Talousmediassa Aki Pyysingiä on välillä kutsuttu ammattisijoittajaksi. Tämä ei ole tapahtunut omasta aloitteestani (preferoin termiä yksityissijoittaja) eikä ainakaan parin viime viikon meriiteillä.
Viime viikolla nimittäin missasin iloisesti salkkuni painavimman osakkeen Cityconin osavuosikatsauksen. Huomasin perjantaina markkinoiden ollessa sulkeutumassa osarin tulleen torstaina. Tämä on aika arveluttavaa, sillä kuvittelen pystyväni kohdeyhtiöissäni pystyväni reagoimaan suuntaan taikka toiseen nopeammin ja oikeammin kuin ”markkina”. Tosin ei miulla tästä tietenkään mitään tilastoja ole, enkä tosiaankaan ole ollut likikään erehtymätön.
Tällä viikolla jännäsin eniten Suomisen osaria, sillä kolmessa maanosassa askarteleva kuitukangasvalmistaja voi helposti yllättää suuntaan ja toiseen. Olin kuitenkin tarkistanut osavuosikatsauskalenterista, että taika tapahtuu perjantaiaamuna. Viikolla pohdiskelin position keventämistä, sillä kurssi oli noussut ilman kovin tulosvaikutteisia uutisia. Toki teollisuusyritykselle 1,5 prosentin rahan kuudeksi vuodeksi saaminen kesäkuussa ilman vakuuksia oli lähtökohtaisesti positiivinen uutinen. Markkinoilla pyörii muuten edelleen aika paljon sijoitusrahaa etsimässä epätoivoisesti edes jotain tuottoa ja turvallisuutta.
Heräsin perjantaina kuitenkin vähän myöhässä, yhdentoista haminoissa, eli markkinan jo auettua. Intressini Suomisessa on pieni, ja vanhana unihäiriöisenä en laita herätyskelloa soimaan sovinnolla. Ihmettelin hetken, miten kurssi oli nähdäkseni euron alas, mutta muutosprosentti kovin pieni. Sitten huomasin, että Suominen oli antanut negarin (=negatiivisen tulosvaroituksen) torstaina kello 16.40, jolloin olin Ovaron hallituksen kokouksen jälkipalaverissa Jyväskylän Teerenpelissä, enkä seurannut markkinoita. Enkä ole asentanut kunnollisia hälytyksiä. Joka tapauksessa kurssi oli laskenut 6,25 -> 5,25 jo edellisenä päivänä. Jos olisin ollut tarkkana rajalla, olisin pörssidatan perusteella ehtinyt lämpäistä koko pikkupositioni ulos päälle kutosen. Ammattisijoittaja-Aki, my ass.
Vahinko ei ollut iso, ja enkä nyt voi varmaksi sanoa, että olisin saanut nappia oikeasti painettua. Kaltaiseni noise trader nyt elää hetkessä, ja jälkikäteen ei voi olla varma, miten olisin tiedotteeseen reagoinut. Enkä vetele edes ranteita auki, sillä olen päättänyt, etten palaa 1990-luvun alun herkeämättömään ruudun tuijottamiseeni, vaan otan osakemarkkinat edelleen vakavasti, mutta paljon rennommalla otteella.
Sen sijaan mutkutan nykykäytännöstä, jossa yhtiöt antavat tulosvaroituksia välillä viisi minuuttia ennen osavuosikatsausta. Näin teki esimerkiksi Tissilä & Lakanoja 30.7. Antoivat tosin posarin, joten myöhäisestä vihellyksestä vikisijöitä on yleensä vähemmän.
Regulaatiossa on joka tapauksessa jotain pahasti pielessä, jos on ok tulosvaroittaa ja antaa tulosraportti heti perään. Pätevän yritysjohdon, jolla on sisäinen laskenta kunnossa, pitäisi olla sen verran kartalla, että osaavat varoittaa hyvissä ajoin. Toki jotain erikoistilanteita nyt aina välillä tulee, kuten yllättäviä tsunameita ja sen sellaisia. Mutta aika harvoin juuri tulosjulkistuspäivänä.
Enkä nyt hirveästi kehuskele edellisenä päivänäkään tulevaa negaria, kuten Suomisella. Tunnen toki säännöt, joiden mukaan tulee tiedottaa välittömästi, kun varoituksen tarve tulee yritysjohdon tietoon.
Oliko oikeasti sitten niin, että Lassila & Tikanoja huomasi 2021 liikevaihtonsa sittenkin olevan menossa yli 2020 liikevaihdon juuri 27.7. 2021 klo 7.55, kun osari julkaistiin klo 8.00, jätän itse kunkin itse pohdittavaksi. Itselläni ei ole lappua yhtään, joten en jää kovin pitkäksi aikaa asiaa märehtimään.
Suomisen suhteen päätin sitten ihmetellä osaria ja katsoin Inderesin Antti Viljakaisen tekemän haastattelunkin Suomisen toimitusjohtaja Petri Helskystä. En saanut kunnollista vastausta pohdintoihini, miksi asiakkaiden varastot USA:ssa olivat menneet korkealle tasolle. Mutta ymmärrän, että jos kamaa on paljon varastossa, sitä ei juuri nyt osteta. Päätin uskoa Helskyä, joka väitti, että kuitukankaiden kysyntä jää pandemian jälkeenkin entistä korkeammalle tasolle. Mahtaako ala sitten yli-investoida itsensä kannattamattomaksi (kuten teollisuudessa usein on tapana), en tiedä. Tämä oli se pääasiallinen huoleni, minkä takia alkuviikosta pohdin kevennystä.
Osake on joka tapauksessa hinnoiteltu melko halvaksi (Nordean mukaan P/E 2021-2023 kympin paikkeilla) ja Suomisella ei edes juuri ole nettovelkaa. Joten jään pikkupositioni kanssa ”ammattisijoittajana” mutuilemaan ja noudattamaan poppamiesstrategiaa (=istun osakkeen päällä enkä liiku). Tosin jos jostain syystä Suominen alkaa ahdistaa, pidätän itselläni oikeuden irrottaa kaikista vaikka heti maanantaina.
Simpanssitoimiston vanha 90-luvun ohjenuora oli ”Jos positio vituttaa, myy kaikki heti”. Vielä ei ole tilanne sellainen, koska arvelen megatrendien olevan Suomisen puolella, eli pyyhkimisen entisestään lisääntyvän.
P.S. Osakekauppojeni äkkinäisyyttä kuvaa sekin, että jos olisin torstaina myynyt kaikki, olisin luultavasti perjantaina ostanut laput takaisin. Tämä ei välttämättä kuulosta hönöltä, mutta kun en ole kerran ainakaan tähän hätään lisäämässä, on se juuri sellaista kauppahintakeskeistä ajattelua, mitä olen muita kehottanut välttämään. Tosin addiktio solidien yhtiöiden osakkeiden halvemmalla takaisinostamiseen ei liene se osakemarkkinoiden vaarallisin riippuvuus.
