuluessa kannattaa koko ajan miettiä, mikä on vastustajan paras mahdollinen käsi, koska käsittämättömän usein sillä on juuri se. Kuolleiden korttien muistaminen on suureksi eduksi.
Tumputuksen vastaisuuden motiivit
Pelissä voitollisesti pelaaminen vaatii siis lähes kaikkien käsien kippaamista. Tämä tarkoittaa, että meillä kyylinä syntyneillä on tylsää.
Jos alat humputtelemaan lähtökäsien suhteen, otat pataan käsittämättömän nopeasti. Sellaiset pokeripelit, jossa huonot pelaajat häviävät väistämättä, kuten sökö, eivät ole yleensä pitkäkestoisessa suosiossa.
Tosin sökö oli Suomen ykköspokeripeli ainakin 40-luvulta 90-luvun puoleenväliin. Mutta tämä johtui siitä, että tuolloin valtaosa populaatiosta piti sököä tuuripelinä – ja pajatsoa taitopelinä.
Miksi silloisten sököammattilaisten piti vielä värkätä pakkaa, kertoo myös ihmisten käsittämättömästä ahneudesta – ja lyhytnäköisyydestä. Kaikki piti voittaa tässä ja heti, eikä pelien jatkuvuudesta huolehdittu.
Ymmärrän kyllä halun tumputtaa sellaisen kaverin kanssa, joka lähtee vetelemään kaikilla kolmella kortilla, koska ”neljä korttia on vielä tulossa” ja ”jokerin kanssa voi saada mitä tahansa”.
Tämänkin tuomitsen ahneuden synniksi. Kovin hyvää pelikokemusta ei kukaan saa, jos menee outtivapaasti työntelemään merkkejä keskelle ja ymmärtääkin sen johtuneen lähinnä huonosta sääntöosaamisesta.
Mixed-rinkiin pelin tuominen on myös hönöä, koska uudelle pelaajalle sääntöjen selittäminen on lähes yhtä haastavaa kuin keskustalle luopua turpeen poltosta. Jätin joitain erikoissääntöjä pois, koska olen aika paljon erilaisia pokerisääntöjä tankannut ja tiedän puuhan tylsäksi. Vähän pelkään, että jätin pois jotain olennaistakin.
”Järjen” puhuminen paatuneille tumputtajille on nähdäkseni turhaa. Mutta mie voinkin sen sijaan kertoa uusille tumputtajille, miten peliä oikein pelataan, ja asialla voi olla jotain vaikutusta!
Taistelen churchillinä Ranskassa, merillä, ilmassa, rannoilla, kaduilla, kukkuloilla tai kaupungeissa tapahtuvaa tumputusta vastaan, enkä koskaan antaudu.
P.S. Jos on ihan pakko tumputtaa, niin puolitumputuksessa on enemmän valoa. Eli jätetään jokeri pois low-pelistä.
Samaten jos luovuttaisiin superina pelaamisesta, tulisi mukaan jo vähän bluffaamista, floattaamista, slouvaamista ja muutakin pokerin suolaa kuin armotonta kyyläämistä.
